OLin vuosi sitten psykiatrisella osastolla vaikean alipainoisuuden ja syvän masennuksen takia. Nyt olen vuoden istunut terapiassa ja jauhanut ongelmiani joista osasta olen jo aika hyvin pääsyt yli. Mua vaan pännii tää ainanen itsensä kanssa taistelu syömisestä ja sen jättämisestä. Olen jo nyt normaali painoinen ollut jo pidemmän aikaa, mutta vääristyneen oman kuvan takia näytän mielestäni läskiltä syöttöpossulta. Onneksi minulla on elämän halua kannattelemassa pieni poika. Mutta en silti jaksa enää tätä taistelua ja mulla on edelleen epäonnistunut olo sairaala-jaksosta ja siitä etten vieläkään ole todellakaan normaali. Haluaisin jo nauttia pulla kahveesta ilman että tarvitsee loppupäivää hokea itselle että mulla on lupa syödä, tai että istun kylmän hikisenä katsomassa salkkareita ku olisi ihan pakko mennä ostamaan kaupasta ainakin 10€:lla karkkia ja ahmia ne kaikki. Lisäksi mulla on hirvee vauva kuume ja olen yrittänyt poikaystäväni kanssa lasta muutaman kuukauden ja nyt must tuntuu et oon tainnu lopullisesti pilata ruumiini. Enkä uskalla puhua kenellekkään, koska pelkään että kulissini romahtavat ja joudun takas sairaalaan, varsinkin kun kaikki kehuu kuinka hyvin olen toipunut. Onko täällä ketään joka painii/on paininut samanlaisten ajatusten kanssa? Tai edes osaisi kirjoittaa itsestään selviä kliseitä parempia sanoja?
tuntuuko kenestäkään samalta?
8
940
Vastaukset
- *erika*
Mulla on myös ongelmaa tuon syömisen kans ja masennuksen, itsekkin olen joutunut sairaalassa olemaan alipainon takia ja vieläkin saan käydä psykiatrin juttusilla. Haluaisin nauttia syömisestä ilman ainaista kalorien laskemista ja sama homma kuin sulla,loppuåäivä pitää vakuuttaa itselle että näin on paras mulle ja että mun pitää syödä ja että musta tulisi vain nätimpi jos olisin paremmasaa lihassa. Vaikka poikakaveri hokee kuinka kaunis olen,tunnen silti itseni lihavaksi koska joudun syömään tauotta,se taas masentaa ja olen jatkuvasti surullinen ja mikään ei jaksa innostaa,kaikki on "ihan sama". Välillä tuntuu et oon vain riesa perheessä,jatkuva huolen aihe ja jotenkin tunnen itteni avuttomaks. Haluaisin vain olla normaali nuori niinkuin muutkin.
- Börrö
Tuntu (toisaalta) hyvälle etten oo ainut joka tän asian kans painii. Must kans tuntuu et oon vaan taakkana muille, kun esim. äiti iltasin soittelee ja varmistelee et oon syöny ja kuuntelee mun ääntä, et miten mul menee. Tuntuu pahalta olla huolen aiheena ja halisin sen leiman pois otsaltani. Tuli tost mieleen kun sanoit poikaystäväs kehuvan sua, et usko. Mul vastaavassa tilantees tulee mieleen Zen cafeen biisi(muistaakseni Älä tee), et mix se sanoo noin, mitä sil o taka ajatuksena. Et kukaan ei oikeesti voi kehua mua. Must o tullu niin paranoidinen, et joudun koko ajan torjuun ajatuksiani ettei kukaan mun lähellä olevista haluu mulle pahaa, et se o vaa mu kuvitelmaa. Haluisin niin kovasti päästä jo elämässäni eteenpäin: innostua uusista jutuista, olla se touhuava tättähäärä joka viä muutama vuosi sitten olin monien kivojen "projektien" kans. Must tuntuu pahalta jos joku aattelee et oon itsesäälinen ruikuttaja, mut tää o yhtä helvettiä näitten jonkin näkösten kulissien takana.
