Millaisia kokemuksia päiväkotiavustajista? Miten näette avustajien roolin päikkäreissä?
Avustajaista!
ammatti vai ei?
19
12647
Vastaukset
- päiväkotiavustaja
?????
- ilman ammattitaitoa
No yleensä eivät edes esittäydy, mietityttää keitä ovat ja toisekseen esim. lasta hakiessa seisovat tumput suorina eivätkä puhu eikä pukahda joten mulla on vaan huonoja kokemuksia. MItäpä muuta voi odottaa jos väkisin on työkkäri työllistämistuella päiväkotiin laittanut
- Lily5
Olin itse avustajana päiväkodissa.
Kenelläkään ei ollut kunnolla aikaa perehdyttää minua hommiini. En siis tiedä edelleenkään, mikä varsinainen roolini oli kyseisessä paikassa.
Monesti sitten tästä syntyi sellaisia tilanteita, että luulin toimivani oikein, mutta sitten se olisikin väärin ja minulle valitettiin.
Ja joskus tuntui, että ne unohtavat, että ainoa koulutukseni on peruskoulu ja lukio, eikä minulla ole ammattitaitoa tai kokemusta tai tietämystä ja että heille itsestään selvä juttu on minulle uusi. En esim. voi tietää jonkun lapsen taustaa tai käyttäytymistä tietyssä tilanteessa, koska en tunne heitä samalla tavalla pitkältä ajalta kuin muut.
Joku valitti, että eivät puhu vanhemmille. Tähän sanon oman kokemukseni. Tervehdin kyllä vastaan tullessa, mutta noin muuten en kokenut tehtäväkseni muuta yhteistyötä vanhempien kanssa, koska mielestäni tällainen varsinainen yhteistyö kuuluu kuitenkin oikeille työntekijöille, jotka tuntevat lapset kunnolla ja pitemmältä ajalta. Onneksi vanhemmat varmaan aika hyvin tämän tiesivät, koska esim. minulle ei sanottu, että vaikka joku ei tule huomenna vaan pyydettiin sanomaan näille tädeille, että tämä lapsi ei tule huomenna.
Muutenkin harjoittelijana ei saa olla vastuussa mistään ja paskahommia siellä lähinnä tehdään eli paha alkaa edes kertomaan vanhemmille lasten päivästä mitään, kun huomaakin yhtäkkiä, että 6 tunnin työpäivästä 5 on kulunut siivotessa.
Kiirettä näyttää pukkaavan kaikilla päälle ja harjoittelijalle on helppo tiuskia. Jotkut tätöset olettivat, että koska olen tällainen orjapiiskuri, minun oletetaan kykenevän ihmetekoihin ja olemaan miljoonassa paikassa samaan aikaan. Kauhea valitus siitäkin, että koska minun piti olla siivoamassa yhtä paikkaa, niin samaan aikaan en tiennyt, että minun olisi piätnytkin olla toisessa paikassa, koska kukaan ei ehtinyt sanoa tästä minulle.
Harjoittelijaa on helppo yrittää pompotella ja kaikkeen ei harjoittelijankaan tarvitse suostua. Itse olin vian niin ylikiltti, enkä uskaltanut pitstää vastaan.
Ennen ryhmässäni oli lisäkseni toinen harjoittelija, mutta tämän vittuunnuttua siihen pompotteluun ja lopetettuaan jäin ainoaksi harjoittelijaksi sinne, joten 8-14 päivinä siivosin aamupalan, ulkoilun aikana siivosin osaston ja autoin kahden eri ryhmän ruokailussa ja siivosin jäljet ja laitoin välipalan, joten lasten kanssa ehdein olla päivässä noin kello 9-10 ja sitten ruokailussa.
9-15 päivänä ehdin olla lasten kanssa (pelata, lukea kirjoja, askarrella yms.) noin kello 9-10, sitten loppupäivä on tätä samaa siivoamista plus lisäksi välipalan jäljet siivoan, johon kuuluu pöytien putsaus, lattian lakaisu, astioiden huuhtelu ja laitto altaaseen, järjestämistä keittiössä ja roskien vienti.
Saattoi siinä iltapäivällä jäädä puolisen tuntia vielä lasten kanssa touhuiluun, mutta aika väsynyt sitä oli sitten neljän tunnin siivoamisen jälkeen, että mieliala ei ollut mitä parhain.
Ennen, kun meitä oli 2 harjoittelijaa, teimme vuorottellen siivoiluja eli jonain päivänä oli pelkkä aamupalan siivous ainoa siivoushomma. Tämä oli mielestäni parempi ratkaisu, koska ennen kaikkea nautin siellä juuri lasten kanssa touhuilusta ja päviään kuului muutakin kuin pelkkää siivoamista.
Ja kun siivosin 5 tuntia päivässä, aloin jotenkin tuntea ulkopuoliseksi itseni koko paikassa ja alkoi tuntua vieraalta nämä lapset, mikä sitten toi pahaa mieltä.
Ainakin omassa tarhassani harjoittelijaa ei oikein pidetty kunnon työntekijöinä, emmekä me olleet tervetulleita pikkujouluihin, työntekijöiden "urheilupäivään" ja vastaaviin tilaisuuksiin emmekä esim. voineet osallistua mihinkään kokouksiin emmekä päässeet "sisäpiiriin" mukaan. KAhvihuoneessakaan ei oikein päässyt juttuun mukaan.
Aika ulkopuolinen olo siellä oli.
