Olen töissä käyvä 24v mies, harrastan tosi paljon kaikenlaista liikuntaa ja seurustelen maailman ihanimman tytön kanssa, eli kaiken pitäisi olla kunnossa mutta kun ei! Onks tää masennusta ku nukun joka yö aika huonosti, herään monia kertoja yössä ja sit aamuisin oon aina väsyny? Keskittymiskykyni tärkeisiin asioihin on todella huono ja ajatukset saattaa pyöriä ihan jossain eri aiheessa. Työmotivaatio on ihan hukassa. Monet asiat jäävät toteuttamatta vaikka olen suunnitellut tekeväni ne monta kertaa. Nyt nää ongelmat on tulleet jo seksielämäänkin ja kyllähän sen tietää ettei siitä mitään tule jos ei pysty keskittymään asioihin kunnolla. Pitäiskö mennä käymään lääkärissä? Tyttöystäväkii alkaa jo epäillä et noi ongelmat seksielämässä johtuis hänestä vaikka itse tiedän ja olen hänelle sen sanonutkin ettei hänessä ole mitään vikaa vaan päinvastoin hän on todella kaunis ja seksikäs. Kiitos vastauksista näin etukäteen.
Masennustako?
Juha
8638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mun mielestä noi sun oireet on, masennusta tai stressiä,jos sulla on tosi luottamukselliset välit tyttöystäväs kanssa, niin asioitten perinpohjainen keskustelu olis parempi, kuin suin päin turvata esim. lääkkeisiin, mut, mut, mä olen "maallikko näihin asioihin sanoon.
Voithan sinä lääkärin puheilla käydä, jos siltä kerta tuntuu. Lääkäriltä saat varmaankin reseptillä lääkettä unettomuuteen ja lievään masentuneisuuteen, kun tosiasiahan on, että lääkäreillä ei oikein muita hoitokeinoja henkisiin vaivoihin ole kuin pillerit. Jotkut kyllä hyötyvätkin lääkehoidosta, mutta itse olen melko skeptinen pillereiden tehoa ajatellessani, jos masennuksen syitä ei millään lailla kartoite. Ja ne pillerit tuppaa kyllä viemään loputkin seksihalut, jos haluja edes hieman on jäljellä.
Itsekkin voi hieman miettiä, että mikä elämässä ei tunnu hyvälle. Onko työpaikalla kenties painostava ilmapiiri? Stressaatko työasioista eli pyöriikö työasiat jatkuvasti mielessä vapaa-ajallakin? Oletko mielestäsi turhan vaativissa tehtävissä? Kumma juttu kyllä, ettet saa itsestäsi mitään irti työmaalla, jos harrastat kovin aktiivisesti liikuntaakin. Kuinka muuten saat aikasi kulumaan työmaalla, jos et jaksa paneutua työtehtäviin.
Itselläni oli samat oireet kun lääkäriin menin. Määräsi sitten erästä SSRI-ryhmään kuuluvaa masennuslääkettä, joka ei aiheuta riippuvuutta tai mitään. Nyt reilun kuukauden olen ollut kuurilla ja keskittymiskyky on huomattavasti parantunut, päivisin ei väsytä (vaikka illalla nukkumaanmeno olisikin hieman myöhästynyt), ei tule niin helposti stressiä ja olen muutenkin paljon iloisempi ihminen. Elämä maistuu siltä kuin sen pitääkin. Silti tämä olo ei ole mitenkään surrealistinen tai tokkurainen, ihan normaalilta tuntuu. Sitä vaan tajuaa ettei kaikkia maailman murheita tarvitse murehtia ja osaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ikäänkuin kykenee ajattelemaan selkeästi ja pystyy itsekin pohtimaan omaa tilannettaan paremmin. Suosittelen sinulle lääkärissä käyntiä todella.
ja toipuminen on pitkittynyt, koska sinnittelin sinun oireillasi liian pitkään, kunnes romahdin täysin. Hae apua, muakaan ei lääkkeet turruttanut tunne-elämältä, mutta helpottivat oloa. Ja pidä huolta, että saat kontrollikäyntiajan noin kuukauden päähän. Liian monet jää roikkumaan pelkän lääkkeen varassa. Voit käydä juttelemassa esim. työterveyshoitajan kanssa. Ne tiedot jää vain työterveyteen, edes terveyskeskukseen tiedot eivät mene, jos arastelet asiaa.
