Mulla pelottaa aivan kamalasti kun huomena on eka ultra (rv 11 3). Ei toimenpiteessä mitään mutta onko siellä ketään mitä ultrata. Kun viimeksi oli tuulimunaraskaus ja se selvesi ultrassa. Se vähän helpottaa että kuulin sydänäänet viime viikolla mutta kumminkin tulee sellainen olo että olenko vielä raskaana. Onneksi raskausoireita on ollut n. 1kk ajan olen joka päivä oksentanut.
Ultra pelotta
viim huonoja kokemuksia
10869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla myös huomenna ensimmäinen ultra. Rv 12 meneillään. Jännittää ihan kamalasti- Sydänäänet myös kuuluivat jo..
Mulla on tänään eka ultra ja rv 12 5 meneillään. Pelottaa niin vietävästi jos paljastuukin, että sikiö on kuollut kohtuun... Sydänäänet kuului jo rv 9 1, että sen puoleen ei pitäis hätäillä ,mutta silti pelottaa!
Voitko kertoa miten ultra meni ku mulla on ultra huomenna!!
kerron "uutiset" kun tulen ultrasta. Kohtapuoliinhan sinne täytyis lähteäkin =)
siellä varmasti joku on jos sydänäänetkin on jo kuultu! =)
Mutta en oikein ymmärtänyt sitä "onneksi raskausoireita on ollut n. 1kk ajan olen oksentanut". Eihän se o kiva! Oksennella joka päivää meinaan..
samoja tuntemuksia ennen neuvola päivää.luonnollista.minulla eka lääkäri torstaina.välillä tulee kaikenlaista mieleen,mutta yritän nauttia tästä raskaudesta.koskaan ei tiedä mitä tapahtuu mutta muistakaa että myöskin se on mahdollista että kaikki meneekin hyvin.
Ultrassa käyty ja selvisi, että sikiö oli kuollut. Eli pahin pelko kävi toteen. Tietysti asiaa pahensi se, että sydänäänet oli kuuluneet jo silloin rv9 1 ja sitä luotti että kaikki on hyvin. Mitään oireita keskenmenoon viitaten ei ole ollut ja sainkin nyt lääkityksellä tehtävän tyhjennyksen, joten ainakin loppuviikon olen sairaslomalla.
Toivon sydämeni pohjasta, että muilla on kaikki ok, sillä ei tätä halua kenellekään tapahtuvaksi. Nyt ei auta kuin itkeä itkut ja suunnata ajatukset tulevaisuuteen ja yrittää perheenlisäystä uudelleen. Helppoa se ei varmaan henkisesti tule olemaan kun ei uskalla luottaa siihen, että kaikki menee hyvin vaan pelko tulee olemaan läsnä hyvin voimakkaasti.
Mutta tsemppiä muille ja toivottavasti teillä muilla on ihanaa kerrottavaa ultran jälkeen!
Voi Marianna..olen niin pahoillani puolestasi.
Otan osaa suruun. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei tämä raskaus koskaan varmasti unohdu..(itse muistan vieläkin, kuinka -93 sain keskenmenon ja vauvan la ois ollut 10.5.94) Keskenmenoa kantaa aina mukanaan ja mm. neuvolakortissa tieto kulkee edelleenkin. Mutta muista, että kaikella on aina tarkoituksensa. Me saimme tuplatytöt elokuussa -95 (esikoinen oli 2,5 v)ja nyt odotamme yllätysvauvaa LA 23.5.06 Nyt sinusta tuntuu pahalta, mutta onneksi suru helpottaa aikanaan. Uusi raskaus ei korvaa tätä vauvaa, mutta elämä jatkuu...
otan osaa suruun!
Niistä tyhjennys lääkkeistä vaan sen verran että ne ei aina toimi.. On aika rankka juttu kun menee jälki tarkastukseen ja joutuukin kaavintaan.. Nimim. kokemusta on..
Sitä tässä pelkäänkin, etä lääkkeet ei meikäläisen kohdalla toimi. Kammoan kaavintaa yli kaiken, pelkkä sana kaavinta saa ihokarvat nousemaan pystyyn. Huomenna saan sairaalassa lääkkeen, jonka pitäisi aloittaa tyhjennys. Ensimmäisen lääkkeen on ilmeisesti tarkoitus "valmistella" tuohon tyjennykseen. Tästä ekasta lääkkeestä ei ole tullut mitään kipuja tai vuotoja, saa nähdä kuinka huomenna käy.
Onhan tämä henkisesti raskasta, tuntuu, että olisi helpompaa jos keskenmeno olisi tapahtunut "luonnollisella" tavalla eikä näin, että muilla keinoin joudutaan tyhjentämään.
Onneksi minulla on aivan ihana aviomies, joka kantaa huolta minusta ja on tukena ja turvana.