poromies, luonnonsuojelija vai metsuri??
vastaus: luonnonsuojelija,puhuu totta ja on aina rehellinen eikä tavoittele omaa etua.
vastaus: luonnonsuojelija,puhuu totta ja on aina rehellinen eikä tavoittele omaa etua.
kuka ei kuulu joukkoon
greengrass
191185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei vaan metsuri.
-Ei tarvitse yhteiskunnan tai järjestöjen tukia
-Elättää omin avuin itsensä ja perheensä sekä sen lisäksi 7,7 kertaisesti muita elinkeinoja (en malta heittää montako luonnonsuojelija poromiehistä puhumattakaan?)
-Liikkuu puhtaissa vaatteissa
-Osaa käyttäytyä (räkättäminen ei kuulu tapoihin)
-Suojelee luontoa
-Suhteellisuuden taju tallessa
Listaa voisi kyllä tarvitaessa jatkaa.
Mutta vastakysymys. Mikä erottaa luonnonsuojelijat ja poromiehet yhteiskunnan vihollisista?
Vastaus: Ei mikään.
SMP tai yhteiskunta näkee, että intiaanit (saamelaiset), jotka olivat täällä ennen meitä, eivät kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan? Juuri siksi?
ööaapisenreunalla
"Ei vaan metsuri.
-Ei tarvitse yhteiskunnan tai järjestöjen tukia"
Lapin metsurit ovat hyvin yksiselitteisesti yhteiskunnan sosiaalisin perustein tukityöllistämiä.
Jos alueella toimittaisi markkinoiden ehdoilla, muutama moto korvaisi kaikki metsurit.
että ympäristön ystävä hakkuuttaisi motolla metsurin sijaan. Kumpiko tekee ympäristöystävällisempää jälkeä?...:-)
sen paremmin motolla kuin metsurillakaan. Metsäluonnon kannalta hakkuujäljen ympäristöystävyydellä ei ole kovin suurta eroa. Molemma tuhoavat metsän sadoiksi vuosiksi.
Mutta kun keskustellaan yhteiskunnan tuista, niin metsureiden työpaikat ovat hyvin yksiselitteisesti sosiaalista tukityöllistämistä, joka rahoitetaan hakkaamalla pieni osa puusta taloudellisesti kannattavalla tavalla, eli motolla. Parin moton avulla siis metsureiden tappiollinen työ saadaan näyttämään nollatulosta.
kun kyseessä on uusiutuva luonnonvara? Mikä on metsää? Minun käsittääkseni puuston peittämä alue on metsää jo taimikkonakin. Eikä kiertoaika sentään satoja vuosia ole, niinkuin väität. Pohjoissuomessa yli 100v päätehakkuusta seuraavaan ja etelässä alle. Aika ikävännäköistä jälkeä taitaisi moto tehdä ensiharvennuksessa, kun tekisi sen "tukityöllistetyn" sijaan...
Inarissa kuivilla kankailla.
Etelämpänä Lapissa 120 v.
uusiutuvat 70 - 170 vuodessa puuvarat. Osa metsäekosysteemin muista osista uusiutuu paljon hitaammin. Aiheesta oli hyvä artikkeli Hesarin tiedesivuilla muutama viikko sitten.
Kysymys "Mikä on metsää?" on todella hyvä. Se on jokaisessa keskustelussa erikseen määriteltävä, tai rakentava keskustelu ei ole mahdollista.
Jos metsäksi kelpaa monotoninen taimikko tai jopa avohakattu metsämaa, ei metsää todellakaan voi tuhota.