- *erika*
Börrö kirjoitti:
Tuntu (toisaalta) hyvälle etten oo ainut joka tän asian kans painii. Must kans tuntuu et oon vaan taakkana muille, kun esim. äiti iltasin soittelee ja varmistelee et oon syöny ja kuuntelee mun ääntä, et miten mul menee. Tuntuu pahalta olla huolen aiheena ja halisin sen leiman pois otsaltani. Tuli tost mieleen kun sanoit poikaystäväs kehuvan sua, et usko. Mul vastaavassa tilantees tulee mieleen Zen cafeen biisi(muistaakseni Älä tee), et mix se sanoo noin, mitä sil o taka ajatuksena. Et kukaan ei oikeesti voi kehua mua. Must o tullu niin paranoidinen, et joudun koko ajan torjuun ajatuksiani ettei kukaan mun lähellä olevista haluu mulle pahaa, et se o vaa mu kuvitelmaa. Haluisin niin kovasti päästä jo elämässäni eteenpäin: innostua uusista jutuista, olla se touhuava tättähäärä joka viä muutama vuosi sitten olin monien kivojen "projektien" kans. Must tuntuu pahalta jos joku aattelee et oon itsesäälinen ruikuttaja, mut tää o yhtä helvettiä näitten jonkin näkösten kulissien takana.
Just,aina kun poikakaveri kehuu niin mietin et mikä mussa on vikana ku ei se muuten sanois noin ja et se yrittää vain lohduttaa. Mä olin kans ennen se joka veti kaikkia hulluja projekteja,nyt oon se ainoo joka kieltäytyy. Kaikki ympärillä tuntuu kiertävän mua kuin ruttoa,voi tosin olla et vain kuvittelen. Sit syöminen,onko sulla niin et ajattelet ettet syö nyt päivällistä koska et just nyt haluu tai haluut "säästää" syömisen myöhemmäksi ja sit lupaa itelle et silloin syö paljon ja tavallaan korvaa sen mitä ei syöny. Outoa logikkaa mut niin oon toiminu. Miks ei vois olla normaali,välillä tuntuu et haluttais räjäyttää koko pää ja opetella kaikki tavat uusiks.
- Börrö
*erika* kirjoitti:
Just,aina kun poikakaveri kehuu niin mietin et mikä mussa on vikana ku ei se muuten sanois noin ja et se yrittää vain lohduttaa. Mä olin kans ennen se joka veti kaikkia hulluja projekteja,nyt oon se ainoo joka kieltäytyy. Kaikki ympärillä tuntuu kiertävän mua kuin ruttoa,voi tosin olla et vain kuvittelen. Sit syöminen,onko sulla niin et ajattelet ettet syö nyt päivällistä koska et just nyt haluu tai haluut "säästää" syömisen myöhemmäksi ja sit lupaa itelle et silloin syö paljon ja tavallaan korvaa sen mitä ei syöny. Outoa logikkaa mut niin oon toiminu. Miks ei vois olla normaali,välillä tuntuu et haluttais räjäyttää koko pää ja opetella kaikki tavat uusiks.
Just nii teen. TAAS. Tai jos esim syön herkkuja vähennän sen muista syömisistäni esim. loppuväiltä tai seuraavalta päivältä. Ja esim monet kaverit jotka ei tiä näit mu systeemeitä ihmettelee ku syön ni paljo (vaik oon taas vähä laihtunu) ja teen ihanaa ruokaa ja herkkuja ku kutsun ne syömään illalla, mut ne ei tiä et paastoon koko päivän ja ehkä nipistän seuraavanaki päivänä, riippuen kui hyväs/huonos kunnos oon mieleltäni. Mua niin kaduttaa se etten lopettanut tätä "leikkiä" ajoissa. Ja mua pännii ku joka paikas o kirjotuksia miten laihtua, tv:ssä o tiukkakroppasia tätejä haastattelussa, mtv:tä ei voi ees harkita kattovansa ohimennen. Mix näin o. Mun mielestä monet esim kokoo 44 on tosi nättejä, mut mix ite en voi sallia itelleni sitä? Mun yx kaveri o täl hetkel sairaalas, ollu jo kuukauden ja mua harmittaa etten uskalla mennä sinne, koska pelkään et ne hoitajat näkee mu läpi, tai et romahdan lopullisesti, ku nään sen paikan. Mul o tosi syyllinen olo ja mietin et mimmonen ystävä oikeen oon? Onx sulle jääny sairaala jaksoilta kavereita/ystäviä?
