Ihan kysyn vaan, mistä tulee se kauhea viha s-perheitä vastaan.
Olisiko parempi, ettei kukaan ottaisi näitä lapsia, vaan ne joutuisi kaikki laitoksiin ja laitostuisi, kun lukee noita keskusteluja niin voi väittää, että se viha on suuri.
Sijaisvanhemmilla ei ole mitään yhteyksiä näihin sijoituksiin, ne tekee muut viranomaiset.
Ymmärrän, että olette katkeria, mutta eihän se meidän sijaisvanhempain syy ole, jos elämäntilanteenne on se mikä on.
Onneksi meille on kertynyt suurin osa mukavia bio-vanhempia, vaikka aina joukkoon mahtuu niitä toisenlaisiakin.
Yhteistyöllä päästäisiin paljon helpomalla ja lapset voisivat paremmin.
Lapset kärsii olla miellyttäjän roolissa, joskus se roolileikki napsahtaa ja silloin on paha olla kaikilla.
Olisiko parempi, ettei kukaan ottaisi näitä lapsia, vaan ne joutuisi kaikki laitoksiin ja laitostuisi, kun lukee noita keskusteluja niin voi väittää, että se viha on suuri.
Sijaisvanhemmilla ei ole mitään yhteyksiä näihin sijoituksiin, ne tekee muut viranomaiset.
Ymmärrän, että olette katkeria, mutta eihän se meidän sijaisvanhempain syy ole, jos elämäntilanteenne on se mikä on.
Onneksi meille on kertynyt suurin osa mukavia bio-vanhempia, vaikka aina joukkoon mahtuu niitä toisenlaisiakin.
Yhteistyöllä päästäisiin paljon helpomalla ja lapset voisivat paremmin.
Lapset kärsii olla miellyttäjän roolissa, joskus se roolileikki napsahtaa ja silloin on paha olla kaikilla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
hyväksy loisia, jotka tuhoavat lapsen henksesti ja fyysisesti valheilla ja vain ja ainoastaan omaa etuaan ajatellen.
Mitä ovat nämä lapset, jotka joutuvat sijaisvanhempien kynsiin. He ovat parin vuoden päästä ihmisraakileita, ja sijaisvanhemmat voivat taloudellisesti hyvin välittämättä lasten ikävästä omiin vanhempiinsa.
Turha edes yrittää normaali keskustelua. Täällä on tämmöinen sekopää heti arvostelemassa. Hullu mikä hullu.
Näin pitäisi olla, mutta ei ole:
Lapselle mahdollisuus kiinnittyä sijaisperheeseen ja rauhoittua sinne silloin kun lapsi on siellä.
Biovanhemmille kaikki tuki elämänsä kuntoon järjestämisessä ja kun elämä on kunnossa, niin lasten mahdollinen palauttaminen (lastakin kuullen).
Sijaisvanhemmille sosiaalitoimelta tietoa missä mennään, mikä on esim. vanhemman tilanne tällä hetkellä, onko huostaanoton purku mahdollinen lähiaikoina jne. Ja myös tukea, että sijaisvanhemmat jaksavat olla arkivanhempia.
Ja lisäksi vielä, kaikkia täytyisi kuulla tasavertaisina lapsen edun vuoksi.
Sosiaalityöntekijällä on kuitenkin tietysti iso rooli siinä, kun hän miettii mikä se lapsen etu sitten viimekädessä on ja sosiaalityöntekijän täytyisi pystyä seisomaan omilla jaloillaan ja pystyä vastaamaan välissä niihin syytöksiin, ettei perheet kaataisi niitä toistensa niskaan.
Nykyään "ei ole varaa" järjestää sosiaalityöntekijälle aikaa niin paljon, että hän pystyisi onnistuneesti toimimaan tarvittaessa perheiden välisenä tulkkina, joka olisi erittäin tärkeää joissain tilanteissa.
->Uskon, että nämä osaltaan vaikuttaisivat siihen, ettei katkeruutta ja syytöksiä syntyisi niin herkästi.
