....nuoremmat tai vähän vanhemmat.
Kun meidän tyttö saa aivan käsittämättömiä raivareita yöllä, eikä niihin ole mitään syytä jonka tietäisin. Päivällä ei ole tapahtunut mitään erikoista. En sitten tiedä miten unien näkeminen sitte vaikuttaa. Mutta ei nyt luulis että se aiheuttaa 3 tunnin raivari jatkumon, just ku meinaa hellittää ni sitte taas. Ei auta että pitää sylissä ja kyselee että mikä on ja yrittää pussailla ja halia. Eikä se että antaa olla vaan. Alan jo vähän väsyä siihen. Välillä tulee mitta täys kun on itte ihan poikki ja sitte tulee huudettua joka ei varmasti auta asiaa, vaikka tuntuu ettei se kuule eikä näe mitään kun se huutaa. Sen katse vaan harhailee ja vetää ihan makarooniksi.
Onko muita joilla on vastaavanlaista yötoimintaa? tai onko neuvoja mitä tehdä.
Ja en nyt kaipaa mitään huono äiti pommitusta, koska itsestä tuntuu siltä jo ihan tarpeeksi.
Kun meidän tyttö saa aivan käsittämättömiä raivareita yöllä, eikä niihin ole mitään syytä jonka tietäisin. Päivällä ei ole tapahtunut mitään erikoista. En sitten tiedä miten unien näkeminen sitte vaikuttaa. Mutta ei nyt luulis että se aiheuttaa 3 tunnin raivari jatkumon, just ku meinaa hellittää ni sitte taas. Ei auta että pitää sylissä ja kyselee että mikä on ja yrittää pussailla ja halia. Eikä se että antaa olla vaan. Alan jo vähän väsyä siihen. Välillä tulee mitta täys kun on itte ihan poikki ja sitte tulee huudettua joka ei varmasti auta asiaa, vaikka tuntuu ettei se kuule eikä näe mitään kun se huutaa. Sen katse vaan harhailee ja vetää ihan makarooniksi.
Onko muita joilla on vastaavanlaista yötoimintaa? tai onko neuvoja mitä tehdä.
Ja en nyt kaipaa mitään huono äiti pommitusta, koska itsestä tuntuu siltä jo ihan tarpeeksi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
esim.epilepsiaa, mutta monesti juuri tuossa iässä tulee niitä yöraivareita, koska mielikuvitus keksii pienen mielessä kaikkea. En ole kyllä koskaan kuullut noin pitkäkestoisista kohatuksista, kannattaa ottaa neuvolaan yhteyttä. Et sinä huono äiti ole, mutta älä missään nimessä pienelle huuda, se ei ainakaan auta asiaa.
ihanaa että täällä saa kunnon kommenttejakin :)
Poden todella huonoa omatuntoa huutamisesta koska olen todella tempperamenttinen luonna ja niin on tyttökin. Yritän aina miettiä sitä kun oma isä aina suuttui kun kiukuttelin tai sain raivareita, olin silloin kylläkin jo kouluikäinen, ja tunsin kyllä tulleeni väärin kohdelluksi. Mutta tuon miettiminenkään ei aina auta.
Viime yö meni taas hyvin, molemmat nukkuivat kokoyön.
Mahtaakohan syy raivareihin myös olla siinä kun tytöllä on ja ei oo vaippaa öisin. Ja tämä tarkoittaa että jos vaippa laitetaan, tyttö ottaa sen yöllä itse pois ja käy potalla. Että ärsyttääkö sitä itseään se kun herää yöllä pissa hätään vaikka haluaisi nukkua??
On toi lasten ajatusmaailma kyllä aika mysteeri. Sekin kun tyttö puhuu todella hyvin, niin en tahdo itse käsittää sitä että se ei kuitenkaan osaa sanoa että mikä sillä on, ei vielä käsitä asioita.
Meillä sama homma ja nyt meno epilepsia-tutkimuksiin.
Jos lapsella valuu kuola niin se voi olla merkki siitä tai silmät on lasittuneet eikä lapseen saa kontaktia.Saatko hetkeksi puheillasi,ihmettelyllä lapsen kasvot itseesi päin?Kuunteleeko mitä puhut?
Yleensä epilepsiakohtauksessa ei lapseen saa mitään kontaktia.
Esiintyykö lapsella päivällä mitään ns.tuijotushetkiä?Sekin voi olla merkki epilepsiasta kuin Myös se jos lapsi yöllä heiluttaa jalkaa tms. paikkaa "automaattisesti" ja liike ei lopu kiinniotettaessa.
Taitaa olla tuossa iässä jopa aika yleistäkin. Tuo kolme tuntia kuulostaa kyllä aika pitkältä ajalta tosin. nukahtaako hän yhtään välillä? Kannattaa puhua asiasta lääkärille. Meillä on vauvana otettu aivosähkökäyrät lapselta, silloin ei niissä tullut esiin mitään poikkeavaa, mutta pian ollaan menossa uudestaan. Aion ottaa taas vähäksi aikaa käyttöön myös melatoniinin, koska se on aikaisemmin auttanut myös, tarvitsen vaan uuden reseptin.
Yritä jaksaa olla kärsivällinen, vaikka ei se tottavie ole helppoa. Meillä on vanhimmaisella korvatulpat yöllä, koska muuten olisi ihan älytön härdelli yöllä. Lapsi ei todennäköisesti ole siinä tilassa, että hän kykenisi kuuntelemaan mitään, silloin on turha hyssytellä ja yrittää kauheasti rauhoitella. Pusiminenkin voi vaan pahentaa tilannetta. Toisaalta yksinkään ei voi jättää. Minä tein edellisen huonon kauden aikana niin, että otin lapsen aina syliin, istuin keinutuoliin, ja aloin hiljaa hyräilemään. Se nimittäin rauhoitti myös omaa mieltä. Silloin oli tilanteet helpompi kestää.
