Olen aloittanut tanssikurssin vähän aikaa sitten ja olen ylittänyt itseni pari kertaa menemällä tansseihin. Onkohan asia oikeasti niin vai tuntuuko musta vaan siltä, että tanssipaikoilla on pienet piirit ja tanssimaan haetaan vain niitä, joiden tiedetään jo osaavan tanssia hyvin.
Tanssikurssilla oppii tietenkin perusaskeleet, mutta oikeastihan vasta tanssimalla oppii tanssimaan.
Olisi hienoa, jos olisi sellaisia miehiä, jotka voisivat hieman opettaa kuvioita yms. Eikä heitä haittaisi, jos daami sekoaisi omiin jalkoihinsa :) Onko sellaisia (nuorehkoja) miehiä?
Tanssikurssilla oppii tietenkin perusaskeleet, mutta oikeastihan vasta tanssimalla oppii tanssimaan.
Olisi hienoa, jos olisi sellaisia miehiä, jotka voisivat hieman opettaa kuvioita yms. Eikä heitä haittaisi, jos daami sekoaisi omiin jalkoihinsa :) Onko sellaisia (nuorehkoja) miehiä?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kyllä sellaisiakin miehiä on, jotka opettavat. Kokemuksesta tiedän, niin opettivat minuakin (ja opettavat yhä) ja varmasti opettavat sinuakin.
Vaan yhtä en käsitä.. miksi miehen pitäisi olla nuorehko? Vanhempi, kokenut herra voi olla loistava opettaja ja kärsivällisempikin kuin nuori mies. Minulle on aina ollut ihan yksi ja sama minkä ikäinen se minua tanssittanut herra on.. jos tanssii hyvin ja jaksaa opettaa, niin melkein hihkun riemusta!
Mitä tulee piirien pienuuteen, niin tavallaan olet oikeassa. Aivan upouusi naama ei välttämättä heti alkuun pääse tanssimaan aivan niin paljon kuin vakioporukkaan kuuluva. Mutta nopeasti ne herrat oppivat tuntemaan, haet ahkerasti naisten tunnilla, niin tuttuja tanssittajia tulee nopeasti!
Tanssimaan tosiaan oppii tanssimalla. Alkuun riittää ihan se perusaskeleen ja käännösten hallinta, sitten kuvioita kun perusaskel pysyy kasassa ja siitä aina eteenpäin. Opettelu vaatii kärsivällisyyttä. Hyväksi tanssijaksi tuleminen edellyttää lukemattomia tanssikilometrejä, monesti myös kurssin poikineen.
Onnea sinulle uuteen ihanaan harrastukseesi! Lähde rohkeasti vain lavoille, niin pian huomaat ettet enää muuta haluakaan kuin tanssia :)
Kyllä. Tanssimaan oppii tanssimalla. Eri asia vaan on, että tuohon ei riitä mikään kerta - kaksi viikkoon lavalla reissaillu tai tanssikursseilla käynti. Tuo vaatii aivan helvetisti duunia ja keskivertoihmistä reippaasti vahvemman fysiikan.
Kyllähän sitä voi lavoilla elvistellä ja nirppanokkailla, kun kuvittelee olevansa jokin poikkeuslahjakkuus, kun osaa omasta mielestään jonkin lajin perusaskeleen ja siihen muutaman kuvion päälle.
Pelkästään jonkin tanssilajin perusaskelta ei opita muutamalla kurssikerralla, vaan tuo vaatii vuosien kovan harjoittelun, jossa oppii tuntemaan fyysiset rajansa. Joten turha puhua perusaskeleen hyvästä hallinnasta tai perusaskeleen kasassapysymisestä, jos et treenaa tuota useita tunteja viikossa ja lähes päivittäin. Parempi on puhua jotenkuten rytmissä pysymisestä jonkinlaisella lajinomaisella askelluksella.
Kenestä tahansa ei todellakaan ole hyväksi tanssijaksi, eikä tuohon edes ole tarvetta pyrkiä. Useimmille lavoillakävijöille riittää vaihtoaskelfoksi ja valssi. Niittenkin perustoissa riittää vuosiksi tekemistä. Jos tuohon haluaa jotain lisäksi opiskella, niin hyvä.
Lopettakaa jo siis puhuminen hyvistä tanssijoista, jos ette treenaa täysillä ja oikein. Treenatakkin kun voi ihan treenaamisen ilosta. Monella vaan fysiikka ei riitä oikein treenaamiseen ja treeniaika menee paikallaan junnaamisessa. Lopulta kun on tarpeeksi treenannut, rupeaa tuon ymmärtämään.
Valtaosa lavoilla kävijöistä on täysin tyytyväisiä omaan osaamiseensa, eikä heitä kiinnosta nämä 'luulemme osaavamme tanssia hyvin' -taapertajat, joiden tekisi hyvää katsoa joskus vaikka peilistä omaa tanssiaan. Siinäpähän selviäisi oma rajallisuus.
Tanssista saa iloa vähemmälläkin, eikä tarvitse olla hyvä tanssija.
Olipas kirjoituksesi negatiivinen. Niin negatiivinen, että on pakko vastata.. sinun asenteesi on juuri se joka karkoittaa uudet harrastajat kursseilta, leireiltä, lavoilta ja sitä kautta uuden harrastuksen parista.
Mitä tulee nirppanokkaisuuteen ja elvistelyyn, niin kirjoituksestasi voi suoraan päätellä, että sinä kuulut em. ryhmiin aivan selkeästi. Ylimielinen ja muita latistava suhtautuminen paistaa koko tekstistäsi niin selvästi, ettei siitä asiasta ole edes epäilyksiä.