Nykyään annetaan mahdollisuus kaikille osapuolille tuudittautua siihen, että näin sitä mennään vuodesta toiseen samaa rataa, eikä valoa näy. Näin annetaan myös mahdollisuus äidille tai/ja isälle jatkaa samaan malliin kuin ennenkin, nythän lapset hoidetaan muualla ja lapsia voi tavata silloin tällöin. Osalla vanhemmista tapaamiset tekee niin kipeää, että täytyy tunteita sammuttaa erilaisilla keinoilla ja voi olla, että tapaamisiin ei saavuta, koska sattuu niin paljon, on vaikka helpompi jäädä pois taapamisista ja tuudittautua omaan maailmaansa. Biovanhempia tulee auttaa ymmärtämään sen, että miksi ollaan tässä tilanteessa ja se voi ottaa aikaa.
Kun biovanhemmat sitten jäävät roikkumaan tähän -ei mitään väliä tilaan- niin hiljalleen kasvaa syyllisyys, joka sitten kaadetaan toisten niskaan syyllistämällä heitä. Lapselle puhutaan, että sitten ja sitten pääset vanhempien luokse ja kyllä me halutaan, että olet meidän luona, mutta kun ei anneta jne. Ei lapset pysty käsittelemään sellaisia asioita, vaan ovat aivan sekaisin. Kun lapset eivät pysty kiinnittymään sijaisperheeseen, niin heiltä jää jotain isoa elämättä. Kun lapset on sekaisin on helppo syyttää sijaisvanhempia.
Jos lapselle voisi kaikki sanoa alusta asti, että sijaisperheessä olo on ihan Ok, niin uskon, että lapset olisivat paljon onnellisimpia. Tämä systeemi ei anna lapsella mahdollisuutta rauhoittua yhteen paikkaan, vaan riepottelee sitä edestakaisin. Biologiset vanhemmat tarvitsevat apua ymmärtääkseen, että heidän tukensa lapselle on erittäin tärkeää. Biologiset vanhemmat tarvitsevat myös apua elämänsä järjestämiseen, että lapsen palauttaminen on mahdollista.
Nyt osalla sosiaalityöntekijöistä on sellainen työskentelymalli, että he päättävät asioista ja sijaisperhe sekä bioperhe jäävät syrjään mielipiteineen. -Uskon, että tämäkin aiheuttaa paljon ristiriitoja, ettei olla samanvertaisia "työskennellessä" vaan on jo valmiiksi sellainen asetelma, että saat koko ajan taistella paikastasi, että sinun kuullaan. Biovanhemmilla sekä sijaisvanhemmilla on kuitenkin usein hyvin selkeä kuva asioista, mutta se kuva hukkuu ajan myötä kun "tiimi" ei toimi.
Sijaisvanhempina meidän täytyisi muistaa, että todellisuudessahan nämä lapset ovat vain meillä lainassa ja tuskin kukaan meistäkään järjestäisi, niinkuin tuskin kukaan biovanhemmista on tahallisesti järjestänyt niin, että joutuisi luopumaan rakkaista lapsistaan.
Biovanhemmille haluaisin sanoa, että jos sinun tapauksessasi lasten paluu onkin mahdollinen ja huostaanotto tarpeeton, niin aina se ei ole tarpeeton ja aina ei ole mahdollista palauttaa lapsia vanhemmilleen esim. vanhemmat ovat kuolleet, vanhempi/vanhemmat ovat vankilassa tai esim. vammautuneita (joko syntymässään tai elämässään) tms.
Tässä yhteiskunnassa ei ole mukamas rahoja käyttää riittävästi sosiaalihuoltoon. Se ei pidä paikkaansa! Rahaa on kun vain se suunnataan oikein ja käytetään oikein.
Avohuollon tukena ei riitä se, että käydään vain moikkaamassa perheessä, käynteihinkin voi tuudittautua ja unohtuu se tärkein eli ongelmat. Olen kuullut sanottavan jälkeen päin, että miksi et puuttunut asioihini silloin kun ne olivat huonosti, ettei oltaisi tässä tilanteessa... Niin, miksi ei? Katkeruus tulisi siitä puuttuisi tai ei puuttuisi, mutta minusta olisi parempi, että se tulisi siitä että puututtaisiin asioihin ajoissa, niin silloin ehkä olisi vielä nopeasti tilanne korjattavissa.
