hei!!!

eihän se nyt aivan noin mene!
kasvottomana täällä varmasti monikin voi myöntää olevansa sairas...mutta rakkaiden edesää se onkin jo PALJON vaikeampaa.tai edes outojen.

äh,ei vaan jaksais näit juttuja...

Ootko muute tullu aatelleeks et tää keskustelu juttu on nimeltää "anoreksia"?? ja sehän siis tarkoittaa et tääl on tarkoitus puhua anoreksiasta ja sen kyllä tunnistaa kuka on wannabe ja kuka ei..ihan niinku muut ei tajuais sitä että tääl on wnbeitä seassa.Ja tiedän varsin hyvin millainen on oikea anorektikko ja varmaan moni muukin täällä,muttakiitos (turhasta) ilmoituksestasi.

Kyllä "oikea anorektikko" monesti ymmärtää sairautensa. Ei tietenkään heti, mutta kyllä sen jossainvaiheessa tiedostaa.
Silloin kun se syömishäiriö alkaa niin paljon hallita elämää, että muu elämä jää kokonaan elämättä ja päässä ei pyöri muuta kuin laihdutus, eikä osaa syödä oksentamatta ja liikunnasta tulee pakkomielle. Aika moni tajuaa siinävaiheessa, että ei ole enää normaalia.

Kyllä sitä alkaa vähitelen ymmärtämään, miten vakavasta asiasta on kyse kun kuukautiskierto menee sekaisin ja menkat jäävät pois kuukausiksi ja kaikki taudit iskee ryöppynä päälle kun ei enää vastustuskyky pelaa. Itseltäni lähti myös hiuksia tuppoina päästä ja niin sekin että kesälläkin palelsi. Mieli oli ihan maassa ja ahdinko niin kova, että tuntui ettei enää jaksa edes elää.

Eri juttu on tietysti, että kertooko ihminen siitä kenellekään. Minä en ainakaan puhunut edes miehelleni, en parhaalle ystävälleni, en kenellekään. Kaikki tapahtui salassa ja vaikka kaikki kyselivät, että onko joku vialla en myöntänyt vaikka kylläpä sen varmaan tyhmempikin näki, että en ollut kunnossa. Mieheni uhkasi viedä mut sairaalahoitoon ja ei mennyt kauaa kun tajusin olevani umpikujassa oman sairauteni kanssa ja muistan kun sitten eräänä iltana vihdoin purkaannuin äidilleni :) Vaikka aikuinen akka minäkin olen, tai 19 vuotias.. Monen mielestä kai sitten wannabe-teini :)

Tällainen keskustelupaikka on monelle syömishäiriötä sairastavalle ainoa paikka purkautua koska yleensä anorektikko ei halua että kukaan tietää asiasta. Täällä voi anonyyminä kirjoittaa. Muunmuassa minäkin olen internetistä yrittänyt muinoin saada kohtalotovereilta apua ja sain voimaa kun luin parantumistarinoita. Koska luulin etten ikinä voisi päästä siitä umpikujasta.

Älkää hyvät ihmiset puhuko asiasta, jos ette tiedä. Ei se että te luette internetistä mitä Anoreksia tarkoittaa tee teistä vielä alan asiantuntijoita, ettekä te ole mitään tai ketään luokittelemaan kuka on "wannabe-teini" Kyllä sen varmasti lääkäri tietää paremmin milloin on joku vialla ja syytä huolestua. Taidat vain itse pitää anoreksiaa jotenkin hienona asiana kun täällä ivallisesti luokittelet sitä sairastavat ihmiset "wannebe-anorektikoiksi"