Jos metsällä tarkoitetaan luonnontilaisen metsän eliöyhteisöä, on lähes kaikki metsät Suomesta tuhottu.
on Suomessa suojelualueilla. Tuosta tuhoamisesta vielä. Ei voi sanoa, että eliöyhteisö tuhoutuu talousmetsässäkään. Muuttuu toki, ja esim joitain kasvilajeja, jotka viihtyvät vain luonnontilaisen metsän luonnollisen elinkaaren loppuvaiheessa mahdollisesti tuhoutuukin. Toisaalta talousmetsä suosii toisia ja ne runsastuvat. Kysymyksessä on kuitenkin niin merkittävä luonnonvara, ettei sitä ole kerta kaikkiaan järkevää jättää hyödyntämättä.
metsiä löytyi Joensuun yliopiston kartoituksessa Suomesta yksi kappale. Tutkimuksessa osoitettiin lopullisesti vääräksi väittämä, että avohakkuu jäljittelisi metsän luontaista sukkeesiota. Avohakkuussa kaikki puu korjataan pois, eikä avohakkuusta alkunsa saanut metsä saavuta korkeaa biodiversiteettiä edes vanhana.
Metsäpalon seurauksena luontaisesti syntyneessä metsässä on runsaasti lahopuuta heti alusta lähtien, ja sen eliölajisto on monimuotoinen jo nuorena.
Kun luonnontilainen metsä avohakataan, tuhoutuu metsän eliöyhteisö. Tilalle tulee toki avohakkuun eliöyhteisö ja myöhemmin taimikon, nuoren metsän ja talousmetsän eliöyhteisö. Luonnontilaisen metsän eliöyhteisäö on kuitenkin tuhottu. Jos ei lopullisesti, niin ainakin sadoiksi vuosiksi.
Metsä on todellakin merkittävä luonnonvara, eikä sitä pidä jättää kokonaan käyttämättä. Viimeiseen kalikkaan sitä ei kuitenkaan ole syytä käyttää, vaan jättää vähintään se kymmenys rauhaan, joka populaatioekologisten tutkimusten mukaa on välttämätön lajien sukupuuttoaallon ehkäisemiseksi.
Ylä-Lapissa on järkevää jättää metsät raiskaamatta selvästi suuremmalta osalta, koska toiminta ei ole taloudellisesti järkevää ja koska alueen oikeasti merkittävä elinkeino perustuu suurelta osin luontoarvoille.
miten metsuri suojelee luontoa ´pistessään puuta nurin? Vai oliko tuo vitsi....Suojelin kissaani tappamalla sen.....
metsät kuuluisivat siihen 10%:iin? Kuka tästä päättäisi, kuka korvaisi ja kuinka paljon?
korvaisi tietysti valtio käypään hintaan. Lähtökohtaisesti rauhoitettaisi tietysti ensin valtion metsät, tai jos yksityiseltä maalta löytyisi sopivampia kohteita, käytettäisi valtion maita vaihtomaina.
Yksityisiltä maat ostettaisi ensisijaisesti vapaaehtoisin kaupoin, ja jos se ei onnistuisi, käytettäisi pakkolunastusta.
ollaan:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=152844&lan=fi
Teorian ja tavoitteiden tasolla.
Käytännön todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta.
lukaisin muuten erään tutkimuksen, jonka mukaan n80% suomalaisista toivoi lähietäisyydellä olevan suojelualueen, jossa olisi luonnontilaista metsää. Muistaakseni n. 50km säteellä. Ongelmana taitaa enemmänkin olla, että suojelualueet ovat leijonanosin lapissa. Tuntuu aika utopistiselta ajatella, että tämä 10% osuus koskaan voisi toteutua esim. Tampereen eteläpuolella...
sosiaalityöntekijä, joka käsittelee aktivistin toimeentulotukihakemuksen. Häntä ei käy kadehtiminen ettei oma toimeentulo vaarannu. Poromies tai metsuri on sopivampi kohde purkaa katkeruuttaan.
Olenhan minä tiennyt, että sokeilta ne luonnonsuojelijat ovat, mutta että noin pimeitä... Tutustupa vähän psykologiaan ja uskallapa tutkia omia motiivejasi muutenkin kuin propagandan sumentamin silmin, niin huomaat, että siitä on totuus ja pyytettömyys kaukana. Todella kaukana. Ainut motiivi on itsensä tärkeäksi tekeminen ja vallanhalu. Siitä on jalous kaukana.