Voitaisiin keskustella myös siitä mikä on hyvä ja mikä on hyvä. Hyvä tanssija on eri ihmisille eri asioita. Jollekulle hyvä tanssija on maailman luokan kilpatanssija ja toisen mielestä jo pelkästään se, että on hajulla perusaskelista riittää. Jokaisella myös on oikeus itse määritellä se mikä on hyvä ja mikä ei.
Lavatansseista puhuttaessa voidaan suoraan myös heti unohtaa kilpatanssijat.. kilpatanssi on tyyliltään ja tavoitteiltaan aivan muuta kuin lavatanssi. Lavakilpailuista voidaan vielä tässä yhteydessä puhua, se poikkeaa kuitenkin varsinaisesta kilpatanssista riittävän selvästi.
Lavatanssi ei vaadi harrastajaltaan mitenkään erityisen hyvää fysiikkaa tai poikkeuksellisia fyysisiä lahjoja tai ominaisuuksia. Toki hyvästä fysiikasta on etua, mutta se ei ole mikään ehdoton edellytys siihen, että voi kehittyä hyväksikin tanssijaksi. Tanssi sitäpaitsi itsessään kehittää fysiikkaa ja motoriikkaa. Jos haluat tosiaan tutustua lajiin joka vaatii keskivertoihmistä reippaasti vahvemman fysiikan, niin kokeilehan esim. tanssipuolelta balettia tai vaikkapa jotakin taistelulajia.
Mitä tulee ketjun aloittajaan, on ilmeistä ettei hänelle riitä vaihtoaskelfoksi ja valssi. Eikä riittänyt minullekaan, niinpä aloin opetella lisää. Ja minun foksini ja valssini eivät ole perustasolla, puhumattakaan siitä että minulle riittäisi vuosiksi tekemistä pelkästään näissä kahdessa. En tosin väitä että olisin saanut tanssini täydelliseksi tai huippuhyväksi, mutta hitto soikoon, olen kehittynyt aivan helkutisti. Olet koska hyvänsä tervetullut testaamaan tasoni ko. lajeissa! Itseasiassa olisin jopa iloinen jos testaisit, saisin ainakin taatusti kriittisen palautteen osaamisestani.
Ja sitten siitä peiliin katsomisesta, olen jo useamman kerran esittänyt ääneenkin toiveen, että joku videoisi tanssimistani. Pääsisin sitten itse näkemään omaa tanssiani ja hyvällä tuurilla myös näkemään virheet joita teen. Olisi helpompi korjata ja kehittää kun tietäisi mitä tekee väärin.
"Treenata täysillä ja oikein" on liukuva käsite. Ei ole olemassa yhtä oikeaa ja yhtä väärää tapaa treenata. Treenaaminen on henkilökohtainen asia. Eivät kaikki huippu-urheilijatkaan noudata samanlaisia treeniohjelmia.
Tähdennän vielä, ettei tässä ketjussa ollut nyt kyse ammattimaisesta tanssimisesta, vaan HARRASTUKSESTA. Harrastustaso on aivan eri asia kuin ammattilaistaso.
En todellakaan ole ylimielinen/nirppanokka/elvistelijä. Päinvastoin. Usko omiin kykyihini on jo mennyt. Kun itse rupeat ensin tosissasi treenaamaan ja havaitset omat rajasi, niin keskustellaan sitten tästä lisää.
Tanssi on urheilua siinä missä yleisurheilu, telinevoimistelu, itämaiset taistelulajit jne.. Kaikilla ei vain ole fyysisiä edellytyksiä urheilemiseen. On ensin opittava tuntemaan rajansa ja sitten mietittävä, mihin pyrkii.
Hyväksi tanssijaksi (absoluuttisesti) ei kannata edes pyrkiä, jos ei löydy entuudestaan hyviä fyysisiä/motorisia ominaisuuksia. Todennäköisimmin vain hajoittaa itsensä, kun koettaa treenata kymmeniä tunteja viikossa. Lopputuloskaan ei vastaa treeniin käytettyjä tuntimääriä, jos perusfysiikka ei yksinkertaisesti salli tanssin kannalta oikeiden asioiden treenaamista.
Suhteellisesti hyviä tanssijoita toki löytyy lavoiltakin: Kun mielestään osaa jonkun harvinaisemman tanssin perusaskeleen ja tuohon muutaman muun jutun lisäksi, niin kyllähän tuo menee täydestä lavojen valtaväestöön, joka ei kursseja juuri käy. Tanssia pidempään harrastaneeseen ei. Elvistele tai nirppanokkaile siinä sitten lajia osaamattomille.
Sekin, että löytää noilta lavoilta muita samoja kursseja käyneitä, joilla on vastaava illuusio omista kyvyistään, ei tee kenestäkään oikeasti hyvää tanssijaa. Tuollaiseksi ei todellakaan tulla pelkästään lavoilla käymällä tai kursseilla kerrasta toiseen vierailemalla.
Nykyään alkaa olemaan näitä ns. kurssien vakionaamoja, joille on entisten amatööritanssijoiden, nykyisten ammattilaistuneiden tanssinopettajien taholta iskostettu ajatusta, että pitää tanssia siihen mitä soi. Mitenkä tanssit siihen mitä soi, jos et osaa. Parempi on sanoa, että tanssit niinkuin osaat.
Lavatanssissa kun ei ole mitään oikeata tai väärää, vaikka samat tanssiopet oikein tanssimista toisinaan yrittävätkin määritellä omasta näkökulmastaan.
