Tervehdys pitkästä aikaa tännekin, arvoisat raatilaiset.
Lueskelin hiukan huvittuneenakin tuossa joitakin kirjoituksia ja mieleeni luiskahti jostakin mielenkiintoinen pohdiskelu.
Joku nimeltämainitsematon kirjoittaja tuntui olevan sitä mieltä, että mm. isätön tyttölapsi lyö, tai on ehkäpä herkempi lyömään, mitä ns. isällinen.
Tosiasiassahan lähtökohta lienee se, että jokainen on tavallaan isällinen, koska kaksineuvoista naista ei liene olemassakaan.
Sain jotenkin sellaisen käsityksen, että jos tyttölapsi elää lapsuutensa vain äitinsä hoivissa, tästä kehittyisi agressiivisempi ihminen, mitä isänsä hoivissa eläneet ovat.
Tutkimustakin oli tyrkytetty väitteen tueksi, mutta tilastotutkimukset ovat mitä ovat.
Jäätelön myyntikin kait pitäisi tilastojen mukaan kesällä kieltää, koska tilasto kertoo karua kieltään: kun jäätelön myynti on suurinta (kesäisin), on metsäpalojenkin määrä suurimmillaan. Totta? Vai vain tilastoa?
Kuinka paljon vaikuttavat ihmisen geenit väkivaltaisuuteen suhteessa kasvatukseen?
Itse kallistuisin enemmän henkilökohtaisen perimän puolelle.
Ei ole yksi tapaus, jossa hyvästä ydinperheestä tuleva lapsi onkin tunteeton roisto, kun taas huonoistakin oloista tuleva ihminen voi olla suuri hyväntekijä. Miten se sitten selitetään?
Onko niin, että jommallakummalla vanhemmalla on jo agressiivinen luonne, joka hyvinkin on omiaan aiheuttamaan puolisoitten eron ja sitten jatkossa näkyy lapsen käyttäytymisessä?
Vai voiko äidin kasvatus aiheuttaa sopuisat geenit saaneen lapsen sortumisen väkivaltaiseen käyttäytymiseen? Itse en tuohon usko.
Nämä nyt ovat ihan harmittomia heittoja vain, mutta juolahtipa mieleeni kuitenkin.
Jos epäillään kasvatustapojen vinoutumista, tai kehnoutta syyksi siihen, että tytöllä tekee mieli iskeä toista ihmistä nyrkillä kasvoihin, niin kuinka vinossa pitää kasvatuksen olla, että poikalapsella tekee mieli tuikata kikkelinsä toisen pojan anukseen?
Onneksi siitä ei kuitenkaan tule jälkeläisiä; ne voisi sanan varsinaisessa merkityksessä ollakin vasta "paskiaisia".
Lueskelin hiukan huvittuneenakin tuossa joitakin kirjoituksia ja mieleeni luiskahti jostakin mielenkiintoinen pohdiskelu.
Joku nimeltämainitsematon kirjoittaja tuntui olevan sitä mieltä, että mm. isätön tyttölapsi lyö, tai on ehkäpä herkempi lyömään, mitä ns. isällinen.
Tosiasiassahan lähtökohta lienee se, että jokainen on tavallaan isällinen, koska kaksineuvoista naista ei liene olemassakaan.
Sain jotenkin sellaisen käsityksen, että jos tyttölapsi elää lapsuutensa vain äitinsä hoivissa, tästä kehittyisi agressiivisempi ihminen, mitä isänsä hoivissa eläneet ovat.
Tutkimustakin oli tyrkytetty väitteen tueksi, mutta tilastotutkimukset ovat mitä ovat.
Jäätelön myyntikin kait pitäisi tilastojen mukaan kesällä kieltää, koska tilasto kertoo karua kieltään: kun jäätelön myynti on suurinta (kesäisin), on metsäpalojenkin määrä suurimmillaan. Totta? Vai vain tilastoa?
Kuinka paljon vaikuttavat ihmisen geenit väkivaltaisuuteen suhteessa kasvatukseen?
Itse kallistuisin enemmän henkilökohtaisen perimän puolelle.
Ei ole yksi tapaus, jossa hyvästä ydinperheestä tuleva lapsi onkin tunteeton roisto, kun taas huonoistakin oloista tuleva ihminen voi olla suuri hyväntekijä. Miten se sitten selitetään?
Onko niin, että jommallakummalla vanhemmalla on jo agressiivinen luonne, joka hyvinkin on omiaan aiheuttamaan puolisoitten eron ja sitten jatkossa näkyy lapsen käyttäytymisessä?
Vai voiko äidin kasvatus aiheuttaa sopuisat geenit saaneen lapsen sortumisen väkivaltaiseen käyttäytymiseen? Itse en tuohon usko.
Nämä nyt ovat ihan harmittomia heittoja vain, mutta juolahtipa mieleeni kuitenkin.
