mielestänne on anteeksianto?
Kuinka helposti pystytte antamaan anteeksi ja
moniko teistä on pitkävihainen?
Ts. annatteko "auringon laskea vihanne ylle"
Kuinka helposti pystytte antamaan anteeksi ja
moniko teistä on pitkävihainen?
Ts. annatteko "auringon laskea vihanne ylle"
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mua tuollaiset anteeksiantopehmoilut ei kiinnosta.
Muuuuuuuuuutta, jos sellaista käy, niin en kuitenkaan unohda. Eli olenko siis edes antanut anteeksi????
silloin kirjoittanut anteeksiannon hiekkaan
tuulen vietäväksi etkä kaivertanut sitä kiveen.
Niiiiiiiiiiiiiiiin! Reilusti sanoin, ettei mun kanssa pelleillä. Kaikki sen tietää, niin nepä osaa varoa, katsos.
Kun asia selvitetään avoimesti puhumalla ja pyydetään rehellisesti anteeksi, se on mielestäni helppo jättää taakse ja usein unohtaakin. Poikkeustapaukset voivat jäädä vielä vähän vaivaamaan. Samaa asiaa en kovin montaa kertaa jaksa antaa anteeksi, enkä varsinkaan unohtaa.
Anteeksi pyytäminen ja asioiden selvittäminen puhdistaa mielestäni ilmaa ja voi lähentää ihmisiä entisestään. Itse tarvitsen yleensä vähän ajatteluaikaa, ennenkuin olen valmis keskustelemaan vaikeista asioista. Yritän tehdä sen niin pian kuin mahdollista, mieluummin ennen "auringonlaskua". Anteeksi pyytäminen ei minusta ole vaikeatakaan. Vanhemmiten olen oppinut antamaan anteeksi helpommin - myös itselleni. ;)
Vihaa tai katkeruutta en halua elämääni. Jos joku toimii jatkuvasti alhaisesti, epärehellisesti ja katalasti, en halua tuhlata häneen edes ajatuksiani, vaan jätän sellaisen ihmisen vähintään henkisesti taakseni. Jos mahdollista, en halua olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Jos on pakko, suhtaudun heihin viileän kohteliasti ja käyttäydyn samoin kuin täysin vieraiden ihmisten kanssa tekisin.
en ole pitkävihainen ja lepyn viimeistään
seuraavana päivänä.
On vaikea tulla toimeen pitkävihaisen ihmisen kanssa.
Olen henkisesti hylännyt elämäni aikana kolme ihmistä kuvaamallani tavalla ja heistäkin kaksi on sukulaisia joten tapaan heitä ja käyttäydyn tavattaessa kohteliaasti. Koska he ovat toimineet monilla tavoin alhaisesti ja ovat puheissaankin jatkuvasti epärehellisiä, en ole heistä tai heidän puheistaan kiinnostunut. En luota heihin ja aikaisempi tunneside on katkennut. - En kuitenkaan kutsuisi sitä pitkävihaisuudeksi. En todellakaan vihaa heitä, vaan toivon heidän elämänsä sujuvan mahdollisimman hyvin ja mieluiten mahdollisimman kaukana omastani. ;))
Mielestäni voin vihastua, mutten luultavasti edes osaisi aktiivisesti vihata ketään.
jokainen kokee suuttumuksen hetkellä, ettei pysty
koskaan antamaan anteeksi. Toisin aina käy, mutta
siinä saattaa olla pitkäkin prosessi unohdukseen varsinkin.
En voi sanoa vihaavani ketään tällä hetkellä. Katkeruus yllättää aina joskus, mutta ei viha.
On ihan terveellistäkin joskus suutahtaa, se osoittaa, että on elossa, mutta sille pitää pystyä
nauramaan jälkeenpäin, ellei ole kysymys "haudanvakavasta" aiheesta.
Yönvalvoja heti seuraavana päivänä anteeksi?
en muista sellaista?
että kuka niistä...?
vaan se oma nenäsi!
on tullutkin niisteltyä viimeaikoina kun on niin nuhaista aikaa. En mä sulle Nessua ollut tarjoamassa!
minä sinun Nessuasi pyytämässä, mutta mitäs "niistä"?
antamaan anteeksi, pitää oikeasti haluta antaa anteeksi...
On joitain asioita joita en ole antanut anteeksi, mutta olen tietoisesti unohtanut ne..puhdistanut kiintolevyni..
Minulle tulee tympeä olo ihmistä kohtaan, joka tekee aina samat virheet...sitten otan häneen vain etäisyyttä..
