Hengellistä kirjallisuutta

Muut olen havainnut enemmän ja vähemmän pakanaoppien julistukseksi.
Tämän maailman ruhtinas tekee kaikkensa suositellakseen muita kirjoja hengellisiksi oppaiksi Raamatun tilalle.
Näillä pakanakirjallisuuden tuotteilla on tunnusmerkkinä, että ne "myyskentelevät Jumalan Sanaa" omien tulkintojensa kera harhauttaakseen niiden ymmärtämisen lainaamiltaan kohdilta pois totuuden tuntemisesta.
Näin he saavat Raamatun sanan avulla rakennettua
uuden opin Jeesuksen uskon tilalle.
Siitä he ovat tunnettuja, että heidän kirjoissaan vilisee Raamatusta lainattua tekstiä selitysten ollessa tarkoitetut rakentamaan "varjosanomaa" oikean Evankeliumin tilalle ihmisten mieliin.
Meidän tulee nykyisenä eksytyksen aikana turvautua yksin Raamatun luotettavaan sanomaan hiljentymällä ja rukoilemalla itsellemme Pyhän Hengen ohjausta sen sanoman ymmärtämiseksi.
Älkäämme olko ihmisten seuraajia vaan apostolien tapaan etsikäämme Herran mielisuosiota ja ohjausta suoraan sydämemme kautta.
Herramme Jeesus Kristus elää ja vahvistaa meitä niinkuin apostolien aikana kunhan me etsimme samaa mitä Herra heidän kauttaan toi maailmalle tiettäväksi.

nm.PENA kirjoitti:

Muut olen havainnut enemmän ja vähemmän pakanaoppien julistukseksi.
Tämän maailman ruhtinas tekee kaikkensa suositellakseen muita kirjoja hengellisiksi oppaiksi Raamatun tilalle.
Näillä pakanakirjallisuuden tuotteilla on tunnusmerkkinä, että ne "myyskentelevät Jumalan Sanaa" omien tulkintojensa kera harhauttaakseen niiden ymmärtämisen lainaamiltaan kohdilta pois totuuden tuntemisesta.
Näin he saavat Raamatun sanan avulla rakennettua
uuden opin Jeesuksen uskon tilalle.
Siitä he ovat tunnettuja, että heidän kirjoissaan vilisee Raamatusta lainattua tekstiä selitysten ollessa tarkoitetut rakentamaan "varjosanomaa" oikean Evankeliumin tilalle ihmisten mieliin.
Meidän tulee nykyisenä eksytyksen aikana turvautua yksin Raamatun luotettavaan sanomaan hiljentymällä ja rukoilemalla itsellemme Pyhän Hengen ohjausta sen sanoman ymmärtämiseksi.
Älkäämme olko ihmisten seuraajia vaan apostolien tapaan etsikäämme Herran mielisuosiota ja ohjausta suoraan sydämemme kautta.
Herramme Jeesus Kristus elää ja vahvistaa meitä niinkuin apostolien aikana kunhan me etsimme samaa mitä Herra heidän kauttaan toi maailmalle tiettäväksi.

Lue lisää

1.Kor.18:26. Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.
27. Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;
28. mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.
29. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot;
30. mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen.
31. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
32. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset;
33. sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa,
34. olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo.
35. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.
36. Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut?
37. Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky.
38. Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä.
39. Sentähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta.
40. Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.

Ap.t.3:12. Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: "Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikäänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.
13. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää.
14. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies,
15. mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat.
16. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.
17. Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin.
18. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän.
19. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
20. että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.
21. Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta.
22. Sillä Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu.
23. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.'
24. Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki järjestään, jotka puhuneet ovat, ovat myös ennustaneet näitä päiviä.
25. Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'.
26. Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne."
Pietari puhuttelee tuossa miehiä samoin kuin Paavalikin kirjeissään.

Meidän aikamme on hämärtänyt tämän ikiaikaisen perinteen, jossa miehille on Jumalalta Paratiisista asti annettu vastuu perheväestään ja sen vastuun täyttämiseksi myös siihen soveltuvan arvovallan.
Tämä tottelevaisuus on myös sukupuolikysymys.
Tämän arvovallan mukaan Jumalakin lähestyy meitä ihmisiä.
Näinollen oikea profeetta koko kansaa varten ei voi olla koskaan nainen yhtä vähän kuin simpanssi ei voi olla ihmisten kuningas.

Meidän on syytä ymmärtää, että ainoa tie pyhitykseen on, että me suhtaudumme kunnioituksella kaikkeen, mitä meille on opetettu Raamatussa.

Teosta ei tule suomeksi, koska siinä olevat näyt on jo julkaistu muissa teoksissa. Ellen G. Whiten ensimmäinen näky suomennettuna löytyy kirjasta "Hengellisiä Kokemuksia", ss. 16-23.

Mitä tulee pyhäkkönäkyyn, siinä Ellen kuvailee näkemäänsä Vanhan testamentin kielikuvilla, jotka täytyy siten tulkita sen mukaan, kuinka Raamattu niitä käyttää ja selittää (UT). Näky avatusta ja suljetusta ovesta viittaa taivaan pyhäkköön ja sen "oviin" (mitä ne sitten taivaan todellisuudessa kirjaimellisesti ovatkin).

Saatana ei istu taivaan valtaistuimelle. Teksti kuuluu näin (vanhahko käännös): "Käännyin senjälkeen katsomaan joukkoa, joka yhä edelleen oli kumartuneena valtaistuimen edessä; nämä eivät tienneet, että Jeesus jo oli jättänyt sen. Saatana näytti olevan valtaistuimen luona koettaen viedä eteenpäin Jumalan työtä. Näin heidän katsovan valtaistuinta kohden ja rukoilevan: 'Isä, anna meille Henkesi.' Silloin saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei mitään suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tarkoituksena oli pitää heidät eksytyksessä sekä vietellä Jumalan lapsia saaden heitä luopumaan."

Konteksti on taivaan pyhäkössä tapahtuva Jumalan ja Jeesuksen siirtyminen toiseen osastoon ja ne, jotka *uskossa* seurasivat Jeesusta, eivät jää tässä kuvatun eksytyksen alaisiksi. Näyssä (tuossa kohtaa siis) on kyse niistä, jotka eivät ota vastaan pyhäkköä käsittelevää totuuskohtaa, vaan ovat hylänneet Jumalan sanoman. Heidät Jumala on hylännyt saatanan valtaan (siis tuossa näyssä).

Timo Flink

Timo Flink kirjoitti:

Teosta ei tule suomeksi, koska siinä olevat näyt on jo julkaistu muissa teoksissa. Ellen G. Whiten ensimmäinen näky suomennettuna löytyy kirjasta "Hengellisiä Kokemuksia", ss. 16-23.

Mitä tulee pyhäkkönäkyyn, siinä Ellen kuvailee näkemäänsä Vanhan testamentin kielikuvilla, jotka täytyy siten tulkita sen mukaan, kuinka Raamattu niitä käyttää ja selittää (UT). Näky avatusta ja suljetusta ovesta viittaa taivaan pyhäkköön ja sen "oviin" (mitä ne sitten taivaan todellisuudessa kirjaimellisesti ovatkin).

Saatana ei istu taivaan valtaistuimelle. Teksti kuuluu näin (vanhahko käännös): "Käännyin senjälkeen katsomaan joukkoa, joka yhä edelleen oli kumartuneena valtaistuimen edessä; nämä eivät tienneet, että Jeesus jo oli jättänyt sen. Saatana näytti olevan valtaistuimen luona koettaen viedä eteenpäin Jumalan työtä. Näin heidän katsovan valtaistuinta kohden ja rukoilevan: 'Isä, anna meille Henkesi.' Silloin saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei mitään suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tarkoituksena oli pitää heidät eksytyksessä sekä vietellä Jumalan lapsia saaden heitä luopumaan."

Konteksti on taivaan pyhäkössä tapahtuva Jumalan ja Jeesuksen siirtyminen toiseen osastoon ja ne, jotka *uskossa* seurasivat Jeesusta, eivät jää tässä kuvatun eksytyksen alaisiksi. Näyssä (tuossa kohtaa siis) on kyse niistä, jotka eivät ota vastaan pyhäkköä käsittelevää totuuskohtaa, vaan ovat hylänneet Jumalan sanoman. Heidät Jumala on hylännyt saatanan valtaan (siis tuossa näyssä).

Timo Flink

Lue lisää

Näyt olevan adventtikirkon palkkalistoilla tulkin tehtävissä. Tulkitset kaikki täällä kirjoitetut vastaukset niin, että toisen kirjoittama vääntyy tyhmyyden tai harhaoppisuuden osoitukseksi.

Kaikki Ellen Whiten raamatun tai historiankin vastaiset kirjoitukset tulkitset niin, että Ellen pysyy luotettavana lähteenä ja syy onkin jossain vallan muussa kuin Ellenissä.

Raamattua tulkitset niin, että se vääntyy Ellenin kirjoitusten ja näkyjen mukaiseksi.

Adventtikirkon oppeja tulkitset niin, että ne näyttäisivät houkutteleviltta ja kristillisiltä ei-adventisteille ja he tuntisivat tarvetta liittyä adventtikirkkoon.

Sanot: "Teosta ei tule suomeksi, koska siinä olevat näyt on jo julkaistu muissa teoksissa. Ellen G. Whiten ensimmäinen näky suomennettuna löytyy kirjasta "Hengellisiä Kokemuksia", ss. 16-23."

Höpö höpö, syötät puppua sen kuin kerkiät. Tiedät varsin hyvin, että Ellenin ensimmäisiä näkyjä ei ole julkaistu missään Ellenin kirjoissa tuon mainitsemani A Word to the Little Flock, 1847 ja Present Thruth, 1849-1850 jälkeen. Niitä piiloteltiin, koska Jeesus ei tullutkaan vuonna 1851, kuten Ellenin "pieni lauma" odotti eikä ovi ollutkaan suljettu muilta kuin tuolta "pieneltä laumalta" ja niiltä milleristeiltä, joita yritettiin mukaan vielä kalastella. Näkyjen mukainen uskohan oli, että vain 1844 liikkeessä olleet voivat pelastua taivaaseen ja heistäkin vain ne, jotka liittyvät Ellenin ja hänen miehensä porukkaan uskomaan Ellenin näkyjen mukaisia oppeja.

Aluksi nuo kirjoitukset yritettiin kokonaan häivyttää, mutta kun syntyi kohua adventistien keskuudessa niistä, niin sitten vasta Ellen uusiin kirjoihinsa otti ne mukaan muka kokonaisina, että vaikuttaisi rehelliseltä.

Minun mielestäni olisi rehellistä, että nuo vanhat kirjoitukset julkaistaisiin suomeksi tulkitsematta, kaunistelematta ja muuttamatta, jotta jokainen adventisti yksilönä voisi päätellä, vieläkö Ellen ja adventtikirkon perusta vaikuttaa puhtaalta, kristilliseltä ja Raamatun mukaiselta noiden lukemisen jälkeen.

Timo Flink kirjoitti:

Teosta ei tule suomeksi, koska siinä olevat näyt on jo julkaistu muissa teoksissa. Ellen G. Whiten ensimmäinen näky suomennettuna löytyy kirjasta "Hengellisiä Kokemuksia", ss. 16-23.

Mitä tulee pyhäkkönäkyyn, siinä Ellen kuvailee näkemäänsä Vanhan testamentin kielikuvilla, jotka täytyy siten tulkita sen mukaan, kuinka Raamattu niitä käyttää ja selittää (UT). Näky avatusta ja suljetusta ovesta viittaa taivaan pyhäkköön ja sen "oviin" (mitä ne sitten taivaan todellisuudessa kirjaimellisesti ovatkin).

Saatana ei istu taivaan valtaistuimelle. Teksti kuuluu näin (vanhahko käännös): "Käännyin senjälkeen katsomaan joukkoa, joka yhä edelleen oli kumartuneena valtaistuimen edessä; nämä eivät tienneet, että Jeesus jo oli jättänyt sen. Saatana näytti olevan valtaistuimen luona koettaen viedä eteenpäin Jumalan työtä. Näin heidän katsovan valtaistuinta kohden ja rukoilevan: 'Isä, anna meille Henkesi.' Silloin saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei mitään suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tarkoituksena oli pitää heidät eksytyksessä sekä vietellä Jumalan lapsia saaden heitä luopumaan."

Konteksti on taivaan pyhäkössä tapahtuva Jumalan ja Jeesuksen siirtyminen toiseen osastoon ja ne, jotka *uskossa* seurasivat Jeesusta, eivät jää tässä kuvatun eksytyksen alaisiksi. Näyssä (tuossa kohtaa siis) on kyse niistä, jotka eivät ota vastaan pyhäkköä käsittelevää totuuskohtaa, vaan ovat hylänneet Jumalan sanoman. Heidät Jumala on hylännyt saatanan valtaan (siis tuossa näyssä).

Timo Flink

Lue lisää

Väärä henkinen tekee kaikkensa,
eksyttääkseen,kiusatakseen, hajoittaakseen
johtaakseen harhaan...
jos mahdollista valitutkin....

uskova_1 kirjoitti:

Näyt olevan adventtikirkon palkkalistoilla tulkin tehtävissä. Tulkitset kaikki täällä kirjoitetut vastaukset niin, että toisen kirjoittama vääntyy tyhmyyden tai harhaoppisuuden osoitukseksi.

Kaikki Ellen Whiten raamatun tai historiankin vastaiset kirjoitukset tulkitset niin, että Ellen pysyy luotettavana lähteenä ja syy onkin jossain vallan muussa kuin Ellenissä.

Raamattua tulkitset niin, että se vääntyy Ellenin kirjoitusten ja näkyjen mukaiseksi.

Adventtikirkon oppeja tulkitset niin, että ne näyttäisivät houkutteleviltta ja kristillisiltä ei-adventisteille ja he tuntisivat tarvetta liittyä adventtikirkkoon.

Sanot: "Teosta ei tule suomeksi, koska siinä olevat näyt on jo julkaistu muissa teoksissa. Ellen G. Whiten ensimmäinen näky suomennettuna löytyy kirjasta "Hengellisiä Kokemuksia", ss. 16-23."

Höpö höpö, syötät puppua sen kuin kerkiät. Tiedät varsin hyvin, että Ellenin ensimmäisiä näkyjä ei ole julkaistu missään Ellenin kirjoissa tuon mainitsemani A Word to the Little Flock, 1847 ja Present Thruth, 1849-1850 jälkeen. Niitä piiloteltiin, koska Jeesus ei tullutkaan vuonna 1851, kuten Ellenin "pieni lauma" odotti eikä ovi ollutkaan suljettu muilta kuin tuolta "pieneltä laumalta" ja niiltä milleristeiltä, joita yritettiin mukaan vielä kalastella. Näkyjen mukainen uskohan oli, että vain 1844 liikkeessä olleet voivat pelastua taivaaseen ja heistäkin vain ne, jotka liittyvät Ellenin ja hänen miehensä porukkaan uskomaan Ellenin näkyjen mukaisia oppeja.

Aluksi nuo kirjoitukset yritettiin kokonaan häivyttää, mutta kun syntyi kohua adventistien keskuudessa niistä, niin sitten vasta Ellen uusiin kirjoihinsa otti ne mukaan muka kokonaisina, että vaikuttaisi rehelliseltä.

Minun mielestäni olisi rehellistä, että nuo vanhat kirjoitukset julkaistaisiin suomeksi tulkitsematta, kaunistelematta ja muuttamatta, jotta jokainen adventisti yksilönä voisi päätellä, vieläkö Ellen ja adventtikirkon perusta vaikuttaa puhtaalta, kristilliseltä ja Raamatun mukaiselta noiden lukemisen jälkeen.

Lue lisää

Miksi ei asioita saisi oikaista, kun sinä haluat ne aina esittää väärässä valossa? Jokainen kirjoituksesi lukeva adventisti tietää, että asia ei ole niin kuin selität. Tuolloin oli monia asioita, jotka vasta hakivat suuntaa, joten ne aikojen kuluessa muuttuivat oikeaan suuntaan Jumalan ohjeiden mukaan. Seurakuntakin perustetiin vasta 1863, ja oli nuori, joten koeta ymmärtää, ettei kaikki ole ollut niin helppoa, kuin se on näin jälkeenpäin sinun arvostella.
Muutoksia tulee tapahtumaan varmaan vieläkin, kunhan aikaa kuluu, ja Jeesuksen tulo lähestyy. Me emme tiedä päivää emme hetkeä, mutta sen tiedämme, että jonakin päivänä Jeesus tulee, joten nyt teemme parhaamme tuon päivän jouduttamiseksi, sillä maailma on paha.

uskova_1 kirjoitti:

Näyt olevan adventtikirkon palkkalistoilla tulkin tehtävissä. Tulkitset kaikki täällä kirjoitetut vastaukset niin, että toisen kirjoittama vääntyy tyhmyyden tai harhaoppisuuden osoitukseksi.

Kaikki Ellen Whiten raamatun tai historiankin vastaiset kirjoitukset tulkitset niin, että Ellen pysyy luotettavana lähteenä ja syy onkin jossain vallan muussa kuin Ellenissä.

Raamattua tulkitset niin, että se vääntyy Ellenin kirjoitusten ja näkyjen mukaiseksi.

Adventtikirkon oppeja tulkitset niin, että ne näyttäisivät houkutteleviltta ja kristillisiltä ei-adventisteille ja he tuntisivat tarvetta liittyä adventtikirkkoon.

Sanot: "Teosta ei tule suomeksi, koska siinä olevat näyt on jo julkaistu muissa teoksissa. Ellen G. Whiten ensimmäinen näky suomennettuna löytyy kirjasta "Hengellisiä Kokemuksia", ss. 16-23."

Höpö höpö, syötät puppua sen kuin kerkiät. Tiedät varsin hyvin, että Ellenin ensimmäisiä näkyjä ei ole julkaistu missään Ellenin kirjoissa tuon mainitsemani A Word to the Little Flock, 1847 ja Present Thruth, 1849-1850 jälkeen. Niitä piiloteltiin, koska Jeesus ei tullutkaan vuonna 1851, kuten Ellenin "pieni lauma" odotti eikä ovi ollutkaan suljettu muilta kuin tuolta "pieneltä laumalta" ja niiltä milleristeiltä, joita yritettiin mukaan vielä kalastella. Näkyjen mukainen uskohan oli, että vain 1844 liikkeessä olleet voivat pelastua taivaaseen ja heistäkin vain ne, jotka liittyvät Ellenin ja hänen miehensä porukkaan uskomaan Ellenin näkyjen mukaisia oppeja.

Aluksi nuo kirjoitukset yritettiin kokonaan häivyttää, mutta kun syntyi kohua adventistien keskuudessa niistä, niin sitten vasta Ellen uusiin kirjoihinsa otti ne mukaan muka kokonaisina, että vaikuttaisi rehelliseltä.

