Olisi kiva saada vähän mielipiteitä muilta miten pitäisi nyt toimia.
Kerrotaan nyt vähän tyyliin, pähkinänkuoressa, tätä minun historiaa.
Olen vähän aikaa sitten eronnut mies, ja kahden lapsen yyhoo-isä.
Voimat rupeaa olemaan ihan lopussa.
Katselin vähän täällä netissä noita masennuksen ilmenemismuotoja, osu ja uppos aika moni.
Yleinen väsymys, ruokahaluttomuus, rahahuolet, seksi ei toimi...
Avioero tuli kun rällättiin sen viinan ja kaljan kanssa viime vuosina aivan liikaa.
Tappeluja, avioerolla uhkailua, lapetkin kärsi tosi paljon niistä taisteluista vaikka usein olivatkin silloin muualla hoidossa.
Ex on tällä hetkellä jo tosi syvässä kierteessä, en voi enää luottaa hänen apuunsa lasten-asioden hoidossa yhtään.
Minä painun itse heti kun tulee vapaata, siis lapset hoidossa, ryyppäämään ja nollaamaan päätäni.
Arkisin otan ne pari tölkkiä kaljaa iltasella helpottamaan omaa oloani, en vedä niin sanotusti lasten läsnäollessa perseitä olalle, mutta kuitenkin pitää aina ottaa ne muutama iltaolut.
Rahahuolet painaa niskaan, vaikka mitä laskuoppia soveltaisi, konkurssi koputtelee ihan ovella.
On velkainen asumisoikeus kämppä ja pakko kohta muuttaa halvempaan, se muutto tässä korpee omasta ja varsinkin lasten puolesta
Muutama naisjuttukin on tässä kokeiltu, ja seksi ei toimi nyt ollenkaan, päästä se jotenkin juurensa juontaa.
On tässä kaikenlaista pientää muutakin, mutta tossa nyt ainakin osa.
En vaan tiedä mistä suunnalta hakisi apua.
Toisaalta en tiedä siitä masennuksen lääkehoidostakaan, en välttämättä haluaisi sitä.
Ja toisaalta, hakisinko sitten tukea taas jostain A.-ryhmästä, ongelmathan saattavat taas juontaa juurensa sieltä suunnalta.
Voiko sellaiseen, tai siis varmasti tietysti voi, toimintaan mennä kun ei vielä olla kuitenkaan ihan ojan pohjalla, meinaan vaan että riittääkö se syyksi kun tietää ettei jaksa olla selvinpäin, mutta työt ja arki nyt kuitenkin vielä jotenkin luistaa.
Tämäkin "ryhdistäytyminen" ottaa voimille, tein sen jo kerran kun SAIN lapset itselleni.
Sen vaan tiedän että lapseni haluan pitää, ja olla heille maailman paras isi, oma jaksaminen vaan on toisinaan tosi kovilla.
Sitten vielä siihen avun hakemiseenkin pitäis jostain löytyä voimia...
Tarttis varmaan tehdä jotain
3
304
Vastaukset
- mielipiteitä....
Tämä ei ole moraalisaarna, vaan sinun mietittäväksi.
Jos kuitenkin juo noinkin paljon, niin todistettavasti masennuslääkkeet eivät auta, alkoholi nollaa niiden tehon.
Sinulla on alkoholiongelma ainakin, masennus voi johtua myös siitä. Harva holisti on jaksava ja pirteä. Jos tulet siihen tulokseen, että alkoholin käyttö on saatava loppumaan, löytyy kyllä paikkoja, joista apua saa, esim A-klinikka,
AA-ryhmät ja ei todella tarvitse olla pohjalla, mielummin vähän ennen kuin sitten kun kaikki on päin sitä.
Raha-asioissakin voi tapahtua muutos parempaan, jos ei tarvitse sitä kaljaa ottaa samoin seksielämässä.
Voisitko lastesi takia yrittää muutaman vuoden raitistumista ja kerätä voimia vaikka liikunnalla. - tartteekin
Ihan tulee mieleeen sekin että ero on aika kova juttu pelkästään käsiteltäväksi ja siihen päälle kaikki muukin mieltä ja elämää rasittava keitos. Hae toki joku ryhmä missä purkaa ajatuksia, eronneille on olemassa monenlaista apua. Hyvää olen kuullut mm. eroseminaareista. Voit tietysti hakeutua terveyskeskuksen kautta keskustelemaan tai mennä vaikka yksityiselle kallonkutistajlle tai terapeuteille. Yksinhuoltajille on myös erilaisia yhdistyksiä, ryhmiä, erilaisia miesporukoita, seurakuntien apua monellakin tavalla jne. Mutta tärkeintä on ettei todellakaan jää yksin sinnittelemään. On hyvä herätä ennen kuin on myöhäistä ja lapsesi ansaitsevan tuossa tilanteessa turvallisen isän varsinkin jos äiti on menossa alaspäin. Itsesi ja lastesi takia sinun pitää huolehtia omasta jaksamisestasi. Koeta löytää itsellesi mukava harrastus ja ehkä sellainen, josta saatte yhdessä lasten kanssa mukavia hetkiä, iloa ja nauruakin.