Lopetinkin sitten kesken kaiken, koska en vain kestänyt enää sitä. Minulla jäi lapsista paljon ihania muistoja ja ikävöin heitä, mutta noin muuten minulle jäi aika paha mieli tästä. Lapsista tykkään edelleen ja yritän vakuutella itselleni, että en suinkaan saanut mitään käsitystä OIKEAN TYÖNTEKIJÄN työstä vaan harjoittelijan työstä. Kun vähän tuli paha mieli, kun ajattelin, että enää ikinä en tahdo yhteenkään tarhaan astua jalallanikaan, vaikka lastentarhanopettaja oli ollut unelma-ammattini jo 10 vuotta.
Toivon, että tulen viihtymään paremmin, jos joskus olen oikeana työntekijänä päiväkodissa. Ja ainakin todellakin osaan tietää, miten sitten itse kohtelisin harjoittelijaa.
Se, millaista avustajan (työmarkkinatuki) työ tulee siellä olemaan, riippuu siis paljon siitäkin, miten sinua kohdellaan ja miten sinut otetaan mukaan porukkaan ja tämä on todellakin päiväkotikohtaista.- aada
Ja harjoittelijat eivät sitten voi ymmärtää että KAIKKI SE SIIVOAMINEN kuuluu hoitajien työnkuvaan!!!
Ja hoitajien työnkuvaan kuuluu myös paljon sellaisia vastuullisia asioita, mistä harjottelijalla ei välttämättä ole tietoakaan, jos ei tutustu kunnolla työympäristöön!
Ja se miksi harjottelijat tekevevät enemmän niitä tehtäviä, joissa ei välttämättä olla lasten kanssa on se vain siksi koska VASTUU lapsista on aina hoitajalla ja myös muut tehtävät pitää saada tehdyksi. Näin on ilman muuta selvää että se on se harjottelija joka vie ruokakärryt keittiöön tai pyyhkii poydät siinä tilanteessa!
JÄRKEÄ ja etenkin tilannetajua kannattaa käyttää, jos sellaista suinkaan löytyy. Asioita kannattaa pohtia myös muiden ihmisten näkökulmasta eikä tuijottaa vain omaa napaa ja valittaaaa. Hoitajillakaan niin helppoa ole kun täytyy lasten lisäksi huolehtia ja perehdyttää ja selittää asiat rautalangasta vääntäen vielä harjottelijoille ynnä muille pk:ssa tutustuville... - Lily5
aada kirjoitti:
Ja harjoittelijat eivät sitten voi ymmärtää että KAIKKI SE SIIVOAMINEN kuuluu hoitajien työnkuvaan!!!
Ja hoitajien työnkuvaan kuuluu myös paljon sellaisia vastuullisia asioita, mistä harjottelijalla ei välttämättä ole tietoakaan, jos ei tutustu kunnolla työympäristöön!
Ja se miksi harjottelijat tekevevät enemmän niitä tehtäviä, joissa ei välttämättä olla lasten kanssa on se vain siksi koska VASTUU lapsista on aina hoitajalla ja myös muut tehtävät pitää saada tehdyksi. Näin on ilman muuta selvää että se on se harjottelija joka vie ruokakärryt keittiöön tai pyyhkii poydät siinä tilanteessa!
JÄRKEÄ ja etenkin tilannetajua kannattaa käyttää, jos sellaista suinkaan löytyy. Asioita kannattaa pohtia myös muiden ihmisten näkökulmasta eikä tuijottaa vain omaa napaa ja valittaaaa. Hoitajillakaan niin helppoa ole kun täytyy lasten lisäksi huolehtia ja perehdyttää ja selittää asiat rautalangasta vääntäen vielä harjottelijoille ynnä muille pk:ssa tutustuville...Rauhoitu nyt ihmeessä, hyvä ihminen.
Kerroin vain kokemukseni. Turha sinun on siitä noin raivostua.
"Ja harjoittelijat eivät sitten voi ymmärtää että KAIKKI SE SIIVOAMINEN kuuluu hoitajien työnkuvaan!!!"
- Kyllä itse asiassa ymmärrän ja minulle olikin selvää, että siivoan pöydät, mutta itsestäni tuntui vain kohtuuttomalta siivota 5 tuntia ja olla lasten kanssa 1 tunti sen jälkeen, kun toinen harjoittelija lopetti, koska ennen sitä teimme niitä jakaen ja vuorotellen. Lisäksi mainitsin mielestäni viestissäni meille tiuskimisesta, kaikesta valittamisesta ja piirien ulkopuolelle jättämisestä. Ymmärrän kyllä, että siellä joututaan siivoamaan ja tiedän sen, mutta itseölöeni nyt vain jäi huono mieli.
"Ja se miksi harjottelijat tekevevät enemmän niitä tehtäviä, joissa ei välttämättä olla lasten kanssa on se vain siksi koska VASTUU lapsista on aina hoitajalla ja myös muut tehtävät pitää saada tehdyksi. Näin on ilman muuta selvää että se on se harjottelija joka vie ruokakärryt keittiöön tai pyyhkii poydät siinä tilanteessa!"
- Kyllä minä tämän tiedän, mutta lue edellinen kohta.
"JÄRKEÄ ja etenkin tilannetajua kannattaa käyttää, jos sellaista suinkaan löytyy. Asioita kannattaa pohtia myös muiden ihmisten näkökulmasta eikä tuijottaa vain omaa napaa ja valittaaaa. Hoitajillakaan niin helppoa ole kun täytyy lasten lisäksi huolehtia ja perehdyttää ja selittää asiat rautalangasta vääntäen vielä harjottelijoille ynnä muille pk:ssa tutustuville..."