Minun mielestäni olisi rehellistä, että nuo vanhat kirjoitukset julkaistaisiin suomeksi tulkitsematta, kaunistelematta ja muuttamatta, jotta jokainen adventisti yksilönä voisi päätellä, vieläkö Ellen ja adventtikirkon perusta vaikuttaa puhtaalta, kristilliseltä ja Raamatun mukaiselta noiden lukemisen jälkeen.

Lue lisää

Ellen Whiten ensimmäinen näky löytyy kirjasta Hengellisiä Kokemuksia (Early Writings, 1882) sivuilta 16-23, otsikko "ensimmäinen näkyni", ja alaviite selittämässä "Tämä näky annettiin pian suuren adventtipettymyksen jälkeen v. 1844 ja julkaistiin ensiksi v. 1846."

Tarkistin tekstin vertaamalla sitä teoksen A Word to the Little Flock tekstiin (minulla on se) ja teksti on identtinen. En siis ymmärrä väitettäsi siitä, etteikö tekstiä olisi suomeksi tai sitäkään, että sitä ei olisi myöhemmin julkaistu uudestaan. Väitteesi ei pidä paikkaansa.

Tässä tekstin A Word to the Little Flock (1847) alkua alkutekstistä:

"As God has shown me in holy vision the travels of the Advent people to the Holy City, and the rich reward to be given those who wait the return of the Lord from the wedding ..." (otsikko: To the Remnant Scattered Abroad)

Ja tässä sama kirjasta Early Writings (1882):

"As God has shown me in holy vision the travels of the Advent people to the Holy City, and the rich reward to be given those who wait the return of the Lord from the wedding ..." (otsikko: My First Vision)

Kuten olen kirjoittanut, perustakaa kritiikkinne faktaan älkääkä fiktioon. Suurin osa tämän palstan kritiikistä on puhdasta fiktiota.

Timo Flink

Timo Flink kirjoitti:

Ellen Whiten ensimmäinen näky löytyy kirjasta Hengellisiä Kokemuksia (Early Writings, 1882) sivuilta 16-23, otsikko "ensimmäinen näkyni", ja alaviite selittämässä "Tämä näky annettiin pian suuren adventtipettymyksen jälkeen v. 1844 ja julkaistiin ensiksi v. 1846."

Tarkistin tekstin vertaamalla sitä teoksen A Word to the Little Flock tekstiin (minulla on se) ja teksti on identtinen. En siis ymmärrä väitettäsi siitä, etteikö tekstiä olisi suomeksi tai sitäkään, että sitä ei olisi myöhemmin julkaistu uudestaan. Väitteesi ei pidä paikkaansa.

Tässä tekstin A Word to the Little Flock (1847) alkua alkutekstistä:

"As God has shown me in holy vision the travels of the Advent people to the Holy City, and the rich reward to be given those who wait the return of the Lord from the wedding ..." (otsikko: To the Remnant Scattered Abroad)

Ja tässä sama kirjasta Early Writings (1882):

"As God has shown me in holy vision the travels of the Advent people to the Holy City, and the rich reward to be given those who wait the return of the Lord from the wedding ..." (otsikko: My First Vision)

Kuten olen kirjoittanut, perustakaa kritiikkinne faktaan älkääkä fiktioon. Suurin osa tämän palstan kritiikistä on puhdasta fiktiota.

Timo Flink

Lue lisää

Kyllä lukiotaso läpäistynä riittää asioiden ymmärtämiseen ilman tulkkiakin.
Lukemani perusteella olen eri mieltä sinun kanssasi ja samaa mieltä arvostelijoiden kanssa.
Teillä voisin sanoa olevan erikoisen asenteen muiden ihmisten ymmärryksen suhteen.
Mistä se johtuu?

Kuten olen kirjoittanut, perustakaa kritiikkinne faktaan älkääkä fiktioon. Suurin osa tämän palstan kritiikistä on puhdasta fiktiota.

Kyllä se suhteellisuudentajun puute on nyt toisessa suunnassa.
Teillä ilmeisesti on totuttu jääräpäisesti tyrmäämään vastaan väittäjät peräänantamattomalla vastaanväittämisellä loppuun asti.
Näin on yksi ihmistyyppi löytänyt näköisensä kirkon.

helppo juttu kirjoitti:

Kyllä lukiotaso läpäistynä riittää asioiden ymmärtämiseen ilman tulkkiakin.
Lukemani perusteella olen eri mieltä sinun kanssasi ja samaa mieltä arvostelijoiden kanssa.
Teillä voisin sanoa olevan erikoisen asenteen muiden ihmisten ymmärryksen suhteen.
Mistä se johtuu?

Kuten olen kirjoittanut, perustakaa kritiikkinne faktaan älkääkä fiktioon. Suurin osa tämän palstan kritiikistä on puhdasta fiktiota.

Kyllä se suhteellisuudentajun puute on nyt toisessa suunnassa.
Teillä ilmeisesti on totuttu jääräpäisesti tyrmäämään vastaan väittäjät peräänantamattomalla vastaanväittämisellä loppuun asti.
Näin on yksi ihmistyyppi löytänyt näköisensä kirkon.

Lue lisää

Mistä se johtuu?
Siksi kun kaiken maailman typerykset esittää typeryyksi, joista eivät tiedä mitään ja sitten uikuttavat kuin kissanpennut, kun vastataan perättömiin syytöksiin.
Kuten nyt sinäkin.

nakki kirjoitti:

Mistä se johtuu?
Siksi kun kaiken maailman typerykset esittää typeryyksi, joista eivät tiedä mitään ja sitten uikuttavat kuin kissanpennut, kun vastataan perättömiin syytöksiin.
Kuten nyt sinäkin.

Lue lisää

Kerroppa rauhallisesti ja kuumenematta, miten me ihmiset selviämme normaali elämässä kun meillä siellä ei ole adventistia tulkitsemassa meille ,mitä meidän tulee mitäkin kirjoitusta ymmärtää.
Perättömiä sytteitä ei ole juurikaan ollut.
Mistä sitten johtuu, että teidän pastorienne pitää mennä itse kehumaan teidän erinomaisuuttanne, ja sitten ei saa näyttää sitä petokseksi?
Te olette erilaisia yhdessä jehovan todistajien ja mormoonien kanssa.
Noiden kanssa on aivan samoin.
Se ei siis ole mikään todiste erinomaisuudesta.

annu42 kirjoitti:

Miksi ei asioita saisi oikaista, kun sinä haluat ne aina esittää väärässä valossa? Jokainen kirjoituksesi lukeva adventisti tietää, että asia ei ole niin kuin selität. Tuolloin oli monia asioita, jotka vasta hakivat suuntaa, joten ne aikojen kuluessa muuttuivat oikeaan suuntaan Jumalan ohjeiden mukaan. Seurakuntakin perustetiin vasta 1863, ja oli nuori, joten koeta ymmärtää, ettei kaikki ole ollut niin helppoa, kuin se on näin jälkeenpäin sinun arvostella.
Muutoksia tulee tapahtumaan varmaan vieläkin, kunhan aikaa kuluu, ja Jeesuksen tulo lähestyy. Me emme tiedä päivää emme hetkeä, mutta sen tiedämme, että jonakin päivänä Jeesus tulee, joten nyt teemme parhaamme tuon päivän jouduttamiseksi, sillä maailma on paha.

Lue lisää

Confusion about where Jesus is

Despite saying that Jesus "ceased His ministration" in the Holy Place, Mrs. White seems confused about just exactly where He is. She has Him bouncing back and forth between the Holy Place and the Most Holy Place:

He's in the Most Holy Place!    No! He's in the Holy Place!
Then Jesus rose up and shut the door of the holy place, and opened the door into the most holy, and passed within the second veil, where He now stands by the ark, and where the faith of Israel now reaches. Early Writings, p. 42 (1882)    He is today standing at the altar of incense, presenting before God the prayers of those who desire His help. Desire of Ages, p. 568 (1898)
I warn you, Do not place your influence against God's commandments. That law is just as Jehovah wrote it in the temple of heaven. Man may trample upon its copy here below, but the original is kept in the ark of God in heaven; and on the cover of this ark, right above that law, is the mercy seat. Jesus stands right there before that ark to mediate for man (MS 6a, 1886). {1BC 1109.1}    But Jesus alone is my dependence. In Him I trust. He loveth even me. He is at this moment standing at the altar of incense presenting before the Father my prayers, my heart-longing desires for His grace, His heavenly endowment, that I may through the grace given unto me reveal to others His great love and complete efficiency. 1888 Materials, p. 865 (1888)

Timo Flink kirjoitti:

Teosta ei tule suomeksi, koska siinä olevat näyt on jo julkaistu muissa teoksissa. Ellen G. Whiten ensimmäinen näky suomennettuna löytyy kirjasta "Hengellisiä Kokemuksia", ss. 16-23.

Mitä tulee pyhäkkönäkyyn, siinä Ellen kuvailee näkemäänsä Vanhan testamentin kielikuvilla, jotka täytyy siten tulkita sen mukaan, kuinka Raamattu niitä käyttää ja selittää (UT). Näky avatusta ja suljetusta ovesta viittaa taivaan pyhäkköön ja sen "oviin" (mitä ne sitten taivaan todellisuudessa kirjaimellisesti ovatkin).

Saatana ei istu taivaan valtaistuimelle. Teksti kuuluu näin (vanhahko käännös): "Käännyin senjälkeen katsomaan joukkoa, joka yhä edelleen oli kumartuneena valtaistuimen edessä; nämä eivät tienneet, että Jeesus jo oli jättänyt sen. Saatana näytti olevan valtaistuimen luona koettaen viedä eteenpäin Jumalan työtä. Näin heidän katsovan valtaistuinta kohden ja rukoilevan: 'Isä, anna meille Henkesi.' Silloin saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei mitään suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tarkoituksena oli pitää heidät eksytyksessä sekä vietellä Jumalan lapsia saaden heitä luopumaan."

Konteksti on taivaan pyhäkössä tapahtuva Jumalan ja Jeesuksen siirtyminen toiseen osastoon ja ne, jotka *uskossa* seurasivat Jeesusta, eivät jää tässä kuvatun eksytyksen alaisiksi. Näyssä (tuossa kohtaa siis) on kyse niistä, jotka eivät ota vastaan pyhäkköä käsittelevää totuuskohtaa, vaan ovat hylänneet Jumalan sanoman. Heidät Jumala on hylännyt saatanan valtaan (siis tuossa näyssä).

Timo Flink

Lue lisää

Kiitos Jumalalle, että enää ei tarvitse uskoa tuollaisia valheita. Selittäkää, vääntäkää ja kääntäkää kun ette muuta voi. Se hyvä puoli tuossa asiassa on, että tulee selvästi esille adventtikirkon muuttumattomuus. Valheita ei myönnetä vaan ne yritetään peittää ja näin eksyttää ihmisiä pois puhtaasta evankeliumista. Adventtikirkko on ehdottoman oikeassa kuten RKK on. Jos adventistina huomaat nuo valheet ja evankeliumin väännöksen, sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ulos babyloniasta, että et joutuisi kärsimään yhdessä sen synneistä. Ottakaa varoitus todesta! Antakaa kunnia Jumalalle joka on luonut maan ja taivaan, ei adventtikirkolle sen johtajille tai E.G.W.lle. Babyloniaa ei voi parantaa! Käykää lukemassa entisen adv. kotisivuja. Siellä kerrotaan jo 1950 luvulla havaitun tutkivantuomion perustelu raamatulla mahdottomaksi, kuitenkin mikään ei ole muuttunut. Vai onko konteksti väärä! Tämä surullisen kuuluisa adventtiselitys. KONTEKSTI!

Timo Flink kirjoitti:

Ellen Whiten ensimmäinen näky löytyy kirjasta Hengellisiä Kokemuksia (Early Writings, 1882) sivuilta 16-23, otsikko "ensimmäinen näkyni", ja alaviite selittämässä "Tämä näky annettiin pian suuren adventtipettymyksen jälkeen v. 1844 ja julkaistiin ensiksi v. 1846."

Tarkistin tekstin vertaamalla sitä teoksen A Word to the Little Flock tekstiin (minulla on se) ja teksti on identtinen. En siis ymmärrä väitettäsi siitä, etteikö tekstiä olisi suomeksi tai sitäkään, että sitä ei olisi myöhemmin julkaistu uudestaan. Väitteesi ei pidä paikkaansa.

Tässä tekstin A Word to the Little Flock (1847) alkua alkutekstistä:

"As God has shown me in holy vision the travels of the Advent people to the Holy City, and the rich reward to be given those who wait the return of the Lord from the wedding ..." (otsikko: To the Remnant Scattered Abroad)

Ja tässä sama kirjasta Early Writings (1882):

"As God has shown me in holy vision the travels of the Advent people to the Holy City, and the rich reward to be given those who wait the return of the Lord from the wedding ..." (otsikko: My First Vision)

Kuten olen kirjoittanut, perustakaa kritiikkinne faktaan älkääkä fiktioon. Suurin osa tämän palstan kritiikistä on puhdasta fiktiota.

Timo Flink

Lue lisää

Minulla oli A Word to the Little Flock itselläni jo ennenkuin sitä alettiin netissä julkaisemaankaan.

Sanot: ” Kuten olen kirjoittanut, perustakaa kritiikkinne faktaan älkääkä fiktioon. Suurin osa tämän palstan kritiikistä on puhdasta fiktiota.”

Faktaa olen sinulle esittänyt koko ajan, mutta lonkalta letkauttelet syytöksiäsi, jotta laumasi pysyisi kasassa eikä olisi johdatettavissa ulos harhaopista eivätkä tulisi uskoon, niin että pysyisivätkin uskossa.

ISOLLA OLEVAT OLIVAT A WORD TO THE “LITTLE FLOCK” KIRJASSA 1847, MUTTA POISTETTU TÄSTÄ MYÖHEMMÄSTÄ KIRJASTA:

My First Vision
As God has shown me IN HOLY VISION the travels of the Advent people to the Holy City and the rich reward to be given those who wait the return of their Lord from the wedding, it may be my duty to give you a short sketch of what God has revealed to me. The dear saints have GOT many trials to pass through. But our light afflictions, which are but for a moment, will work /WORKETH for us a far more exceeding and eternal weight of glory--while we look not at the things which are seen, for the things which are seen are temporal, but the things which are not seen are eternal. I have tried to bring back a good report and a few grapes from the heavenly Canaan, for which many would stone me, as the congregation bade stone Caleb and Joshua for their report. (Num. 14:10.) But I declare to you, my brethren and sisters in the Lord, it is a goodly land, and we are well able to go up and possess it.


While I was praying at the family altar, the Holy Ghost fell upon /0N me, and I seemed to be rising higher and higher, far above the dark world. I turned to look for the Advent people in the world, but could not find them, when a voice said to me, "Look again, and look a little higher." At this I raised my eyes, and saw a straight and narrow path, cast up high above the world. On this path the Advent people were traveling to the city, which was at the farther end of the path. They had a bright light set up behind them at the beginning /FIRST END of the path, which an angel told me was the midnight cry. This light shone all along the path and gave light for their feet so that they might not stumble. AND If they kept their eyes fixed on Jesus, who was just before them, leading them to the city, they were safe. But soon some grew weary, and said the city was a great way off, and they expected to have entered it before. Then Jesus would encourage them by raising His glorious right arm, and from His arm came a GLORIOUS light which waved over the Advent band, and they shouted, "Alleluia!" /HALLELUJAH Others rashly denied the light behind them and said that it was not God that had led them out so far. The light behind them went out, leaving their feet in perfect darkness, and they stumbled and lost sight /GOT THEIR EYES 0FF of the mark and of LOST SIGHT OF Jesus, and fell off the path down into /IN the dark and wicked world below. IT WAS JUST AS IMPOSSIBLE FOR THEM TO GET ON THE PATH AGAIN AND GO TO THE CITY, AS ALL THE WICKED WORLD WHICH GOD HAD REJECTED. THEY FELL ALL THE WAY ALONG THE PATH ONE AFTER ANOTHER, UNTIL Soon /- we heard the voice of God like many waters, which gave us the day and hour of Jesus' coming. The living saints, 144,000 in number, knew and understood the voice, while the wicked thought it was thunder and an earthquake. When God spoke /SPAKE the time, He poured upon /ON us the Holy Ghost, and our faces began to light up and shine with the glory of God, as Moses' did when he came down from Mount Sinai.


BY THIS TIME The 144,000 were all sealed and perfectly united. On their foreheads was written, God, New Jerusalem, and a glorious star containing Jesus' new name. At our happy, holy state the wicked were enraged, and would rush violently up to lay hands on us to thrust us into /IN prison, when we would stretch forth the hand in the name of the Lord, and they /THE WICKED would fall helpless to the ground. Then it was that the synagogue of Satan knew that God had loved us who could wash one another's feet and salute the brethren with a holy kiss, and they worshiped at our feet.


Soon our eyes were drawn to the east, for a small black cloud had appeared, about half as large as a man's hand, which we all knew was the sign of the Son of man. We all in solemn silence gazed on the cloud as it drew nearer and became lighter, /LIGHTER AND BRIGHTER glorious, and still more glorious, till it was a great white cloud. The bottom appeared like fire; a rainbow was over the cloud /IT, while /- around it /THE CLOUD were ten thousand angels, singing a most lovely song; and upon/ON it sat the Son of man. ON HIS HEAD WERE CROWNS His hair was white and curly and lay on His shoulders; and upon His head were many crowns /-. His feet had the appearance of fire; in His right hand was a sharp sickle; in His left, a silver trumpet. His eyes were as a flame of fire, which searched His children through and through. Then all faces gathered paleness, and those that God had rejected gathered blackness. Then we all cried out, "Who shall be able to stand? Is my robe spotless?" Then the angels ceased to sing, and there was some time of awful silence, when Jesus spoke: "Those who have clean hands and pure hearts /HEART shall be able to stand; My grace is sufficient for you." At this our faces lighted up, and joy filled every heart. And the angels struck a note higher and sang again, while the cloud drew still nearer the earth.


Then Jesus' silver trumpet sounded, as He descended on the cloud, wrapped in flames of fire. He gazed on the graves of the sleeping saints, then raised His eyes and hands to heaven, and cried OUT, "Awake! awake! awake! ye that sleep in the dust, and arise." Then there was a mighty earthquake. The graves opened, and the dead came up clothed with immortality. The 144,000 shouted, "Alleluia!" /HALLELUJAH as they recognized their friends who had been torn from them by death, and in the same moment we were changed and caught up together with them to meet the Lord in the air.


We all entered the cloud together, and were seven days ascending to the sea of glass, when Jesus brought the crowns, and with His own right hand placed them on our heads. He gave us harps of gold and palms of victory. Here on the sea of glass the 144,000 stood in a perfect square. Some of them had very bright crowns, others not so bright. Some crowns appeared heavy with stars, while others had but few. All were perfectly satisfied with their crowns. And they were all clothed with a glorious white mantle from their shoulders to their feet. Angels were all about us as we marched over the sea of glass to the gate of the city. Jesus raised His mighty, glorious arm, laid hold of the pearly /- gate, swung it back on its glittering /GOLDEN hinges, and said to us, "You have washed your robes in My blood, stood stiffly for My truth, enter in." We all marched in and felt that we had a perfect right in the city.

