KRISTILLISTÄ FUNDAMENTALISMIAKO?

Onko teidän mielestänne vanhoillislestadiolaisuus kristillistä fundamentalismia? Kristillinen fundamentalismi on ilmaisuna melko räikeä, mutta toisaalta se laimenee, kun on kyse vanhoillislestadiolaisuudesta. Mutta kaikkihan on tietysti suhteellista.

Olen miettinyt myös, että onko tämä oppi niinkun jollain tavalla hyvin perusteltuja, vai ovatko jotkin näkökohdat vain tietyllä tavalla periaatteellisia. Vanhoillisten on ehkä vaikea ymmärtää meitä taviksia joissain asioissa, mutta yhtä vaikea tavisten esimerkiksi sitä, miksi tv:tä ei ole, ja miksi meikkaaminen/hiustenvärjääminen on paheksuttavaa.

Tietyissä asioissa vl:lät ovat hirvittävän suvaitsevaisia, mutta esimerkiksi joillain suhtautuminen homouteen on samaa tasoa kuin tavallisella nk. epäuskoisella, joka on kannanotoissaan erittäin jyrkkä. Tällainen puistattaa.

En ole löytänyt koskaan vanhoillislestadiolaisuuden syvintä olemusta. Mikä se on? Aina vain puhutaan, että tuossakaan ei noussut esille vl-uskon syvin olemus. Ehkä tämä johtuu näistä stereotypioista, mutta minulle tulee ensimmäisenä mieleen vain jotain pelastautumiseen ja henkilön ulkoiseen olemukseen liittyviä rajoituksia, joilla ei mielestäni ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Mielestäni tärkeintä on vain se usko, eikä se, miten uskoo. Tietyt säännöt tuntuvat vain taviksen silmin niin turhilta, ehkä se on se asia, joka ärsyttää.

Kun ihmisiä ärsyttää eri uskonnoissa ja suuntauksissa yleensäkin monet asiat. Perinteinen luterilaisuus on monessa mielessä äärimmäisen suvaitsevainen. Tämäkin on tietysti makuasia. Joillekin lestadiolainen tarkoittaa lähes samaa kuin uskovainen, niin minullekin ennen opetettiin, että he ovat uskovaisia. Kai siinä sitten yhdistyy sellaisia piirteitä, mitä pidetään perinteisen luterilaisuuden kannalta jotenkin radikaalina.

Nykypäivän lestadiolaisnuori on tietyllä tavalla konservatiivinen monissa kannanotoissaan. Ehkä tämä viha johtuu vain siitä, että jostain syystä lestadiolaisuutta ajatellaan vain-me -oppina, ja esimerkiksi vanhoillislestadiolaiset eivät pidä uuslestadiolaisuutta edes lestadiolaisuutena. Tässä on ehkä se ristiriita. Mielestäni lestaadiolaiset saavat ajatella, että ehkäisy esimerkiksi on syntiä, mutta jotenkin näitä juttuja on alettu hehkuttaa, joilloin on syntynyt käsitys, että ehkäisyssä todellakin on jotain pahaa ja kiellettyä, vaikka siinä ei toisten mielestä olekaan. Kannan jyrkkä esilletuominen ärsyttää huomattavasti, koska yleiset normit ovat muuntuneet aikojen kuluessa.

Mielestäni myös se, että uskonnosta tehdään elämän itsetarkoitus, saattaa ärsyttää toisia. Epäuskoisuudesta puhuminen on mielestäni jo törkeää ja naurettavaa. Miksei voitaisi sanoa vaikkapa että meidän kanssamme samoin uskovat? Itse voin sanoa rehellisesti, että en usko Jumalaan, haluaisin ehkä uskoa, mutta kun loppupeleissä kuitenkin ajattelen, että Jumala ainakin persoonallisena olentona on bullshittiä ja uskonto sisälttää muutakin kuin uskon johonkin, joka on kaikkivaltias ja ennaltamäärääjä. Voin siis sanoa uskovani, mutta niinkun moni tekee, niin en pohjimmiltani kuitenkaan usko, koska tieto siitä, että minua ohjailisi koko ajan jokin voima, on jo sinällään ärsyttävä.

En nyt halua loukata ketään, mutta tietyssä mielessä lestadiolaisuus ei mielestäni elä ajassa. Tietyllä tavalla se on konservatiivinen ja suvaitsematon liike tiettyjen asioiden suhteen. Se ei ole kuitenkaan ainoa, ja mielestäni tavalliset ihmiset voisivat miettiä hieman suhtautumistaan lestadiolaisiin. Ehkä monia ärsyttää juuri liikkeen ristiriitaisuus esimerkiksi tupakoinnin ja terveyden suhteen. Jotkut näkevät liikkeessä varmasti vahvasti kaksinaismoralismin.

Uskonto on näköjään voima, joka pistää aikuisetkin ihmiset tekemään naurettavia tekoja, en nyt puhu pelkästään lestadiolaisuudesta, vaan uskonnoista, liikkeistä ja lahkoista yleensä. Siksi erilaisuus ärsyttää, eikä kyseessä ole välttämättä ihmiseen tai hänen persoonaansa kohdistuva vika, kuten joku täällä foorumilla jo totesikin. Ylesitäminen on inhottavaa, mutta myös virheiden kieltäminen ja asioiden tyrmääminen suoralta kädeltä suvaitsemattomasti on yhtä lapsellista.