Turhahan näiden tanssinopettajien on totuutta julki tuoda, kun oma elanto on kurssilaisista kiinni. Kaikista ei todellakaan ole hyviksi tanssijoiksi. Rajansa on tunnettava ja tavoitteet asetettava tuon mukaisesti.
Ihan niinkuin Drago sanoi että eri ihmisille se osaaminen voi olla ihan eri juttu. Eiköhän kuitenkin jokainen osaa ne omat tavoitteensa asettaa omien mahdollisuuksiensa mukaiseksi. Ja vaikka lavatanssissakin kilpaillaan en osaa ajatella sitä sillalailla urheiluna kuin vaikkapa yleisurheilua tai telinevoimistelua, kai se nyt kuitenkin on useimmille harrastus. Jollekin riittää se kun osaa/menee valssia tai foksia vaikkapa vain perusaskeleilla ja foksaa sitten vaikka kaiken musiikin mihin se vain suinkin käy. Joku toinen osaa sitten taas enemmän ja menee rumbat rumbana ja sambat sambana. Itse en osannut pari-kolme vuotta sitten mitään muuta kuin jenkkaa! mutta nyt osaan enemmän ja aina on asioita joita haluaa oppia lisää. Jokainen osaa jotakin mutta kukaan ei kaikkea. Tanssitaan vaan kaikki, kuka paremmin ja toinen vielä paremmin.
Eli nyt sitten päästiin villakoiran ytimeen: Olet negatiivinen, koska asetit riman itsellesi liian korkealle ja petyit kun et päässytkään huipputasolle. Liian kovat odotukset siis.
Kutsut elvistelijöiksi niitä jotka pääsevät pidemmälle ja oppivat enemmän.. silkasta kateudesta. Olet kateellinen siitä syystä, että joku oppi jotain jota sinä et oppinut.. ja olet sitä mieltä että nämä sitten elvistelevät sinulle taidollaan, haluavat osoittaa sinulle yhä uudelleen miten huono olitkaan kun et oppinut. Tämä ei ole totta, vaan kuvitelmaasi. Jos oppii harvinaisemman tanssin, niin miksi sitä ei saisi lavalla tanssia jos löytää parin joka osaa myös sitä tanssia? On täysin ymmärrettävää että tanssivat keskenään ja nauttivat siitä, että voivat ja osaavat tanssia. Se on normaalia, ei elvistelyä!
Jokaisella on omat rajansa. Joku ei koskaan todellakaan pääse sitä valssia pidemmälle ja toinen taas oppii lähes mitä vaan. Jokaisella on lahjakkuutta johonkin, mutta mistään ei löydy lajia johon kaikilla olisi yhtä hyvät edellytykset ja lahjat. Tämän pitäisi olla ihan normaalijärjellä ymmärrettävä asia, luonnollinen totuus.
Suurimmalle osalle ihmisistä lavatanssi ei todellakaan ole urheilua, vaan harrastus ja huvittelumuoto. Minusta on siis väärin rinnastaa tanssi heti puhtaasti urheiluksi ja todeta ettei kannata edes yrittää opetella koska ei kumminkaan pääse huipulle. Ei se voitto ole se tarkoitus, vaan huvi ja hauskuus. Minä ainakin koen tanssikurssit, leirit ja tanssit hauskuutena ja opettelen hauskuuden takia.. siksi, että minusta se oppiminen on kivaa! En minä opettele voidakseni elvistellä jollekulle, voidakseni rinnastaa itseni huippu-urheilijaan, vaan koska minusta tämä on hyvä ja hauska harrastus.
Maailmassa on paljon muitakin harrastuksia joissa ihmiset ovat eri tasoisia ja eri lahjakkuudella varustettuja. Urheilulajit ovat yksi, taidelajit, musiikki jne. Kaikkia lajeja voi harrastaa, vaikkei omaisikaan mitään erityistä lahjakkuutta ko. lajiin. Ja kaikissa näissä lajeissa voi kehittyä, aina siihen omien kykyjen rajalle saakka. Kun raja sitten tulee vastaan, se saattaa olla pettymys jollekulle, mutta suurin osa ottaa asian aivan rauhallisesti. He halusivat vain hyvän harrastuksen joka tuottaa heille nautintoa, eivät ammattimaista osaamistasoa.
Ymmärsit aivan oikein ajatukseni! Yhden hyvä voi olla toiselle keskinkertainen, kaikki on suhteellista. Jonkun mielestä on jo tosi hienoa jos osaa valssia tanssia ja toisen mielestä vasta kilpatason tanssija on hyvä.
Minä en itse ole tanssinut kuin vuoden verran vasta, mutta taito on kasvanut innon siivittämänä kohisten. Oppiminen on ollut hauskaa ja nautin suunnattomasti uuden opettelusta ja oppimani kokeilemisesta aina kun tilaisuus sallii. Huippuluokan tanssija en ole, mutta lavojen valtaväkeen verrattuna osaamiseni on jo vuodessa ylittänyt tavanomaisen rajat.
Olen tietoinen siitä, että jossakin vaiheessa varmasti tulee katto vastaan, eli sen pidemmälle lahjani eivät riitä, mutta siihen saakka aion opetella minkä pystyn. Tällä hetkellä olen alkanut harkita, että voisin jopa kokeilla lavakilpailuja joskus tulevaisuudessa.. Jos sitten en siellä pärjää, niin sitten en pärjää, mutta olen ainakin yhden kokemuksen rikkaampi :)
Tanssiminen on minulle ensisijaisesti hauskanpitoa ja olen sanonut, että jos havaitsen jonakin päivänä, ettei tanssiminen mielestäni enää olekaan hauskaa, lopetan. Jos tuo päivä koittaa, ei ole enää mitään mieltä jatkaa. Toivon vain, etten sitä päivää koskaan näe, tanssiminen on antanut minulle niin suunnattomasti iloa, toimintaa ja uusia ystäviä, etten mistään hinnasta haluaisi tästä harrastuksestani luopua. Lisäksi kuntokin on kasvanut ja paino tippunut.. voiko harrastukselta enempää enää edes vaatiakaan?