Here we saw the tree of life and the throne of God. Out of the throne came a pure river of water, and on either side of the river was the tree of life. On one side of the river was a trunk of a tree, and a trunk on the other side of the river, both of pure, transparent gold. At first I thought I saw two trees. I looked again, and saw that they were united at the top in one tree. So it was the tree of life on either side of the river of life. Its branches bowed to the place where we stood, and the fruit was glorious; it looked like gold mixed with silver.


We all went under the tree and sat down to look at the glory of the place, when Brethren /BROTHERS Fitch and Stockman, who had preached the gospel of the kingdom, and whom God had laid in the grave to save them, came up to us and asked us what we had passed through while they were sleeping. We tried to call up our greatest trials, but they looked so small compared with the far more exceeding and eternal weight of glory that surrounded us that we could not speak them out, and we all cried out, "Alleluia, /HALLELUJAH heaven is cheap enough!" and we touched our glorious harps and made heaven's arches ring.

AND AS WE WERE GAZING AT THE GLORIES OF THE PLACE OUR EYES WERE ATTRACTED UPWARDS TO SOMETHING THAT HAD THE APPEARANCE OF SILVER. I ASKED JESUS TO LET ME SEE WHAT WAS WITHIN THERE. IN A MOMENT WE WERE WINGING OUR WAY UPWARD, AND ENTERING IN; HERE WE SAW GOOD OLD FATHER ABRAHAM, ISAAC, JACOB, NOAH, DANIEL, AND MANY LIKE THEM. AND I SAW A VAIL WITH A HEAVY FRINGE OF SILVER AND GOLD, AS A BORDER ON THE BOTTOM; IT WAS VERY BEAUTIFUL. I ASKED JESUS WHAT WAS WITHIN THE VAIL. HE RAISED IT WITH HIS OWN RIGHT ARM, AND BADE ME TAKE HEED. I SAW THERE A GLORIOUS ARK, OVERLAID WITH PURE GOLD, AND IT HAD A GLORIOUS BORDER, RESEMBLING JESUS´ CROWNS; AND ON IT WERE TWO BRIGHT ANGELS – THEIR WINGS WERE SPREAD OVER THE ARK AS THEY SAT ON EACH END, WITH THEIR FACES TURNED TOWARS EACH OTHER AND LOOKING DOWNWARD. IN THE ARK, BENEATH WHERE THE ANGELS´ WINGS WERE SPREAD, WAS A GOLDEN POT OF MANNA, OF A YELLOWISH CAST; AND I SAW A ROD, WHICH JESUS SAID WAS AARON´S; I SAW IT BUD, BLOSSOM AND BEAR FRUIT. AND I SAW TWO LONG GOLDEN RODS, ON WHICH HUNG SILVER WIRES, AND ON THE WIRES MOST GLORIOUS GRAPES; ON CLUSTER WAS MORE THAN A MAN HERE COULD CARRY. AND I SAW JESUS STEP UP AND TAKE OF THE MANNA, ALMONDS, GRAPES AND POMEGRANATES, AND BEAR THEM DOWN TO THE CITY, AND PLACE THEM ON THE SUPPER TABLE. I STEPPED UP TO SEE HOW MUCH WAS TAKEN AWAY, AND THERE WAS JUST AS MUCH LEFT; AND WE SHOUTED HALLELUJAH – AMEN. WE ALL DESCENDED FROM THIS PLACE DOWN INTO THE CITY, AND With Jesus at our head we all descended from the city down to this earth, on a great and mighty mountain, which could not bear Jesus up, and it parted asunder, and there was a mighty plain. Then we looked up and saw the great city, with twelve foundations, and twelve gates, three on each side, and an angel at each gate. AND We /- all cried out, "The city, the great city, it's coming, it's coming down from God out of heaven," and it came and settled on the place where we stood. Then we began to look at the glorious things outside of the city. There I saw most glorious houses, that had the appearance of silver, supported by four pillars set with pearls most glorious to behold. These were to be inhabited by the saints. In each was a golden shelf. I saw many of the saints go into the houses, take off their glittering crowns and lay them on the shelf, then go out into the field by the houses to do something with the earth; not as we have to do with the earth here; no, no. A glorious light shone all about their heads, and they were continually shouting and offering praises to God.


I saw another field full of all kinds of flowers, and as I plucked them, I cried out, WELL "They will never fade." Next I saw a field of tall grass, most glorious to behold; it was living green and had a reflection of silver and gold, as it waved proudly to the glory of King Jesus. Then we entered a field full of all kinds of beasts--the lion, the lamb, the leopard, and the wolf, all together in perfect union. We passed through the midst of them, and they followed on peaceably after. Then we entered a wood, not like the dark woods we have here; no, no; but light, and all over glorious; the branches of the trees moved /WAVED to and fro, and we all cried out, "We will dwell safely in the wilderness and sleep in the woods." We passed through the woods, for we were on our way to Mount Zion.


As we were traveling along, we met a company who also were gazing at the glories of the place. I noticed red as a border on their garments; their crowns were brilliant; their robes were pure white. As we greeted them, I asked Jesus who they were. He said they were martyrs that had been slain for Him. With them was an innumerable company of little ones; they also had a hem of red on their garments. Mount Zion was just before us, and on the mount was /SAT a glorious temple, and about it were seven other mountains, on which grew roses and lilies. And I saw the little ones climb, or, if they chose, use their little wings and fly, to the top of the mountains and pluck the never-fading flowers. There were all kinds of trees around the temple to beautify the place: the box, the pine, the fir, the oil, the myrtle, the pomegranate, and the fig tree bowed down with the weight of its timely figs--these made the place all over glorious. And as we were about to enter the holy temple, Jesus raised His lovely voice and said, "Only the 144,000 enter this place," and we shouted, "Alleluia." /HALLELUJAH


WELL, BLESS THE LORD. DEAR BRETHREN AND SISTERS, IT IS AN EXTRA MEETING FOR THOSE WHO HAVE THE SEAL OF THE LIVIN GOD. This temple was supported by seven pillars, all of transparent gold, set with pearls most glorious. The wonderful /GLORIOUS things I there saw I /I SAW cannot describe TO YOU. Oh, that I could talk in the language of Canaan, then could I tell a little of the glory of the better /UPPER world. BUT, IF FAITHFUL, YOU SOON WILL KNOW ALL ABOUT IT. I saw there tables of stone in which the names of the 144,000 were engraved in letters of gold. After we HAD beheld the glory of the temple, we went out, and /THEN Jesus left us and went to the city. Soon we heard His lovely voice again, saying, "Come, My people, you have come out of great tribulation, and done My will; suffered for Me; come in to supper, for I will gird Myself, and serve you." We shouted, "Alleluia! /HALLELUJAH glory!" and entered into the city. TÄSSÄ KOHTAA RIVI PISTEITÄ ELI JOTAIN POISTETTU JO LITTLE FLOCKIN VERSIOSTA And I saw a table of pure silver; it was many miles in length, yet our eyes could extend over it. I saw the fruit of the tree of life, the manna, almonds, figs, pomegranates, grapes, and many other kinds of fruit. WE ALL RECLINED AT THE TABLE. I asked Jesus to let me eat of the fruit. He said, "Not now. Those who eat of the fruit of this land go back to earth no more. But in a little while, if faithful, you shall both eat of the fruit of the tree of life and drink of the water of the fountain." And He said, "You must go back to the earth again and relate to others what I have revealed to you." Then an angel bore me gently down to this dark world. Sometimes I think I can stay here no /ANY longer; all things of earth look so dreary. I feel very lonely here, for I have seen a better land. Oh, that I had wings like a dove, then would I fly away and be at rest! –

Lähteet: Ellen White, Early Writings, osa Experience and Views http://www.ellenwhite.org/sl/ew1.htm
James White, A Word to the "Little Flock", Ellenin Whiten kirjoitus "To the remnant scattered abroad" sivut 14-18.

uskova_1 kirjoitti:

Minulla oli A Word to the Little Flock itselläni jo ennenkuin sitä alettiin netissä julkaisemaankaan.

Sanot: ” Kuten olen kirjoittanut, perustakaa kritiikkinne faktaan älkääkä fiktioon. Suurin osa tämän palstan kritiikistä on puhdasta fiktiota.”

Faktaa olen sinulle esittänyt koko ajan, mutta lonkalta letkauttelet syytöksiäsi, jotta laumasi pysyisi kasassa eikä olisi johdatettavissa ulos harhaopista eivätkä tulisi uskoon, niin että pysyisivätkin uskossa.

ISOLLA OLEVAT OLIVAT A WORD TO THE “LITTLE FLOCK” KIRJASSA 1847, MUTTA POISTETTU TÄSTÄ MYÖHEMMÄSTÄ KIRJASTA:

My First Vision
As God has shown me IN HOLY VISION the travels of the Advent people to the Holy City and the rich reward to be given those who wait the return of their Lord from the wedding, it may be my duty to give you a short sketch of what God has revealed to me. The dear saints have GOT many trials to pass through. But our light afflictions, which are but for a moment, will work /WORKETH for us a far more exceeding and eternal weight of glory--while we look not at the things which are seen, for the things which are seen are temporal, but the things which are not seen are eternal. I have tried to bring back a good report and a few grapes from the heavenly Canaan, for which many would stone me, as the congregation bade stone Caleb and Joshua for their report. (Num. 14:10.) But I declare to you, my brethren and sisters in the Lord, it is a goodly land, and we are well able to go up and possess it.


While I was praying at the family altar, the Holy Ghost fell upon /0N me, and I seemed to be rising higher and higher, far above the dark world. I turned to look for the Advent people in the world, but could not find them, when a voice said to me, "Look again, and look a little higher." At this I raised my eyes, and saw a straight and narrow path, cast up high above the world. On this path the Advent people were traveling to the city, which was at the farther end of the path. They had a bright light set up behind them at the beginning /FIRST END of the path, which an angel told me was the midnight cry. This light shone all along the path and gave light for their feet so that they might not stumble. AND If they kept their eyes fixed on Jesus, who was just before them, leading them to the city, they were safe. But soon some grew weary, and said the city was a great way off, and they expected to have entered it before. Then Jesus would encourage them by raising His glorious right arm, and from His arm came a GLORIOUS light which waved over the Advent band, and they shouted, "Alleluia!" /HALLELUJAH Others rashly denied the light behind them and said that it was not God that had led them out so far. The light behind them went out, leaving their feet in perfect darkness, and they stumbled and lost sight /GOT THEIR EYES 0FF of the mark and of LOST SIGHT OF Jesus, and fell off the path down into /IN the dark and wicked world below. IT WAS JUST AS IMPOSSIBLE FOR THEM TO GET ON THE PATH AGAIN AND GO TO THE CITY, AS ALL THE WICKED WORLD WHICH GOD HAD REJECTED. THEY FELL ALL THE WAY ALONG THE PATH ONE AFTER ANOTHER, UNTIL Soon /- we heard the voice of God like many waters, which gave us the day and hour of Jesus' coming. The living saints, 144,000 in number, knew and understood the voice, while the wicked thought it was thunder and an earthquake. When God spoke /SPAKE the time, He poured upon /ON us the Holy Ghost, and our faces began to light up and shine with the glory of God, as Moses' did when he came down from Mount Sinai.


BY THIS TIME The 144,000 were all sealed and perfectly united. On their foreheads was written, God, New Jerusalem, and a glorious star containing Jesus' new name. At our happy, holy state the wicked were enraged, and would rush violently up to lay hands on us to thrust us into /IN prison, when we would stretch forth the hand in the name of the Lord, and they /THE WICKED would fall helpless to the ground. Then it was that the synagogue of Satan knew that God had loved us who could wash one another's feet and salute the brethren with a holy kiss, and they worshiped at our feet.


Soon our eyes were drawn to the east, for a small black cloud had appeared, about half as large as a man's hand, which we all knew was the sign of the Son of man. We all in solemn silence gazed on the cloud as it drew nearer and became lighter, /LIGHTER AND BRIGHTER glorious, and still more glorious, till it was a great white cloud. The bottom appeared like fire; a rainbow was over the cloud /IT, while /- around it /THE CLOUD were ten thousand angels, singing a most lovely song; and upon/ON it sat the Son of man. ON HIS HEAD WERE CROWNS His hair was white and curly and lay on His shoulders; and upon His head were many crowns /-. His feet had the appearance of fire; in His right hand was a sharp sickle; in His left, a silver trumpet. His eyes were as a flame of fire, which searched His children through and through. Then all faces gathered paleness, and those that God had rejected gathered blackness. Then we all cried out, "Who shall be able to stand? Is my robe spotless?" Then the angels ceased to sing, and there was some time of awful silence, when Jesus spoke: "Those who have clean hands and pure hearts /HEART shall be able to stand; My grace is sufficient for you." At this our faces lighted up, and joy filled every heart. And the angels struck a note higher and sang again, while the cloud drew still nearer the earth.


Then Jesus' silver trumpet sounded, as He descended on the cloud, wrapped in flames of fire. He gazed on the graves of the sleeping saints, then raised His eyes and hands to heaven, and cried OUT, "Awake! awake! awake! ye that sleep in the dust, and arise." Then there was a mighty earthquake. The graves opened, and the dead came up clothed with immortality. The 144,000 shouted, "Alleluia!" /HALLELUJAH as they recognized their friends who had been torn from them by death, and in the same moment we were changed and caught up together with them to meet the Lord in the air.


We all entered the cloud together, and were seven days ascending to the sea of glass, when Jesus brought the crowns, and with His own right hand placed them on our heads. He gave us harps of gold and palms of victory. Here on the sea of glass the 144,000 stood in a perfect square. Some of them had very bright crowns, others not so bright. Some crowns appeared heavy with stars, while others had but few. All were perfectly satisfied with their crowns. And they were all clothed with a glorious white mantle from their shoulders to their feet. Angels were all about us as we marched over the sea of glass to the gate of the city. Jesus raised His mighty, glorious arm, laid hold of the pearly /- gate, swung it back on its glittering /GOLDEN hinges, and said to us, "You have washed your robes in My blood, stood stiffly for My truth, enter in." We all marched in and felt that we had a perfect right in the city.

Here we saw the tree of life and the throne of God. Out of the throne came a pure river of water, and on either side of the river was the tree of life. On one side of the river was a trunk of a tree, and a trunk on the other side of the river, both of pure, transparent gold. At first I thought I saw two trees. I looked again, and saw that they were united at the top in one tree. So it was the tree of life on either side of the river of life. Its branches bowed to the place where we stood, and the fruit was glorious; it looked like gold mixed with silver.


We all went under the tree and sat down to look at the glory of the place, when Brethren /BROTHERS Fitch and Stockman, who had preached the gospel of the kingdom, and whom God had laid in the grave to save them, came up to us and asked us what we had passed through while they were sleeping. We tried to call up our greatest trials, but they looked so small compared with the far more exceeding and eternal weight of glory that surrounded us that we could not speak them out, and we all cried out, "Alleluia, /HALLELUJAH heaven is cheap enough!" and we touched our glorious harps and made heaven's arches ring.

AND AS WE WERE GAZING AT THE GLORIES OF THE PLACE OUR EYES WERE ATTRACTED UPWARDS TO SOMETHING THAT HAD THE APPEARANCE OF SILVER. I ASKED JESUS TO LET ME SEE WHAT WAS WITHIN THERE. IN A MOMENT WE WERE WINGING OUR WAY UPWARD, AND ENTERING IN; HERE WE SAW GOOD OLD FATHER ABRAHAM, ISAAC, JACOB, NOAH, DANIEL, AND MANY LIKE THEM. AND I SAW A VAIL WITH A HEAVY FRINGE OF SILVER AND GOLD, AS A BORDER ON THE BOTTOM; IT WAS VERY BEAUTIFUL. I ASKED JESUS WHAT WAS WITHIN THE VAIL. HE RAISED IT WITH HIS OWN RIGHT ARM, AND BADE ME TAKE HEED. I SAW THERE A GLORIOUS ARK, OVERLAID WITH PURE GOLD, AND IT HAD A GLORIOUS BORDER, RESEMBLING JESUS´ CROWNS; AND ON IT WERE TWO BRIGHT ANGELS – THEIR WINGS WERE SPREAD OVER THE ARK AS THEY SAT ON EACH END, WITH THEIR FACES TURNED TOWARS EACH OTHER AND LOOKING DOWNWARD. IN THE ARK, BENEATH WHERE THE ANGELS´ WINGS WERE SPREAD, WAS A GOLDEN POT OF MANNA, OF A YELLOWISH CAST; AND I SAW A ROD, WHICH JESUS SAID WAS AARON´S; I SAW IT BUD, BLOSSOM AND BEAR FRUIT. AND I SAW TWO LONG GOLDEN RODS, ON WHICH HUNG SILVER WIRES, AND ON THE WIRES MOST GLORIOUS GRAPES; ON CLUSTER WAS MORE THAN A MAN HERE COULD CARRY. AND I SAW JESUS STEP UP AND TAKE OF THE MANNA, ALMONDS, GRAPES AND POMEGRANATES, AND BEAR THEM DOWN TO THE CITY, AND PLACE THEM ON THE SUPPER TABLE. I STEPPED UP TO SEE HOW MUCH WAS TAKEN AWAY, AND THERE WAS JUST AS MUCH LEFT; AND WE SHOUTED HALLELUJAH – AMEN. WE ALL DESCENDED FROM THIS PLACE DOWN INTO THE CITY, AND With Jesus at our head we all descended from the city down to this earth, on a great and mighty mountain, which could not bear Jesus up, and it parted asunder, and there was a mighty plain. Then we looked up and saw the great city, with twelve foundations, and twelve gates, three on each side, and an angel at each gate. AND We /- all cried out, "The city, the great city, it's coming, it's coming down from God out of heaven," and it came and settled on the place where we stood. Then we began to look at the glorious things outside of the city. There I saw most glorious houses, that had the appearance of silver, supported by four pillars set with pearls most glorious to behold. These were to be inhabited by the saints. In each was a golden shelf. I saw many of the saints go into the houses, take off their glittering crowns and lay them on the shelf, then go out into the field by the houses to do something with the earth; not as we have to do with the earth here; no, no. A glorious light shone all about their heads, and they were continually shouting and offering praises to God.


I saw another field full of all kinds of flowers, and as I plucked them, I cried out, WELL "They will never fade." Next I saw a field of tall grass, most glorious to behold; it was living green and had a reflection of silver and gold, as it waved proudly to the glory of King Jesus. Then we entered a field full of all kinds of beasts--the lion, the lamb, the leopard, and the wolf, all together in perfect union. We passed through the midst of them, and they followed on peaceably after. Then we entered a wood, not like the dark woods we have here; no, no; but light, and all over glorious; the branches of the trees moved /WAVED to and fro, and we all cried out, "We will dwell safely in the wilderness and sleep in the woods." We passed through the woods, for we were on our way to Mount Zion.