Tyttöystävän kanssa pystytään kyllä keskustelemaan kaikesta ja tätäkin asiaa on yhdessä pohdittu, mutta arvatkaapa vaan ottaako tyttöystävä syyn itselleen ja luulee ettei hän ole tarpeeksi seksikäs jos en ole seksiin kykenevä. Eipä ole helppoa sit yrittää selittää ettei hänesssä ole mitään vikaa vaan minussa! Työpaikan asiat eivät kyllä pyöri mielessä vapaa aikana eikä työ todellakaan ole liian vaativaa, aikaa siellä kulutan esim. lehtiä lukemalla, mutta kyllähän toki töitäkin tehdään vähän. Yksi epäilys mistä tämä voi olla peräisin on taas jatkuva työnteko noin 2-3v sitten. Olin samassa paikassa töissä ja tein useasti ylitöitä eli 16 tuntisia päiviä ja nyt epäilen että vedin itseni silloin piippuun? Kai se ois sit lääkärin puheilla käytävä, mutta haluisin kyllä yrittää ensin kaikki muut keinot ennenkun laitan yhtään lääkettä suuhuni.
Lääkärille meno ei välttämättä tarkoita lääkitykselle joutumista varsinkin, jos ilmaisee halunsa selvitä lääkkeitä ilman. Lääkärille meno kannattaakin juuri siitä syystä, että saa apua itse ongelmaan ekä vain oireisiin niinkuin lääkityksen kanssa helposti käy. Se, että tyttöystäväsi syyttää itseään asiasta on täysin normaalia. Parhaiten autatkin siis teitä molempia etsimällä asiantuntevaa apua.
suosittelen omalla kokemuksella ennen lääkkeitä tavallista terapiaa ammattilaisen luona joka todella ymmärtää ja osaa selittää, mutta jolla on myös aikaa asialle eikä kiire seuraavan potilaan vastaanottamisessa. Käykää pariterapiassa tai käy vaikka yksilöterapiassa. käyntejä ei paljon välttämättä tarvitse kenties vain alkupotkun asiaan pääsemiseksi.
Itse jouduin yleis lääkärille johtuen masennuksesta, mutta siitä vain huomasi sen että on kiire ja vaihtoehtoja oli suunnilleen kaksi pakkohoito tai avohoito lääkityksen kera. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon ilman lääkitystä sain suostutella jonkin aikaa. Olo sen käynnin jälkeen oli että ainut joka ymmärtää on oma psykoterapeutti.
siispä vaikka kyseessä ei olisikaan masennus tai vaikka stressi niin suosittelen ihan ammattilaisenkanssa puhumista. Ja jos tyttöystäväsikin tuntee vielä sinun selitystenkin jälkeen syyllisyyttä suosittelen pariterapiaa tai jotain sellaista jossa kumpikin tulee ymmärretyksi. Voi olla että sinä tunnet jo syyllisyyttä siitä että tyttöystäväsi tuntee syyllisyyttä... niin ... siitä voi tula huono kierre...
Pillerit eivät korvaa terapiaa.
Kävinpä tänään sit lääkärissä (yleislääkärillä) ja resepti oli mun vaivaan heti ensimmäiseksi masennuslääkkeitä, kieltäydyin niistä ja lääkärin seuraava ehdotus oli sitten unilääkkeet, taas ei kiitos! Viellä lääkäri ehdotti jotain masennuslääkkeen tapaista jota kuulemma käytetään paljon jenkeissä, sanoin vaan etten aio ottaa tässävaiheessa viellä yhtään pilleriä vaan haluun kokeilla ensin kaikkia muita keinoja. Sitten päädyttiin että kokeilen näitä valohoitoja kirkasvalolla joita on myynnissä terveysalankaupoissa, mutta saas nähdä kokeilenko edes tuota valoa!
Satuin tänään nimittäin käymään myös OSTEOPAATILLA joka yleisesti hoitaa kylläkin ihmisen tuki- ja liikuntaelimiä joita itsekkin kävin tänään hoidattamassa. Kysyin sitten tältä osteopaatilta hoidon jälkeen että pystyykö osteopatialla hoitamaan uniongelmi ja vastaus oli että kyllä mutta... se vaatii myös omaa panostusta. En kerennyt edes muuta sanoa kun osteopaatti sanoi että nyt kun otit puheeksi niin hän huomasi hoidon aikana että hermotukseni on siinä pisteessä et pitäis vähän rauhoittua. Harrastan taistelulajeja ja osteopaatti senoi että kroppani ja hermosto ovat kokoajan ns. valmiudessa taistelemaan eli käy niinkuin ylikieroksilla. Osteopaatti on tuntenut minut vähän yli vuoden ja sanoi että hän huomasi tämän muutoksen ja niinhän tosiaan huomasi koska en kerennyt selittää asiasta edes yhtään enempää kun hän osasi jo kertoa että hermotus ei ole nyt kunnossa. Kokeilen nyt sitten tätä hoito muotoa ja katson löytyykö siitä apu minulle.