En asettanut rimaa liian korkealle, kun jo aloittaessani tiesin omat rajani. Huipputasolla kun tanssivat aivan eri henkilöt, kuin ne joita näkee säännöllisesti kursseilla ja monesti myös lavoilla.
Se, että käyt jollain tanssikurssilla ei automaattisesti tarkoita sitä, että osaat todella tanssia jotain lajia. Normaaliin lavaväestöön nähden saatat juuri ja juuri erottua massasta. Todellisuudessa hyväksi tanssijaksi -oppimisprosessi on kovaa työtä ja siitä on hauskuus kaukana. Kursseja sieltä täältä ei tee tanssijaa. Kovalla harjoittelulla tuohon voi päästä, jos on olemassa hyvät valmiudet tuohon harjoitteluun.
Elvistelijöiksi kutsun niitä, joilla ei ole todellista käsitystä omista kyvyistään ja tuon takia luulevat olevansa lavojen parhaimmistoa. Nirppanurkkien kantaväestö yleensä naurattaakin, kun siellä niitä todellisia tanssijoita on hyvin harvassa.
Arvostan muuten enemmän hyvää valssintanssijaa kuin esimerkiksi surkeaa buggaajaa. Hyvästä valssintanssijasta tulee todennäköisesti aikanaan parempi bugg-tanssija kuin surkeasta buggaajasta kunnon valssaaja.
Sinulla tuntuu olevan paha juuttuma tuossa suhtautumisessasi lavatanssiin.
Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, että se on harastus huvin vuoksi siinä kuin vaikkapa vapaongella kalastaminenen tai vaellus.
Aniharvat niissäkän lajeissa kilpailevat saati minnekään huipulle pyrkivät. Useimmat kuitenkin kehittävät niissäkin itseään ihan vain sen vuoksi, että harrastuksestaan siten saavat enemmän irti.
Mistähän se tuo elvistelykäsitys on päähäsi tarttunut.
Lavoilla tanssivat ihmiset oman taitonsa ja taipumustensa mukaisesti eivätkä suinkaan näyttäkseen vaikkapa sinulle jotakin.
Todennäköisesti erittäin harvat edes tietävät sinun olevan siellä ja jos sattumalta tietävät, tuskin välittävät pätkääkään.
Mitähän jos nyt rauhoittuisit vähän. Pidä vaikka jonkin mittainen tanssitauko, ettei ratkea suoni päästä!
Niinhän tuo menee, että se älähtää johon osuu.
En puhunut huipulle pyrkimisestä vaan siitä, että on turha kutsua itseään hyväksi tanssijaksi, jos sitä ei todella ole. Hyvin harva on sellainen poikkeuslahjakkuus, että ilman kovaa treeniä tulee hyväksi tanssijaksi. Itse en tiedä yhtään tuollaista henkilöä.
Monesta ei tule edes kovalla treenillä hyvää tanssijaa, kun ei ole edellytyksiä tuohon.
Mm. lavojen nirppanurkat ovat täynnä näitä "loistotanssijoita", joiden oma usko itseensä ylittää heidän todelliset kykynsä. Pelkillä kursseillakäymisillä kun ei todellakaan tulla hyväksi tanssijaksi.
Mistä sinä tiedät lavojen nirppanurkkalaisten taitotason tai esim. harjoitteluaktiivisuuden? Mistä sinä tiedät montako vuotta joku on uhrannut kehittymiseensä? Oletko tehnyt asiasta jonkun gallupin? Luuletko sinä todella, että nämä nirppanurkkalaiset käyvät vain pari kolme kurssia silloin tällöin? Ei helkutti, pääasiassa näissä nirppanurkissa majailee aktiiviharrastajia! He harjoittelevat useita kertoja viikossa niiden leirien ja iltatanssien lisäksi. Toki sielläkin on joukossa varmasti aina joku jolla on liian suuret luulot itsestään, mutta yleistämään on turha lähteä.
Itsekin sinne nirppanurkan suuntaan suunnistan tansseihin mennessäni. En siksi, että katsoisin olevani todella hyvä tanssija, vaan siksi, etten välttämättä halua tanssia koko iltaa sellaisten kanssa jotka eivät osaa edes perusaskelia mistään tunnetusta tanssilajista. Sijoittuminen hakurivissä siis ei välttämättä kerro taitotasosta yhtikäs mitään. Joillekin sijoittuminen on sattuman sanelemaa, toiset taas sijoittuvat siihen mihin aina ennenkin ovat sijoittuneet.. kolmannet taas hakeutuvat tuttujen seuraan.
Mitä tulee taitotason ja luulojen suhteeseen, niin näissä lähes tanssitaidottomissa niitä suuriluuloisia vasta onkin. Joskus jo aikaisemmin kerroin näistä tapauksista, jotka eivät tanssi millään tunnetun tanssilajin askeleella, eivät edes kävele lähimainkaan rytmiin ja kun daami sitten raahautuu epätoivoisena perässä, yrittäen varoa ettei herra onnistu kiskomaan käsivartta vatkaamisella sijoiltaan tai tallomaan jalkoja tuusan nuuskaksi, lohduttelevaan sävyyn sanovat, että "Kyllä sinäkin joskus vielä opit tanssimaan". Em. tilanteessa ei muuten tiedä itkisikö vai nauraisiko.