Jos epäillään kasvatustapojen vinoutumista, tai kehnoutta syyksi siihen, että tytöllä tekee mieli iskeä toista ihmistä nyrkillä kasvoihin, niin kuinka vinossa pitää kasvatuksen olla, että poikalapsella tekee mieli tuikata kikkelinsä toisen pojan anukseen?
Onneksi siitä ei kuitenkaan tule jälkeläisiä; ne voisi sanan varsinaisessa merkityksessä ollakin vasta "paskiaisia".
Vastaukset 4
Vanhimmat
hellou il papà.
Kuinkas törkkii teitin suunnassa?
kuinkas jälkipolvi? lyö?
nyplää pitsiä? syö rehuja?
ampuu pikkulintuja?
meillä potkitaan, lyödään ja torjutaan,
äidin tiiviillä opetuksella..
Vyökoe tulossa, joten iskut ja potkut
paree hallita, jotta voi mamma ylpeänä
esitellä tiki-kameran otoksia,
ja kyynel silmässä päivitellä
kuinka ihanasti poju osaakin lyödä..
Hyvä se on potkujen saantia opetella pienestä pitäen. Maailma on kova ja potkuja annetaan miltei jokaisessa firmassa, joten valmistautuminen ei pahaa tehne.
Meillä jälkipolvi ei osaa kasvaa tilastojen ja tutkimusten mukaan, vaan epätoivoisesti parantelevat todistuksiaan ja laajentavat kaveripiiriään, ja tietysti naisistuvat pahalaiset siinä sivussa.
Entäpä jos niistä tuleekin vielä omilla aivoillaan ajattelevia veronmaksajia?!?
Minä itse koetan retuuttaa työhommia oikeastaan kolmella rintamalla, mutta kuluuhan se aika niinkin. :-)) Aikaan en isoja ole kyllä saanut, mutta pieniä puuhia sinne sun tänne pikkuhiljaa.
Ja muorinkonttura kasvaa kans sekä henkisesti, että fyysisesti. :-)))
Meillä äireen kasvattama teinityttönen pänttää paraillaan skootterikorttia varten (välillä kuuluu ärräpäitä) ja väliajalla taistelee kuin koppelo konsanaan pikkuveli jättiläisen kanssa. Kauhiaa menoo jatkuvasti!
Muistaakseni minä hutkin velipoikaa vaatepuulla vessanoven raosta ja velimies nosti koko tanan oven pois saranoiltaan, oli siinä miettimistä, miten saisi henkensä pitää :) Hyvin kuitenkin maailma koulutti, vieraita miehiä en ole koskaan moukaroinnu. Tai naisiakaan. Paitsi sen kerran, kun vetäisin pesäpallomailalla veljeä otsalohkoon ja yhdessä tuumin valehdeltiin maamolle, jotta hissiovea päin hän oli juossut. Niin, se osuma oli vahinko ja pelättiin äidin toteuttavan uhkauksen ottaa maila pois, jos ihmiseen osuu ;)
Muistaakseni kerran sain äidin nahkatakin vyöstä kintuilleni, olin ostanut kaupan velkavihkoon karamelliä koko talon kakaroolle ja vieläkin olen sitä mieltä, että oikein tällaiselle puupäälle, jos ei muuten kasvatus mennyt perille.
Äitiin taisi sattua enemmän kuin minuun....
Sanopas kuningattarellesi terveisiä!
No kuuleehan sinustakin jotain joskus.
Kuis se tuppaa oma rojektisi edistymään?
Onko mitään konkreettista näköpiirissä?
Niin, kaikki penskat kai jossain vaiheessa jotain "laitontakin" saa aikaan, mutta silti niistä kasvaa oikeita ihmisiä. Ei taida olla siitä kiinni kenen kasvattamia ne on.
Ja tuollainen pesäpallomailalla päähän iskeminen on maailman pahanteoista mitättömimpiä, mikäli ei kuitenkaan ole sen suurempia vammoja kummallekaan jäänyt. :-)))
Ei ne taho velipoijat iliman mailaa tokkeutua tyttöjen mieliksi...
Tuota remmiapelia saatiin kyllä penskana ihan riittävästi pienistäkin syistä, mutta ei enää kehtaa mennä isälle palautetta antamaan, kun on jo sen verran iäkäs. Mutta kyllähän se mieltä monesti kirveli, kun mitättömästäkin syystä piti selkäsauna ottaa.
Mutta elossa selvittiin, eikä kukaan meidän penskoista vinoutunut sinne "ruotsin poikien" puuhiin...
Minäpä muorinmörölle kuiskuttelen korvannipukkaan terveisesi yön hiljaisina hetkinä, kun kuu vain valvoo ja sudet ulvoo vaarojen laella lauhempaa keliä ennustaen.
Notta perkele.