As we were traveling along, we met a company who also were gazing at the glories of the place. I noticed red as a border on their garments; their crowns were brilliant; their robes were pure white. As we greeted them, I asked Jesus who they were. He said they were martyrs that had been slain for Him. With them was an innumerable company of little ones; they also had a hem of red on their garments. Mount Zion was just before us, and on the mount was /SAT a glorious temple, and about it were seven other mountains, on which grew roses and lilies. And I saw the little ones climb, or, if they chose, use their little wings and fly, to the top of the mountains and pluck the never-fading flowers. There were all kinds of trees around the temple to beautify the place: the box, the pine, the fir, the oil, the myrtle, the pomegranate, and the fig tree bowed down with the weight of its timely figs--these made the place all over glorious. And as we were about to enter the holy temple, Jesus raised His lovely voice and said, "Only the 144,000 enter this place," and we shouted, "Alleluia." /HALLELUJAH


WELL, BLESS THE LORD. DEAR BRETHREN AND SISTERS, IT IS AN EXTRA MEETING FOR THOSE WHO HAVE THE SEAL OF THE LIVIN GOD. This temple was supported by seven pillars, all of transparent gold, set with pearls most glorious. The wonderful /GLORIOUS things I there saw I /I SAW cannot describe TO YOU. Oh, that I could talk in the language of Canaan, then could I tell a little of the glory of the better /UPPER world. BUT, IF FAITHFUL, YOU SOON WILL KNOW ALL ABOUT IT. I saw there tables of stone in which the names of the 144,000 were engraved in letters of gold. After we HAD beheld the glory of the temple, we went out, and /THEN Jesus left us and went to the city. Soon we heard His lovely voice again, saying, "Come, My people, you have come out of great tribulation, and done My will; suffered for Me; come in to supper, for I will gird Myself, and serve you." We shouted, "Alleluia! /HALLELUJAH glory!" and entered into the city. TÄSSÄ KOHTAA RIVI PISTEITÄ ELI JOTAIN POISTETTU JO LITTLE FLOCKIN VERSIOSTA And I saw a table of pure silver; it was many miles in length, yet our eyes could extend over it. I saw the fruit of the tree of life, the manna, almonds, figs, pomegranates, grapes, and many other kinds of fruit. WE ALL RECLINED AT THE TABLE. I asked Jesus to let me eat of the fruit. He said, "Not now. Those who eat of the fruit of this land go back to earth no more. But in a little while, if faithful, you shall both eat of the fruit of the tree of life and drink of the water of the fountain." And He said, "You must go back to the earth again and relate to others what I have revealed to you." Then an angel bore me gently down to this dark world. Sometimes I think I can stay here no /ANY longer; all things of earth look so dreary. I feel very lonely here, for I have seen a better land. Oh, that I had wings like a dove, then would I fly away and be at rest! –

Lähteet: Ellen White, Early Writings, osa Experience and Views http://www.ellenwhite.org/sl/ew1.htm
James White, A Word to the "Little Flock", Ellenin Whiten kirjoitus "To the remnant scattered abroad" sivut 14-18.

Lue lisää

>>>>jotta laumasi pysyisi kasassa eikä olisi johdatettavissa ulos harhaopista eivätkä tulisi uskoon, niin että pysyisivätkin uskossa.

Väärä peruste saada ihmisiä uskoon, on esittää yllä olevia väitteitä. Yksin Kristukseen katsomalla näinä aikoina pysyy oikealla tiellä. Timo Flink on pastori, joka opettaa Raamattua ja näköjään tietää paljon, mutta Kristus on se johon joudun turvaamaan viimeisellä tuomiolla. Ihminen ei minua pysty pelastamaan vaan yksin Kristus.

uskova_1 kirjoitti:

Minulla oli A Word to the Little Flock itselläni jo ennenkuin sitä alettiin netissä julkaisemaankaan.

Sanot: ” Kuten olen kirjoittanut, perustakaa kritiikkinne faktaan älkääkä fiktioon. Suurin osa tämän palstan kritiikistä on puhdasta fiktiota.”

Faktaa olen sinulle esittänyt koko ajan, mutta lonkalta letkauttelet syytöksiäsi, jotta laumasi pysyisi kasassa eikä olisi johdatettavissa ulos harhaopista eivätkä tulisi uskoon, niin että pysyisivätkin uskossa.

ISOLLA OLEVAT OLIVAT A WORD TO THE “LITTLE FLOCK” KIRJASSA 1847, MUTTA POISTETTU TÄSTÄ MYÖHEMMÄSTÄ KIRJASTA:

My First Vision
As God has shown me IN HOLY VISION the travels of the Advent people to the Holy City and the rich reward to be given those who wait the return of their Lord from the wedding, it may be my duty to give you a short sketch of what God has revealed to me. The dear saints have GOT many trials to pass through. But our light afflictions, which are but for a moment, will work /WORKETH for us a far more exceeding and eternal weight of glory--while we look not at the things which are seen, for the things which are seen are temporal, but the things which are not seen are eternal. I have tried to bring back a good report and a few grapes from the heavenly Canaan, for which many would stone me, as the congregation bade stone Caleb and Joshua for their report. (Num. 14:10.) But I declare to you, my brethren and sisters in the Lord, it is a goodly land, and we are well able to go up and possess it.


While I was praying at the family altar, the Holy Ghost fell upon /0N me, and I seemed to be rising higher and higher, far above the dark world. I turned to look for the Advent people in the world, but could not find them, when a voice said to me, "Look again, and look a little higher." At this I raised my eyes, and saw a straight and narrow path, cast up high above the world. On this path the Advent people were traveling to the city, which was at the farther end of the path. They had a bright light set up behind them at the beginning /FIRST END of the path, which an angel told me was the midnight cry. This light shone all along the path and gave light for their feet so that they might not stumble. AND If they kept their eyes fixed on Jesus, who was just before them, leading them to the city, they were safe. But soon some grew weary, and said the city was a great way off, and they expected to have entered it before. Then Jesus would encourage them by raising His glorious right arm, and from His arm came a GLORIOUS light which waved over the Advent band, and they shouted, "Alleluia!" /HALLELUJAH Others rashly denied the light behind them and said that it was not God that had led them out so far. The light behind them went out, leaving their feet in perfect darkness, and they stumbled and lost sight /GOT THEIR EYES 0FF of the mark and of LOST SIGHT OF Jesus, and fell off the path down into /IN the dark and wicked world below. IT WAS JUST AS IMPOSSIBLE FOR THEM TO GET ON THE PATH AGAIN AND GO TO THE CITY, AS ALL THE WICKED WORLD WHICH GOD HAD REJECTED. THEY FELL ALL THE WAY ALONG THE PATH ONE AFTER ANOTHER, UNTIL Soon /- we heard the voice of God like many waters, which gave us the day and hour of Jesus' coming. The living saints, 144,000 in number, knew and understood the voice, while the wicked thought it was thunder and an earthquake. When God spoke /SPAKE the time, He poured upon /ON us the Holy Ghost, and our faces began to light up and shine with the glory of God, as Moses' did when he came down from Mount Sinai.


BY THIS TIME The 144,000 were all sealed and perfectly united. On their foreheads was written, God, New Jerusalem, and a glorious star containing Jesus' new name. At our happy, holy state the wicked were enraged, and would rush violently up to lay hands on us to thrust us into /IN prison, when we would stretch forth the hand in the name of the Lord, and they /THE WICKED would fall helpless to the ground. Then it was that the synagogue of Satan knew that God had loved us who could wash one another's feet and salute the brethren with a holy kiss, and they worshiped at our feet.


Soon our eyes were drawn to the east, for a small black cloud had appeared, about half as large as a man's hand, which we all knew was the sign of the Son of man. We all in solemn silence gazed on the cloud as it drew nearer and became lighter, /LIGHTER AND BRIGHTER glorious, and still more glorious, till it was a great white cloud. The bottom appeared like fire; a rainbow was over the cloud /IT, while /- around it /THE CLOUD were ten thousand angels, singing a most lovely song; and upon/ON it sat the Son of man. ON HIS HEAD WERE CROWNS His hair was white and curly and lay on His shoulders; and upon His head were many crowns /-. His feet had the appearance of fire; in His right hand was a sharp sickle; in His left, a silver trumpet. His eyes were as a flame of fire, which searched His children through and through. Then all faces gathered paleness, and those that God had rejected gathered blackness. Then we all cried out, "Who shall be able to stand? Is my robe spotless?" Then the angels ceased to sing, and there was some time of awful silence, when Jesus spoke: "Those who have clean hands and pure hearts /HEART shall be able to stand; My grace is sufficient for you." At this our faces lighted up, and joy filled every heart. And the angels struck a note higher and sang again, while the cloud drew still nearer the earth.


Then Jesus' silver trumpet sounded, as He descended on the cloud, wrapped in flames of fire. He gazed on the graves of the sleeping saints, then raised His eyes and hands to heaven, and cried OUT, "Awake! awake! awake! ye that sleep in the dust, and arise." Then there was a mighty earthquake. The graves opened, and the dead came up clothed with immortality. The 144,000 shouted, "Alleluia!" /HALLELUJAH as they recognized their friends who had been torn from them by death, and in the same moment we were changed and caught up together with them to meet the Lord in the air.


We all entered the cloud together, and were seven days ascending to the sea of glass, when Jesus brought the crowns, and with His own right hand placed them on our heads. He gave us harps of gold and palms of victory. Here on the sea of glass the 144,000 stood in a perfect square. Some of them had very bright crowns, others not so bright. Some crowns appeared heavy with stars, while others had but few. All were perfectly satisfied with their crowns. And they were all clothed with a glorious white mantle from their shoulders to their feet. Angels were all about us as we marched over the sea of glass to the gate of the city. Jesus raised His mighty, glorious arm, laid hold of the pearly /- gate, swung it back on its glittering /GOLDEN hinges, and said to us, "You have washed your robes in My blood, stood stiffly for My truth, enter in." We all marched in and felt that we had a perfect right in the city.

Here we saw the tree of life and the throne of God. Out of the throne came a pure river of water, and on either side of the river was the tree of life. On one side of the river was a trunk of a tree, and a trunk on the other side of the river, both of pure, transparent gold. At first I thought I saw two trees. I looked again, and saw that they were united at the top in one tree. So it was the tree of life on either side of the river of life. Its branches bowed to the place where we stood, and the fruit was glorious; it looked like gold mixed with silver.


We all went under the tree and sat down to look at the glory of the place, when Brethren /BROTHERS Fitch and Stockman, who had preached the gospel of the kingdom, and whom God had laid in the grave to save them, came up to us and asked us what we had passed through while they were sleeping. We tried to call up our greatest trials, but they looked so small compared with the far more exceeding and eternal weight of glory that surrounded us that we could not speak them out, and we all cried out, "Alleluia, /HALLELUJAH heaven is cheap enough!" and we touched our glorious harps and made heaven's arches ring.

AND AS WE WERE GAZING AT THE GLORIES OF THE PLACE OUR EYES WERE ATTRACTED UPWARDS TO SOMETHING THAT HAD THE APPEARANCE OF SILVER. I ASKED JESUS TO LET ME SEE WHAT WAS WITHIN THERE. IN A MOMENT WE WERE WINGING OUR WAY UPWARD, AND ENTERING IN; HERE WE SAW GOOD OLD FATHER ABRAHAM, ISAAC, JACOB, NOAH, DANIEL, AND MANY LIKE THEM. AND I SAW A VAIL WITH A HEAVY FRINGE OF SILVER AND GOLD, AS A BORDER ON THE BOTTOM; IT WAS VERY BEAUTIFUL. I ASKED JESUS WHAT WAS WITHIN THE VAIL. HE RAISED IT WITH HIS OWN RIGHT ARM, AND BADE ME TAKE HEED. I SAW THERE A GLORIOUS ARK, OVERLAID WITH PURE GOLD, AND IT HAD A GLORIOUS BORDER, RESEMBLING JESUS´ CROWNS; AND ON IT WERE TWO BRIGHT ANGELS – THEIR WINGS WERE SPREAD OVER THE ARK AS THEY SAT ON EACH END, WITH THEIR FACES TURNED TOWARS EACH OTHER AND LOOKING DOWNWARD. IN THE ARK, BENEATH WHERE THE ANGELS´ WINGS WERE SPREAD, WAS A GOLDEN POT OF MANNA, OF A YELLOWISH CAST; AND I SAW A ROD, WHICH JESUS SAID WAS AARON´S; I SAW IT BUD, BLOSSOM AND BEAR FRUIT. AND I SAW TWO LONG GOLDEN RODS, ON WHICH HUNG SILVER WIRES, AND ON THE WIRES MOST GLORIOUS GRAPES; ON CLUSTER WAS MORE THAN A MAN HERE COULD CARRY. AND I SAW JESUS STEP UP AND TAKE OF THE MANNA, ALMONDS, GRAPES AND POMEGRANATES, AND BEAR THEM DOWN TO THE CITY, AND PLACE THEM ON THE SUPPER TABLE. I STEPPED UP TO SEE HOW MUCH WAS TAKEN AWAY, AND THERE WAS JUST AS MUCH LEFT; AND WE SHOUTED HALLELUJAH – AMEN. WE ALL DESCENDED FROM THIS PLACE DOWN INTO THE CITY, AND With Jesus at our head we all descended from the city down to this earth, on a great and mighty mountain, which could not bear Jesus up, and it parted asunder, and there was a mighty plain. Then we looked up and saw the great city, with twelve foundations, and twelve gates, three on each side, and an angel at each gate. AND We /- all cried out, "The city, the great city, it's coming, it's coming down from God out of heaven," and it came and settled on the place where we stood. Then we began to look at the glorious things outside of the city. There I saw most glorious houses, that had the appearance of silver, supported by four pillars set with pearls most glorious to behold. These were to be inhabited by the saints. In each was a golden shelf. I saw many of the saints go into the houses, take off their glittering crowns and lay them on the shelf, then go out into the field by the houses to do something with the earth; not as we have to do with the earth here; no, no. A glorious light shone all about their heads, and they were continually shouting and offering praises to God.


I saw another field full of all kinds of flowers, and as I plucked them, I cried out, WELL "They will never fade." Next I saw a field of tall grass, most glorious to behold; it was living green and had a reflection of silver and gold, as it waved proudly to the glory of King Jesus. Then we entered a field full of all kinds of beasts--the lion, the lamb, the leopard, and the wolf, all together in perfect union. We passed through the midst of them, and they followed on peaceably after. Then we entered a wood, not like the dark woods we have here; no, no; but light, and all over glorious; the branches of the trees moved /WAVED to and fro, and we all cried out, "We will dwell safely in the wilderness and sleep in the woods." We passed through the woods, for we were on our way to Mount Zion.


As we were traveling along, we met a company who also were gazing at the glories of the place. I noticed red as a border on their garments; their crowns were brilliant; their robes were pure white. As we greeted them, I asked Jesus who they were. He said they were martyrs that had been slain for Him. With them was an innumerable company of little ones; they also had a hem of red on their garments. Mount Zion was just before us, and on the mount was /SAT a glorious temple, and about it were seven other mountains, on which grew roses and lilies. And I saw the little ones climb, or, if they chose, use their little wings and fly, to the top of the mountains and pluck the never-fading flowers. There were all kinds of trees around the temple to beautify the place: the box, the pine, the fir, the oil, the myrtle, the pomegranate, and the fig tree bowed down with the weight of its timely figs--these made the place all over glorious. And as we were about to enter the holy temple, Jesus raised His lovely voice and said, "Only the 144,000 enter this place," and we shouted, "Alleluia." /HALLELUJAH


WELL, BLESS THE LORD. DEAR BRETHREN AND SISTERS, IT IS AN EXTRA MEETING FOR THOSE WHO HAVE THE SEAL OF THE LIVIN GOD. This temple was supported by seven pillars, all of transparent gold, set with pearls most glorious. The wonderful /GLORIOUS things I there saw I /I SAW cannot describe TO YOU. Oh, that I could talk in the language of Canaan, then could I tell a little of the glory of the better /UPPER world. BUT, IF FAITHFUL, YOU SOON WILL KNOW ALL ABOUT IT. I saw there tables of stone in which the names of the 144,000 were engraved in letters of gold. After we HAD beheld the glory of the temple, we went out, and /THEN Jesus left us and went to the city. Soon we heard His lovely voice again, saying, "Come, My people, you have come out of great tribulation, and done My will; suffered for Me; come in to supper, for I will gird Myself, and serve you." We shouted, "Alleluia! /HALLELUJAH glory!" and entered into the city. TÄSSÄ KOHTAA RIVI PISTEITÄ ELI JOTAIN POISTETTU JO LITTLE FLOCKIN VERSIOSTA And I saw a table of pure silver; it was many miles in length, yet our eyes could extend over it. I saw the fruit of the tree of life, the manna, almonds, figs, pomegranates, grapes, and many other kinds of fruit. WE ALL RECLINED AT THE TABLE. I asked Jesus to let me eat of the fruit. He said, "Not now. Those who eat of the fruit of this land go back to earth no more. But in a little while, if faithful, you shall both eat of the fruit of the tree of life and drink of the water of the fountain." And He said, "You must go back to the earth again and relate to others what I have revealed to you." Then an angel bore me gently down to this dark world. Sometimes I think I can stay here no /ANY longer; all things of earth look so dreary. I feel very lonely here, for I have seen a better land. Oh, that I had wings like a dove, then would I fly away and be at rest! –

Lähteet: Ellen White, Early Writings, osa Experience and Views http://www.ellenwhite.org/sl/ew1.htm
James White, A Word to the "Little Flock", Ellenin Whiten kirjoitus "To the remnant scattered abroad" sivut 14-18.

Lue lisää

Ok, nyt ymmärrän mitä tarkoitat. Olin sen verran väsynyt, että luulin sinun tarkoittavan sitä, ettei ensimmäistä näkyä ole suomeksi, johon sitten vastasin. Pahoittelen. Luin molemmat tekstit uudestaan ja olet siinä oikeassa, että tuota yhtä paragraafia ei ole Early Writings:ssa. Tätä en ollut itse jostain syystä huomannut. Suurin osa noista näyttämistäsi eroista on kuitenkin kirjoitusasullisia. Ne eivät muuta tekstisisältöä miksikään. Ainoat todelliset erot ovat siis muutaman lauseen ja yhden paragraafin puuttuminen.
Katselin asiaa uudestaan ja löysin esitetyn selityksen noiden muutaman asian poistolle (alla, sama periaate pätee Early Writings:iin)

Why Were the Lines Omitted in 1851?