Ja vielä lopuksi: et vieläkään tajunnut pointtia. "HYVÄ TANSSIJA" on liukuva käsite ja jokainen määrittelee itse sen tason jolla katsoo jonkun olevan hyvä tanssija. Sinun määrittelemäsi taso on sinun määrittelemäsi taso, mutta se ei ole ainoa oikea. yritä hyväksyä se, että jokainen päättää itse sen kuka hänen mielestään on hyvä tanssija ja kuka ei.
Oppiminen on kiinni paljon asenteesta jos on halua ja intoa oppii mitä vain. Se on kyllä totta että toinen on lahjakkaampi kuin toinen olkoon kysymys lajista kuin lajista.
Ns. nirppanurkkalaisten taitotason näkee heidän tanssistaan, kun osaa katsoa. Monella luulot ovat reilusti ylimitoitetut todellisuuteen nähden.
Varmaankin joukossa on monia, jotka ovat uhranneet kenties vuosia tanssitreenaamiseen, useita kertoja ja tunteja viikossa.
Tulokset eivät monella vaan vastaa treenimäärää. Osa ymmärtää tuon aikanaan, kun ovat tarpeeksi tahkonneet. Tuossa vaiheessa järkevimmät lopettavat nirppailun ja ymmärtävät rajallisuutensa sekä rupeavat hyväksymään myös ne ns. huonommin tanssivat, jotka eivät ole jostain syystä kyenneet lähteä tuohon treenikierteeseen mukaan.
Jokainen voi olla hyvä tanssija omassa luokassaan. Ei vaan pidä ryhtyä elvistelemään kuuluttamalla olevansa hyvä tanssija ja nirppailla nurkissa, jos kyvyistä ei ole todellista näyttöä.
Sinä se sitten jaksat!
Mitenkähän pienet aivot sinulla oikein mahtaa olla, kun ei niin yksinkertainen asia sinne mahdu uppoamaan, että tutussa porukassa viihdytään muissakin harrastuksissa. Miksi ihmeessä seuratanssi olisi joku poikkeus siinä suhteessa?
Jotenkin sinun nyt olisi päästävä yli tuosta elvistelyasiasta. Tulee pian todellinen hoitotarve sen vuoksi. Pakkomielteet ovat erittäin suuri haitta itsesi lisäksi myös ympäristöllesi.
Olet itsekkäin ja itsekeskeisin koskaan tapaamani henkilö. Miksi häiritset ja arvostelet muita asiattomilla ja hävyttömillä kirjoituksillasi? Jos sinulla ei todellakaan ole mitään tekemistä, älä tee sitä netissä. Lueppa esim. äskeinen kirjoituksesi. Miksi kirjoitit sen? Millä oikeudella?
Sinun kaltaisesi itsekkäät "eläkeläiset" ovat pilanneet ja tulevat pilaamaan lopullisesti koko lavatanssikulttuurin Suomessa.
Kuka on sanonut että he silti lopettavat treenaamisen ja kursseilun, vaikka havaitsisivatkin kykyjensä loppuvan? Voiko päähäsi mahtua ajatus, että joku voi oikeasti tykätä siitä treenaamisesta ihan treenaamisen vuoksi? Ihan vaan sen vuoksi että nauttii tanssimisesta niin kovasti, että haluaa käyttää kaikki mahdolliset tilaisuudet tanssimiseen?
Mitä tulee hyväksyntään, niin mistä sinä niin päättelet etteivät ne nirppanurkkalaiset hyväksy heikomman tanssitaidon omaavia? Varmasti suurin osa hyväksyy, mutta hyväksyminen ei tarkoita sitä, että he haluaisivat tanssia jatkuvasti niiden heikompien kanssa. Moni nimittäin tulee lavalle juuri siksi, että haluaa tavata ystäviään ja tuttaviaan. Silloin suuri osa iltaa loogisesti kuluu siinä tuttujen kanssa tanssimisen merkeissä.
Minusta ainakin on aika ymmärrettävää, että hakeudutaan tuttujen kanssa tanssimaan ja tanssitaan enimmäkseen niiden kanssa jotka ovat taitotasoltaan samalla viivalla. Toki myös itseä heikompien ja itseä parempien kanssa tanssitaan, muttei ehkä niin usein kuin saman tasoisten kanssa. Minusta olisi itseasiassa aika omituista jos taitotasoltaan keskimääräistä parempi jatkuvasti tanssisi vain taitotasoltaan keskimääräistä heikompien kanssa.. eihän siinä nähdäkseni ole järkeä ollenkaan? Parempi näistä kahdesta osaisi enemmän, muttei voisi koskaan käyttää osaamistaan koska vastapuoli ei siihen kykene vastaamaan.
Minusta on väärin haukkua elvistelijöiksi kaikkia keskimääräistä paremman tanssitaidon omaavia. He tanssivat sillä tasolla jolle kykenevät, eikä minusta heitä siitä voi syyttämään ja haukkumaan ruveta. On hienoa, että he ovat löytäneet lajin josta nauttivat ja jossa voivat kehittyä. Nirppanurkassa oleilu ei tee kenestäkään elvistelijää tai nirppaa automaattisesti. Esim. minä lähden sieltä nirpan lähettyviltä tanssimaan kenen hyvänsä siistin ja selvän hakijan kanssa, riippumatta hakijan taitotasosta, naamataulusta, iästä tms. Lähes kaikki muutkin tuntemani nirppanurkassa oleilevat tekevät samoin. He vain eivät välttämättä hae takaisin hakijaa jonka taitotaso poikkeaa kovasti heidän omastaan.
