Ottakaa mut!

Johdanto: Olen mies ja ajattelin vaihteeksi kokeilla kirjoittaa naisen näkövinkkelistä. Naiset, toivon palautettanne siitä miten uskottavasti onnistuin.

-------------

Viime viikonloppuna luulin jo saavani miestä. Hän oli ensin
saattanut minut innoissaan kotiovelleni ja kun olin lopultakin
rohkaissut mieleni, että nyt pyydän hänet sisälle, hän alkoikin
viime hetkellä empimään. "Eihän tehdä sitä hätiköiden?" hän oli
sanonut ja minä hölmö uskoin, että hän tarkoitti mitä sanoi.
Oikeasti hän oli kaiketi havainnut arkuuteni ja kokemattomuuteni
näkyi päälle. Sanoi soittavansa vaikka vasitosin, että hän ei
soita. Sitä vaan on tarve tarrautua kiinni vähäiseenkin
toivonriekaleeseen ja niinpä surin asiaa kolme päivää ennen
kuin uskalsin edes soittaa hänelle. Hän ei vastannut heti.
Hetken päästä tuli tekstari, "Älä soita enää!". Itkin katkerasti,
mutta toivuin siitä nopeasti. Varmuus ei kaivanut niin paljon
mielessä kuin epävarmuus. En ymmärrä, miksi haikailin niin paljon
sellaisen miehen perään, jota hädin tuskin tunsin. Tajusin, että
se oli pelkkää ihastusta, mutta viimeisten vuosien aikana
epämääräinen kumppanin kaipuu oli vaihtunut ajoittaiseksi
epätoivoksi. Täytän huomenna 40 ja olen yhä edelleen neitsyt.

Tein sen kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran itse. Tai
olenhan minä yrittänyt aiemminkin, mutta ensimmäisen kerran se
tuntui niin hyvältä, että koin orgasmin. Siitä lähtien olen tehnyt
sitä ainakin kerran viikossa, nykyään jopa päivittäin. Taisin
tehdä itselleni karhunpalveluksen. Se tuntuu toki ihanalta,
mutta olen tullut herättäneeksi itsessäni eläimen enkä enää osaa
olla aloillani.

Viimeisen vuoden aikana olen yrittänyt iskeä miestä, mutta
tuloksetta. Olen kerta kaikkiaan niin järkyttävän ujo tai
käyttäydyn niin kuin teinityttö. Kun mies puhuttelee minua,
en osaa keskustella. Alan höpöttää jostakin kodinhoidosta,
säästä, naisvoimistelusta tai kunnallispolitiikasta. Annan
itsestäni muutenkin niin kuivan kuvan, että minua on helppo pitää
byrokraattina, mutta ammattini liittyy oikeastikin papereiden
pyörittämiseen kunnallisessa virassa. Jos mies rohkaistuu
heittämään vaikkapa kaksimielisiä vitsejä, en uskalla nauraa
niille enkä taatusti osaa itse kertoa niitä. Jos mies kysyy
jotain intiimimpää, olen taitavasti väistänyt kysymyksen.

"Täytän huomenna 40 ja olen yhä edelleen neitsyt." Sanon lauseen
ääneen monta kertaa ja purskahdan itkuun. Toivuttuani
lähden käymään saunassa. Katselen itseäni ja kiroan rumuuttani.
Sitten minulle tulee yllättävä oivallus. Minua tosiaankin
pilkattiin nuorena luokan rumimmaksi tytöksi, ehkä jopa koko
koulun rumimmaksi. Minulla ei ollut tissejä eikä paljon
pefaakaan ennen kuin vasta 19-vuotiaana. Opiskeluaikanani sain
useasti kokea saman nöyryytyksen. Mies saattoi hakea tanssimaan
ja tarkasteltuaan minua lähemmin saattoi jättää minut lavalle.
Oivallukseni oli se, että näin ei suinkaan ole ollut viime
aikoina vaan mies on saattanut jopa kehuskella. Miehethän tekevät
sitä saadakseen, olin ajatellut, mutta ehkäpä sittenkin ikä
on tasoittanut asioita. Eivät miehetkään 40-kymppisenä enää
tuijota niin kriittisen tarkasti ulkonäköä kuin nuorempana.
Katselin itseäni ikään kuin miehen silmin ja tajusin, että
rintani olivat oikeastaan aika kauniit. Suotta peitän ne
maltilliseen jakkupukuun. Silloin minulle syttyi uudenlainen
toivon kipinä ja voimakas tahdon puuska kävi ylitseni. "Nyt teen
sen!", sanoin itselleni, "Isken miehen kuin miehen viemään
neitsyyteni, maksoi mitä maksoi ja olkoon ruma kuin piru!"
Olin jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä, että neitsyys on tauti,
josta on mahdollisuus parantua. Nyt oli aika lääkitä tämä neiti.