It may be asked, then, why were the three lines omitted from the printing of the vision in 1851 in Mrs. White's first book? In introducing the vision in the book, she gives a very general reason for all omission--space and repetition of subject matter. This would apply more to the paragraphs descriptive of the new earth than the three lines in question. As to the statement embodied in them, the author herself had the right, even the responsibility, to choose content and wording for her book that would correctly convey what was revealed to her. If there were phrases that were capable of distortion or interpretation to mean that which she did not intend to teach, she had the privilege and even the duty of handling the matter in such a way that the printed account would correctly reflect her intentions. {1BIO 270.1}
Again, one must not overlook Ellen White's reference to the "144,000 living saints" and her later explanation of what she meant by the "shut door." One must be alert to other evidences that indicate she did not hold the extreme view of no salvation for sinners, either at the time she wrote the letter to Enoch Jacobs on December 20, 1845, or in 1851, when her first book was published. {1BIO 270.2}

Seuraavien sanojen "WELL, BLESS THE LORD. DEAR BRETHREN AND SISTERS, IT IS AN EXTRA MEETING FOR THOSE WHO HAVE THE SEAL OF THE LIVIN GOD" poisto on helppo ymmärtää. Alun perin teksti oli kirjeessä Eli Curtikselle eikä teksti tietysti päde kun kohderyhmä on toinen.

Pitänee tässä varmaan mainita se, että Adventtikirkko ei usko sanainspiraatioon, vaan ajatusinspiraatioon. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että innoitettua tekstiä voi ja saa editoida, kuten EGW usein teki. Kyse on sanoman tehokkaasta välittämisestä.

Myönnän, että olin väärässä sanoessani teosten olleen identtisiä. Pahoittelen virhettäni. En tosiaankaan ollut tullut huomanneeksi tuon paragraafin puuttumista. No, aina oppii uutta :) Kiitos siitä huomiosta. Mutta sitten voisi kysyä, mitä oleellista eroa teksteissä on? Mielestäni ei mitään sellaista, joka jotenkin romuttaisi kaiken muun.

Vastaus ihan alkuperäiseen kysymykseesi kirjan A Word to the Little Flock kääntämisestä on silti sama. Sitä ei ole eikä tule suomeksi, koska Kirjatoimi ei ylipäänsä aio kääntää kaikkea (näin olen ymmärtänyt). Aikakausien taistelu -sarja on hänen pääteoksensa ja se on suomeksi Alfa ja Oomega nimellä.

Timo Flink kirjoitti:

Ellen Whiten ensimmäinen näky löytyy kirjasta Hengellisiä Kokemuksia (Early Writings, 1882) sivuilta 16-23, otsikko "ensimmäinen näkyni", ja alaviite selittämässä "Tämä näky annettiin pian suuren adventtipettymyksen jälkeen v. 1844 ja julkaistiin ensiksi v. 1846."

Tarkistin tekstin vertaamalla sitä teoksen A Word to the Little Flock tekstiin (minulla on se) ja teksti on identtinen. En siis ymmärrä väitettäsi siitä, etteikö tekstiä olisi suomeksi tai sitäkään, että sitä ei olisi myöhemmin julkaistu uudestaan. Väitteesi ei pidä paikkaansa.

Tässä tekstin A Word to the Little Flock (1847) alkua alkutekstistä:

"As God has shown me in holy vision the travels of the Advent people to the Holy City, and the rich reward to be given those who wait the return of the Lord from the wedding ..." (otsikko: To the Remnant Scattered Abroad)

Ja tässä sama kirjasta Early Writings (1882):

"As God has shown me in holy vision the travels of the Advent people to the Holy City, and the rich reward to be given those who wait the return of the Lord from the wedding ..." (otsikko: My First Vision)

Kuten olen kirjoittanut, perustakaa kritiikkinne faktaan älkääkä fiktioon. Suurin osa tämän palstan kritiikistä on puhdasta fiktiota.

Timo Flink

Lue lisää

Tuli naputteluvirhe. Teksti pitäisi olla:

...
Ja tässä sama kirjasta Early Writings (1882):

"As God has shown me the travels of the Advent people to the Holy City, and the rich reward to be given those who wait the return of the Lord from the wedding ..." (otsikko: My First Vision)
...

Timo Flink

uskova_1 kirjoitti:

Minulla oli A Word to the Little Flock itselläni jo ennenkuin sitä alettiin netissä julkaisemaankaan.

Sanot: ” Kuten olen kirjoittanut, perustakaa kritiikkinne faktaan älkääkä fiktioon. Suurin osa tämän palstan kritiikistä on puhdasta fiktiota.”

Faktaa olen sinulle esittänyt koko ajan, mutta lonkalta letkauttelet syytöksiäsi, jotta laumasi pysyisi kasassa eikä olisi johdatettavissa ulos harhaopista eivätkä tulisi uskoon, niin että pysyisivätkin uskossa.

ISOLLA OLEVAT OLIVAT A WORD TO THE “LITTLE FLOCK” KIRJASSA 1847, MUTTA POISTETTU TÄSTÄ MYÖHEMMÄSTÄ KIRJASTA:

My First Vision
As God has shown me IN HOLY VISION the travels of the Advent people to the Holy City and the rich reward to be given those who wait the return of their Lord from the wedding, it may be my duty to give you a short sketch of what God has revealed to me. The dear saints have GOT many trials to pass through. But our light afflictions, which are but for a moment, will work /WORKETH for us a far more exceeding and eternal weight of glory--while we look not at the things which are seen, for the things which are seen are temporal, but the things which are not seen are eternal. I have tried to bring back a good report and a few grapes from the heavenly Canaan, for which many would stone me, as the congregation bade stone Caleb and Joshua for their report. (Num. 14:10.) But I declare to you, my brethren and sisters in the Lord, it is a goodly land, and we are well able to go up and possess it.


While I was praying at the family altar, the Holy Ghost fell upon /0N me, and I seemed to be rising higher and higher, far above the dark world. I turned to look for the Advent people in the world, but could not find them, when a voice said to me, "Look again, and look a little higher." At this I raised my eyes, and saw a straight and narrow path, cast up high above the world. On this path the Advent people were traveling to the city, which was at the farther end of the path. They had a bright light set up behind them at the beginning /FIRST END of the path, which an angel told me was the midnight cry. This light shone all along the path and gave light for their feet so that they might not stumble. AND If they kept their eyes fixed on Jesus, who was just before them, leading them to the city, they were safe. But soon some grew weary, and said the city was a great way off, and they expected to have entered it before. Then Jesus would encourage them by raising His glorious right arm, and from His arm came a GLORIOUS light which waved over the Advent band, and they shouted, "Alleluia!" /HALLELUJAH Others rashly denied the light behind them and said that it was not God that had led them out so far. The light behind them went out, leaving their feet in perfect darkness, and they stumbled and lost sight /GOT THEIR EYES 0FF of the mark and of LOST SIGHT OF Jesus, and fell off the path down into /IN the dark and wicked world below. IT WAS JUST AS IMPOSSIBLE FOR THEM TO GET ON THE PATH AGAIN AND GO TO THE CITY, AS ALL THE WICKED WORLD WHICH GOD HAD REJECTED. THEY FELL ALL THE WAY ALONG THE PATH ONE AFTER ANOTHER, UNTIL Soon /- we heard the voice of God like many waters, which gave us the day and hour of Jesus' coming. The living saints, 144,000 in number, knew and understood the voice, while the wicked thought it was thunder and an earthquake. When God spoke /SPAKE the time, He poured upon /ON us the Holy Ghost, and our faces began to light up and shine with the glory of God, as Moses' did when he came down from Mount Sinai.


BY THIS TIME The 144,000 were all sealed and perfectly united. On their foreheads was written, God, New Jerusalem, and a glorious star containing Jesus' new name. At our happy, holy state the wicked were enraged, and would rush violently up to lay hands on us to thrust us into /IN prison, when we would stretch forth the hand in the name of the Lord, and they /THE WICKED would fall helpless to the ground. Then it was that the synagogue of Satan knew that God had loved us who could wash one another's feet and salute the brethren with a holy kiss, and they worshiped at our feet.


Soon our eyes were drawn to the east, for a small black cloud had appeared, about half as large as a man's hand, which we all knew was the sign of the Son of man. We all in solemn silence gazed on the cloud as it drew nearer and became lighter, /LIGHTER AND BRIGHTER glorious, and still more glorious, till it was a great white cloud. The bottom appeared like fire; a rainbow was over the cloud /IT, while /- around it /THE CLOUD were ten thousand angels, singing a most lovely song; and upon/ON it sat the Son of man. ON HIS HEAD WERE CROWNS His hair was white and curly and lay on His shoulders; and upon His head were many crowns /-. His feet had the appearance of fire; in His right hand was a sharp sickle; in His left, a silver trumpet. His eyes were as a flame of fire, which searched His children through and through. Then all faces gathered paleness, and those that God had rejected gathered blackness. Then we all cried out, "Who shall be able to stand? Is my robe spotless?" Then the angels ceased to sing, and there was some time of awful silence, when Jesus spoke: "Those who have clean hands and pure hearts /HEART shall be able to stand; My grace is sufficient for you." At this our faces lighted up, and joy filled every heart. And the angels struck a note higher and sang again, while the cloud drew still nearer the earth.


Then Jesus' silver trumpet sounded, as He descended on the cloud, wrapped in flames of fire. He gazed on the graves of the sleeping saints, then raised His eyes and hands to heaven, and cried OUT, "Awake! awake! awake! ye that sleep in the dust, and arise." Then there was a mighty earthquake. The graves opened, and the dead came up clothed with immortality. The 144,000 shouted, "Alleluia!" /HALLELUJAH as they recognized their friends who had been torn from them by death, and in the same moment we were changed and caught up together with them to meet the Lord in the air.


We all entered the cloud together, and were seven days ascending to the sea of glass, when Jesus brought the crowns, and with His own right hand placed them on our heads. He gave us harps of gold and palms of victory. Here on the sea of glass the 144,000 stood in a perfect square. Some of them had very bright crowns, others not so bright. Some crowns appeared heavy with stars, while others had but few. All were perfectly satisfied with their crowns. And they were all clothed with a glorious white mantle from their shoulders to their feet. Angels were all about us as we marched over the sea of glass to the gate of the city. Jesus raised His mighty, glorious arm, laid hold of the pearly /- gate, swung it back on its glittering /GOLDEN hinges, and said to us, "You have washed your robes in My blood, stood stiffly for My truth, enter in." We all marched in and felt that we had a perfect right in the city.

Here we saw the tree of life and the throne of God. Out of the throne came a pure river of water, and on either side of the river was the tree of life. On one side of the river was a trunk of a tree, and a trunk on the other side of the river, both of pure, transparent gold. At first I thought I saw two trees. I looked again, and saw that they were united at the top in one tree. So it was the tree of life on either side of the river of life. Its branches bowed to the place where we stood, and the fruit was glorious; it looked like gold mixed with silver.


We all went under the tree and sat down to look at the glory of the place, when Brethren /BROTHERS Fitch and Stockman, who had preached the gospel of the kingdom, and whom God had laid in the grave to save them, came up to us and asked us what we had passed through while they were sleeping. We tried to call up our greatest trials, but they looked so small compared with the far more exceeding and eternal weight of glory that surrounded us that we could not speak them out, and we all cried out, "Alleluia, /HALLELUJAH heaven is cheap enough!" and we touched our glorious harps and made heaven's arches ring.

AND AS WE WERE GAZING AT THE GLORIES OF THE PLACE OUR EYES WERE ATTRACTED UPWARDS TO SOMETHING THAT HAD THE APPEARANCE OF SILVER. I ASKED JESUS TO LET ME SEE WHAT WAS WITHIN THERE. IN A MOMENT WE WERE WINGING OUR WAY UPWARD, AND ENTERING IN; HERE WE SAW GOOD OLD FATHER ABRAHAM, ISAAC, JACOB, NOAH, DANIEL, AND MANY LIKE THEM. AND I SAW A VAIL WITH A HEAVY FRINGE OF SILVER AND GOLD, AS A BORDER ON THE BOTTOM; IT WAS VERY BEAUTIFUL. I ASKED JESUS WHAT WAS WITHIN THE VAIL. HE RAISED IT WITH HIS OWN RIGHT ARM, AND BADE ME TAKE HEED. I SAW THERE A GLORIOUS ARK, OVERLAID WITH PURE GOLD, AND IT HAD A GLORIOUS BORDER, RESEMBLING JESUS´ CROWNS; AND ON IT WERE TWO BRIGHT ANGELS – THEIR WINGS WERE SPREAD OVER THE ARK AS THEY SAT ON EACH END, WITH THEIR FACES TURNED TOWARS EACH OTHER AND LOOKING DOWNWARD. IN THE ARK, BENEATH WHERE THE ANGELS´ WINGS WERE SPREAD, WAS A GOLDEN POT OF MANNA, OF A YELLOWISH CAST; AND I SAW A ROD, WHICH JESUS SAID WAS AARON´S; I SAW IT BUD, BLOSSOM AND BEAR FRUIT. AND I SAW TWO LONG GOLDEN RODS, ON WHICH HUNG SILVER WIRES, AND ON THE WIRES MOST GLORIOUS GRAPES; ON CLUSTER WAS MORE THAN A MAN HERE COULD CARRY. AND I SAW JESUS STEP UP AND TAKE OF THE MANNA, ALMONDS, GRAPES AND POMEGRANATES, AND BEAR THEM DOWN TO THE CITY, AND PLACE THEM ON THE SUPPER TABLE. I STEPPED UP TO SEE HOW MUCH WAS TAKEN AWAY, AND THERE WAS JUST AS MUCH LEFT; AND WE SHOUTED HALLELUJAH – AMEN. WE ALL DESCENDED FROM THIS PLACE DOWN INTO THE CITY, AND With Jesus at our head we all descended from the city down to this earth, on a great and mighty mountain, which could not bear Jesus up, and it parted asunder, and there was a mighty plain. Then we looked up and saw the great city, with twelve foundations, and twelve gates, three on each side, and an angel at each gate. AND We /- all cried out, "The city, the great city, it's coming, it's coming down from God out of heaven," and it came and settled on the place where we stood. Then we began to look at the glorious things outside of the city. There I saw most glorious houses, that had the appearance of silver, supported by four pillars set with pearls most glorious to behold. These were to be inhabited by the saints. In each was a golden shelf. I saw many of the saints go into the houses, take off their glittering crowns and lay them on the shelf, then go out into the field by the houses to do something with the earth; not as we have to do with the earth here; no, no. A glorious light shone all about their heads, and they were continually shouting and offering praises to God.


I saw another field full of all kinds of flowers, and as I plucked them, I cried out, WELL "They will never fade." Next I saw a field of tall grass, most glorious to behold; it was living green and had a reflection of silver and gold, as it waved proudly to the glory of King Jesus. Then we entered a field full of all kinds of beasts--the lion, the lamb, the leopard, and the wolf, all together in perfect union. We passed through the midst of them, and they followed on peaceably after. Then we entered a wood, not like the dark woods we have here; no, no; but light, and all over glorious; the branches of the trees moved /WAVED to and fro, and we all cried out, "We will dwell safely in the wilderness and sleep in the woods." We passed through the woods, for we were on our way to Mount Zion.


As we were traveling along, we met a company who also were gazing at the glories of the place. I noticed red as a border on their garments; their crowns were brilliant; their robes were pure white. As we greeted them, I asked Jesus who they were. He said they were martyrs that had been slain for Him. With them was an innumerable company of little ones; they also had a hem of red on their garments. Mount Zion was just before us, and on the mount was /SAT a glorious temple, and about it were seven other mountains, on which grew roses and lilies. And I saw the little ones climb, or, if they chose, use their little wings and fly, to the top of the mountains and pluck the never-fading flowers. There were all kinds of trees around the temple to beautify the place: the box, the pine, the fir, the oil, the myrtle, the pomegranate, and the fig tree bowed down with the weight of its timely figs--these made the place all over glorious. And as we were about to enter the holy temple, Jesus raised His lovely voice and said, "Only the 144,000 enter this place," and we shouted, "Alleluia." /HALLELUJAH


WELL, BLESS THE LORD. DEAR BRETHREN AND SISTERS, IT IS AN EXTRA MEETING FOR THOSE WHO HAVE THE SEAL OF THE LIVIN GOD. This temple was supported by seven pillars, all of transparent gold, set with pearls most glorious. The wonderful /GLORIOUS things I there saw I /I SAW cannot describe TO YOU. Oh, that I could talk in the language of Canaan, then could I tell a little of the glory of the better /UPPER world. BUT, IF FAITHFUL, YOU SOON WILL KNOW ALL ABOUT IT. I saw there tables of stone in which the names of the 144,000 were engraved in letters of gold. After we HAD beheld the glory of the temple, we went out, and /THEN Jesus left us and went to the city. Soon we heard His lovely voice again, saying, "Come, My people, you have come out of great tribulation, and done My will; suffered for Me; come in to supper, for I will gird Myself, and serve you." We shouted, "Alleluia! /HALLELUJAH glory!" and entered into the city. TÄSSÄ KOHTAA RIVI PISTEITÄ ELI JOTAIN POISTETTU JO LITTLE FLOCKIN VERSIOSTA And I saw a table of pure silver; it was many miles in length, yet our eyes could extend over it. I saw the fruit of the tree of life, the manna, almonds, figs, pomegranates, grapes, and many other kinds of fruit. WE ALL RECLINED AT THE TABLE. I asked Jesus to let me eat of the fruit. He said, "Not now. Those who eat of the fruit of this land go back to earth no more. But in a little while, if faithful, you shall both eat of the fruit of the tree of life and drink of the water of the fountain." And He said, "You must go back to the earth again and relate to others what I have revealed to you." Then an angel bore me gently down to this dark world. Sometimes I think I can stay here no /ANY longer; all things of earth look so dreary. I feel very lonely here, for I have seen a better land. Oh, that I had wings like a dove, then would I fly away and be at rest! –

Lähteet: Ellen White, Early Writings, osa Experience and Views http://www.ellenwhite.org/sl/ew1.htm
James White, A Word to the "Little Flock", Ellenin Whiten kirjoitus "To the remnant scattered abroad" sivut 14-18.

Lue lisää

Lisään tähän vielä, mitä Ellen itse sanoi shut door ajatuksesta. Pahoittelen, että teksti on pitkä.