- Juu, kyllä minulla on järkeä ja tilannetajuakin. Tiedän, että niillä on siellä vaikeaa ja kiirettä, mutta eikö jokaisen pitäisi ymmärtää, että olisi ihanaa harjoittelijankin kannalta, jos kunnolla perehdytetään asioihin ja tutustutetaan taloon. Harjoittelijalla ei ole sinne tullessaan mitään ammattitaitoa tai muutakaan tietoa talon tavoista ja aika orpo olo siinä tulee, jos ei mistään tiedä ja kukaan ei ehdi selittää kun kysyy. Joten en todellakaan ajattele vain omasta näkökuilmastani, mutta tuli vähän tunne, että sinä et ainakaan ajattele asiaa harjoittelijan näkökulmasta. Kyllä siinä tilanteessa voidaan sitten vaikka rautalanka a vääntää, mutta esim. tuttuni harjoittelupäiväkodissa hänet oli kunnolla perehdytetty, opastettu talon tavoille ja neuvottu ja ymmärretty ja siellä muutkin siivosivat, eikä harjoittelijoita pompoteltu ja kitisty, jos hän ei tiennyt jotain.
Ponttini ei siis ollut siinä, etä minusta olisi ollut tylsää viedä kärry ja pestä pöydät, vaan lisäksi minun oletettiin monta kertaa ehtivän samaan tekevän miljoona muutakin asiaa ja sitten minulle valitettiin, kun en ehtinyt tehdä kaikkea, tai esim. jätin iltapäivän siivoiluistani osan tekemättä, koska ei minun kuulu tehdä ylitöitä joka päivä. - kun olet
Lily5 kirjoitti:
Rauhoitu nyt ihmeessä, hyvä ihminen.
Kerroin vain kokemukseni. Turha sinun on siitä noin raivostua.
"Ja harjoittelijat eivät sitten voi ymmärtää että KAIKKI SE SIIVOAMINEN kuuluu hoitajien työnkuvaan!!!"
- Kyllä itse asiassa ymmärrän ja minulle olikin selvää, että siivoan pöydät, mutta itsestäni tuntui vain kohtuuttomalta siivota 5 tuntia ja olla lasten kanssa 1 tunti sen jälkeen, kun toinen harjoittelija lopetti, koska ennen sitä teimme niitä jakaen ja vuorotellen. Lisäksi mainitsin mielestäni viestissäni meille tiuskimisesta, kaikesta valittamisesta ja piirien ulkopuolelle jättämisestä. Ymmärrän kyllä, että siellä joututaan siivoamaan ja tiedän sen, mutta itseölöeni nyt vain jäi huono mieli.
"Ja se miksi harjottelijat tekevevät enemmän niitä tehtäviä, joissa ei välttämättä olla lasten kanssa on se vain siksi koska VASTUU lapsista on aina hoitajalla ja myös muut tehtävät pitää saada tehdyksi. Näin on ilman muuta selvää että se on se harjottelija joka vie ruokakärryt keittiöön tai pyyhkii poydät siinä tilanteessa!"
- Kyllä minä tämän tiedän, mutta lue edellinen kohta.
"JÄRKEÄ ja etenkin tilannetajua kannattaa käyttää, jos sellaista suinkaan löytyy. Asioita kannattaa pohtia myös muiden ihmisten näkökulmasta eikä tuijottaa vain omaa napaa ja valittaaaa. Hoitajillakaan niin helppoa ole kun täytyy lasten lisäksi huolehtia ja perehdyttää ja selittää asiat rautalangasta vääntäen vielä harjottelijoille ynnä muille pk:ssa tutustuville..."
- Juu, kyllä minulla on järkeä ja tilannetajuakin. Tiedän, että niillä on siellä vaikeaa ja kiirettä, mutta eikö jokaisen pitäisi ymmärtää, että olisi ihanaa harjoittelijankin kannalta, jos kunnolla perehdytetään asioihin ja tutustutetaan taloon. Harjoittelijalla ei ole sinne tullessaan mitään ammattitaitoa tai muutakaan tietoa talon tavoista ja aika orpo olo siinä tulee, jos ei mistään tiedä ja kukaan ei ehdi selittää kun kysyy. Joten en todellakaan ajattele vain omasta näkökuilmastani, mutta tuli vähän tunne, että sinä et ainakaan ajattele asiaa harjoittelijan näkökulmasta. Kyllä siinä tilanteessa voidaan sitten vaikka rautalanka a vääntää, mutta esim. tuttuni harjoittelupäiväkodissa hänet oli kunnolla perehdytetty, opastettu talon tavoille ja neuvottu ja ymmärretty ja siellä muutkin siivosivat, eikä harjoittelijoita pompoteltu ja kitisty, jos hän ei tiennyt jotain.
Ponttini ei siis ollut siinä, etä minusta olisi ollut tylsää viedä kärry ja pestä pöydät, vaan lisäksi minun oletettiin monta kertaa ehtivän samaan tekevän miljoona muutakin asiaa ja sitten minulle valitettiin, kun en ehtinyt tehdä kaikkea, tai esim. jätin iltapäivän siivoiluistani osan tekemättä, koska ei minun kuulu tehdä ylitöitä joka päivä.huomannut, että paiväkodeissa on tosiaan kiire. Sitä se meidän työmme on mutta muuksi en vaihtaisi!