olen itse kolmen lapsen äiti.lapseni otettiin huostaan omasta pyynnöstäni koska elämä runteli minut rikki enkä jaksanut enään.lapseni saivat hyvät sijais perheet ja tiivis yhteistyö välillämme toimii tosi hyvin.aikaa on mennyt jo kahdeksan vuotta enkä ole hakenut kotiutusta koska lapseni voivat hyvin,en halua rikkoa lapsteni koulu maailmaa,ajattelen lasteni tulevaisuutta enkä halua siihen konflikteja.teen tapaamisista juhla aikaa ja antamalla laatu aikaa ilman arkisia yhteenottoja tms.en ymmärrä bioja jotka hakevat purkua omista syistä.onko se hienoa kun saa lapset takaisin ja alkaa julmett tappelu eli arki saapuu,onhan se hienoa kehua ja retostella asioista jotka ovat täysin omista syistä lähtöisin.ajatelkaa lasta ja hänen parastaan.en koe menettäneeni lapsiani vaan he ovat minulle numero yksi aina.annan heille tasapainoisen äidin ja roppa kaupalla rakkautta.kiitän kaikkia jotka jaksavat olla ja toimia sijareina,ei varmaan helppoa mutta antoisaa.meitä bioja on montaa sorttia mutta ei kaikki ole omaan napaansa tuojottelijoita.hyvää joulun odotusta.
olisipa edes pieniosa tuollaisia sinun kaltaisia, niin lapset ja kaikki voisivat paljon paremmin.
Varmaan omilla lapsillasi on hyvä olla, kun äitikin hyväksyy ne sijaiset, olet varmaan ajatteleva ja hyvä ihminen.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi ja Hyvää Joulunaikaa!
lämpöä ja se että olet sellainen joka todella rakastat lapsiasi ja olet valmis antamaan/tekemään kaiken lasteni hyvinvoinnin eteen.Lapsilla on mahtava äiti ja kyllä he ovat onnellisessa asemassa.Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi.
tämän päivän sosiaalityösta. Lainaus kirjoituksesta:
"Nyt osalla sosiaalityöntekijöistä on sellainen työskentelymalli, että he päättävät asioista ja sijaisperhe sekä bioperhe jäävät syrjään mielipiteineen". Näinhän se Jumala päätti ja sääti kaikessa viisaudessaan...
Suomalaiset sosiaalityöntekijät ovat suurimmaksi osaksi naisia (monellakohan heistä on tällä hetkellä edes omia lapsia?), korkeasti koulutettuja ("elävä elämä" yliopistolla ja oppikirjoissa) ja tähän kun lisätään vielä ajatusmalli: MINÄ OLEN AINA OIKEASSA JA MINÄ TIEDÄN KYLLÄ KAIKEN LASTEN KASVATTAMISESTA, niin lastensuojelu soppa on valmis!
Oma lapseni asuu sijaisperheessä, enkä tuota perhettä vihaa. Lapseni sairastui, eikä minun voimavarani enää riittäneet hänen kanssaan. Poikani sai HYVÄN sijaiskotipaikan ja on päässyt siellä uuden elämän alkuun. Yhteistyö ko. perheen ja oman kodin välillä toimii hyvin ja poikani on päässyt kunnollisen uuden elämän alkuun.
Koulu sujuu paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Lukioon hän aikoo jatkaa, ja todistus ainakin siihen tulee riittämään hyvin.
Ainoastaan se minua ärsyttää, kun kaupunki maksaa poikani elämisen tuossa perheessä. Hinta on 150€/vrk. KUUKAUDESSA tekee on n.4500€. Aika kallis "hoitopaikka" siis.
Itse kun aikanaan olin työtön yksinhuoltaja ja sen jälkeen pienipalkkaisessa työssä, niin en saanut kuin lapsilisän n.100,00e ja lapsilisään
yksinhuoltajakorotusta n.30,00e, pienimmän mahdollisen kelan perhe-eläkkeen n.110,00e (lapseni isä on kuollut) ja sairaan lapsen korotetun hoitotuen n.160,00 euroa/kk yhteensä siis noin 400€/kk.
Joten.. Pienellä on meidän oikeiden vanhempien pärjättävä. Mistä ihmeestä nuo perhekodin hinnat revitään?
