hei
kirjoitin eilettäin yhteen viestiin vastauksen. ELämässäselviytymiskonsteistani. Ehkäpä on syytä kaivaa se omaksi 'aiheekseen'. Täällä palstalla käy varmaan paljon meitä syövän sairastaneitakin.
Kaikille teille, jotka kyselette erilaisista pateista ja muista kauhuissanne, sanon että ei elämä ole ohi syöpädiagnoosista. Alkaa vain herätä ruususen unesta, tajuaa että elämällä on raja, se loppuu joskus jokaisella!
Kiinnostaisi kuulla teidän muiden arkipäivän elämisen työkaluja ja ajatuksia!Tässä omiani:
Vaikka minulla on eri syöpä kuin sinulla, luulen että samat jutut me jokainen käydään läpi.
Oma selviytymiskonstini, johon aina yritän taistella itseni takaisin:
Elän juuri tässä hetkessä.
Vältän tulevaisuuden ajattelemista. Siinä on kuitenkin ne möröt, selviänkö enkö, miten jaksan epävarmuutta, jne ym.
Olo voi olla tosi surkea.
Mutta taas kevenee, kun tulen takaisin olemaan justNyt, tässä hetkessä vain. Moni asia on juuri nyt ihan hyvin. Pieni tai suuri, ei sen väliä.
Ja luonnon kauneus, se ravitsee.
Kurjia päiviä piristää myös voida uppoutua kirjaan. MIkä on sinun suosikkisi? Romantiikka, dekkarit, elämäkerrat? Itselleni lukeminen toimii kuin 'vetäisi säkin päähän' - pako todellisuudesta. Hyvin on auttanut!
Nykyään syöpähoito Suomessa on maailman huippuluokkaa, parantumisprosentit monessa syövässä tosi hyvät! Ja jokaisen tarina on ihan omanlaisensa, joten ei kannata ajatella että tuolle käy noin ja mullekin...
Elä luottavaisesti! potki itseäsi persuuksiin niin että olet nykyhetkessä vain, etkä anna ajatustesi rakentaa kauhukuvia.
Voimahalaus.
kirjoitin eilettäin yhteen viestiin vastauksen. ELämässäselviytymiskonsteistani. Ehkäpä on syytä kaivaa se omaksi 'aiheekseen'. Täällä palstalla käy varmaan paljon meitä syövän sairastaneitakin.
Kaikille teille, jotka kyselette erilaisista pateista ja muista kauhuissanne, sanon että ei elämä ole ohi syöpädiagnoosista. Alkaa vain herätä ruususen unesta, tajuaa että elämällä on raja, se loppuu joskus jokaisella!
Kiinnostaisi kuulla teidän muiden arkipäivän elämisen työkaluja ja ajatuksia!Tässä omiani:
Vaikka minulla on eri syöpä kuin sinulla, luulen että samat jutut me jokainen käydään läpi.
Oma selviytymiskonstini, johon aina yritän taistella itseni takaisin:
Elän juuri tässä hetkessä.
Vältän tulevaisuuden ajattelemista. Siinä on kuitenkin ne möröt, selviänkö enkö, miten jaksan epävarmuutta, jne ym.
Olo voi olla tosi surkea.
Mutta taas kevenee, kun tulen takaisin olemaan justNyt, tässä hetkessä vain. Moni asia on juuri nyt ihan hyvin. Pieni tai suuri, ei sen väliä.
Ja luonnon kauneus, se ravitsee.
Kurjia päiviä piristää myös voida uppoutua kirjaan. MIkä on sinun suosikkisi? Romantiikka, dekkarit, elämäkerrat? Itselleni lukeminen toimii kuin 'vetäisi säkin päähän' - pako todellisuudesta. Hyvin on auttanut!
Nykyään syöpähoito Suomessa on maailman huippuluokkaa, parantumisprosentit monessa syövässä tosi hyvät! Ja jokaisen tarina on ihan omanlaisensa, joten ei kannata ajatella että tuolle käy noin ja mullekin...
Elä luottavaisesti! potki itseäsi persuuksiin niin että olet nykyhetkessä vain, etkä anna ajatustesi rakentaa kauhukuvia.
Voimahalaus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
luin myös edellisiä viestejä, tänään kirjoitettuja. Miten paljon meillä ihmisillä on kuormaa kannettavana. Iloitsin hetkestä, kuten kehoitit, luettuani sinun kirjoituksesi. Näin kun jaksaisi asennoitua vaikeankin hetken kohdattuaan. Tästä kirjoituksesta saa tosi paljon rohkeutta katsoa ihan huomistakin, seuraavaa kuukautta jopa vuottakin silmiin.Kiitos sinulle, joka jaksat kannustaa meitä kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaisia vaivoja kärsineille. t. eräs äiti (tutkimusvaiheessa oleva diaknoosi)