- elämä on
Tottahan se on, että päiväkodin vakkariväellä on usein kädet töitä täynnä ja jokainen lisäkäsipari tai -syli on tarpeen. Siksipä pitäisikin muistaa kunnollinen perehdyttäminen ja työnjako (harjoittelijalla on oikeus tietää roolinsa: mitä tehdä milloinkin, olipa se sitten siivousta tai lasten kanssa leikkimistä), tällöinhän me vakkaritkin saadaan siitä suurin apu ja hyöty:) Eikä kenestäkään varmaan ole kiva olla juoksutettavana ja kokea olevansa aina väärässä paikassa, vaikka oikeasti tekisikin hyvää työtä. Ja tärkeää on koko henkilökunnan tietää, mitä harjoittelijan työnkuvaan kuuluu, ettei sitten kaikki ole neuvomassa ja opastamassa omiaan.
Tämä juttu nyt saaattoi mennä vähän ohi alkuperäisen kysymästä, mutta olen itsekin ollut joskus työmarkkinatuella päiväkodissa ja nyt opena. Sain siis itse hyviä kokemuksia harkkarina olemisesta, kun alalle päädyin. Koetankin nyt "kohdella" työllistettyjä, opiskelijoita ym. mahdollisimman hyvin :)
Ja mikäli alkuper. tarkoitti erityislasten omia tai ryhmän avustajia, on meillä niitäkin ja voin sanoa, että ovat kyllä korvaamaattomia omassa työssään. - lhlh
laitosapulaisen työltä, kuin harjoittelijan tai avustajan työltä.
Laitosapulainen siivoilee ja korjailee jälkiä ja laittaa kurahousuja kuivumaan jne. Mikäli töiltään joutaa, avustaa ryhmässä, siis jos on tarvetta.
Harjoittelija on yleensä jonkinasteinen opiskelija kokeilemassa oppimiaan taitoja päiväkodissa. Tietää jo jonkinverran asioista.
Avustaja on jo ammattilainen, esim. koulunkäyntiavustaja/lähihoitaja joka huolehtii yhdestä tai kahdesta lapsesta, eikä avustajakaan juuri siellä siivoile, vaan tekee raakaa, rankkaa työtä.
Asioista pitää puhua oikeilla nimillä, palkkakin on sen nimikkeen mukainen. - laittaa
lhlh kirjoitti:
laitosapulaisen työltä, kuin harjoittelijan tai avustajan työltä.
Laitosapulainen siivoilee ja korjailee jälkiä ja laittaa kurahousuja kuivumaan jne. Mikäli töiltään joutaa, avustaa ryhmässä, siis jos on tarvetta.
Harjoittelija on yleensä jonkinasteinen opiskelija kokeilemassa oppimiaan taitoja päiväkodissa. Tietää jo jonkinverran asioista.
Avustaja on jo ammattilainen, esim. koulunkäyntiavustaja/lähihoitaja joka huolehtii yhdestä tai kahdesta lapsesta, eikä avustajakaan juuri siellä siivoile, vaan tekee raakaa, rankkaa työtä.
Asioista pitää puhua oikeilla nimillä, palkkakin on sen nimikkeen mukainen.lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat kurahousut kuivumaan. Käytännöt vaihtelee päiväkodeittain.
- Lily5
lhlh kirjoitti:
laitosapulaisen työltä, kuin harjoittelijan tai avustajan työltä.
Laitosapulainen siivoilee ja korjailee jälkiä ja laittaa kurahousuja kuivumaan jne. Mikäli töiltään joutaa, avustaa ryhmässä, siis jos on tarvetta.
Harjoittelija on yleensä jonkinasteinen opiskelija kokeilemassa oppimiaan taitoja päiväkodissa. Tietää jo jonkinverran asioista.
Avustaja on jo ammattilainen, esim. koulunkäyntiavustaja/lähihoitaja joka huolehtii yhdestä tai kahdesta lapsesta, eikä avustajakaan juuri siellä siivoile, vaan tekee raakaa, rankkaa työtä.
Asioista pitää puhua oikeilla nimillä, palkkakin on sen nimikkeen mukainen.lastenhoitoharjoittelija ja tehtäväsuunnitelmaan siihen työkkärin lappuseen merkitty lastenhoitotöissä avustaminen. Aluksi työni olikin pääasiassa lastenhoidossa avustamista ja sitten nämä pöytien siivoukset, mutta myöhemmin sen toisen lähdettyä työni alkoi tosissaan muistuttaa enemmän laitosapulaisen työtä, kun siivosin suurimman osan päivästä.
Mutta tämä kai johtui siitä, että sinne ei tullut toista harjoittelijaa, ja kukaan muu ei voi tehdä näitä hommia.
Mutta todellakin tämä on päiväkotikohtaista, miten harjoittelijaa kohdellaan ja mihin kastiin hän kuuluu (kohdellaanko kuin kastitonta orjatyöntekijää vai yritetään parhain tavoin ottaa mukaan porukkaan ja kohdellaan tasavertaisesti). Esim. tutullani oli vain positiivisia kokemuksia päiväkodista ja hänkin ihmetteli tätä minun juttua ja miten omassani kohdeltiin harjoittelijaa.
Meillä siinä tarhassa harjoittelijoiksi kutsuttiin meitä työkkärin henkilöitä (jotka olemme yleensä hyvin motivoituneita tekemään työtämme, koska tietääkseni sinne meno on ihan vapaaehtoista ja kaikki tietämäni ala-aste- ja tarhaharjoittelijat ovat suuntaamassa opettajaksi/lastentarhanopettajaksi ja näin ollen saavat kokemusta esim.) ja jostain koulusta tulleet harjoittelijat ovat opiskelijoita, mutta ehkä näissä nimikkeissä on vivahde-eroja eri paikoissa.