Timo Flink
---

The "Shut Door" Defined

It is claimed that these expressions prove the shut-door doctrine, and that this is the reason of their omission in later editions. But in fact they teach only that which has been and is still held by us as a people, as I shall show.
63
{1SM 62.4}
For a time after the disappointment in 1844, I did hold, in common with the advent body, that the door of mercy was then forever closed to the world. This position was taken before my first vision was given me. It was the light given me of God that corrected our error, and enabled us to see the true position. {1SM 63.1}
I am still a believer in the shut-door theory, but not in the sense in which we at first employed the term or in which it is employed by my opponents. {1SM 63.2}
There was a shut door in Noah's day. There was at that time a withdrawal of the Spirit of God from the sinful race that perished in the waters of the Flood. God Himself gave the shut-door message to Noah: {1SM 63.3}
"My spirit shall not always strive with man, for that he also is flesh: yet his days shall be an hundred and twenty years" (Gen. 6:3). {1SM 63.4}
There was a shut door in the days of Abraham. Mercy ceased to plead with the inhabitants of Sodom, and all but Lot, with his wife and two daughters, were consumed by the fire sent down from heaven. {1SM 63.5}
There was a shut door in Christ's day. The Son of God declared to the unbelieving Jews of that generation, "Your house is left unto you desolate" (Matt. 23:38). {1SM 63.6}
Looking down the stream of time to the last days, the same infinite power proclaimed through John: {1SM 63.7}
"These things saith he that is holy, he that is true, he that hath the key of David, he that openeth, and no man shutteth; and shutteth, and no man openeth" (Rev. 3:7). {1SM 63.8}
I was shown in vision, and I still believe, that there was a shut door in 1844. All who saw the light of the first and second angels' messages and rejected that light, were left in darkness. And those who accepted it and received the Holy Spirit which attended the proclamation of the message from heaven, and who afterward renounced their faith and pronounced their experience a delusion, thereby rejected the Spirit of God, and it no longer pleaded with them. {1SM 63.9}
Those who did not see the light, had not the guilt of its rejection. It was only the class who had despised the light
64
from heaven that the Spirit of God could not reach. And this class included, as I have stated, both those who refused to accept the message when it was presented to them, and also those who, having received it, afterward renounced their faith. These might have a form of godliness, and profess to be followers of Christ; but having no living connection with God, they would be taken captive by the delusions of Satan. These two classes are brought to view in the vision--those who declared the light which they had followed a delusion, and the wicked of the world who, having rejected the light, had been rejected of God. No reference is made to those who had not seen the light, and therefore were not guilty of its rejection. {1SM 63.10}
In order to prove that I believed and taught the shut-door doctrine, Mr. C gives a quotation from the Review of June 11, 1861, signed by nine of our prominent members. The quotation reads as follows: {1SM 64.1}
"Our views of the work before us were then mostly vague and indefinite, some still retaining the idea adopted by the body of advent believers in 1844, with William Miller at their head, that our work for 'the world' was finished, and that the message was confined to those of the original advent faith. So firmly was this believed that one of our number was nearly refused the message, the individual presenting it having doubts of the possibility of his salvation because he was not in 'the '44 move.'" {1SM 64.2}
To this I need only to add, that in the same meeting in which it was urged that the message could not be given to this brother, a testimony was given me through vision to encourage him to hope in God and to give his heart fully to Jesus, which he did then and there. {1SM 64.3}
---

vaan Jumalaan kirjoitti:

>>>>jotta laumasi pysyisi kasassa eikä olisi johdatettavissa ulos harhaopista eivätkä tulisi uskoon, niin että pysyisivätkin uskossa.

Väärä peruste saada ihmisiä uskoon, on esittää yllä olevia väitteitä. Yksin Kristukseen katsomalla näinä aikoina pysyy oikealla tiellä. Timo Flink on pastori, joka opettaa Raamattua ja näköjään tietää paljon, mutta Kristus on se johon joudun turvaamaan viimeisellä tuomiolla. Ihminen ei minua pysty pelastamaan vaan yksin Kristus.

Lue lisää

Noin se juuri on. Vain Jeesus pelastaa, ei kukaan toinen. Kunpa kaikki ymmärtäisivätkin sen, etteivät katso ketään ihmistä, vaan Kristusta.

Timo Flink

Timo Flink kirjoitti:

Lisään tähän vielä, mitä Ellen itse sanoi shut door ajatuksesta. Pahoittelen, että teksti on pitkä.

Timo Flink
---

The "Shut Door" Defined

It is claimed that these expressions prove the shut-door doctrine, and that this is the reason of their omission in later editions. But in fact they teach only that which has been and is still held by us as a people, as I shall show.
63
{1SM 62.4}
For a time after the disappointment in 1844, I did hold, in common with the advent body, that the door of mercy was then forever closed to the world. This position was taken before my first vision was given me. It was the light given me of God that corrected our error, and enabled us to see the true position. {1SM 63.1}
I am still a believer in the shut-door theory, but not in the sense in which we at first employed the term or in which it is employed by my opponents. {1SM 63.2}
There was a shut door in Noah's day. There was at that time a withdrawal of the Spirit of God from the sinful race that perished in the waters of the Flood. God Himself gave the shut-door message to Noah: {1SM 63.3}
"My spirit shall not always strive with man, for that he also is flesh: yet his days shall be an hundred and twenty years" (Gen. 6:3). {1SM 63.4}
There was a shut door in the days of Abraham. Mercy ceased to plead with the inhabitants of Sodom, and all but Lot, with his wife and two daughters, were consumed by the fire sent down from heaven. {1SM 63.5}
There was a shut door in Christ's day. The Son of God declared to the unbelieving Jews of that generation, "Your house is left unto you desolate" (Matt. 23:38). {1SM 63.6}
Looking down the stream of time to the last days, the same infinite power proclaimed through John: {1SM 63.7}
"These things saith he that is holy, he that is true, he that hath the key of David, he that openeth, and no man shutteth; and shutteth, and no man openeth" (Rev. 3:7). {1SM 63.8}
I was shown in vision, and I still believe, that there was a shut door in 1844. All who saw the light of the first and second angels' messages and rejected that light, were left in darkness. And those who accepted it and received the Holy Spirit which attended the proclamation of the message from heaven, and who afterward renounced their faith and pronounced their experience a delusion, thereby rejected the Spirit of God, and it no longer pleaded with them. {1SM 63.9}
Those who did not see the light, had not the guilt of its rejection. It was only the class who had despised the light
64
from heaven that the Spirit of God could not reach. And this class included, as I have stated, both those who refused to accept the message when it was presented to them, and also those who, having received it, afterward renounced their faith. These might have a form of godliness, and profess to be followers of Christ; but having no living connection with God, they would be taken captive by the delusions of Satan. These two classes are brought to view in the vision--those who declared the light which they had followed a delusion, and the wicked of the world who, having rejected the light, had been rejected of God. No reference is made to those who had not seen the light, and therefore were not guilty of its rejection. {1SM 63.10}
In order to prove that I believed and taught the shut-door doctrine, Mr. C gives a quotation from the Review of June 11, 1861, signed by nine of our prominent members. The quotation reads as follows: {1SM 64.1}
"Our views of the work before us were then mostly vague and indefinite, some still retaining the idea adopted by the body of advent believers in 1844, with William Miller at their head, that our work for 'the world' was finished, and that the message was confined to those of the original advent faith. So firmly was this believed that one of our number was nearly refused the message, the individual presenting it having doubts of the possibility of his salvation because he was not in 'the '44 move.'" {1SM 64.2}
To this I need only to add, that in the same meeting in which it was urged that the message could not be given to this brother, a testimony was given me through vision to encourage him to hope in God and to give his heart fully to Jesus, which he did then and there. {1SM 64.3}
---

Lue lisää

Kun tuota lukee, niin huomaa Raamatun olevan ylivertainen EG Whiten teksteihin verrattuna.
On käsittämätöntä naisen alkaa selittämään puhki asioita jotka ovat selvästi kerrottu Raamatussa.
Tuollaiset tekstit on kuitenkin tarkistettava Raamatusta, ja ne eivät selvennä mitään.
Päinvastoin selitys on täynnä asiavirheitä joita ei niiden paljouden vuoksi edes viitsi kommentoida.
Minä en voi ymmärtää henkilöitä jotka menevät tulkinnoillaan sotkemaan asiota turhan takia.
Enkä niitä jotka mokomaa menettelyä puolustavat.
Te olette merkillisiä vänkääjiä lisätäksenne ylimääräistä Raamatun selkeään sanomaan.

2.Kor.10:12 Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.

Tiituksen kirje:
1:16 He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sille he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

2.Pietarin kirje:
2:13 saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne;
2:14 heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.
2:15 He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa,

Miten ihmeessä kirjoitti:

Kerroppa rauhallisesti ja kuumenematta, miten me ihmiset selviämme normaali elämässä kun meillä siellä ei ole adventistia tulkitsemassa meille ,mitä meidän tulee mitäkin kirjoitusta ymmärtää.
Perättömiä sytteitä ei ole juurikaan ollut.
Mistä sitten johtuu, että teidän pastorienne pitää mennä itse kehumaan teidän erinomaisuuttanne, ja sitten ei saa näyttää sitä petokseksi?
Te olette erilaisia yhdessä jehovan todistajien ja mormoonien kanssa.
Noiden kanssa on aivan samoin.
Se ei siis ole mikään todiste erinomaisuudesta.

Lue lisää

"Kerroppa rauhallisesti ja kuumenematta, miten me ihmiset selviämme normaali elämässä kun meillä siellä ei ole adventistia tulkitsemassa meille ,mitä meidän tulee mitäkin kirjoitusta ymmärtää."

Kyllä varmaankin adventisti tietää parhaiten mitä adventismi on. Taikka mihin uskovat. En minäkään sulta kysy mihin uskon.

"Mistä sitten johtuu, että teidän pastorienne pitää mennä itse kehumaan teidän erinomaisuuttanne, ja sitten ei saa näyttää sitä petokseksi?"

Ymmärsinkö oikein, että pastori tietoisesti kehuu, mutta ei paljasta petosta?
Kyllä kaikkien pitää olla rehellisiä, myös pastorien.

"Te olette erilaisia yhdessä jehovan todistajien ja mormoonien kanssa.
Noiden kanssa on aivan samoin.
Se ei siis ole mikään todiste erinomaisuudesta."

Kirkkokunnat ovat erilaisia, samoin on vapaaseurakunnat ja helluntailaiset, ei luterilaisetkaan ole samanlaisia kuin ortodoksit.

He seems to be going all ar... kirjoitti:

Confusion about where Jesus is

Despite saying that Jesus "ceased His ministration" in the Holy Place, Mrs. White seems confused about just exactly where He is. She has Him bouncing back and forth between the Holy Place and the Most Holy Place:

He's in the Most Holy Place!    No! He's in the Holy Place!
Then Jesus rose up and shut the door of the holy place, and opened the door into the most holy, and passed within the second veil, where He now stands by the ark, and where the faith of Israel now reaches. Early Writings, p. 42 (1882)    He is today standing at the altar of incense, presenting before God the prayers of those who desire His help. Desire of Ages, p. 568 (1898)
I warn you, Do not place your influence against God's commandments. That law is just as Jehovah wrote it in the temple of heaven. Man may trample upon its copy here below, but the original is kept in the ark of God in heaven; and on the cover of this ark, right above that law, is the mercy seat. Jesus stands right there before that ark to mediate for man (MS 6a, 1886). {1BC 1109.1}    But Jesus alone is my dependence. In Him I trust. He loveth even me. He is at this moment standing at the altar of incense presenting before the Father my prayers, my heart-longing desires for His grace, His heavenly endowment, that I may through the grace given unto me reveal to others His great love and complete efficiency. 1888 Materials, p. 865 (1888)

Lue lisää

Pari ajatusta. Suurena sovituspäivänä pyhäkköteltan molemmat osastot olivat käytössä. Kyllä se jokapäiväinen palvelus suoritettiin kuten muinakin päivinä, mutta sen lisäksi oli sitten erityinen palvelus (3 Moos. 16). Ensimmäinen lausunto viittaa siihen ajatukseen, että tietyt henkilöt hylkäsivät opetuksen Jeesuksen pappeuden siitä vaiheesta, joka liittyy suuren sovituspäivän erityisiin tapahtumiin ja jälkimmäinen taas puhuu jokapäiväisestä palveluksesta, joten mielestäni tuossa ei todellisuudessa ole ristiriitaa, kunhan vain ymmärtää mitä noilla Vanhan testamentin kielikuvilla tarkoitetaan suhteessa taivaan todellisuuteen. Sama ajatus löytyy Ilmestyskirjasta. Ilm. 8:2-6 kuvaa kielikuvien avulla jokapäiväistä palvelusta, joka päättyy vasta armonajan loppuessa. Ilm. 11:19 tuo sitten lähellä ajan loppua mukaan myös kaikkeinpyhimmän eli ne ovat itse asiassa yhtä aikaa voimassa tietyn ajan.

Timo Flink

selityksiä!!! kirjoitti:

Kiitos Jumalalle, että enää ei tarvitse uskoa tuollaisia valheita. Selittäkää, vääntäkää ja kääntäkää kun ette muuta voi. Se hyvä puoli tuossa asiassa on, että tulee selvästi esille adventtikirkon muuttumattomuus. Valheita ei myönnetä vaan ne yritetään peittää ja näin eksyttää ihmisiä pois puhtaasta evankeliumista. Adventtikirkko on ehdottoman oikeassa kuten RKK on. Jos adventistina huomaat nuo valheet ja evankeliumin väännöksen, sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ulos babyloniasta, että et joutuisi kärsimään yhdessä sen synneistä. Ottakaa varoitus todesta! Antakaa kunnia Jumalalle joka on luonut maan ja taivaan, ei adventtikirkolle sen johtajille tai E.G.W.lle. Babyloniaa ei voi parantaa! Käykää lukemassa entisen adv. kotisivuja. Siellä kerrotaan jo 1950 luvulla havaitun tutkivantuomion perustelu raamatulla mahdottomaksi, kuitenkin mikään ei ole muuttunut. Vai onko konteksti väärä! Tämä surullisen kuuluisa adventtiselitys. KONTEKSTI!

Lue lisää

==>Siellä kerrotaan jo 1950 luvulla havaitun tutkivantuomion perustelu raamatulla mahdottomaksi

uskova_1 kirjoitti:

Minulla oli A Word to the Little Flock itselläni jo ennenkuin sitä alettiin netissä julkaisemaankaan.

Sanot: ” Kuten olen kirjoittanut, perustakaa kritiikkinne faktaan älkääkä fiktioon. Suurin osa tämän palstan kritiikistä on puhdasta fiktiota.”

Faktaa olen sinulle esittänyt koko ajan, mutta lonkalta letkauttelet syytöksiäsi, jotta laumasi pysyisi kasassa eikä olisi johdatettavissa ulos harhaopista eivätkä tulisi uskoon, niin että pysyisivätkin uskossa.

ISOLLA OLEVAT OLIVAT A WORD TO THE “LITTLE FLOCK” KIRJASSA 1847, MUTTA POISTETTU TÄSTÄ MYÖHEMMÄSTÄ KIRJASTA:

My First Vision
As God has shown me IN HOLY VISION the travels of the Advent people to the Holy City and the rich reward to be given those who wait the return of their Lord from the wedding, it may be my duty to give you a short sketch of what God has revealed to me. The dear saints have GOT many trials to pass through. But our light afflictions, which are but for a moment, will work /WORKETH for us a far more exceeding and eternal weight of glory--while we look not at the things which are seen, for the things which are seen are temporal, but the things which are not seen are eternal. I have tried to bring back a good report and a few grapes from the heavenly Canaan, for which many would stone me, as the congregation bade stone Caleb and Joshua for their report. (Num. 14:10.) But I declare to you, my brethren and sisters in the Lord, it is a goodly land, and we are well able to go up and possess it.


While I was praying at the family altar, the Holy Ghost fell upon /0N me, and I seemed to be rising higher and higher, far above the dark world. I turned to look for the Advent people in the world, but could not find them, when a voice said to me, "Look again, and look a little higher." At this I raised my eyes, and saw a straight and narrow path, cast up high above the world. On this path the Advent people were traveling to the city, which was at the farther end of the path. They had a bright light set up behind them at the beginning /FIRST END of the path, which an angel told me was the midnight cry. This light shone all along the path and gave light for their feet so that they might not stumble. AND If they kept their eyes fixed on Jesus, who was just before them, leading them to the city, they were safe. But soon some grew weary, and said the city was a great way off, and they expected to have entered it before. Then Jesus would encourage them by raising His glorious right arm, and from His arm came a GLORIOUS light which waved over the Advent band, and they shouted, "Alleluia!" /HALLELUJAH Others rashly denied the light behind them and said that it was not God that had led them out so far. The light behind them went out, leaving their feet in perfect darkness, and they stumbled and lost sight /GOT THEIR EYES 0FF of the mark and of LOST SIGHT OF Jesus, and fell off the path down into /IN the dark and wicked world below. IT WAS JUST AS IMPOSSIBLE FOR THEM TO GET ON THE PATH AGAIN AND GO TO THE CITY, AS ALL THE WICKED WORLD WHICH GOD HAD REJECTED. THEY FELL ALL THE WAY ALONG THE PATH ONE AFTER ANOTHER, UNTIL Soon /- we heard the voice of God like many waters, which gave us the day and hour of Jesus' coming. The living saints, 144,000 in number, knew and understood the voice, while the wicked thought it was thunder and an earthquake. When God spoke /SPAKE the time, He poured upon /ON us the Holy Ghost, and our faces began to light up and shine with the glory of God, as Moses' did when he came down from Mount Sinai.


BY THIS TIME The 144,000 were all sealed and perfectly united. On their foreheads was written, God, New Jerusalem, and a glorious star containing Jesus' new name. At our happy, holy state the wicked were enraged, and would rush violently up to lay hands on us to thrust us into /IN prison, when we would stretch forth the hand in the name of the Lord, and they /THE WICKED would fall helpless to the ground. Then it was that the synagogue of Satan knew that God had loved us who could wash one another's feet and salute the brethren with a holy kiss, and they worshiped at our feet.


Soon our eyes were drawn to the east, for a small black cloud had appeared, about half as large as a man's hand, which we all knew was the sign of the Son of man. We all in solemn silence gazed on the cloud as it drew nearer and became lighter, /LIGHTER AND BRIGHTER glorious, and still more glorious, till it was a great white cloud. The bottom appeared like fire; a rainbow was over the cloud /IT, while /- around it /THE CLOUD were ten thousand angels, singing a most lovely song; and upon/ON it sat the Son of man. ON HIS HEAD WERE CROWNS His hair was white and curly and lay on His shoulders; and upon His head were many crowns /-. His feet had the appearance of fire; in His right hand was a sharp sickle; in His left, a silver trumpet. His eyes were as a flame of fire, which searched His children through and through. Then all faces gathered paleness, and those that God had rejected gathered blackness. Then we all cried out, "Who shall be able to stand? Is my robe spotless?" Then the angels ceased to sing, and there was some time of awful silence, when Jesus spoke: "Those who have clean hands and pure hearts /HEART shall be able to stand; My grace is sufficient for you." At this our faces lighted up, and joy filled every heart. And the angels struck a note higher and sang again, while the cloud drew still nearer the earth.


Then Jesus' silver trumpet sounded, as He descended on the cloud, wrapped in flames of fire. He gazed on the graves of the sleeping saints, then raised His eyes and hands to heaven, and cried OUT, "Awake! awake! awake! ye that sleep in the dust, and arise." Then there was a mighty earthquake. The graves opened, and the dead came up clothed with immortality. The 144,000 shouted, "Alleluia!" /HALLELUJAH as they recognized their friends who had been torn from them by death, and in the same moment we were changed and caught up together with them to meet the Lord in the air.


