eli mulla on reilu vuoden vanha tyttö ja ootan toista, joka syntyisi kesällä. isä hävis kuvioista joku aika takaperin. aikalailla totaalisesti, vaik toinen lapsi olikin toivottu. nyt mietityttää et miten pärjää tulevaisuudessa ihan rahallisestikin. toisaalt vois tarjota yhelle lapselle elämän mis olis kaikki mahollinen, melkein. kaks kuluttaa kuitenkin niin paljon. mut taas toisaalt. abortti tuntuu kamalalt ratkasult... ihmiset kertokaa miten ootte pärjän yksin kahen muksun kans?
mitä pitäisi tehdä...
ktr
7820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..aborttia! tulisit katumaan sitä loppuelämäsi! kyllä sitä kahden kanssa varmasti pärjää kun jotkut pärjää enemmänki kanssa! toivon sinulle voimia päätökseesi, toivon niin, ettet hylkää syntyvää lastasi!!
hyvää joulunodotusta!
Tee niinkuin itse parhaakses näät. Jaksatko yksin kahden lapsen kanssa ja onko taloudellisia edellytyksiä siihen oikeasti. Kylmiä faktoja elämästä. Ei kannata heittäytyä yhteiskunnan elätiksi.
Lapsia voit vielä tehdä myöhemminkin lisää kun uusi mies on löytynyt. On varmasti lapsellekkin parempi ettei äiti ole aivan uupunut.
Älä ihmeessä tee aborttia. Kyllä sitä aina jotenkin tulee pärjäämään!!!! Kuuntele sydäntäsi äläkä järkeile asiaa. Jos kaikki ihmiset tekesivät ratkaisunsa vain taloudellisuuden kannalta, tämä maailma olisi vielä kamalampi, kuin mitä se nyt on. Tulisit varmasti myöhemmin katumaan, jos tekisit abortin. Synnytä lapsi, voithan antaa ssen sitten vaikka adoptoitavaksi. Eikä sitä paitsi lapselle tarvi olla "kaikkea, mitä se haluaa". Ite oon eläny lapsuuteni tosi köyhässä perheessä, mutta mulla oli kuitenkin todella onnellinen lapsuus. kyllä sää selviät!!
että abortti ei ole yhtään huono vaihtoehto, jos tuntuu ettet jaksa ja selviä kahden lapsen kanssa yksin. Elämässä kuitenkin kannattaa yleensä suunnitella tulevaisuutta, taloudellisesti ja henkisesti.
Kukaan ei tuomitse sinua, oli päätöksesti mikä tahansa!!
Jaksamista sinulle!!
Mies katosi toisen naisen matkaan raskauden alkumetreillä. Meillä ennestään 5v tyttö. Tämäkin oli suuniteltu ja mies vannoi haluavansa lisää lapsia kanssani jne, mutta häipyi kuitenkin. Jouluvaavi on tulossa ja alkuun kävin läpi järkyttävän mylläkän, että pitääkkö lapsi vai ei. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vaikka läpi harmaan kiven mennään! Äijän äiti on ollut ihana tuki ja muutkin vanhemmat ovat alusta asti olleet asiasta innostuneimpia kun minä. Monta kuukautta itkin katkeraa itkua siitä, että tuon maailmaan lapsen, jonka isä on sika. Totta kai halusin lapsilleni ehjän perheen!Silti päätin, että en rankaise tätä lasta siitä, mikä hänen isänsä on. Lapseni ovat sisaruksia ja heillä on vallan loistavat isovanhemmat ja kyllä tulen toimeen jotenkin ja apua pyydän, jos voimat loppuu! Tiedän, että käyt sekavia tunteita läpi, mutta älä kohdista lapseen kiukkuasi, jota miestä kohtaan tunnet! Ja kyllä lapsiperheet pärjäävät suomessa hyvin, yksinhuoltajankin voimin!
Olet ihmeen kaupalla ymmärtänyt ajatella asiaa perinpohjin, sillä oikeasti kukaan muu ei tosiaankaan sitä ratkaise pidätkö lapsen vai et.
Kannustan ajattelemaan sinua ja jo olemassa olevaa lastasi niin, että tuntisit tehneesi omasta mielestäsi OIKEAN ratkaisun.
jos et siis kaipaa lasta teet abortin, jos tunnet että sen toisen lapsen haluat, nyt, synnytä se.
Niin yksinkertaista.
Ja muista että abortti on mahdollista tehdä ennen 12. raskausviikon loppua, ei sen jälkeen enää!
elämä ole mennyt pilalle siitä, että perheessä on ollut taloudellisesti vähän tiukempaa, mutta rakkauden puutteesta on monen lapsen elämään tullut aika paljon ongelmia. Sitä paitsi sanotaan, että lapset tuovat leivän tullessaan.
Tärkeintä on, että lapsesi on Sinulle tervetullut ja olet iloinen hänestä! Usein äidit pelkäävät etukäteen yhtä ja toista. Sitten kun tilanne on siinä käsillä, siitä selviytyykin ja jaksaa kummasti. Ei siis kannata antaa ainakaan peloille tilaa. Voit luottaa siihen, että elämä kantaa.
Entä, jos odottaisit raskausajan loppuun ja katsoisit miltä silloin tuntuu. Odotusajan tunteet näet heitelevät puolelta toiselle. Voit tehdä adoptiopäätöksen 8 viikkoa synnytyksen jälkeen.
Eli, ei paniikkia.
Toinen vaihtoehto on, että jos tuntuu liian vaikealta, annat lapsen jollekin esim. perheenjäsenelle tai luotettavalle henkilölle kasvatettavaksi, kunnes taas jaksat. Kasvatuslapsen kohdalla on se hyvä puoli, että voit säilyttää suhteen lapseesi ja tapailla häntä.
Adoptio on aina lopullinen. Mutta toisaalta en tiedä, että adoptiosta olisi tullut ongelmia, koska adoptiovanhemmat TODELLA toivovat lasta ja myös rakastavat häntä kuin omaansa.
Eräs adoptioäiti kertoi, miten niiden kuukausien aikana, jotka hän miehensä kanssa oli odottanut lasta, että tapahtui sama prosessi, kuin normaalissakin tapauksessa äidin raskauden aikana. Eli syntyi suhde tulevaan lapseen, vaikka ei ollutkaan sitä fyysistä kontaktia.
Toivon, että päädyt hyvään päätökseen niin itsesi kuin odottamasi lapsenkin kannalta.