Menin harjoitteluun saadakseni selville, onko lastenhoito oma alani, mutta tosi asiassa en saanut sitä selville, mutta sen tiedän, että ainakaan siivoustyö ei fyysisesti sovi itselleni. - ei olisi
aada kirjoitti:
Ja harjoittelijat eivät sitten voi ymmärtää että KAIKKI SE SIIVOAMINEN kuuluu hoitajien työnkuvaan!!!
Ja hoitajien työnkuvaan kuuluu myös paljon sellaisia vastuullisia asioita, mistä harjottelijalla ei välttämättä ole tietoakaan, jos ei tutustu kunnolla työympäristöön!
Ja se miksi harjottelijat tekevevät enemmän niitä tehtäviä, joissa ei välttämättä olla lasten kanssa on se vain siksi koska VASTUU lapsista on aina hoitajalla ja myös muut tehtävät pitää saada tehdyksi. Näin on ilman muuta selvää että se on se harjottelija joka vie ruokakärryt keittiöön tai pyyhkii poydät siinä tilanteessa!
JÄRKEÄ ja etenkin tilannetajua kannattaa käyttää, jos sellaista suinkaan löytyy. Asioita kannattaa pohtia myös muiden ihmisten näkökulmasta eikä tuijottaa vain omaa napaa ja valittaaaa. Hoitajillakaan niin helppoa ole kun täytyy lasten lisäksi huolehtia ja perehdyttää ja selittää asiat rautalangasta vääntäen vielä harjottelijoille ynnä muille pk:ssa tutustuville...ainakaan erityisen mukava työskennellä.
Oletko niitä, jotka korostaa kovasti omaa vastuutaan, mutta käytännössä harjoittelijat ja laitosapulaiset tekevät työsi silloin kun vanhemmat eivät ole näkemässä ja sanonpa että monesti paljon paremmin eli lasta kunnioittaen ja oikeasti kuunnellen. Sinulla taitaa mennä töittesi laskemiseen aika. - ..................
aada kirjoitti:
Ja harjoittelijat eivät sitten voi ymmärtää että KAIKKI SE SIIVOAMINEN kuuluu hoitajien työnkuvaan!!!
Ja hoitajien työnkuvaan kuuluu myös paljon sellaisia vastuullisia asioita, mistä harjottelijalla ei välttämättä ole tietoakaan, jos ei tutustu kunnolla työympäristöön!
Ja se miksi harjottelijat tekevevät enemmän niitä tehtäviä, joissa ei välttämättä olla lasten kanssa on se vain siksi koska VASTUU lapsista on aina hoitajalla ja myös muut tehtävät pitää saada tehdyksi. Näin on ilman muuta selvää että se on se harjottelija joka vie ruokakärryt keittiöön tai pyyhkii poydät siinä tilanteessa!
JÄRKEÄ ja etenkin tilannetajua kannattaa käyttää, jos sellaista suinkaan löytyy. Asioita kannattaa pohtia myös muiden ihmisten näkökulmasta eikä tuijottaa vain omaa napaa ja valittaaaa. Hoitajillakaan niin helppoa ole kun täytyy lasten lisäksi huolehtia ja perehdyttää ja selittää asiat rautalangasta vääntäen vielä harjottelijoille ynnä muille pk:ssa tutustuville...niitä, joka joutuvat sun ohjaukseen päiväkodissa (jos nyt edes oot päiväkodissa). VArsinkin tuon sun viimisen virkkeen jälkeen.
Toivottavasti kaikki ovat huomanneet tän ja pistävät harjoittelijoille jonkun ihmisystävällisemmän ohjaajan.
Vaikutat juuri tuollaiselta kaikkeen tympääntyneeltä super-valittajalta, joka on niin täynnä omaa paremmuuttaan ja ammattitaitoaan.
Alkupeärisen viestin kirjoittajan kohtelu ei vaikuta kovin mukavalta, ja uskon, että paikassa, jossa ei ole Aadan kaltaisia niuhottajia, on harjoitteljoillakin paremmat oltavat ja nämä tyäkkäinkin harjoittelijat saavat monipuolisemman kuvan tästä ammatista.
Joo, varmasti kuuluu siivoaminen hoitajan työkuvaan, mutta kukaan hoitaja ei siivoa koko päivää kuten aloittaja.
SAit kulostamaan aloitusviestin kirjoittajan ongelman siltä kuin hän veisi vain sen yen ruokakärryn ja rätillä oyyhkäsee pöydän, mutta eikö se sinun peräänkuuluttamasi järki ja tilannetaju sano, että ei niihin keneltäkään mene päivässä suurinta osaa työajasta. Kiroittajan viestistä voisi helposti kuvitella, että hän on laitosapulaisharjoittelija eikä lastenhoitoharjoittelija. - dcvfdddcdd
ei olisi kirjoitti:
ainakaan erityisen mukava työskennellä.
Oletko niitä, jotka korostaa kovasti omaa vastuutaan, mutta käytännössä harjoittelijat ja laitosapulaiset tekevät työsi silloin kun vanhemmat eivät ole näkemässä ja sanonpa että monesti paljon paremmin eli lasta kunnioittaen ja oikeasti kuunnellen. Sinulla taitaa mennä töittesi laskemiseen aika.hoitajat ovat tavallisia kiukkuisia naisia jotka ovat kurkkua myöten täynnä toisten kakaroita, mutta kun vanhemmat ovat näkösällä niin ollaan ihmeen sydämellisiä, olen nähnyt. Siellä yksivuotias kävelee itkien, ie ketään kiinnosta. Tyhmiä vanhempia kun niin pienen laittaa päiväkotiin.