Minua on iahn suututtaa, kun en voi olla pitkään äkäinen, en pysty mököttämään tarpeeksi kauan...:)
Yön yli kylläkin...:/
sanoa jotain tuosta luultavasti vaikeimmasta eteemme tulevasta asiasta, anteeksiantamisesta.
Naputtelen tässä "väärällä" kädellä, mikä on useimmille se oikea ja paremmin toimiva käsi.
Teloin nimittäin vasemman käteni joku päivä sitten ja nyt joudun vasenkätisenä kirjoittamaan vain oikealla.
Mielestäni anteeksianto on tapahtunut jo silloin kun haluaa haluta antaa anteeksi. Vaikka kuinka suututtaa ja kaunan tunteet ovat pinnassa, voi antaa niiden olla, koska tunteilleen ei voi mitään. Se kuinka tunteitaan käyttää on toinen asia. Kun ei lähde koston tielle on voittanut.
Tiedän omasta kokemuksestani, että minua pahasti loukannut ihminen ei ole joutunut saamaan samalla mitalla, vaikka minulla olisi ollut hyvä tilaisuus antaa tuplaten takaisin, mutta halusin, päätin jättää vastaamatta pahaan pahalla ja sillon koin päässeeni vapaaksi tuosta henkilöstä jonka vanki olin ollut, sillä se joka vie ajatusenergiamme hallitsee meitä.
Niinkuin Pirre sanoikin etäisyyden ottaminen "keljuun" tyyppiin ei ole anteeksiantamattomuutta, vaan viisauta ja itsesuojeua. Kuka meistä on sellainen masokisti, että haluaisi aina olla pahalla mielellä,jos pahaa mieltä aiheuttavia tilanteita voi välttää.
Välttää juuri sellaista lähimmäistään, 'joka tekee aina samat virheet', niinkuin Pirre sanoi.
tällähetkellä erääseen palstalaiseen. Vaikka en yleensä ole pitkävihainen, niin minusta tuntuu että nyt olen.
se niin suivaannuttaa?
häirikkö suivaannuttaa.
Anteeksi antaminen riippuu paljon asiasta ja sen luonteesta ja siitä mitä "loukkaus" on aiheuttanut.
Jotkut asiat ovat niin ikäviä, että tällaisen ihmisen kanssa, joka on tällistä aiheuttanut, niin hänen kanssaan ei halua olla tekemisissä laisinkaan tapahtuman jälkeen.
Perhepiirissä tapahtuneet pienet "kinat" on vielä helppoja juttuja selvitettäväksi. Ja yleisen rauhan säilyttämiseksi erimielisyydet olisikin syytä selvittää mahdollisimman pian.
Mutta esimerkiksi työympäristössä tapahtuneet loukkaamiset saattavat olla jo sitä luokkaa, että niitä ei voi unohtaa koskaan, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Aikoinaan mieheni kuoleman jälkeen eräs suivaantunut työntekijä syytti minua "mieheni tappamisesta tai ainakin hänen kuolemansa edesauttamisesta" muuttuneiden työtehtävien myötä.
se oli hyvin kysytty, koska
minä en ainakaan osaa antaa anteeksi siten kuin siitä on opetettu
voin sopia asioita ja luvata antaa anteeksi, mutta pahan paikan tulle kuitenkin kaivelen
vanhat asiat esiin
siis kun anteeksi annosta ajattelee toisen ihmisen kanssa
olen kyllä antanutkin anteeksi joitakin asioita ja pystynyt unohtamaan
riippuukohan se asian merkityksestä, että miten jaksaa unohtaa...?
itselleen anteeksi antaminen on toisenlainen taiteenlaji
joskus on ihan pakko ottaa mielikuvissaan paksu punainen samettiverho tekojensa ja itsensä väliin
kun ei kertakaikkiaan muista että on jo sopinut itsensä kanssa asian!
on joutunut antamaan anteeksi,vaikka se olisi kuinka vaikeata tahansa..varsinkin vanhemmalle ihmiselle yrittää antaa anteeksi,koska ei koskaan tiedä milloin on se viimeinen päivä,ja olisi silloin kurjaa jos jäisi kaivamaan mieltä tuollaiset asiat...
Mulla ei ole mitään hättää((((((((((
Kehrää hiljaa tyytyväisenä.
monesti anteeksipyyntö on helpompi kuin anteeksianto.
Toisilta ei luonnistu kumpikaan - ei pyydä
anteeksi, eikä anna anteeksi.
sellainen aihe, kun ns."ystävä" tai "ystävät"
pettävät jatkuvasti antamansa lupaukset kerta
toisensa jälkeen.
Onko sellainen epäluotettava ihminen vai muuten
vaan ajattelematon?
Pitäisikö sellaiset "pyyhkiä" pois muistista
painamalla DELLIÄ?