Sijaisperheet eivät saa tuollaisia summia. Palkkio vaativasta työstä on vain muutama satanen kuukaudessa.
Onko poikasi siis perhekodissa?
..sinne huudetaan, kuuluu vanha sanonta.
Jos on syntynyt/aistittu suoranaista vihaa sijaisperhettä kohtaan, se voi johtua mm.siitä, että perhe ei vastaa niitä odotuksia, joita sille on asetettu.
Sijaisperheitä on yhtälailla moneen "lähtöön" kuten on biovanhempiakin. Jopa ulkopuolinen henkilö, jolla ei ole mitään omaa kokemusta huostaanotoista tai sijaislapsesta, voi tuntea kiukkua jopa vihaa, kun kuulee paljastuksia törkeimmistä epäkohdista/kohtelusta, joihin sijoituslapsi/lapset ovat joutuneet, usein lapsen vanhemmatkin (muu suku). Lapsi, joka huostaanotossa kärsii kaiken, on kuitenkin syytön kohtaloonsa.
Varmaan suurin osa sijaiskodeista/perhekodeista on kunnollisia ja hoitavat kaikki sijoituslapseen liittyvät asiat mitä parhaimmin, mutta tosiasia on, että osa sijoitusperheistä eivät "ansaitse" hoitaa ja pitää vieraita lapsia. Seulan pitää olla ehdottomasti tarkempi sijaisperheeksi pääsylle. Samoin seurannan pitää toimia paremmin kuin mitä se on ollut.
Jotta mielikuva ja käsitys sijaiskodeista kohentuisi, tulee kotien olla itse paras esimerkki. Kukin koti(sijaisvanhemmat) voi miettiä tykönään, mitä itse voi tehdä paremmin, toimia paremmin, jotta käsitys ja ennakkoluulot sijaisperheitä kohtaan hälvenevät. Näinhän se on, että jos jossakin yhteisössä on muutama "huonosti käyttäytyvä", niin sama leima "juuttuu" kaikkiin yhteisön jäseniin. Tiedämme lukemattomia esimerkkejä tuosta ilmiöstä.
Toisaalta on hyvä ja tarpeen, että epäkohtia ja ilmiöiden ääripäitä tuodaan julkisuuteen, sillä muutoin ei saada asioihin korjausta. Huostaanotot eivät tule koskaan loppumaan, sen me tiedämme. On korkea aika pysähtyä pohtimaan, onko lapsen sijoitus AINA paras ja pitkällä tähtäimellä halvinkaan vaihtoehto kunnalle.
Huostaanottojen ennaltaehkäisyyn tulee suunnata kaikenlaista tukea, sillä ennaltaehkäisy tuo loppujen lopuksi tässäkin asiassa ja ongelmassa parhaimman "tuloksen" taloudellista säästöä väheksymättä.
Mulla ei ole minkäänlaisia vihantunteita sijaisperheitä kohtaan. Päin vastoin: arvostan todella paljon ihmisiä, jotka jaksavat ottaa toisten lapset kasvatettavakseen. Oma lapseni asuu perhekodissa ja tänään sain olla taas ÄÄRETTÖMÄN onnellinen kun soitin lapselleni.
Keskustelin pitkään myös toisen vanhemman kanssa. Lapsellani on asiat tosi hyvin.
Sijareilla on aina positiivista sanottavaa lapsestani, vaikka onhan noita möhläyksiä aina silloin tällöin, mutta asiat käsitellään asiallisesti. Tiedän ja tunnen, että he arvostavat minua ja minun mielipiteitäni samoin kun minä heidänkin. Luotan heihin ja heidän ammattitaitoonsa täysin. Meillä on sama tavoite: kasvattaa lapsestani tasapainoinen ja onnellinen aikuinen.
Mutta onhan varmaan sijaisvanhempia niin kuin biojakin hyvin erilaisia. Mutta mulla ja lapsellani on asiat hyvin. Kiitos.
valehteluun ja kierouteen hyvänsä.
vihata koko sydämestään sijaisperheitä.Heidän kieroilunsa,valehtelunsa,ja manipulointinsa.Leikkivät jotakin parempaa olevinaan,mutta Jumala näkee kaiken!