- mitä sinä
tarkoitat... Harjoittelijat ja työllistetyt eivät ole varsinaisia avustajia. Ryhmä- ja henkilökohtaisilla avustajilla on usein koulutus ja vankka ammattitaito. He kantavat suuren vastuun esim. erityislapsista.
- asiaa
Itse olen ollut avustajana vuosien aikana useammallekkin erityislapselle-tietty yhdelle kerrallaan.Olen koulutettu ja työ on hektistä,vastuullista ja kiinnostavaa. Työ jo sinänsä on henkisesti raskasta että hyvä työ-yhteisö on voimavara..Ja töitä on riittänyt aina vaan,ja nyt jo vakituinen työ häämöttää,että ehkä muutakin on tullut tehtyä kun seistyä tumput suorina!
- työnkuvat
Avustajanimikkeinä käytetään erityisavustaja, henkilökohtainen avustaja, erityispäivähoidion avustaja, ryhmäavustaja.
Henkilökohtainen avustaja on ammattilainen jonka tehtävänä on avustaa erityisen tuen, opetuksen tai hoidon alueilla.
Erityisavustaja tai erityispäivähoidon avustaja on sama asia. Tällaisen työkuvaan kuuluu ryhmän tai usean ryhmän avustajan tehtävät (ryhmäavustus) sekä lisäksi ryhmissään toimivien erityistä tukea tarvitsevien lasten avustus. Ryhmäavustajana toimii yleensä erityisavustaja tai erityispäivähoidon avustaja.
Nämä avustajat ovat lasten erityisvaikeuksiin perehtyneitä henkilöitä. AD/HD, Asperger, autismi, lukemisvaikeudet, vilkkaus yms... Heillä on yleensä ajankohtaisemmat tiedot että taidot alueillansa kuin on lastentarhanopettajilla ja hoitajilla. Se on heidän hommansa.
Avustjat siivoavat ja osallistuvat muihinkin tehtäviin ryhmissään aivan kuten tekevät hyvin toimivissa ammattitaitoiset oepttajat että hoitajatkin.
Toki monaasti avustajia käytetään väärin. he asetetaan tehtäviin jotta hoitajat ja opettajat saisivat aikaa palavereilleen ja kahvituksilleen että taukoja työssään. Talvipakkasilla ei ole halua ulos, siis avustja kehiin.- laitosapulaisia
käytetään melkein aina väärin. Vakituinen henkilökunta tekee mitä lystää, jos kaikkeen suostuu ja joskus on pakko, jos johtaja on samaa kaliperia.
Onneksi on myös fiksuja ja normaalilla työmotivaatiolla varustettua hoitohenkilökuntaa, jotka suhtautuvat asiallisesti ei vakituiseen työvoimaan. Nämä samat hoitajat ovat myös niitä, jotka ovat päiväkotien parhaimpia hoitajia. Samalla tavalla kohtelet lapsia kuin keitä muita ihmisiä tahansa. Olemattomalla arvovallallaan kukkoilevat hoitajat ja opettajat ovat melko huvittavia tapauksia. Saattaapa olla paljon monipuolisempi työkokemus ja taidot sillä tilapäisellä avustajalla tai muulla työntekijällä.
- Kokemuksella
Olen juuri tällä työmarkkinatuella harjoittelijana. Joku kirjoitti, etä ei ihme, että ovat tympääntyneitä, kun työkkäri pakottaa harjoitteluun, mutta ei sinne ainakaan kukaan minua ja tuttujani ole pakottanut. Kuten kirjoitettiin aikaisemminkin, niin suurin osa harjoittelijoista kuitenkin tähtää opettajaksi tai lastentarhanopettajaksi ja on siellä keräämässä kokemusta ja lisäpisteitä eli varmasti tekevät työtä erittäin mielellään. Teemme paljon samaa työtä kuin muukin henkilökunta (paitsi ei tietenkään samaa vastuuta yms. mutta noin muuten), mutta palkka on verojen jälkeen noin 400 € kuussa ja saman työmarkkinatuen saisi kotonakin mitään tekemättä eli jos tällaiseen työhön ryhtyy, niin toivoisi saavan myös hyvää kohtelua. Ei kai kovin moni edes viitsisi tehdä tällaista työtä melkein ilmaiseksi, ja tietääkseni kunnalle vai kenelle nyt onkaan olemme ilmaista työvoimaa.
Minulla on hyviä ja huonoja kokemuksia.
Työpaikassani on muutama aivan ihana "tarhantäti", joista näkee, että ne tekevät työtään suurella sydämellä ja kaikella rakkaudella, ja se myös näkyy harjoittelijoiden kohtelussa. Kyllä juuri nämä tätit ovat niitä, joilla riittää aina aikaa lapsille ja ovat erittäin ihania ja ymmärtäväisiä ja osaavat asettua lapsen asemaan, ehkä myös juuri siksi myös harjoittelijankin asemaan. Näiltä saan aina kiitosta, kun toimin hyvin jossain tilanteessa ja jos kysyn jotain, kun en tiedä. Heillä riittää aina aikaa neuvoa ja opastaa ja kehua. Jos olen toiminut "väärin", niin ei siitä ole tullut haukkuja ja valituksia, vaan aina on myöhemmin selitetty minulle tätä tilannetta ja korostettu, että en luonnollisesti voinut tietää, koska minulla ei ole vielä niin paljon kokemusta ja tietoa juuri näistä lapsista ja tästä lasta. Virheenkin jälkeen on jäänyt enemmän hyvä kuin huono mieli.