Ja voin aivan rehellisesti myöntää, etten minäkään hae takaisin herraa joka työntää minut selkä edellä kävellen lavan päästä päähän ja kääntää nurkissa. En tullut lavalle kävelemään.. sitä voin harrastaa koska hyvänsä kotonakin, ihan ilman paria.
Kukaan ei ole sanonut, että olen edes itse lopettanut treenaamisen. Päinvastoin treeni jatkuu täysillä. Tiedän vain, että treenaamallakaan minusta ei tule huipputanssijaa aikaisemmin jo moneen kertaan mainituista syistä.
Silti täytyy yrittää parantaa omaa tasoaan edes jonkinverran. Eri asia vain on, että treenimäärään käytetyn ajan voisi käyttää hyödyllisemminkin, jos tahto vain antaisi periksi.
Ns. nirppojen asenteista. Kun tarpeeksi lukee toisten tekstejä ja katsoo asianomaisten lavakäyttäytymistä, havaitsee tiettyä rajoittuneisuutta toisia tämän mielestä huonompia tanssijoita kohtaan.
Itse haen mielelläni lavoilla itseäni huonommin tanssivia ihan siitä periaatteellisesta syystä, että hekin ansaitsevat tulevansa haetuiksi ja samalla tutustuu uusiin henkilöihin. Lavoilla kun käyvät jatkuvasti ne samat naamat samoine juttuineen.
Treenisaleilla saa ihan tarpeeksi pähkäillä tanssiin liittyviä ongelmia, eikä enää lavoilla innosta ruveta yrittämään täysillä. Olen tuolla vapaalla, enkä todistelemassa kenellekkään, edes itselleni, sen hetkistä osaamistani.
Vielä kerran elvistelystä: Elvistelijä on henkilö, joka jaksaa jatkuvasti mainostaa itseään hyvänä tanssijana, vaikka todelliset kyvyt ovat aivan jotain muuta. Se joka tajuaa tuon, osaa myös olla hiljaa niistä edes vähäisistä taidoistaan.
Kuten fysiikan teorioista voidaan saada selville, suurinpiirtein kaikki on suhteellista, aikakin.
Näin on myös tanssitaidon laita. Lavoilla voi tuntua siltä että kyllä tässä nyt sentään jotain osaa kun daamit tykkää ja saattaa sanoakin. Mutta jos satun olemaan tanssileirillä jossa on jonkun tanssilajin kilpatason harrastajia, se oma tanssitaito saattaa tuntua vaatimattomammalta.
Tanssilavoilla en piittaa siitä miltä tanssimiseni joistain toisista sivusta seuraajista näyttää, riittää kun se kelpaa kulloisellekin tanssitettavalle. Energiaani en siis kuluta mihinkään tietoiseen elvistelyyn.
Hitunen asiaa suhteellisuudesta ja "suhteellisuudesta". Erityinen suhteellisuusteoria : http://fi.wikipedia.org/wiki/Erityinen_suhteellisuusteoria
"Olisi hienoa, jos olisi sellaisia miehiä, jotka voisivat hieman opettaa kuvioita yms."
Olisihan se, mutta velvoittaa ei voi! Tanssiliput on aika kalliita, joten jokainen yrittänee saada rahoilleen hyvän vastineen - myös ne jo jonkin aikaa tanssineet miehet!
Jollekin tuo vastine saattaa syntyä siitä, että pääsee tanssimaan varmasti osaavien kanssa, jollekin se saattaa syntyä vaikka antamisen ilosta, eli vaikkapa aloittelevamman tanssiuran alkutaipaleella auttelusta, ja joillekin taas jostain muusta.
Itselleni tanssin yksi tärkeä funktio on tavata kavereita. Myös uusiin tutustuminen on toki "listalla", mutta ei ollenkaan ensisijaisena, joten tuttuihin tulee keskityttyä enemmän. Aika luonnollista, eikö?
Saattaa siis olla, että pidempään tanssineet miehet ihan mielellään opettaisivat hieman sinua, siinä "hyvien" tanssittamisen ohessa, mutta jos heillä on tuttavapiiriä jo ennestään aivan yllin kyllin, senkin läpikäymisessä riittää hommaa koko illaksi, eikä riitäkään (meitä akkoja kun siellä rivissä piisaa!).
Mutta pyöri vain sitkeästi kuvioissa, niin omakin tanssittajapiirisi kasvaa!
paikkansa. Tanssilaivoilla on omat sisäpiirinsä ja niihin on tosi vaikea päästä. Itse olen tanssinut "pienen" ikäni ja nyt olen alkanut opetella myös uusia tansseja, joten opettajaa kyllä kaivattaisiin. Mutta onneksi lavoilla käy myös tanssimiehiä muilta paikkakunnilta jotka eivät kuulu sen lavan sisäpiiriin, joten joskus pääsee tanssimaan huippujen kanssakin :))
Totta on tosiaankin, että sisäänpääsy tanssiseurapiiriin on on sitkeyttä edellytävä toimi.
Paikasta riippuen siihen menee vuodesta kahteen. Vaatii aktiivisuuta ja oikeata asennetta.
Taitojen kehittäminen on tietysti myös tärkeää.
Sekin on tunnustettava, että nuorilla kaunottarilla ja salskeilla uroksilla on tuossa huomattavasti helpompaa menestyä kuin varttuneemmalla ja mahdollisesti
kömpelömmällä ihmisellä.