- *erika*
Börrö kirjoitti:
Just nii teen. TAAS. Tai jos esim syön herkkuja vähennän sen muista syömisistäni esim. loppuväiltä tai seuraavalta päivältä. Ja esim monet kaverit jotka ei tiä näit mu systeemeitä ihmettelee ku syön ni paljo (vaik oon taas vähä laihtunu) ja teen ihanaa ruokaa ja herkkuja ku kutsun ne syömään illalla, mut ne ei tiä et paastoon koko päivän ja ehkä nipistän seuraavanaki päivänä, riippuen kui hyväs/huonos kunnos oon mieleltäni. Mua niin kaduttaa se etten lopettanut tätä "leikkiä" ajoissa. Ja mua pännii ku joka paikas o kirjotuksia miten laihtua, tv:ssä o tiukkakroppasia tätejä haastattelussa, mtv:tä ei voi ees harkita kattovansa ohimennen. Mix näin o. Mun mielestä monet esim kokoo 44 on tosi nättejä, mut mix ite en voi sallia itelleni sitä? Mun yx kaveri o täl hetkel sairaalas, ollu jo kuukauden ja mua harmittaa etten uskalla mennä sinne, koska pelkään et ne hoitajat näkee mu läpi, tai et romahdan lopullisesti, ku nään sen paikan. Mul o tosi syyllinen olo ja mietin et mimmonen ystävä oikeen oon? Onx sulle jääny sairaala jaksoilta kavereita/ystäviä?
Arvaa vain kuinka monesti oon pysähtyny miettimään sitä miks en lopettanu silloin kun se viel oli mahdollista,miks mun piti jatkaa "vielä ihan vähän" ja hokea "lopetan huomenna" sitä huomista ei sit tullutkaan. Siis musta ne joilla on tosi rehevät muodot on tosi upeita ja haikailen et olisimpa itekkin tuommoinen,mut jo seuraavalla aterialla alan katumaan ylimääräistä pottua ja leivänkin vois jättää pois ja ehkä sen yhen lihapullankin että vois sit illalla syödä sen suklaapatukan...aargh ei tässä oo mitään järkeä..auta sä mua...sano et pitää syödä.
Tosiaan lehet ja telkkari huutaa laihdutus vinkkejä ja ne on ihan pakko lukea...ja ne ihanat mallit...mua vaan pännii ku niillä ei oo niin yhtään grammaa selluliittiä ja mielessä mä lihotan niitä.heh
Ite olin sairaalassa ja en tutustunut kehenkään, ekat kaks päivää itkin putkeen omaa surkeutta,tyhmyyttä ja sitä mitä muut sai kärsiä mun takia,sit ku rauhoituin niin sulkeuduin ja istuin jokapäivä kellon ympäri siinä samalla tuolilla ja söin ku ruoka tuotiin eteen ja vastasin jos jotain kysyttiin. Tällä hetkellä kavereita ei sit ookkaan yhtään... - Börrö
*erika* kirjoitti:
Arvaa vain kuinka monesti oon pysähtyny miettimään sitä miks en lopettanu silloin kun se viel oli mahdollista,miks mun piti jatkaa "vielä ihan vähän" ja hokea "lopetan huomenna" sitä huomista ei sit tullutkaan. Siis musta ne joilla on tosi rehevät muodot on tosi upeita ja haikailen et olisimpa itekkin tuommoinen,mut jo seuraavalla aterialla alan katumaan ylimääräistä pottua ja leivänkin vois jättää pois ja ehkä sen yhen lihapullankin että vois sit illalla syödä sen suklaapatukan...aargh ei tässä oo mitään järkeä..auta sä mua...sano et pitää syödä.