Ja jos vaikka on ollut tilanne, että en oikein tiedä, mitä tekisin ja he voat nähneet sen, niin he ovat aina pyytäneet tekemään jotain, mistä myös olen kiitollinen. Kyllä yleensä olen oma-aloitteinen, mutta jsokus vaikka kaikilla lapsilla on omat leikkinsä, eikä huvittaisi mennä siihen aina "häiritsemään" ja aikuisilla on omat juttunsa, niin on tullut vähän tyhmä olo, kun tuntuu hölmöltä vain istua ja olla. En tiedä, saako siellä välillä vain olla, kun tulee tunne, että pitäisi koko ajan olla aktiivinen, vaikka kyllä muillakin näyttää olevan oikeus välillä vain istua ja jutella keskenään.
Je ovat juuri sellaisia, joita voisin sanoa jopa ammatillisiksi esikuvikseni, koska jos itse tälle alalle ryhdyn, niin haluaisin olla samanlainen kaikella rakkaudella tätä työtä tekevä.
Valitettavasti samassa paikassa on myös aina valittavia ja tiuskivia tätejä.
Joskus tuntuu, että he olettavat, että juuri lukiosta tulleella olisi sama kokemus, taito ja varmuus kuin ehkä jopa kymmeniä vuosia alalla toimineella. Kyllä minulle on tullut aina paha mieli, kun ei heiltä tule koskaan mitään muuta kuin valitusta. Aika monesti on ollut itkussa ja raivossa pidättämistä, kun minua kohdellaan ja pompotellaan, miten sattuu ja puhutaan selän takana pahaa ja arvostellaan (tietämättä, että kuulin kyllä kaiken).
He ovat kunnon käskyttäjiä, esim. joskus on ottanut päähän (vaikka kuulostaa pikkujutulta ehkä muista), kun minulla on vaikka hyvä peli tai kirja kesken kasten kanssa, niin minulle tullaan sanomaan, että "mene ottamaan piirrustukset seinältä" sellaisella sävyllä, että parasta toimia heti. Kun ne kivat tätit saattoivat esittää saman asian niin, että voisinko mennä sitten kun löytyy sopiva hetki ja että hekin voivat ottaa ne, jos on aikaa.
Samoin he unohtavat, että vaikka avustamassa olenkin, niin en minäkään nyt voi monessa paikassa olla samaan aikaan. Lisäksi aika usein olen kokenut tilanteen, että muut ovat sopineet, että minulla on joku tehtävä, mutta tieto siitä ei ole kuitenkaan tullut itselleni asti, ja sitten tullaan aika kiukkuisina hakemaan kahvihuoneesta, kun minun olisi pitänyt olla vahtimassa lepohetkeä eikä laiskottelemassa kahvitauollani (ahaa, kivaa kun tieto tästä ehti minulle edes tässä vaiheessa....) ja jää itselleni huono mieli js tunne, että kaikki ajattelevat, että olen vain tällainen laiskottelija.
Olen aika herkkä ihminen ja koen voimakkaasti kaikki asiat ja tunteet ja ahdistun paljon virheistä, etenkin jos sen virheen takia sitten seuraa kaamea valitus ja tiuskinta.
Esim. minulla ei ole koskaan ennen ollut kokemusta erityistä hoitoa vaativista lapsista ja tunnen itseni epävarmaksi tilanteessa, jossa pitää saada kuriin erittäin aggressiivinen lapsi, joka potkii, puree, raapii ja repii hiuksista ja vaatteista, ja koska ei ole ammattitaitoa ja kokemusta ja varmuutta (joka varmaankin tulisi juuri ammattitaidosta ja kokemuksesta), niin voin rehellisesti myöntää, että en edes uskalla olla samalla tavalla tiukka tässä tilanteessa ja en oikein "uskalla" ottaa syliin lasta, joka samalla puree, raapii ja repii hiuksiani ja kantaa häntä tilanteesta toiseen paikkaan, koska tilanne on minulle niin vieras. Ja tämä on kuulemma ihan luonnollista, ja ne ihanat tädit ovatkin sanoneet, että ei näistä huolehtiminen ole missään nimessä minun vastuullani. Tosin kaikki eivät ole samaa mieltä, ja olen saanut aika monet tiuskimiset ja haukut, kun en pärjää näissä tilanteessa.
Onneksi yleensä joku tulee hoitamaan sen tilanteen, mutta on näitä, jotka seuraavat tiukka ihme naamallaan, miten minä yritän epätoivoisesti saadalasta pois toisen kimpusta ja sitten kun vihdoin saan irti sen hnestä, niin sitten minua purraan ja potkitaan ja lapsi onkin jo pian uudestaan toisen kimpussa. Jälkikäteen tulee aikuiselta haukut ja aina sama valitusvirsi, että en saa antaa tällaisten tilanteiden tapahtua. Aivan kuin olisin muka ainoa aikuinen koko ryhmässä ja aivan kuin voisikin yksin pitää huolta koko ryhmästä, kun paikalla on muitakin aikuisia, jotka voivat huolehtia. Ja en voi aina ennakoida kaikkia tilanteita, en esim. voi tietää, että yhtäkkiä joku päättääkin iskea hampaansa käteeni ja siinä vaiheessa, kun kädessäni on jo ihana puremajälki, niin mielestäni on vähän turhaa motkottaa, että en olisi saanut hänen antaa purra minua. Tilanne kuitenkin on melko nopea, enkä minäkään voi kaikkea estää.