Onkin valittava nuo em:t huomioon ottaen se ryhmä, mihin rupeaa tunkeutumaan.
Itse olen kyllä hyvinkin yli-ikäisenä onnistunut hankkiutumaan sinne suosituimpien sekaan hillittömällä sitkeydellä.
Tanssileirit heti jo alkuvaiheessa ovat erinomainen keino -suorastaan oikotie- siihen.
Ne piirit eivät ole kovinkaan paikkakohtaisia. Itse käyn melko säännölisesti vuoden mittaan kymmenkunnassa tanssipaikassa (yhteensä reilut parisataa kertaa/v).
Samaa joukkoa niissä useimmiten siinä sisäpiiriksi kuvatusa porukassa liikkuu.
Totta kai tutut mieluusti tanssivat keskenään.
Samoin kai muissakin harrastuksissa on luonnollista, että tuttujen kanssa yksiin hakeudutaan.
Eikös seuratanssi ole varsin leimallisesti sosiaalinen harrastuslaji?
Olen huomannut tuon aivan saman asian aloittaessani tansseissakäynnin muutaman vuoden tauon jälkeen. Osaan kyllä mielestäni varsin hyvin perinteiset foxit, valssit ja tangoakin suht sujuvasti. Vaan mielelläni tanssisin esim. fuskua jonkun hieman taitavamman kanssa, koska siitä käyn parhaillaan kurssiakin. On vain näemmä todella vaikeaa päästä sisään piireihin. Ymmärrän kyllä, että ihmiset haluavat rahoilleen vastinetta, eli haluavat tanssia vertaistensa kanssa (niin tanssitaito kuin kenties muutkin avut) mutta joskus kyllä tuo sisäpiiriys suuresti ihmetyttää. No, ehkä se tästä, kun tutustuu kursseilla ihmisiin ja vähitellen saa tuttuja. Tuntee vain olevansa umpikujassa, kun haluaisi oppia (esim. fusku ja kävelyhumppa) mutta kun kukaan niitä paremmin osaava ei hae tanssimaan. Vaikeaa ;)
Se on totta että samojen kanssa, mutta tapani on ollut hakea 2-5 täysin tuntematonta illanaikana ja useimmiten olen ilahtunut kun aivan uusi tuttavuus sallii tanssin myös naisten hakemana. Harrastan ja kovin opiskelen asiaa ja hyvin mahtuu uusia tannsin harrastajia.
Myös se että kertoo ajatuksistaan tanssin suhteen on ollut hyvä avain sillä on helpompi hakea kun tietää. Jos ei asia tule esille tanssin aikana voi jäädä epäselväksi.
Olen ottanut itselleni periaatteen että lavoilla en pyri opettamaan kenellekään daamille mitään. Tanssikurssit ja treenisalit ovat minulle ne paikat jossa voi palautetta parille antaa.
Saatan tehdä havaintoja tanssityyleistä (ja niistä täälläkin kommentoida) mutta lavalla en puhu juuri mitään, paitsi kulloisellekin daamille saatan kommentoida jotain tönimisestä tai ruuhkasta.
Yksi tärkeä syy välttää minkäänlaista parin tanssin kommentoimista tanssilavoilla, saatikka opettamista, on se, että ne kerran kun olen asiaa saattanut epähuomiossa harrastaa, huomaan kommenttini käsitettävän väärin, itselleni ei-toivottavalla tavalla.
Sen sijaan joku daami on todennut minulta "opetusta" saaneensa kun olen vienyt hälle outoja kuvioita. Opetusta ilman sanoja, tanssiviennin kautta, silloin väärinkäsitysten riski onkin minimissään...
yhtälö. Miehet eivät uskalla opettaa ja naiset eivät uskalla pyytää ja tanssikursseilla ei voi käydä koska siellä ei opi mitään, kun puuttuu miespari.
Minulla on laaja tuttavapiiri jotka käy tanssimassa ja niihin kuuluu sekä hyvin tanssivia että sellaisia jotka eivät osaa paljon muuta kuin kävellä musiikin tahtiin auttavasti. Kokemus näistä kaikista on että jokainen, riippumatta omasta tanssitaidon taosta, -tanssittaa yleensä sellaisia tuttuja joiden kanssa on tanssinut ennenkin ja tietää tanssin sujuvan. Miksikään taitavien tanssijoiden sisäpiiriksi tätä ilmiötä on turhaa yrittää vääntää. Jos itselläsi olisi paljon tanssivia tuttavia niin suurella tod. näköisyydellä itsekin toimisit juuri samoin.
Siinähän on tietenkin aina varjopuolensakin ja nostan hattua sellaisille jotka uskaltavat mennä tuntemattomienkin kanssa. Se on inhimillistä... hakeutuvathan ihmisiet muuallakin omien tuttaviensa seuraan kuin tansseissa. Mutta jos olet nainen, käytä rohkeasti hyväksesi naistentunnit! Ole reipas ja iloinen niin se kyllä korjaa varmasti puutokset tanssitaidossakin ja siinähän se samalla kehittyy... -yllättävän nopeasti! Suurin osa tanssivasta yleisöstä ei osaa paljon muuta kuin foksia ja valssia ja humppaa auttavasti. Tanssikursilla käyvänä voit hyvin pian olla taidoiltasi selvästi keskivertoa parempi tanssitettava!
Olin juuri lauantaina tansseissa, joissa oli arviolta lähes sata tanssituttua naista. Selväähän oli että suurin osa jäi tanssittamtta. Mietinpä vain, kuika moni jupisi illan jälkeen "ettei se viittiny ees yhtä kertaa hakea".
