Asiat yritän järkeillä johonkin lokeroon, pakotan itseni! Hautaan tunteet kyynisyyteen, ironiaan, mihin vaan. ja näin maailma alkoi pilata minuakin. Uutta matoa koukkuun, sillä se lähtee millä on tullutkin, uudella miehellä. Kunnes taas tunteet ovat ottamassa vallan ja sama jatkuu, sitoutumiskammo iskee. Tunteiden vietävissä olen heikoilla, järkeä peliin, kylmäverisesti taas sinun!
yritän
järkeillä
121793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Uudella miehellä? Onko siinä järki lokerossa ei asiat.
uudella miehellä ikävä entiseen. Kun ei päästä kiintymään liikaa tietenkin. Hetken se erontuska kestää, siitä selviää. No ehkä joskus vähän..ei kauan tuntuu jotain!
kyyninen ja murheisas.
hautaan tämän murheen kyynisyyteen tai ironiaan tai johonkin. Kunhan nyt vain taas pääsee tästä ansasta eteenpäin, mutta liikettä havaittavissa ;)
miks uuteen ansaan oisit ittekses ?
ei kiirettä ole. Tämmöstä tämä on, en tiedä mikä helvetti minua vaivaa ja sukupolvesta toiseen sama vaiva aina jollain.Levottomuus, sitoutumiskammo, ei saa kahlita, en tiedä.
Onhan näitä sopimussuhteita olosuhteiden pakosta,mutta tunnesuhteet, en tiedä... mutta naimisiin en menisi ikinä.Kuristaa pelkkä ajatus.
Sitä on nk. kissa tekeytyy suhteessa melkein "kuolleeksi", jähmettyy, tarkkailee kun alkaa ahistaa, ja kun toisen huomio herpaantuu niin silloin vain karkuun ;)
Tämän viestin luettuani ymmärrään taas astetta paremmin erään tuttuni hengenmaailmaa. :)
Et ole ainoa, lepuuta mieltäsi, jotta se jaksaa ottaa vastaan uudet tunteet.
en epäile. Ei tämä elämä aina helppoa ole. Joskus toivoisi olevansa sellainen, jolle riittää se yksi mies ja koti ja sitoutuminen ja viisi lasta, ja tuttu ja turvallinen elämä...mutta toisaalta eipähän ole tylsää meillä levottomilla sieluilla. Täytyy lepuuttaa mieltään, hyvä neuvo ;)
itsellä havaittavissa samantapaisia oireita.
Jos musta vähänkin tuntuu siltä, että toisen tunteet eivät ole samalla tasolla kuin omani, niin pakko lähteä, kun alkaa ahdistamaan.
Minulla se tosin johtuu siitä, että PELKÄÄN NIIN PALJON, että toinen pääsee satuttamaan minua liian pahasti. Ja lopulta olen kuitenkin satuttanut todennäköisesti pahimmin itseäni.
Ikävä.
ja miten vaikea tällaisen ihmisen kanssa on elää, jos ajattelee toisen osapuolen tunteita, en tiedä.
Voihan se olla pelkoakin, hyökkäys on paras puolustus, hyökää tai pakenee tai mitä lie tekee,
olen minä tätä miettinyt. Pelkoa luovuttaa itsensä toiselle, sitä ehkä mutta myös pelkoa että menettää kontrollin, ei halua olla kenenkään armoilla.Itse itsensä herra. Mulla on "yksi kokemus" 13 v. takaa jolloin päätin että ei koskaan enää, minä itse päätän elämästäni,kenenkään armoille en jää!
vaa huumorilla tää mut jos sä podet don juantautii. elikä haluut vaan sen iskemisen tuntee!
väärä diagnoosi. Ihan reaali maailman tietoa,jos jotain sairastan, niin rakkautta, voi.. !!!!!!!!!