Laitoin itseni tyylikkääksi. Otin muutaman rohkaisuryypyn ja
katselin uudestaan itseäni. "Ei hemmetti! Mitä mamistelen?" ja
vaihdoin paitani sellaiseen, jonka kaula-aukko rohkeasti paljasti
rintani yläosan. Työkaverit olivat 30-vuotispäivinäni piloillaan
lahjoittaneet minulle sellaiset seksikkäät verkkosukat. Vannoin
silloin, että niitä en koskaan pitäisi, mutta nyt ne olivat
jalassani. Olin ilmeisesti ottanut pari ryyppyä liikaa, koska
jätin pikkuhousuni pois. Piiskasin itseni sellaiseen tuhman
seksikkääseen olotilaan, että jälkeenpäin ajatellen olisi ihme, ettei
mitään olisi tapahtunut.

Ensimmäinen lähestymisyritys tapahtui jo ravintolan jonossa.
Sikäli hullua, että oli talvi ja pitkä takkini peitti julkeamman
juhla-asuni. Mutta niinhän se on, että kun nainen on hyvin pukeutunut
niin se tuo sellaista varmuutta, joka näkyy ulospäin. Ravintolassa
koin jotakin epätavallista. Miehet tarjoilivat minulle niin, että
en tarvinnut lainkaan omaa rahaa. Olin tehnyt virheen ottaessani
pohjia, koska ilmainen viina tuntui vievän jalat altani. Minun
oli tehtävä päätös nopeasti. Valitsin yhden komean miehen, joka
esitteli itsensä Jussiksi. Pienen ajan päästä olimme lähdössä
hänen luokseen ja siinä yhteydessä hän esitteli minulle kaverinsa,
joka halusi tulla mukaan. Lähdimme taksilla heille päin. Matkalla
poimimme mukaan vielä yhden Jussin kaverin, mutta en jaksanut
pistää hanttiinkaan. Taksikuski vilkaisi minua kysyvästi, mutta
jatkoimme lopulta matkaa ja saavuimme Jussin asunnolle. Jussi
maksoi kyydin.

Oliko lie onni onnettomuudessa, etten muista paljon mitään,
mitä Jussin luona tapahtui. Naitiin kyllä, siitä olen ihan varma.
Muistan veren ja sen, että minuun sattui. Miehet taisivat hetken
hämmästellä kun äkkäsivät, että olen neitsyt. He panivat minua
myös takapuoleen, joka jätkä moneen kertaan. He käyttivät jotakin
liukastetta, jolloin se ei sattunut niin paljon.

Muutaman tunnin päästä heräsin krapulan jyskyttäessä päässäni.
Koin ensimmäiset pakokauhun hetket tajutessani, että lakana
allani oli aivan veressä. Toiset heräsivät kiljumiseeni. Jussi
tilasi taksin, koska he hermostuivat minuun ja halusivat päästä
minusta eroon. "Mistä me osattiin arvata, että olet neitsyt?",
huuteli Jussi taksin jo saapuessa. Kömmin taksiin ja kerroin
kuskille osoitteeni.

