Jeps, kävinpä tänään puhumassa lääkärin kanssa näistä jännitys oireista. Kirjoittelin aikaisemmin otsikolla "ei ole kivaa"(tuossa alempana).
Yritin selittää kaikkea mahdollista oireistani hänelle. Jopa alussa kun menin koko lääkäriin oli ihan hirveä olo, josta hänelle heti mainitsin. Noh eipä kummempaa...setä vain pyysi ekaksi varaamaan aikaa psykologille(eihän sillekkään voi varata aikaa kuin vasta huomenna ja joku mies vielä kääk.Käydä siellä juttelemassa pari kertaa ja jos ei auta tai oireet pahenee voidaan katsoa jonkin lääkkeen määräämistä. Tavallaan ymmärrän lääkärin kannan ettei lääkkeitä määrätä noin vain, koska niihin jää helposti koukkuun ja itse myös pelkään tuota asiaa. Mutta kuitenkin vain jäi vähän ontto olo, kun kysyin jotain edes mahdollisiin työhaastatteluihin... ei muuta kuin psykologille aikaa varaamaan. Vähän niinkuin olisi puusta pudonnut....ei näiden ylisuurien jännitystilojen kanssa ole kiva elää, vaikka kenties itse aiheutettuja(olen aikamoinen paineiden kasaaja). Mutta jos ei ole koskaan kokenut vastaavaa on siihen hankala asennoitua. Sori jos marmatan tämmöistä, mutta jotenkin nyt ottaa pattiin...vähän niinkuin: hello, mikä mättää. Mutta kai se on vain yritettävä jotain..edes vaikka tuota psykologia....
ei helpottanut
5
675
Vastaukset
- Kirsikka
Vastasinkin viestiisi jo tuolla alempana, mutta vastaan tässäkin. Älä suotta hae lääkkeitä työhaastatteluihin, jos suinkin muuten kestät tilanteen. On täysin normaalia jännittää uusia tilanteita, olisi outoa olla tyynenä oudossa tilanteessa. Luulen, että psykologin kanssa juttelu voi hyvinkin auttaa sinua. En suhtaudu sinänsä kielteisesti lääkitykseen, mutta jännittäminen sinänsä on normaalia, usko pois. Olen joskus lukenut yliopisto-opiskelijoille tehdystä kokeesta, jossa 98 % jännitti opintojen alkua ja kaikki luulivat olevansa ainoita jännittäjiä! Jännitin nuorempana kovasti, nyt on ihanaa, jos joskus jänskättää: olen sen verran tullut itselleni armolliseksi, että suurin piirtein naurattaa joskus, jos ääni värisee tai käsi tärisee. Olen elossa edelleen! Koita joskus sitä, että sanot sosiaalisesti jännittävässä tilanteessa, että kylläpäs nyt jännittää, mikähän siinä oikein on... Usein pelko katoaa samantien.
- kohtalotoveri
Ensinnäkin onnittelut siitä, että uskaltauduit juttelemaan asiasta lääkärille ja hait apua!!
Luulen, että psykologilla käynti voisi helpottaa oloasi ja voit myös hänen kanssaan keskustella mahdollisen lääkityksen aloittamisesta.
Itse olen syönyt pari kuukautta paroksetiinia (seroxat)ja vointi on parantunut huomattavasti. Hikoilu ja vapina ovat loppuneet melkein kokonaan.. Ruokailutilanteet sujuvat hyvin..pystyn hallitsemaan jännitykseni paremmin eri tilanteissa.
Välillä poden hieman huonoa omaatuntoa siitä, että syön lääkkeitä, koska usein ihmiset paheksuvat sitä. Seroxat ei kuitenkaan aiheuta riippuvuutta, toisin kuin rauhoittavat (esim. diapam) joita en ole koskaan käyttänyt.
Jotenkin tuntuu kummalliselta, että ihmisiä "syyllistetään" mielialalääkkeiden käyttämisestä
...minulle ei tulisi mieleenkään mennä puuttumaan esim. toisen ihmisen verenpainelääkkeisiin.