Tosiaan lehet ja telkkari huutaa laihdutus vinkkejä ja ne on ihan pakko lukea...ja ne ihanat mallit...mua vaan pännii ku niillä ei oo niin yhtään grammaa selluliittiä ja mielessä mä lihotan niitä.heh
Ite olin sairaalassa ja en tutustunut kehenkään, ekat kaks päivää itkin putkeen omaa surkeutta,tyhmyyttä ja sitä mitä muut sai kärsiä mun takia,sit ku rauhoituin niin sulkeuduin ja istuin jokapäivä kellon ympäri siinä samalla tuolilla ja söin ku ruoka tuotiin eteen ja vastasin jos jotain kysyttiin. Tällä hetkellä kavereita ei sit ookkaan yhtään...SYÖ! Mua nii masentaa,et vaik oon taas lujasti päättäny etten palaa samaan paskaan ja et teen kaikkeni etten enää repsahda, oon taas repsahtanu. Tupakoinnin lopettaminenkin oli helpompaa ku tää. Se pikku hiljaa o hiipiny takas mu elämään. Tänäänkin huomasin et olin eilen jättäny iltapalan syämättä. Aamupalax kahvi ILMAN sokeria rasvattomalla maidolla ja PUOLIKAS paahtoleipä. Kävin pikku-ukon kaa maito ostoksilla ja ostin meille pätkikset , ni enhän voinu hyvällä omalla tunnolla syödä ateriaa. Joten söin ne pari haarukallista mitä pikku-ukolle jäi muusista, että voisin sanoo et oon syöny lämmintä ruokaa. Mun o pakko saada tää poikki, ennen ku taas oon reilusti alipainonen. Haluun pikkuveikan tai -siskon tolle ja oon yrittäny pitää sitä motiivina pysyä pinnalla, mut päivä päivältä oon vajoomassa yhä syvemmälle.
Aijotko kattoo ku alkaa mallikoulun uudet jaksot? Mä tiän et kidutan itteeni kattomalla sitä. Must oli hirveetä et se kaikista laihin joka oikeesti ei mitenkään voinu olla terve voitti viimex kisan. Mitä seki oli antaa viestix meille ja muille nuorille naisen aluille. En voi olla ajattelematta mun serkkua joka on 14 ja alkanu laihduttaa(oikeesti OLI ylipainoo) et kui se saa lopetettua ajoissa ja miten tollaset ohjemat vaikuttaa siihen. Tiän et turha mu o murehtia muista, ku ite oon huonona esimerkkinä ja pitäs auttaa itteeni kaikista eniten. Siä terapias mä e pysty puhuu tästä kunnolla ja tiän et se yrittää aina saada mut puhuu, mut tää aihe o must nii häpeällinen nolo ja turhamainen. Sit ku oon pystyny puhuu oon ollu nii hyväs kunnos et täst o puhuttu "menneenä" tapahtumana.
Mul kyl onnex on ystäviä muutama, mut huomaan et oon vetäytymäs kuoreeni ja välttelen niitä nykyään ja oon vaan helpotunu ku ne on täl hetkel kiireisiä kuka töitten ja kuka uusien poikaystävien kaa. Enkä kyl usko et niist yxkää tajuu tai ymmärtää tätä, vaik suurimmal osal niilläki o joku diagnoosi. Mut kellää niist ei o syömisen kaa ongelmia. Ja si jos ne huomaa mu syömiste vähentyvä ne rupee vaa saarnaa tai tuputtaa.
Ja pelkään iha sairaasti joulua ku oon kumminki viime joulusta (jollon olin pahimmillani)lihonu, ni kaikki sukulaiset rupee kehuu kui näytän nätimmältä ku oon saanu lihaa luitteni ympärille. Tottahan se on mut ois mielummin hiljaa.
Äiti eilen vihjas et pitäisin ruokapäiväkirjaa, mut must tuntuu et en pysty päivän päätteex kattoo sitäkään vähää mitä oon ny syöny.
Mä oon iteki täl hetkel vähä toivoton tapaus pitää vaa pakottaa ittensä joten kuten. Ehkäpä meen täst syämää se loppu puolikkaa paahtiksest.. - *erika*
Börrö kirjoitti:
SYÖ! Mua nii masentaa,et vaik oon taas lujasti päättäny etten palaa samaan paskaan ja et teen kaikkeni etten enää repsahda, oon taas repsahtanu. Tupakoinnin lopettaminenkin oli helpompaa ku tää. Se pikku hiljaa o hiipiny takas mu elämään. Tänäänkin huomasin et olin eilen jättäny iltapalan syämättä. Aamupalax kahvi ILMAN sokeria rasvattomalla maidolla ja PUOLIKAS paahtoleipä. Kävin pikku-ukon kaa maito ostoksilla ja ostin meille pätkikset , ni enhän voinu hyvällä omalla tunnolla syödä ateriaa. Joten söin ne pari haarukallista mitä pikku-ukolle jäi muusista, että voisin sanoo et oon syöny lämmintä ruokaa. Mun o pakko saada tää poikki, ennen ku taas oon reilusti alipainonen. Haluun pikkuveikan tai -siskon tolle ja oon yrittäny pitää sitä motiivina pysyä pinnalla, mut päivä päivältä oon vajoomassa yhä syvemmälle.