Kuski puhutteli minua. "Onko jotakin ikävää sattunut?". Tajusin
silloin, että kuski oli sama, joka oli vienyt meidät Jussille.
Kuski katseli käsissäni pitämää, vereen tahrautunutta, risaista
myttyä, joka oli ennen toimittanut verkkosukkien virkaa. "Hyvä
luoja!", sanoi kuski ja kysyi voisiko hän viedä minut sairaalaan.
Kieltäydyin, jolloinka kuski esitteli itsensä Timoksi ja vaati
päättäväisesti, että tulisin hänen mukaansa, jotta voisi katsoa
kotona tarkemmin, mikä oli kuntoni. Ajattelin silloin, että yksi
hullu äijä lisää ei tässä katastrofissa enää tuntuisi missään ja
seurasin häntä alistuneesti.

Timo vei minut kotiinsa, laittoi sängylle ja riisui minut. "Niinpä
tietysti!", ajattelin kyynisenä, mutta Timo ei käyttänytkään
minua hyväkseen vaan vei minut suihkuun ja tutki mahdolliset
vammat. Sitten hän kuivasi minut ja laittoi päälleni puhtaan
valkoisen kylpytakin.

Sitten hän sanoi, "Sinussa on muutama pieni mustelma eikä paljon
muuta. Ajattelin ensin, että sinut on raiskattu, mutta Vaginastasi
ei tule verta, ei ainakaan enää. Jollet olisi kypsään ikään ehtinyt,
kaunis aikuinen nainen, voisin väittää, että olet juuri menettänyt
neitsyytesi." Hän sanoi sen kuin hyvän vitsin, mutta nähtyään ilmeeni
hän pyyteli anteeksi. Myönsin hänen epäilynsä oikeaksi, "Kais sen
näkee otsastani". Sitten hiljennyin hetkeksi ja kysyin arasti
"Sanoitko kaunis nainen?" Hän vastasi myöntävästi ja silloin
puhkesin nyyhkyttämään. Timo ihmetteli, miksi itken ja sanoin,
että nämä on vaan onnen kyyneleitä. Pyysin häneltä silloin, että
saisin jäädä yöksi, koska minua pelotti jäädä yksin. Timo myöntyi
pyyntööni ja sanoi, "Minulla ei ole varavuodetta niin, että haittaako,
että tulen viereesi nukkumaan?" Sanoin, että ei haittaa, että
pikemminkin toivoisin sitä, koska vaistosin silloin, että hänen
puoleltaan minun ei tarvitsisi kokea uhkaa.

Oikeastaan tajusin vasta aamulla kuinka ihastuttava mies Timo oli.
Omalla tavallaan komeakin, mutta ennen kaikkea niin kiltti ja
kultainen, että taisin jo silloin ihastua häneen. Meitä molempia
kiinnosti ajatus seurustelusta ja ensimmäisen kerran elämässäni
minun ei tarvinnut jännittää, että soittaako hän minulle. Jotenkin
vain tiesin sen. Tapasimme usein ja kohtaamisissamme oli sellaista
lämpöä, että en enää halunnutkaan epätoivoisesti sänkyyn miehen
kanssa, koska tunsin sellaisen halun kasvavan sisälläni, josta ei
voinut enää erehtyä. Halu kun on minulle jo käynyt tutuksi viime
vuosina, mutta oudompi asia minulle oli rakkaus. Halusin odottaa,
kunnes nämä sisälläni viriävät tunteet pääsevät kasvamaan sellaisiin
mittoihin, että voisin olla ylpeä siitä, että minusta on kasvamassa
nainen.

Timo kertoi minulle jälkeenpäin lukeneensa jostain, että myöhäisellä
iällä seksuaalisuutensa löytänyt nainen saattaa muuttua sängyssä
todelliseksi eläimeksi. Vuosikymmenien patoutunut halu, jota ei ole
puudutettu tuhansin panemisin, pääsee kerralla irti sellaisella
voimalla, että se vie mukanaan. Timo kertoi nauraneensa asialle
"Joopa joo, näitä urbaaneja legendoja!" Timo ei naura enää asialle
vaan on aivan ihmeissään ja hyvin, hyvin tyytyväinen mies.

Entäs minä sitten?

"Mooouuuuuurrrrr!"