Joskus minusta tuntuu päivän jälkeen, kun pidätän itkua kotimatkalla, että en enää ikinä halua astua jalallanikaan kyseiseen paikkaan tai ikinä ryhtyä tälle alalle. Ja aina nämä tunteet ovat liittyneet siihen, että minulle on taas tiuskittu ja vain valitettu ja on jäänyt tunne, että ei osaa muuta kuin epäonnistua.
Sellaisiakin päiviä on ollut, että on tosissaan tuntenut tekevänsä sitä työtä, mitä haluaakin tehdä, ja kyllä siihen on vaikuttanut se, miten on päivän aikana kohdeltu.
Perehdytys KUNNOLLA kaiken A ja O. Joku tuolla kirjoitti, että kun aina saa kaiken olla vääntämässä rautalangasta harjoittelijoille, jotka eivät osaa mitään, niin tässä on kyllä mielestäni erittäin huono asenne. Itsekään en saanut oikeastaan mitään perehdytystä työt aloittaessani, joten valitettavasti opin melkein kaiken virheiden (ja valitusten ja saarnojen kuuntelemisen ja epäonnistumsien tunteen ja kyynelten kokemisen) kautta. Sitten monilla vielä tuntui olevan eri käsitykset samasta asiasta (ja harjoittelijan tehtävistä) ja sai erilaisia ohjeita ja teki miten päin tahansa, niin aina se oli jonkun mielestä väärin.
Ja joku ilmeisesti äiti tai isä tuolla alussa valitti, että olemme tympääntyneitä työhömme, mutta se pieni hetki, jonka sinä meitä näet aamulla ja ja iltapäivällä, on aika pieni osa siitä, mitä me siellä teemme. Toisekseen kokemattomuuden tuoma epävarmuus voi myös näkyä juuri tässä, että ei oiekin tiedä, mitä siinä pitäisi sanoa ja alanko selittää lapsen päivää ja haluaako hän edes kuulla ja toisekseen tunnen, että tällainen kodin ja päiväkodin välinen yhteistyö kuuluu ensisijaisesti vakituisten ja oikeiden tätiten tehtäviin, ja hehän parhaiten tuntevat lapsenne ehkä monen vuoden ajalta ja heillä on vastuu lapsistanne yms. Ja en edes oikein ole varma, miten vanhemmat suhtautuvat minuun harjoittelijana siellä ja minusta on tuntunut, että olenkin heille vain harjoittelija ja yhteistyö hoidetaan oikeiden työntekijöiden kanssa (ja hyvä niin).
Ja olisit onnellinen, että siellä on harjoittelija, joka tekee myös siivoustyöt yms. ja henkilökunnalla jää enemmän aikaa lapsesi hoitoon, kun tädeistä 1 ei ole valmistamassa ruokailua tai siivoilemassa jotain.
Sitä paitsi joskus tuntuu, että jotkut super-valittajatkin huomaavat harjoittelijan hyödyllisyyden vasta sitten, kun sellaista ei enää ole siellä, ja yhtäkkiä pitääkin ruveta miettimään, että mitäs nyt, kun jonkun pitääkin myös ruveta järjestyshommiin eli on aina yksi silmäpari vähemmän sillä hetkellä vahtimassa ja käsipari auttamassa, ja vaikka tunnenkin itseni aika usein hyödyttömäksi siellä kiitos näiden tiuskijoiden ja vaikka tämän itse sanonkin, niin on minusta omasta mielestäni siellä kuitenkin hyötyä, kun on lisää käsiä pukemassa lapsia ja vaihtamassa vaippoja.
Ja teemme ainakin minun mielestäni erittäin tärkeää työtä siellä, kun avustamme ryhmissä, vaikka kaikkien kohtelu ei anna niin ymmärtää.
Minulla on, kuten jo sanoin, ristiriitaisia tunteita työpaikastani ja nytkään en tiedä, onko kokemukseni siellä enemmän positiivinen vai negatiivinen.
Lapset siellä kuitenkin ovat ihania ja minusta on ihanaa, kun vaikka lähden kotiin, niin lapset vilkuttavat aidalla.
Sekin on vaivannut, kun en oiekin tiedä asemaani muiden joukossa. Pitävätkö muut minua siis vain harjoittelijana vai minkälainen asema siellä on. Esim. kahvihuone on aika painajainen, kun muutenkin olen melko ujo ja hiljainen (aikuisten kanssa), ja en edes tiedä, mitä siellä pitää sanoa ja kun muutenkaan en ole päässyt oikein "sisäpiiriin" mukaan ja en sillä tavalla koe olevani osa työyhteisöä.
Varmaan piti sanoa jotain muutakin, mutta ehkä unohdin tästä nyt jotain, kun kirjoitin tätä viestiä yli 1,5 tuntia. - Anonyymi
Oon itse tällä hetkellä päikyssa avustajana. Omasta kokemuksesta henkilökunta on mukavaa ja pääsin kivasti osaksi porukkaa. Oon osa porukkaa enkä vaan joku "työkkärin avustaja". Itselle iso ongelma joka töissä tökkii on ne lapset. Meillä lapsia jotka kiukkuuntuessaan raapii, potkii, lyö ja puree, eikä näille lapsille oikein osata tehdä mitään kun tarvisi jotain vähän "parempaa apua", johon ei kuitenkaan kaupungilla ole resursseja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1159124- 402678
- 1402450
- 222009
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141766- 111560
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151517"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla101448- 141306
- 61295