Jos saan elää vanhaksi, todella vanhaksi, voin varmaan muistella ellei jokin sairaus estä, elämääni taaksepäin. Vasta vanhana kannattaa miettiä mitkä olivat elämäni parhaat vuodet. Vai onko koko elämä sitä?
Jokainen vuosi on erilainen. Jokainen päivä on erilainen. On erilaisia ajanjaksoja. On hyviä on huonoja. On myös ajanjaksoja, jolloin päivät vain kuluvat eikä mitään erityistä jää mieleen. On ajanjaksoja, jolloin hyvä ja huono vaihtelee niin ettei mukana pysy.
En ole vielä edes vanha. Tai ehkä olen, ken tietää milloin kuolen. Viimeiset pari vuotta ovat olleet täynnänsä elämän kurjia puolia. Sellaisia, joita ei ikinä olisi voinut kohdalle kuvitella. Sellaisia tilanteita, jotka ovat yleistäen mahdollisia, mutta minusta tuntuu että minun kohdalleni niitä on sattununt aivan liikaa, ja ne ovat olleet aivan liian dramaattisia. Edellisestä ei ole ehtinyt toipua, jos on ehtinyt sitä edes käsittää tapahtuneen kun jo seuraava iskee päälle.
Juuri nyt tunnen tyhjyyttä. Aamulla työmatkalla bussissa mietin että annan virran viedä. En enää ajattele. En jaksa itkeä. En jaksa kaivata hyvää, tai edes vähän parempaa. Päivän mittaan aloin miettiä ja muistella milloin asiat olivat hyvin. Ja löytyihän sellainen ajanjakso. Oikein pidempikin. Monta vuotta. Muistelin rakkaitani - niitä joita vielä eli. Siihen aikaan olin harvoin edes huonolla tuulella. Saati surullinen. Ei voi sanoa että aika kultaisi muistot, siitä ei ole kuin viisi vuotta. Sitten kaikki muuttui. Yhtäkkiä alkoi kuolema niittää, tuli muitakin vastoinkäymisiä. Parissa vuodessa kaikki oli sekaisin. Enää en tunne olevani edes sama ihminen. Onneksi joitain siteitä menneeseen vielä on. Niihin kuvioihin palaaminen tuo hyvän mielen. Se luo uskoa elämään. Varjoja siinäkin paratiisissa taas on, mutta tällä kertaa osataan varautua. Kaikesta pitää nauttia kun vielä voi, ja sitä pitää osata arvostaa.
Ehkä nykyaikanakin on asioita joista jää jotain positiivista muisteltavaa. Tällä hetkellä se taitaa rajoittua lämpimään asuntoon ja siihen, että jääkaapissa on valon lisäksi muutakin. Plus ne muutamat harvat ihmiset hyviltä ajoilta. Paluuta menneeseen ei kohta ole. On vain muistot. Rakkaat sellaiset. Kohta ei ole ketään kenen kanssa niitä jakaisi. On vain muistot, ja nykyinen elämä.
Jokainen vuosi on erilainen. Jokainen päivä on erilainen. On erilaisia ajanjaksoja. On hyviä on huonoja. On myös ajanjaksoja, jolloin päivät vain kuluvat eikä mitään erityistä jää mieleen. On ajanjaksoja, jolloin hyvä ja huono vaihtelee niin ettei mukana pysy.
En ole vielä edes vanha. Tai ehkä olen, ken tietää milloin kuolen. Viimeiset pari vuotta ovat olleet täynnänsä elämän kurjia puolia. Sellaisia, joita ei ikinä olisi voinut kohdalle kuvitella. Sellaisia tilanteita, jotka ovat yleistäen mahdollisia, mutta minusta tuntuu että minun kohdalleni niitä on sattununt aivan liikaa, ja ne ovat olleet aivan liian dramaattisia. Edellisestä ei ole ehtinyt toipua, jos on ehtinyt sitä edes käsittää tapahtuneen kun jo seuraava iskee päälle.
Juuri nyt tunnen tyhjyyttä. Aamulla työmatkalla bussissa mietin että annan virran viedä. En enää ajattele. En jaksa itkeä. En jaksa kaivata hyvää, tai edes vähän parempaa. Päivän mittaan aloin miettiä ja muistella milloin asiat olivat hyvin. Ja löytyihän sellainen ajanjakso. Oikein pidempikin. Monta vuotta. Muistelin rakkaitani - niitä joita vielä eli. Siihen aikaan olin harvoin edes huonolla tuulella. Saati surullinen. Ei voi sanoa että aika kultaisi muistot, siitä ei ole kuin viisi vuotta. Sitten kaikki muuttui. Yhtäkkiä alkoi kuolema niittää, tuli muitakin vastoinkäymisiä. Parissa vuodessa kaikki oli sekaisin. Enää en tunne olevani edes sama ihminen. Onneksi joitain siteitä menneeseen vielä on. Niihin kuvioihin palaaminen tuo hyvän mielen. Se luo uskoa elämään. Varjoja siinäkin paratiisissa taas on, mutta tällä kertaa osataan varautua. Kaikesta pitää nauttia kun vielä voi, ja sitä pitää osata arvostaa.
Ehkä nykyaikanakin on asioita joista jää jotain positiivista muisteltavaa. Tällä hetkellä se taitaa rajoittua lämpimään asuntoon ja siihen, että jääkaapissa on valon lisäksi muutakin. Plus ne muutamat harvat ihmiset hyviltä ajoilta. Paluuta menneeseen ei kohta ole. On vain muistot. Rakkaat sellaiset. Kohta ei ole ketään kenen kanssa niitä jakaisi. On vain muistot, ja nykyinen elämä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni koko elämä on mahtavaa aikaa ja on ollut ajanjaksoja milloin on ollut mielissään erilaisista asiosta kuin esim.nyt..
Pitäisi osata iloita senhetkisistä hyvistä pienistäkin asioista murheista huolimatta..
"Ei kukaan" oleminen ei tuntuisi hyvältä ja pieneen alakuloon lääkkeeksi jotain itsensä hemmottelua, rommi-paukku, kahvi-jäätelö tai vaikkapa parturi/kampaamo reissu..
Jotain piristävää tähän syksyyn...kynttilöitä..
mutta kirjotuksesi kosketti..hyvin syvältä..
On mullakin ollu niitä huonoja aikoja...tosi huonoja kun ei ole tiennyt miten jatkaa eteenpäin, mitä teen/haluan elämältäni, ennenkuin päätin et nyt tää loppuu ja otin oman elämäni käsiini ja lähdin...taloudellisesti ei ole ollu koskaan vaikeaa, ja ehkä siksi vaikeaa kuvitella itseäni sun tilanteeseen....mutta kumminkin se mitä kirjotit niin oli niin koskettavaa, en tiedä minkä ikäinen olet?? mut jos oot vähänki mun ikäinen niin ei se elämä lopu siihen....ei lopu vaan on uusi alku, alku jollekin, sun elämälle jonka sun pitää elää, eikä ihmisellä saa loppua unelmat ei haaveet, jos ei ole muuta niin ne ainakin auttaa eteenpäin....ja ystävät, jos ei enää ole ystäviä niin niitä kyllä löytää...uusia...vaikka kirjottamalla...niinkuin nytkin teit kun tänne lähetit kirjotuksesi.....
ja täältä kyllä saat ystäviä/kirjekavereita....jos vaan uskallat.....