We all entered the cloud together, and were seven days ascending to the sea of glass, when Jesus brought the crowns, and with His own right hand placed them on our heads. He gave us harps of gold and palms of victory. Here on the sea of glass the 144,000 stood in a perfect square. Some of them had very bright crowns, others not so bright. Some crowns appeared heavy with stars, while others had but few. All were perfectly satisfied with their crowns. And they were all clothed with a glorious white mantle from their shoulders to their feet. Angels were all about us as we marched over the sea of glass to the gate of the city. Jesus raised His mighty, glorious arm, laid hold of the pearly /- gate, swung it back on its glittering /GOLDEN hinges, and said to us, "You have washed your robes in My blood, stood stiffly for My truth, enter in." We all marched in and felt that we had a perfect right in the city.

Here we saw the tree of life and the throne of God. Out of the throne came a pure river of water, and on either side of the river was the tree of life. On one side of the river was a trunk of a tree, and a trunk on the other side of the river, both of pure, transparent gold. At first I thought I saw two trees. I looked again, and saw that they were united at the top in one tree. So it was the tree of life on either side of the river of life. Its branches bowed to the place where we stood, and the fruit was glorious; it looked like gold mixed with silver.


We all went under the tree and sat down to look at the glory of the place, when Brethren /BROTHERS Fitch and Stockman, who had preached the gospel of the kingdom, and whom God had laid in the grave to save them, came up to us and asked us what we had passed through while they were sleeping. We tried to call up our greatest trials, but they looked so small compared with the far more exceeding and eternal weight of glory that surrounded us that we could not speak them out, and we all cried out, "Alleluia, /HALLELUJAH heaven is cheap enough!" and we touched our glorious harps and made heaven's arches ring.

AND AS WE WERE GAZING AT THE GLORIES OF THE PLACE OUR EYES WERE ATTRACTED UPWARDS TO SOMETHING THAT HAD THE APPEARANCE OF SILVER. I ASKED JESUS TO LET ME SEE WHAT WAS WITHIN THERE. IN A MOMENT WE WERE WINGING OUR WAY UPWARD, AND ENTERING IN; HERE WE SAW GOOD OLD FATHER ABRAHAM, ISAAC, JACOB, NOAH, DANIEL, AND MANY LIKE THEM. AND I SAW A VAIL WITH A HEAVY FRINGE OF SILVER AND GOLD, AS A BORDER ON THE BOTTOM; IT WAS VERY BEAUTIFUL. I ASKED JESUS WHAT WAS WITHIN THE VAIL. HE RAISED IT WITH HIS OWN RIGHT ARM, AND BADE ME TAKE HEED. I SAW THERE A GLORIOUS ARK, OVERLAID WITH PURE GOLD, AND IT HAD A GLORIOUS BORDER, RESEMBLING JESUS´ CROWNS; AND ON IT WERE TWO BRIGHT ANGELS – THEIR WINGS WERE SPREAD OVER THE ARK AS THEY SAT ON EACH END, WITH THEIR FACES TURNED TOWARS EACH OTHER AND LOOKING DOWNWARD. IN THE ARK, BENEATH WHERE THE ANGELS´ WINGS WERE SPREAD, WAS A GOLDEN POT OF MANNA, OF A YELLOWISH CAST; AND I SAW A ROD, WHICH JESUS SAID WAS AARON´S; I SAW IT BUD, BLOSSOM AND BEAR FRUIT. AND I SAW TWO LONG GOLDEN RODS, ON WHICH HUNG SILVER WIRES, AND ON THE WIRES MOST GLORIOUS GRAPES; ON CLUSTER WAS MORE THAN A MAN HERE COULD CARRY. AND I SAW JESUS STEP UP AND TAKE OF THE MANNA, ALMONDS, GRAPES AND POMEGRANATES, AND BEAR THEM DOWN TO THE CITY, AND PLACE THEM ON THE SUPPER TABLE. I STEPPED UP TO SEE HOW MUCH WAS TAKEN AWAY, AND THERE WAS JUST AS MUCH LEFT; AND WE SHOUTED HALLELUJAH – AMEN. WE ALL DESCENDED FROM THIS PLACE DOWN INTO THE CITY, AND With Jesus at our head we all descended from the city down to this earth, on a great and mighty mountain, which could not bear Jesus up, and it parted asunder, and there was a mighty plain. Then we looked up and saw the great city, with twelve foundations, and twelve gates, three on each side, and an angel at each gate. AND We /- all cried out, "The city, the great city, it's coming, it's coming down from God out of heaven," and it came and settled on the place where we stood. Then we began to look at the glorious things outside of the city. There I saw most glorious houses, that had the appearance of silver, supported by four pillars set with pearls most glorious to behold. These were to be inhabited by the saints. In each was a golden shelf. I saw many of the saints go into the houses, take off their glittering crowns and lay them on the shelf, then go out into the field by the houses to do something with the earth; not as we have to do with the earth here; no, no. A glorious light shone all about their heads, and they were continually shouting and offering praises to God.


I saw another field full of all kinds of flowers, and as I plucked them, I cried out, WELL "They will never fade." Next I saw a field of tall grass, most glorious to behold; it was living green and had a reflection of silver and gold, as it waved proudly to the glory of King Jesus. Then we entered a field full of all kinds of beasts--the lion, the lamb, the leopard, and the wolf, all together in perfect union. We passed through the midst of them, and they followed on peaceably after. Then we entered a wood, not like the dark woods we have here; no, no; but light, and all over glorious; the branches of the trees moved /WAVED to and fro, and we all cried out, "We will dwell safely in the wilderness and sleep in the woods." We passed through the woods, for we were on our way to Mount Zion.


As we were traveling along, we met a company who also were gazing at the glories of the place. I noticed red as a border on their garments; their crowns were brilliant; their robes were pure white. As we greeted them, I asked Jesus who they were. He said they were martyrs that had been slain for Him. With them was an innumerable company of little ones; they also had a hem of red on their garments. Mount Zion was just before us, and on the mount was /SAT a glorious temple, and about it were seven other mountains, on which grew roses and lilies. And I saw the little ones climb, or, if they chose, use their little wings and fly, to the top of the mountains and pluck the never-fading flowers. There were all kinds of trees around the temple to beautify the place: the box, the pine, the fir, the oil, the myrtle, the pomegranate, and the fig tree bowed down with the weight of its timely figs--these made the place all over glorious. And as we were about to enter the holy temple, Jesus raised His lovely voice and said, "Only the 144,000 enter this place," and we shouted, "Alleluia." /HALLELUJAH


WELL, BLESS THE LORD. DEAR BRETHREN AND SISTERS, IT IS AN EXTRA MEETING FOR THOSE WHO HAVE THE SEAL OF THE LIVIN GOD. This temple was supported by seven pillars, all of transparent gold, set with pearls most glorious. The wonderful /GLORIOUS things I there saw I /I SAW cannot describe TO YOU. Oh, that I could talk in the language of Canaan, then could I tell a little of the glory of the better /UPPER world. BUT, IF FAITHFUL, YOU SOON WILL KNOW ALL ABOUT IT. I saw there tables of stone in which the names of the 144,000 were engraved in letters of gold. After we HAD beheld the glory of the temple, we went out, and /THEN Jesus left us and went to the city. Soon we heard His lovely voice again, saying, "Come, My people, you have come out of great tribulation, and done My will; suffered for Me; come in to supper, for I will gird Myself, and serve you." We shouted, "Alleluia! /HALLELUJAH glory!" and entered into the city. TÄSSÄ KOHTAA RIVI PISTEITÄ ELI JOTAIN POISTETTU JO LITTLE FLOCKIN VERSIOSTA And I saw a table of pure silver; it was many miles in length, yet our eyes could extend over it. I saw the fruit of the tree of life, the manna, almonds, figs, pomegranates, grapes, and many other kinds of fruit. WE ALL RECLINED AT THE TABLE. I asked Jesus to let me eat of the fruit. He said, "Not now. Those who eat of the fruit of this land go back to earth no more. But in a little while, if faithful, you shall both eat of the fruit of the tree of life and drink of the water of the fountain." And He said, "You must go back to the earth again and relate to others what I have revealed to you." Then an angel bore me gently down to this dark world. Sometimes I think I can stay here no /ANY longer; all things of earth look so dreary. I feel very lonely here, for I have seen a better land. Oh, that I had wings like a dove, then would I fly away and be at rest! –

Lähteet: Ellen White, Early Writings, osa Experience and Views http://www.ellenwhite.org/sl/ew1.htm
James White, A Word to the "Little Flock", Ellenin Whiten kirjoitus "To the remnant scattered abroad" sivut 14-18.

Lue lisää

Lisään vielä, että jokainen voi lukea Ellen Whiten oman selityksen poistoille teoksesta

Selected Messages, Book 1 (1958) [kompilaatio]
kappale 5, otsikko An Explation of Early Statements.

Kappale on liian pitkä tänne laitettavaksi.

Timo Flink

Timo Flink kirjoitti:

Ok, nyt ymmärrän mitä tarkoitat. Olin sen verran väsynyt, että luulin sinun tarkoittavan sitä, ettei ensimmäistä näkyä ole suomeksi, johon sitten vastasin. Pahoittelen. Luin molemmat tekstit uudestaan ja olet siinä oikeassa, että tuota yhtä paragraafia ei ole Early Writings:ssa. Tätä en ollut itse jostain syystä huomannut. Suurin osa noista näyttämistäsi eroista on kuitenkin kirjoitusasullisia. Ne eivät muuta tekstisisältöä miksikään. Ainoat todelliset erot ovat siis muutaman lauseen ja yhden paragraafin puuttuminen.
Katselin asiaa uudestaan ja löysin esitetyn selityksen noiden muutaman asian poistolle (alla, sama periaate pätee Early Writings:iin)

Why Were the Lines Omitted in 1851?

It may be asked, then, why were the three lines omitted from the printing of the vision in 1851 in Mrs. White's first book? In introducing the vision in the book, she gives a very general reason for all omission--space and repetition of subject matter. This would apply more to the paragraphs descriptive of the new earth than the three lines in question. As to the statement embodied in them, the author herself had the right, even the responsibility, to choose content and wording for her book that would correctly convey what was revealed to her. If there were phrases that were capable of distortion or interpretation to mean that which she did not intend to teach, she had the privilege and even the duty of handling the matter in such a way that the printed account would correctly reflect her intentions. {1BIO 270.1}
Again, one must not overlook Ellen White's reference to the "144,000 living saints" and her later explanation of what she meant by the "shut door." One must be alert to other evidences that indicate she did not hold the extreme view of no salvation for sinners, either at the time she wrote the letter to Enoch Jacobs on December 20, 1845, or in 1851, when her first book was published. {1BIO 270.2}

Seuraavien sanojen "WELL, BLESS THE LORD. DEAR BRETHREN AND SISTERS, IT IS AN EXTRA MEETING FOR THOSE WHO HAVE THE SEAL OF THE LIVIN GOD" poisto on helppo ymmärtää. Alun perin teksti oli kirjeessä Eli Curtikselle eikä teksti tietysti päde kun kohderyhmä on toinen.

Pitänee tässä varmaan mainita se, että Adventtikirkko ei usko sanainspiraatioon, vaan ajatusinspiraatioon. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että innoitettua tekstiä voi ja saa editoida, kuten EGW usein teki. Kyse on sanoman tehokkaasta välittämisestä.

Myönnän, että olin väärässä sanoessani teosten olleen identtisiä. Pahoittelen virhettäni. En tosiaankaan ollut tullut huomanneeksi tuon paragraafin puuttumista. No, aina oppii uutta :) Kiitos siitä huomiosta. Mutta sitten voisi kysyä, mitä oleellista eroa teksteissä on? Mielestäni ei mitään sellaista, joka jotenkin romuttaisi kaiken muun.

Vastaus ihan alkuperäiseen kysymykseesi kirjan A Word to the Little Flock kääntämisestä on silti sama. Sitä ei ole eikä tule suomeksi, koska Kirjatoimi ei ylipäänsä aio kääntää kaikkea (näin olen ymmärtänyt). Aikakausien taistelu -sarja on hänen pääteoksensa ja se on suomeksi Alfa ja Oomega nimellä.

Lue lisää

Tuo kysymys suljetusta ovesta askarrutti minuakin aikanaan melkoisesti. Vaikka juttu on vanha, laitoin ne joku vuosi sitten internetiin. Olen pyrkinyt välttämään militanttia otetta kysymykseen:

http://koti.mbnet.fi/kaukop/shutdor1.htm

http://koti.mbnet.fi/kaukop/shutdor2.htm

-björn- kirjoitti:

Kun tuota lukee, niin huomaa Raamatun olevan ylivertainen EG Whiten teksteihin verrattuna.
On käsittämätöntä naisen alkaa selittämään puhki asioita jotka ovat selvästi kerrottu Raamatussa.
Tuollaiset tekstit on kuitenkin tarkistettava Raamatusta, ja ne eivät selvennä mitään.
Päinvastoin selitys on täynnä asiavirheitä joita ei niiden paljouden vuoksi edes viitsi kommentoida.
Minä en voi ymmärtää henkilöitä jotka menevät tulkinnoillaan sotkemaan asiota turhan takia.
Enkä niitä jotka mokomaa menettelyä puolustavat.
Te olette merkillisiä vänkääjiä lisätäksenne ylimääräistä Raamatun selkeään sanomaan.

2.Kor.10:12 Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.

Tiituksen kirje:
1:16 He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sille he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

2.Pietarin kirje:
2:13 saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne;
2:14 heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.
2:15 He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa,

Lue lisää

Mikäli tarkoitat viittausta Nooan aikaan, niin kyllähän armon ovi sulkeutui tuomitulta maailmalta kun Nooa meni perheineen arkkiin. Seitsemän päivän kuluttua vedenpaisumus hukutti arkin ulkopuolelle jääneet ihmiset. Samoin tuli tuhosi Sodoman ja Gomorran kun Loot sen jätti. Eli jälleen armon ovi sulkeutui ja tilalle tuli jumalallinen tuomio. Vai tarkoititko jotain muuta?

Timo Flink

Timo Flink kirjoitti:

Ok, nyt ymmärrän mitä tarkoitat. Olin sen verran väsynyt, että luulin sinun tarkoittavan sitä, ettei ensimmäistä näkyä ole suomeksi, johon sitten vastasin. Pahoittelen. Luin molemmat tekstit uudestaan ja olet siinä oikeassa, että tuota yhtä paragraafia ei ole Early Writings:ssa. Tätä en ollut itse jostain syystä huomannut. Suurin osa noista näyttämistäsi eroista on kuitenkin kirjoitusasullisia. Ne eivät muuta tekstisisältöä miksikään. Ainoat todelliset erot ovat siis muutaman lauseen ja yhden paragraafin puuttuminen.
Katselin asiaa uudestaan ja löysin esitetyn selityksen noiden muutaman asian poistolle (alla, sama periaate pätee Early Writings:iin)

Why Were the Lines Omitted in 1851?

It may be asked, then, why were the three lines omitted from the printing of the vision in 1851 in Mrs. White's first book? In introducing the vision in the book, she gives a very general reason for all omission--space and repetition of subject matter. This would apply more to the paragraphs descriptive of the new earth than the three lines in question. As to the statement embodied in them, the author herself had the right, even the responsibility, to choose content and wording for her book that would correctly convey what was revealed to her. If there were phrases that were capable of distortion or interpretation to mean that which she did not intend to teach, she had the privilege and even the duty of handling the matter in such a way that the printed account would correctly reflect her intentions. {1BIO 270.1}
Again, one must not overlook Ellen White's reference to the "144,000 living saints" and her later explanation of what she meant by the "shut door." One must be alert to other evidences that indicate she did not hold the extreme view of no salvation for sinners, either at the time she wrote the letter to Enoch Jacobs on December 20, 1845, or in 1851, when her first book was published. {1BIO 270.2}

Seuraavien sanojen "WELL, BLESS THE LORD. DEAR BRETHREN AND SISTERS, IT IS AN EXTRA MEETING FOR THOSE WHO HAVE THE SEAL OF THE LIVIN GOD" poisto on helppo ymmärtää. Alun perin teksti oli kirjeessä Eli Curtikselle eikä teksti tietysti päde kun kohderyhmä on toinen.

Pitänee tässä varmaan mainita se, että Adventtikirkko ei usko sanainspiraatioon, vaan ajatusinspiraatioon. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että innoitettua tekstiä voi ja saa editoida, kuten EGW usein teki. Kyse on sanoman tehokkaasta välittämisestä.

Myönnän, että olin väärässä sanoessani teosten olleen identtisiä. Pahoittelen virhettäni. En tosiaankaan ollut tullut huomanneeksi tuon paragraafin puuttumista. No, aina oppii uutta :) Kiitos siitä huomiosta. Mutta sitten voisi kysyä, mitä oleellista eroa teksteissä on? Mielestäni ei mitään sellaista, joka jotenkin romuttaisi kaiken muun.

Vastaus ihan alkuperäiseen kysymykseesi kirjan A Word to the Little Flock kääntämisestä on silti sama. Sitä ei ole eikä tule suomeksi, koska Kirjatoimi ei ylipäänsä aio kääntää kaikkea (näin olen ymmärtänyt). Aikakausien taistelu -sarja on hänen pääteoksensa ja se on suomeksi Alfa ja Oomega nimellä.

Lue lisää

Tuo näky nyt ei ollut muutenkaan mikään jumalallinen näky miltään osin, mutta ne osat mitä Ellen piilotteli myöhemmin olivat tärkeitä piilotella.

Ensinnäkin tuo osa, joka oli suljetun oven opin perustana. Suljettu ovihan ei toteutunut. Vuosi 1851 tuli ja meni eikä Jeesus tullut eikä sitän ennen oltu saatu käännytettyä 144.000 milleristiä Ellenin oppeihin. Muita ei voinut käännyttääkään, koska he olivat jo tuomitut, heillä ei ollut mahdollista tulla oikeasti uskoon.

Toiseksi tuo osa, jossa puhuttiin arkista taivaassa oli kiusallinen, koska Ellen ei siinä nähnyt, että neljäs eli sapattikäsky olisi loistanut. Ellenin kuultua sapatista Batesilta hän vasta sitä seuranneessa näyssä näki uuden näyn ja siinä oli sama arkki taivaassa ja kas kummaa sapattikäsky oli alkanut loistamaan.