Itsekin olin eron jälkeen melko maassa pitkään kunnes hokasin että lasten takia minun pitää ryhdistäytyä ja näyttää heille elämäniloa esimerkilläni ja hoitaa omaa mielenterveyttä ja hakea apua. Yksin nysvääminen ei riitä kenellekään. Rahahuoliinkin saa apua, on kaikenlaista velkaneuvonnasta lähtien sosiaalitoimistoon, ovat siinä ammattilaisia ja osaavat neuvoa eteenpäin. On myös erilaisia perhelomia tarjolla, pääsisit lasten kanssa jonnekin hetkeksi. Ja jos et yksin jaksa lähteä etsimään apua, niin vapaaehtoisia auttajatahoja löytyy mm. Pelastakaa lapsetilta, Punaiselta ristilta, seurakunnilta tai yksinhuoltajyhdityksistä.
Hyvä isä huolehtii myös omista tarpeista, kun deittailet naisten kans, älä heti tuo ystävääsi lasten maailmaan vaan nautiskele yksin. Ne on aikuisten asioita ja sitten vasta kun on varma että siitä tulee pitempi suhde, lapset saavat alkaa totutella ajatukseen. Mutta parantele rauhassa entiset haavat ja anna itsellesi palautetta että olet jaksanut tähän asti. Elämässä on paljon hyvää, iloa ja onnea, väliin mahtuu niitä kriittisempiä aikoja. Kyllä sinä tämänkin vaiheen yli pääset! Onnea matkaasi! - pohtija
Kyllä tosiaankin kannattaa tehdä jotain. Etpä ole suinkaan "toivoton tapaaus", sillä osaat eritellä hyvin sen mistä kenkä puristaa.
Käsittääkseni eron työstäminen ottaa, tapauksesta riippuen, vuosia. Olet eronnut vähän aikaa sitten; uusi elämäntilanne jo yksistään voi olla todella raskas. Sinulle senkin takia, että joudut kantamaan vastuun lapsista yksin. Ei silti kuitenkaan kannata jäädä yksin, vaan kannattaa tukeutua esim. sukulaisiin, ystäviin, työtovereihin jne. Tässä tilanteessa erotellaan jyvät akanoista:) Ammattiapuakaan ei kannata pelätä, he tietävät keinot ja tahot mistä ja miten apua saa parhaiten.
Harrastusmahdollisuudet ovat vähillä rahoilla tietenkin rajalliset, mutta onhan meillä hieno luonto, jossa voi liikkua ilmaiseksi. Kaupungissakin puistoalueet yms.
Kokeilepa vaihtaa alkot vaikka parin kuukauden ajaksi liikuntaan. Osta mäyräkoirarahoilla vaikka uimalippu, taikka kuntosalivuoro. Pyydä kaveria mukaan... eikä sitten olusille liikunnan jälkeen. Voi olla, että parin kuukauden jälkeen olosi voi olla virkumpi, eikä olut enää niin maistukaan.
Raha-asioita voi selvittää ja setviä KELA:lla ja sossussa. Kelalta mm. asumistukiasiat. Sossusta voi hakea esim. toimeentulotukea. Aika työläs prosessi kylläkin, mutta tosi ahtaalla jos on, niin kannattaa. Kysy ainakin mahdollisuudestasi saada toimeentulotukea.
Kannattaiskohan soittaa A-klinikalle ja kysyä sen toiminnasta. Omalta kohdaltani voin sanoa sen, kun n. kaksi vuotta sitten lopetin tissuttelemiseni, niin kyllä se otti voimille. Itkin aivan sitä, että elämästä on mennyt kaikki ilo. Nyt tänään olen tosi onnellinen, että pääsin viinapirusta irti. Paljon hyviä asioita on tullut tilalle.
Lääkkeitähän lääkärit mieluusti määrää, mutta jotenkin sinussa kuitenkin tuntuu olevan tuota ihanaa uskoa itseesi; "lapseni haluan pitää,ja olla heille maailman paras isi". Kuitenkin, jos elämä menee niin synkäksi, ettei valoa näy tunnelin päässä, silloin voi lääkityksestä olla isokin apu.
Jaksamisia sinulle. Jonain päivänä helpottaa, usko vain. Toivon sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342024Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291082- 69883
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?262770Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65760- 14744
- 83693
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132687Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213679- 26673