Tiedän miltä tuntuu, kun ei itse pysty hallitsemaan jännitystään.Se on todella turhauttavaa ja lopulta masentavaa. Toivon että saat apua psykologilta ja löydät keinoja jännityksen helpottamiseksi..joko lääkityksen kanssa tai ilman.- alkuperäinensss
Kiitti vastauksista. Suurimpana pointtina siihen ettei mitään lääkkeitä tarvita kohdallani oli lääkärin mukaan: Jos olisit kärsinyt tästä jo useamman vuoden(about 5vuotta...herranen aika, ei kai kukaan kärsisi tämmöisestä näin montaa vuotta, minä vain tänä keväästä asti, mikä paheni nyt oikeastaan viimeisen parin kuukauden aikana (johan minä olisin saanut sydärin montaa kertaa tässä 5vuoden ajassa tällaisen "vaivan" kanssa?!)ja muutenkin olin hänen mielestä iloinen, avoin, reipas ja mukava(Olisi pitänyt varmaan ruveta huutaan hysteerisesti lattialla..noh vitsi vitsi). Kuitenkin se on varmaan psykologin parempi päättää asiasta, koska on tavallaan ammattilainen asiassa, lääkäri oli vain tämmöinen yleislääkäri, joka tietää sitä sun tätä vähän siitä sun tästä, muttei ole erikoistunut tähän hommaan. No näen sitten huomenna milloin saan sen ajan psykologille(lääkärin vastaanotolle meni yli viikko) ja lääkärin mukaan ei siellä "tarvitse" käydä kuin pari kertaa, jonka jälkeen katsotaan miten sitten edetään. Kaippa sielläkin olen ihan pakokauhussa, koska terveysasemista ym sellaisista en ole ikinä pitänyt. Tulen varmaan myöhemmin tänne "ruikuttamaan", tavallaan kirjoittaminen tänne helpottaa. =)
- lisäys
alkuperäinensss kirjoitti:
Kiitti vastauksista. Suurimpana pointtina siihen ettei mitään lääkkeitä tarvita kohdallani oli lääkärin mukaan: Jos olisit kärsinyt tästä jo useamman vuoden(about 5vuotta...herranen aika, ei kai kukaan kärsisi tämmöisestä näin montaa vuotta, minä vain tänä keväästä asti, mikä paheni nyt oikeastaan viimeisen parin kuukauden aikana (johan minä olisin saanut sydärin montaa kertaa tässä 5vuoden ajassa tällaisen "vaivan" kanssa?!)ja muutenkin olin hänen mielestä iloinen, avoin, reipas ja mukava(Olisi pitänyt varmaan ruveta huutaan hysteerisesti lattialla..noh vitsi vitsi). Kuitenkin se on varmaan psykologin parempi päättää asiasta, koska on tavallaan ammattilainen asiassa, lääkäri oli vain tämmöinen yleislääkäri, joka tietää sitä sun tätä vähän siitä sun tästä, muttei ole erikoistunut tähän hommaan. No näen sitten huomenna milloin saan sen ajan psykologille(lääkärin vastaanotolle meni yli viikko) ja lääkärin mukaan ei siellä "tarvitse" käydä kuin pari kertaa, jonka jälkeen katsotaan miten sitten edetään. Kaippa sielläkin olen ihan pakokauhussa, koska terveysasemista ym sellaisista en ole ikinä pitänyt. Tulen varmaan myöhemmin tänne "ruikuttamaan", tavallaan kirjoittaminen tänne helpottaa. =)
Soittelin sille psykologille...olipa henkinen hetki. Ei muuten, mutta ajan sain vasta joulun aaton aatolle(23.12). Ei sitten niin yhtään aikaisemmaksi...noh kai sitä on sitten rimpuiltava siihen asti ja toivoa jos sattuu pääseen työhaastatteluun ym. ettei kokonaan typeksi kaikkea perselleen.
- vee
lisäys kirjoitti:
Soittelin sille psykologille...olipa henkinen hetki. Ei muuten, mutta ajan sain vasta joulun aaton aatolle(23.12). Ei sitten niin yhtään aikaisemmaksi...noh kai sitä on sitten rimpuiltava siihen asti ja toivoa jos sattuu pääseen työhaastatteluun ym. ettei kokonaan typeksi kaikkea perselleen.
oot saanu aikaseks lekurikontaktin ja suunnan muutos on alkanu.se lupaa paljon parempaa tulevaisuutta sulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 885516
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h804732Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1113047Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv892958Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p232584Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.612039Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska251976- 321523
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1141439- 1851328