Timo Flink kirjoitti:

==>Siellä kerrotaan jo 1950 luvulla havaitun tutkivantuomion perustelu raamatulla mahdottomaksi

Suosittelen hankkimaan Daniel and Revelation Committee -sarjan Biblical Research Institutelta, niin huomaat, että tutkivan tuomion konsepti on raamatullinen. 1980 ja 1990-luvuilla teologinen tutkimus eteni huomattavasti tässä asiassa. Kirjatoimelta on tulossa lähiaikoina pyhäkköä käsittelevä kirjakin, jos kiinnostaa.

mitä vaan kirjoitti:

Suosittelen hankkimaan Daniel and Revelation Committee -sarjan Biblical Research Institutelta, niin huomaat, että tutkivan tuomion konsepti on raamatullinen. 1980 ja 1990-luvuilla teologinen tutkimus eteni huomattavasti tässä asiassa. Kirjatoimelta on tulossa lähiaikoina pyhäkköä käsittelevä kirjakin, jos kiinnostaa.

Lue lisää

Kyseessä on ammattiteologien heprean- ja kreikankielisiä alkutekstejä käsittelevä sarja, eikä se todellakaan ole fiktiota. Päinvastoin. Sarja voi olla paikka paikoin vaativaa luettavaa, mutta suosittelen silti.

Timo Flink

uskova_1 kirjoitti:

Tuo näky nyt ei ollut muutenkaan mikään jumalallinen näky miltään osin, mutta ne osat mitä Ellen piilotteli myöhemmin olivat tärkeitä piilotella.

Ensinnäkin tuo osa, joka oli suljetun oven opin perustana. Suljettu ovihan ei toteutunut. Vuosi 1851 tuli ja meni eikä Jeesus tullut eikä sitän ennen oltu saatu käännytettyä 144.000 milleristiä Ellenin oppeihin. Muita ei voinut käännyttääkään, koska he olivat jo tuomitut, heillä ei ollut mahdollista tulla oikeasti uskoon.

Toiseksi tuo osa, jossa puhuttiin arkista taivaassa oli kiusallinen, koska Ellen ei siinä nähnyt, että neljäs eli sapattikäsky olisi loistanut. Ellenin kuultua sapatista Batesilta hän vasta sitä seuranneessa näyssä näki uuden näyn ja siinä oli sama arkki taivaassa ja kas kummaa sapattikäsky oli alkanut loistamaan.

Lue lisää

==>Ensinnäkin tuo osa, joka oli suljetun oven opin perustana.

Timo Flink kirjoitti:

==>Ensinnäkin tuo osa, joka oli suljetun oven opin perustana.

Taitavasti lainaat niitä Ellenin selityksiä, jotka hän selitteli, kun oli jo itse joutunut toteamaan, että pieleen meni hänen näkynsä. Uskotko itse tuon väärän profeetan jälkivaleisiin?

Mutta luepas, mitä Ellen sanoi, kun vielä painosti muita suljetun oven oppiin:

Ellen itse kirjoittaa 1846 helmikuussa 1845 tapahtuneesta näystään:
"Kun olin Exeterissä, Mainessa, kokouksessa Israel Dammonin, Jamesin ja monen muun kanssa, monet heistä eivät uskoneet suljettuun oveen. Minä kärsin paljon kokouksen alussa. Epäusko näytti olevan joka puolella.
Siellä oli sisar, jota kutsuttiin hyvin hengelliseksi. Hän oli matkustanut paljon ja ollut vahva saarnaaja suurimman osan kahdenkymmenen vuoden ajasta. Hän oli todella ollut oikea Israelin äiti. Mutta oli syntynyt erimielisyyttä suljetusta ovesta. Hän oli hyvin myötätuntoinen eikä voinut uskoa, että ovi oli kiinni (Minä en ollut tiennyt heidän erimielisyyksistään). Sisar Durben nousi puhumaan. Minä olin hyvin, hyvin surullinen.
Pitkään sieluni näytti olevan suuressa hädässä ja kun hän puhui, minä putosin tuolilta lattialle. Silloin sain näyn, että Jeesus nousi välittäjän valtaistuimeltaan ja meni Pyhimpään Sulhasena ottamaan vastaan valtakuntansa. He olivat syvästi kiinnostuneet näystä. He kaikki sanoivat, että se oli heille täysin uutta. Herra teki töitä mahtavalla voimalla asettaessaan totuuden heidän sydämiinsä.

Sisar Durben tiesi, mikä Herran voima oli, sillä hän oli tuntenut sen monet kerrat; ja pian sen jälkeen, kun minä olin pudonnut, hänet kaadettiin ja hän kaatui lattialle ja anoi itkien armoa Jumalalta. Kun tulin näystäni ulos, korviani tervehti sisar Durbenin laulu ja kovaääninen huuto. Useimmat heistä hyväksyivät näyn ja asettuivat kannattamaan suljettua ovea." Samassa kirjoituksessa Ellen kertoo, kuinka hän näkyineen käännytti epäilijöitä suljettuun oveen muuallakin. Exeterin tapahtumat Ellen kirjoitti alun perin kirjeenä 13.7.1847 Joseph Batesille. (Anderson Dirk 1999. WHITE OUT, s. 26-28. Ottanut lainauksen Manuscript Releases vol 5 In her letter to Bates she gives the setting of this vision and tells of its fruitage in establishing confidence in the fulfillment of prophecy on October 22, 1844.)

Ellen kulki ympäri ja yritti käännyttää näkyihinsä ja uusiin oppeihin pettymyksen jälkeen hajaantuneita milleristejä, muilla ei ollut enää mitään mahdollisuutta. Ellen kirjoittaakin: "Minä näin, että mystiset merkit ja ihmeet ja väärät parannukset lisääntyisivät ja leviäisivät. Parannukset, jotka minulle näytettiin eivät olleet parannuksia virheestä totuuteen, vaan pahasta huonompaan, sillä ne, jotka todistavat muutosta sydämessään olivat vain kietoutuneet uskonnolliseen asuun, joka peitti syntisen sydämen pahuuden. Jotkut näyttivät todella kääntyneiltä, pettääkseen Jumalan kansaa; mutta jos heidän sydämensä nähtäisiin, ne olisivat yhtä mustat kuin aina. Saattava enkelini pyysi minua etsimään hengen tuskaa syntisten puolesta, kuten oli ennen. Minä katsoin, mutta en pystynyt näkemään sitä, sillä heidän pelastuksensa aika on ohi." (Martin Mark J. SEVENTH-DAY ADVENTISM AND THE WRITINGS OF ELLEN G. WHITE, luku 5; ottanut lainauksen Present Truth, s. 21-22, elokuu 1849)

Suljetun oven ajan piti kestää 7 vuotta, sillä Ellen ja seuraajansa odottivat Jeesusta takaisin vuonna 1851 ja Jeesushan oli heidän mukaansa mennyt taivaassa kuvitellusta pyhästä kaikkein pyhimpään 22.10.1844 ja sulkenut oven perässään.

Mutta jälkiselittelyistä huolimatta on tosiasia, että Ellen uhkaillen käännytti ihmisiä suljetun oven sekä muihin oppeihinsa. Ja tosiasia on, että Ellen sanoi, että muut eivät voi enää pelastua kuin vuoden 1844 odotuksessa olleet. Näitä Ellen käännytti suljetun oven oppiin ja heillä oli mahdollisuus pelastukseen vain, jos liittyivät Ellenin joukkoihin ja uskoivat kaikki opit.

Timo Flink kirjoitti:

Lisään tähän vielä, mitä Ellen itse sanoi shut door ajatuksesta. Pahoittelen, että teksti on pitkä.

Timo Flink
---

The "Shut Door" Defined

It is claimed that these expressions prove the shut-door doctrine, and that this is the reason of their omission in later editions. But in fact they teach only that which has been and is still held by us as a people, as I shall show.
63
{1SM 62.4}
For a time after the disappointment in 1844, I did hold, in common with the advent body, that the door of mercy was then forever closed to the world. This position was taken before my first vision was given me. It was the light given me of God that corrected our error, and enabled us to see the true position. {1SM 63.1}
I am still a believer in the shut-door theory, but not in the sense in which we at first employed the term or in which it is employed by my opponents. {1SM 63.2}
There was a shut door in Noah's day. There was at that time a withdrawal of the Spirit of God from the sinful race that perished in the waters of the Flood. God Himself gave the shut-door message to Noah: {1SM 63.3}
"My spirit shall not always strive with man, for that he also is flesh: yet his days shall be an hundred and twenty years" (Gen. 6:3). {1SM 63.4}
There was a shut door in the days of Abraham. Mercy ceased to plead with the inhabitants of Sodom, and all but Lot, with his wife and two daughters, were consumed by the fire sent down from heaven. {1SM 63.5}
There was a shut door in Christ's day. The Son of God declared to the unbelieving Jews of that generation, "Your house is left unto you desolate" (Matt. 23:38). {1SM 63.6}
Looking down the stream of time to the last days, the same infinite power proclaimed through John: {1SM 63.7}
"These things saith he that is holy, he that is true, he that hath the key of David, he that openeth, and no man shutteth; and shutteth, and no man openeth" (Rev. 3:7). {1SM 63.8}
I was shown in vision, and I still believe, that there was a shut door in 1844. All who saw the light of the first and second angels' messages and rejected that light, were left in darkness. And those who accepted it and received the Holy Spirit which attended the proclamation of the message from heaven, and who afterward renounced their faith and pronounced their experience a delusion, thereby rejected the Spirit of God, and it no longer pleaded with them. {1SM 63.9}
Those who did not see the light, had not the guilt of its rejection. It was only the class who had despised the light
64
from heaven that the Spirit of God could not reach. And this class included, as I have stated, both those who refused to accept the message when it was presented to them, and also those who, having received it, afterward renounced their faith. These might have a form of godliness, and profess to be followers of Christ; but having no living connection with God, they would be taken captive by the delusions of Satan. These two classes are brought to view in the vision--those who declared the light which they had followed a delusion, and the wicked of the world who, having rejected the light, had been rejected of God. No reference is made to those who had not seen the light, and therefore were not guilty of its rejection. {1SM 63.10}
In order to prove that I believed and taught the shut-door doctrine, Mr. C gives a quotation from the Review of June 11, 1861, signed by nine of our prominent members. The quotation reads as follows: {1SM 64.1}
"Our views of the work before us were then mostly vague and indefinite, some still retaining the idea adopted by the body of advent believers in 1844, with William Miller at their head, that our work for 'the world' was finished, and that the message was confined to those of the original advent faith. So firmly was this believed that one of our number was nearly refused the message, the individual presenting it having doubts of the possibility of his salvation because he was not in 'the '44 move.'" {1SM 64.2}
To this I need only to add, that in the same meeting in which it was urged that the message could not be given to this brother, a testimony was given me through vision to encourage him to hope in God and to give his heart fully to Jesus, which he did then and there. {1SM 64.3}
---

Lue lisää

Muistelmat historiallisena lähteenä ovat tunnetusti omgelmallisia. Akateemisissa ympyröissä aikalaislähteet ovat primaarisia. Nuo sitaatit, jotka Timo Flink toi esille, ovat 30 - 40 vuotta myöhempiä. Akateemisissa piireissä opponentti tarttuu tällaisiin oitis ja pahimmassa tapauksessa voi kaataa koko esityksen.

Nuo kohdat, jotka Timo Flink toi esille, kertovat kirjoittamisen aikaisesta tilanteesta kuten 1847 kijoitetutkin. Ihmisellä on oikeus ja joskus velvollisuuskin tarkistaa käsityksiään elämänsä aikana, näin myös Ellen Whitella. Se mikä tässä on ongelmallista, on vaatimus profeetan erehtymättömyydestä ja siitä kiinnipitämisestä. Taas palataan kysymykseen instituutiosta.

Timo Flink kirjoitti:

Mikäli tarkoitat viittausta Nooan aikaan, niin kyllähän armon ovi sulkeutui tuomitulta maailmalta kun Nooa meni perheineen arkkiin. Seitsemän päivän kuluttua vedenpaisumus hukutti arkin ulkopuolelle jääneet ihmiset. Samoin tuli tuhosi Sodoman ja Gomorran kun Loot sen jätti. Eli jälleen armon ovi sulkeutui ja tilalle tuli jumalallinen tuomio. Vai tarkoititko jotain muuta?

Timo Flink

Lue lisää

Pidät itseäsi teologina jonka tulisi olla harjaantunut ymmärtämään sanomisien merkityksen.
Nooahan on kuollut aikoja sitten.
Nykyisiinhän minä viittasin kuten teki Pietarikin.
Haureudella viitataan Hengelliseen keskinäiseen toinen toiseltaan opin ottamiseen oikean opettajan sijaan, joka on Evankeliumin sanoma.
Siihen kehittämiseenhään (hauteuteen) annu42 viittasi puhuessaan tuolla aikaisemmssa viestissään adventistien opin alkuajoista ja muutoksista kirkon opetuksessa.
Vaikeaahan se on keskustella kun toiset puhuu puheenvuoroissaan Nooasta ja toiset aivan muusta.

Timo Flink kirjoitti:

Kyseessä on ammattiteologien heprean- ja kreikankielisiä alkutekstejä käsittelevä sarja, eikä se todellakaan ole fiktiota. Päinvastoin. Sarja voi olla paikka paikoin vaativaa luettavaa, mutta suosittelen silti.

Timo Flink

Lue lisää

hoohhoijaa kirjoitti:

Lukekaa kyseinen kirjasarja, niin tiedätte, miksi minä edelleen uskon tutkivaan tuomioon ja Jeesuksen pyhäkköpalvelukseen. Sillä ei ole tekemistä EGW:n kirjoitusten kanssa. Eikä täällä ole todistettu yhtään mitään. Tänne on kirjoitettu viikko toisensa jälkeen samoja syytteitä ja väitteitä. Pyhäköstä voi lukea helpommin seurattavan version

http://www.adventtikirkko.fi/opetus/pyhakko.htm

Teksti käy läpi RAAMATUN opetuksen asiasta. En ole nähnyt yhtään ainoaa kirjoitusta, joka edes yrittäisi käydä läpi tekstissä annettuja perusteita. Ainoa mitä täällä on kirjoitettu, on joukko syytöksiä.

Timo Flink

-björn- kirjoitti:

Pidät itseäsi teologina jonka tulisi olla harjaantunut ymmärtämään sanomisien merkityksen.
Nooahan on kuollut aikoja sitten.
Nykyisiinhän minä viittasin kuten teki Pietarikin.
Haureudella viitataan Hengelliseen keskinäiseen toinen toiseltaan opin ottamiseen oikean opettajan sijaan, joka on Evankeliumin sanoma.
Siihen kehittämiseenhään (hauteuteen) annu42 viittasi puhuessaan tuolla aikaisemmssa viestissään adventistien opin alkuajoista ja muutoksista kirkon opetuksessa.
Vaikeaahan se on keskustella kun toiset puhuu puheenvuoroissaan Nooasta ja toiset aivan muusta.

Lue lisää

Siksi, että EGW-lainauksessani puhutaan Nooan ja Lootin päivistä ja tekstisi alussa kommentoit EGW:n tekstiä.

Timo Flink

Joillekkin on tullut Ellen Whiten ongelmaksi tällä pastalla? Jos seurakunnassa joku jatkuvasti hokee hänestä, mitä tekisin? Kaikella rakkaudella kehoittisin hakeutumaan ammattiauttajan juttusille. Viellä seurakunnassa ei ole sellaista henkilöä vastaan tullut, jolle olisi tarvetta näin sanoa (yli 30 v. kokemmus).
Seurakunnassa puhutaan Kristuksesta ja Hänen rakkaudestaan syntistä ihmistä kohtaan. Jumalan rakkaus näkyy kristityssä. Hegelmistään puu tunnetaan.Kristityillä on rauha itsensä ja luojassa kassa. Siitä iloitsemme Hänen Armostaan päivittäin. Joh. 3:16 Jumalan siunausta kaikille, jotka Hänet vastaan ottavat

Johannes kirjoitti:

Joillekkin on tullut Ellen Whiten ongelmaksi tällä pastalla? Jos seurakunnassa joku jatkuvasti hokee hänestä, mitä tekisin? Kaikella rakkaudella kehoittisin hakeutumaan ammattiauttajan juttusille. Viellä seurakunnassa ei ole sellaista henkilöä vastaan tullut, jolle olisi tarvetta näin sanoa (yli 30 v. kokemmus).
Seurakunnassa puhutaan Kristuksesta ja Hänen rakkaudestaan syntistä ihmistä kohtaan. Jumalan rakkaus näkyy kristityssä. Hegelmistään puu tunnetaan.Kristityillä on rauha itsensä ja luojassa kassa. Siitä iloitsemme Hänen Armostaan päivittäin. Joh. 3:16 Jumalan siunausta kaikille, jotka Hänet vastaan ottavat

Lue lisää

No, on se ongelma niille jotka eivät kuulu seurakuntaan.
Toisaalta on huvittavaa lukea täällä tekstejä ihmisiltä, jotka vain heittävät arvailuja ilmaan mukamas varmana tietona.
Ketkään muut eivät korota Elleniä kuin ns. vastustajat.Hekin vain herjaten.

ja näin. kirjoitti:

No, on se ongelma niille jotka eivät kuulu seurakuntaan.
Toisaalta on huvittavaa lukea täällä tekstejä ihmisiltä, jotka vain heittävät arvailuja ilmaan mukamas varmana tietona.
Ketkään muut eivät korota Elleniä kuin ns. vastustajat.Hekin vain herjaten.

Lue lisää

Kukaan ei muuta mielipidettään todisteiden painavuuden vuoksi.
Ihmisille riittää kun on tuttu ja turvallinen hengellinen koti missä kaikki tuntuu kodikkaalta.
Oppiasioissa ei ole useimmille mitään ongelmaa kunhan sopu muuten säilyy.
Oppien opettajille asia on toisella tavalla tärkeää.
Niiden avulla luodaan ryhmäidentiteettiä ja yhteenkuuluvaisuudentunnetta jota ilman lauman koossapitäminen ei ole mahdollista.
Yhteinen uhka oppia vastaan koetaan päinvastoin luonnolliseksi ja kuuluvaksi uskovan elämään.

pitkästynyt kirjoitti:

Kukaan ei muuta mielipidettään todisteiden painavuuden vuoksi.
Ihmisille riittää kun on tuttu ja turvallinen hengellinen koti missä kaikki tuntuu kodikkaalta.
Oppiasioissa ei ole useimmille mitään ongelmaa kunhan sopu muuten säilyy.
Oppien opettajille asia on toisella tavalla tärkeää.
Niiden avulla luodaan ryhmäidentiteettiä ja yhteenkuuluvaisuudentunnetta jota ilman lauman koossapitäminen ei ole mahdollista.
Yhteinen uhka oppia vastaan koetaan päinvastoin luonnolliseksi ja kuuluvaksi uskovan elämään.

Lue lisää

Niin, uskoa ei voi perustaa edes todisteiden varaan,
uskoakseni, usko Jeesukseen riittää pelastumiseen.
Jos usko lepäisi todistusten varassa, oltaisiin heikoilla koska kaikilla ihmisillä on oma näkökantansa asioihin so. todistus.
Monesti samanhenkiset hakeutuu tai "johdatellaan" samanhenkisiin ryhmittymiin.