Aijotko kattoo ku alkaa mallikoulun uudet jaksot? Mä tiän et kidutan itteeni kattomalla sitä. Must oli hirveetä et se kaikista laihin joka oikeesti ei mitenkään voinu olla terve voitti viimex kisan. Mitä seki oli antaa viestix meille ja muille nuorille naisen aluille. En voi olla ajattelematta mun serkkua joka on 14 ja alkanu laihduttaa(oikeesti OLI ylipainoo) et kui se saa lopetettua ajoissa ja miten tollaset ohjemat vaikuttaa siihen. Tiän et turha mu o murehtia muista, ku ite oon huonona esimerkkinä ja pitäs auttaa itteeni kaikista eniten. Siä terapias mä e pysty puhuu tästä kunnolla ja tiän et se yrittää aina saada mut puhuu, mut tää aihe o must nii häpeällinen nolo ja turhamainen. Sit ku oon pystyny puhuu oon ollu nii hyväs kunnos et täst o puhuttu "menneenä" tapahtumana.
Mul kyl onnex on ystäviä muutama, mut huomaan et oon vetäytymäs kuoreeni ja välttelen niitä nykyään ja oon vaan helpotunu ku ne on täl hetkel kiireisiä kuka töitten ja kuka uusien poikaystävien kaa. Enkä kyl usko et niist yxkää tajuu tai ymmärtää tätä, vaik suurimmal osal niilläki o joku diagnoosi. Mut kellää niist ei o syömisen kaa ongelmia. Ja si jos ne huomaa mu syömiste vähentyvä ne rupee vaa saarnaa tai tuputtaa.
Ja pelkään iha sairaasti joulua ku oon kumminki viime joulusta (jollon olin pahimmillani)lihonu, ni kaikki sukulaiset rupee kehuu kui näytän nätimmältä ku oon saanu lihaa luitteni ympärille. Tottahan se on mut ois mielummin hiljaa.
Äiti eilen vihjas et pitäisin ruokapäiväkirjaa, mut must tuntuu et en pysty päivän päätteex kattoo sitäkään vähää mitä oon ny syöny.
Mä oon iteki täl hetkel vähä toivoton tapaus pitää vaa pakottaa ittensä joten kuten. Ehkäpä meen täst syämää se loppu puolikkaa paahtiksest..Joulu voi ei..mä oon aina rakastanut ja rakastan edelleen joulua mut mä tiiän et se menee kuitenkin kalorien laskemiseks ja sit on tunnelma pilalla,vois edes sen yhden päivän olla normaali ja unohtaa tän järjettömän touhun. Eilen kävin taas punnituksissa ja verikokeissa, kaliun taas laskussa, ja taas lupasain et nyt alkoi syöminen niin aamupala oli hurjat yks näkkäri, melkein puolikas omena, kahvi ilman mitään ja pari irtokarkkia,nyt sit jätin lukiossa lounaan väliin. Ajatuksena säästää syömistä kotiin.
Siis mikään ei ärsytä niin paljon ku et joku huomauttaa painosta, mun sisko sano et sun maha on ku raskaana olevalla ku liika syöminen ja limsa turvotti,samoin jos oon saanu jonku kilon lisää niin heti sanotaan et ootpa nätimpi ja naisellisempi. Ei sitä tarvi mulle sanoa.. Mun on pakko saada tää loppuun,oon jo taas luiskahtanut vaaralliselle linjalle ja alipainoa on taas liikaa..
Älä edes puhu niistä malleista...kaipa mä oon kateellinen tai muuten vain ottaa päähän ku ne on niin kauniita vaikka oliskin lihavempia kuin minä...tai sit se tosi laiha voittaa,eli se joka on suunnilleen samassa jamassa kuin mä,saa palkinnon ja mun pitää lihottaa...
- ei....
Toi oli kuin minun kirjoittama voimia sulle :) koita jaksaa äläkä lipsu enää vanhoihin tapoihin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342024Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291082- 69883
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?262770Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65760- 14744
- 83693
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132687Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213679- 26673