Mä sain mun ekan kohtaukseni n.3 kuukautta sitten. Mulle tuli eka paha olo joka muuttui sitten oksettavaksi oloksi ja sitten alkoi pyörryttään siitä se sitten paheni totaaliseski paniikiksi, mä pelkäsin kuolevani. Sen päivän jälkeen oon joka päivä miettinyt kuolemaa ja pelännyt uusia kohtauksia ja sen seurauksena on tullut masennus. Olen nyt viikon syönyt masennuslääkkeitä ja tänään kävin ekan kerran terapeutilla.
Toivon todella että tää alkais tästä muuttuun taas normaaliksi.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Toivon todella että tää alkais tästä muuttuun taas normaaliksi.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitä samaa täälläkin päin. Jo kaksi kuukautta on ollut päivittäin mielessä kuolemanpelko sydämen rytmihäiriöiden takia. Milloin huimaa, oksettaa, väsyttää, paikat tärisee, hengitys katkeilee, kurkkua kuivaa, tuntuu kuin ei voisi niellä, hikoilluttaa jne.
Nuo tuntemukset eivät kyllä liity varsinaisesti noihin rytmihäiriöihin, vaan silkkaan paniikkiin, pelkään niin järjettömästi, enkä edes kunnolla tiedä miksi, koko ajan vain on mielessä kuolemanpelko, muutenkin masentaa, kaikki on juuri nyt yhtä he******ä suoraan sanottuna.
Masennuslääkkeitä en käytä enkä aiokaan. Sitkeästi vain yritän tästä räpiköidä takaisin pinnalle epätoivon synkistä varjoista.
Valitettavasti en siis keksi mitään mikä helpottaisi oloasi. Kerroinpa vain, ettet todellakaan ole ainoa. Kyllä kai se tästä ajan kanssa helpottaa, toivottavasti sinullakin.
Kiitos viestistäsi. Nyt kun on täällä lukenut näitä juttuja niin on huomannut että ei olekkaan ainoa jolla on tällaisia ongelmia vaikka se siltä tuntuukin... Ku ei kaverit ja sukulaiset voi ymmärtää miltä tää tuntuu.
Oletko sinä ajatellut terapiaa vai käytkö sellaisessa? Mä ajattelin että ehkä siitä saisi vähän apua ko voi jutella jonku kanssa tai permminkin on pakko jutella ja se ymmärtää et kuinka pahalta tää voi tuntua.
En minäkään nuita lääkkeitä mielellään syö mutta mä haluun niin epätoivoisesti tästä eroon.
On todellakin kamalaa joka päivä vaan miettii kuolemaa ja pelätä et koska se tapahtuu ja miten, hulluksihan tässä kohta tulee =)
Toivon todella että sinäkin pääset eroon niistä tuntemuksistasi, mä ainakin uskon että tästä voi parantuu ainakin osittain.
mä siis olen nyt päälle puli vuotta syöny paniikkihäiriiöön sepramia ja oikeesti voin sanoa et ne lääkkeet ja psykologilla käyminen auttaa..oppii tuntemaan itseensä ja ymmärtään asioita...huomaa että niihin kohtauksiin ei kuole...mutta sen sijaan mä koko ajan löydän iteltäni merkkejä että mulla olis syöpä..välillä en voi edes nukkua, itken vaan ku mietin miten kaiken käy jos mulla syöpä ja kuolen..kuvittelen ku makaan sairaalassa ym..ihan järkyttävää ja niistä tuntemuksista haluisin eroon :S voimia kaikille jotka kärsii samoista vaivoista :)
Tiedän millaista on elää paniikkihäiriön ja kuolemanpelkojen kanssa.Itse sain tossa vähän aikaa sitten kuolemanpelko kohtauksen.Aloin saamaan fyysisiä oireita,kuten pahoinvointia,huimaamista ja vapinaa..Olen kokeillut useita eri lääkevalmisteita,mutta ikäväkseni mikään niistä ei ole auttanut :(Toivon vaan,että löytyis jokin lääke,joka auttais..mutta voimia sinulle..ei luovuteta,vaan pistetään kova kovaa vastaan:)
sama vika täällä, tälläkin hetkellä pelkään että kuolen, sain psykologiltani ajan lääkäriin joka on vasta kahden viikon päästä, en tiedä kuinka pärjään siihen asti, en pysty käymään koulua, enkä tehdä juuri mitään muutakaan kun kuolemanpelko on niin valtava. olen yrittänyt kaikkea, mutta mikään ei auta. jos saan lääkkeet lääkäriltä, auttavatko ne näihin pelkotiloihin vai pelkästään paniikkihäiriöön...?
vastatkaa pliis joku jos tiedätte!
kiitos jo etukäteen!