Tilanne tanssilavoilla vain on se, että aktiivisesti käyvillä miehillä on niin paljon tanssituttuja, että harvoin ehtii tanssittaa kuin pienen osan. Yritän silti joka kerta hakea ainakin kerran jotain "vähemmän tuttua", tanssikurssin alkeistasolla ollutta (ja siellä nähtyä) tai ihan sattumanvaraisesti bongattua daamia. Joskus ne voivat olla illan parhaita hetkiä, ja yleensä tulee ainakin laupias samarialainen -olo :-)
Kurssit ovat erittäin hyvä keino saada itsensä tanssipiireihin sisään. Siellä saa naamansa tutuksi nopeasti kymmenille miehille. Eli vaikka ensikertalainen voi pitää tanssiporukkaan sisäänpäinlämmpiävänä klikkinä, on totuus paljon viattomampi - tuttuja kasvoja haetaan.
Ehkäpä ensimmäisiä kertoja kun tanssipaikkaan menee, tulee tunne, että sisäpiiriläisten touhua. Mutta totuus on toisenlaista, mitä useammin siellä käyt, sen helpompi on tietenkin päästä hommaan sisään. Luonnollisesti monet tanssittavat tuttuja. Mutta mitä enemmän käyt tansseissa, sitä enemmän niitä tuttuja ja tanssittajia ilmaantuu. Itsellä on kyllä tapana, jos olen matkassa ilman vakituista kumppania, niin hakea aina myöskin täysin tuntemattomia. Elämässä tarvitsee olla haasteita, myöskin tanssissa. (no siinä oppimisessa kyllä riittää itselläkin riittävästi)
Opettamisesta jokunen sana. Se on aika herkkä juttu, ainakin itse jos tanssin vähän tanssivan kanssa, niin varon kyllä opettamista. Oma-aloitteisesti en missään tapauksessa ala jakelemaan neuvoja. On tietenkin täysin eri asia, jos pyydetään neuvomaan jossakin jutussa.
On tietenkin paljon nk. "opettajia", jotka ovat monissa asioissa mestareita, vaikka todellisuus saattaa olla toisenlainen.
Heh.. joo aina löytyy joku omituinen yksilö jonka perässä ei tunnu pysyvän millään.. Askeleet ovat mitä sattuvat ja rytmitajun kanssakin niin ja näin, lisäksi yleensä näillä on korkeat käsitykset omasta tanssitaidostaan.. olenpa kuullut tämänkin lohduttavan lauseen em. tyyppisen kavaljeerin suusta: "Kyllä sinä vielä tätä foksia opit tanssimaan". Mielessäni mietin hiljaa, että kyllähän minä varmaan opin.. vaan hänestä en enää menisi vannomaan.. ;)
minä sitten pääsen siihen sisäpiiriin jos kerta tansseissa ahkertasti käymällä siihen pääsee :)) Olen tanssinut 25 vuotta lavoilla ja vielä en ole päässyt ns. sisäpiiriin. Sisäpiiriläiset ovat niitä jotka käyvät tanssikursseja, -leirejä ja ovat kenties itse opettajia. Ja nyt sanotte, että mene hyvä ihminen tanssikursseille. Juu, kyllä olen mennyt mutta tyhjästä on paha nyhjästä, siis miehiä siellä ei ole. Joten odotan ja toivon, että joku jo osaava mies opettaisi minullekin lavoilla uusia tansseja. Ja joskus sellaista jopa tapahtuu. Viime lauantainakin sain tanssia diskosambaa ja jo puolesta välistä opin perusaskeleet. Mukavaltahan se tuntui ja tanssin himo vaan yltyi :)) Tervetuloa minua opettamaan.
hyvin paljon olen halunnut tanssia ja kun osuu ja onnistuu hakemaan saman "henkisiä" eli samoin suurinpiirtein tanssista ajattelevia niin on ollut suunnattoman kivaa kokeilla ja pyrkiä edistämään omiakin taitoja ja kerrata ja toistaa entisiä ja ilo on ollut silmin nähden molemmin puolinen.
Joskus on tosiaan sitten mentävä miten se tuntuu "parhaiten " menevän mutta jos ei sanallakaan toinen kerro tai juttele tansista ja tuntemuksistaan tai toiveistan ei siinä sitten ole paljoa tarvetta alkaa liikaa "tarjoamaan" koska niinkuin on todettu jotkut närkästyy kovinkin kun askeleet ei aina mene yhteen.
Vaikka kuinka pitää sitä aidosti ihan normaalina jos pyrkii viemään omalla tavallaan.
Tanssipaikoilla käynti on eräs verkostomarkkinoinnin perusperiaatteella toimivia paikkoja. Tuotteena on tanssitaito ja oma persoona ja verkostona tanssikansa ja muut sidosryhmät. Itse on luotava oma verkostonsa. Aloittelijan on käytävä tansseissa hetken aikaa että persoona tulee tutuksi. Tanssitaito parenee ja tulee tunnettavuuta lisää niin homma kehittyy koko ajan.
Haluan vain kiittää kaikkia, jotka kommentoivat alkuperäistä viestiäni. Keskustelua syntyi enemmän kuin oletin, välillä tosin ehkä hiukan asian vierestä. Totesin tapanintansseissa, että on sellaisiakin miehiä, jotka viitsivät hakea ihan outoja ja opettaa kuvioita ja joita ei pienet sekaantumiset askelissa haittaa (sama miäs haki toisenkin kerran). Olen edelleenkin ihan myyty =)