Onko lapsi myös päivällä vauhdikas, ja temperamenttinen? Onko hän sellainen, joka tuntuu keksivän jatkuvasti jotain "pahan tekoa"? Onko päiväunissa myös vaikeuksia? Nimittäin, jos saat yöt rauhoitettua, voi elämä myös päivällä muuttua rauhallisemmaksi. Kierre taas jatkuessaan voi pahentua entisestään, ja sinullekin voi iskeä hirveä uupumus. Lapselle voi kehittyä vaikeakin unihäiriötila, joka ei mene ohi ilman asianmukaista hoitoa.
Ota siis yhteyttä lääkäriin tai neuvolaan, ja vaadi saada apua. Kyseessä voi olla vaikkapa melatoniinin vajaus. Melatoniinihan on hormoni, joka säätelee elimistön unirytmiä. Jo kahden viikon hoito voi korjata asian. Iltalääkkeen lisäksi ainakin meillä piti säännöllistää myös muut päivärutiinit, ja rajoittaa päikkäreiden pituutta.
Ja kirjastossa on monia hyviä kirjoja, käypäs kysäisemässä. Yhtään nimeä en muista näin äkkiseltään valitettavasti, mutta kirjaston henkilökunta osaa auttaa. Jos joskus tuntuu, että tekisi mieli tehdä lapselle jotain, koita saada vaikka joku toinen seuraksesi. Meillä oli pahimpaan aikaan äitini kaverina, jo sekin auttoi jaksamaan taas eteenpäin...
Yöllinen kauhukohtaus tulee yleensä pari tuntia nukahtamisen jälkeen. Tosin ne kestävät yleensä vain pari minuuttia.. Mutta voisiko joku asia pitkittää kohtausta tai sitten niin, että hän ei osaa kohtauksen mentyä ohi enää nukahtaa?
Ilman muuta kannattaa puhua neuvolassa ja pyytää apua!
Meillä tyttö kävi aivosähkökäyrässä noiden yöllisten huutokohtausten vuoksi ja tulos oli normaali!
Meillä saatetaan huutaa joskus kans se 3h eikä yhtään mikään auta.On aika voimaton olo äidillä.
Lääkäri sanoi,että tässä vaiheessa kehitystä joillakin,yleensä hyvin tempperamenttisillä lapsilla tulee nuo huutokohtaukset.Samoin kuin lapsen mielikuvitus alkaa tuottamaan enemmän.
Voimia sinulle öihin!!!
teillä ei ollut kyse mistään vakavasta! Mutta mielestäni alkuperäisen kannattaa kuitenkin viedä lapsensa lääkäriin "vakavan" poissulkemiseksi.
Niin kannattaa minunkin mielestä.Kummasti se kuitenkin rauhottaa mieltä kun tietää mistä on kyse!
viikolla meillä on neuvolat niin pitää kysyä siitä silloin. Tosiaan voimat tahtoo loppua.
Nyt kohtauksia ei ole ollut moneen yöhön ja viimeyön nukkui täysin heräämättä, ja tietysti kävin katsomassa yöllä että hengittääkö edes enää. Annoin illalla särkylääkettä kun oli todella kuuman tuntuinen. Saa nähdä miten ensi yö.
Tyttö on todella tempperamenttinen ja päivisin otetaan yhteen moneen otteeseen. Herne menee nenään ihan pienimmästäkin. Nyt ei piparia, laitetaan housut jalkaan, ei katsota videoita jne... niistä syntyy ihan hirvittävä show.
Aiemmin tuli ihan hirveä huuto siitä kun kysy että mitä juotavaa ottaa. Sanoi ensin että vettä ja sitten että maitoa ja kumpikaan ei lopuksi kelvannut. Aloin sitten tehdä niin että laitoin vaan mukiin sitä juotavaa kun näin parhaaksi ja tyttö joi tyytyväisenä. Ihanaa että hokasin asian, näin vältytään jo yhdeltä riidan aiheelta.
Onkin erittäin tärkeä,että ei anna lapsen viedä vaan itse päätät mitä milloinkin juodaan yms.
Minulla 2lasta ja kumpikin omaa äärettömän jääräpäisyyden,tempperamentin.Tiedän,että se kysyy voimia ja hermoja mutta aikansa kaikkea ja se kyllä helpottaa joskus...:)
Puhu siellä neuvolassa tosiaan ja jos tunnet itsesi väsyneeksi,voimattomaksi niin puhu siitäkin,Se helpottaa saada edes puhua alan "ammattilaisten" kanssa.
Minua ainakin helpotti!Voimia!
Voisiko nuo teidän päivittäiset yhteenotot vaikuttaa yöuniin? Minun toinen lapsi on sellainen, jolla erikoiset päivän tapahtumat on aina unissa. Otan viereeni nukkumaan suosiolla jos päivä on ollut hullunmyllyä, muutoin siis nukkuu hyvin omassa sängyssään.
Varmasti olet väsynyt, mutta yritäpä yksi päivä sellaisella "ylipositiivisella" (huono sana, en keksinyt parempaa..) otteella. Tee juuri noin, että laitat mukiin parhaaksi katsomasi juoman, puet housut jalkaan kuin ohimennen (juttele samalla jotain hauskaa tai näytä kirjasta kuvia tms.),älä siis sano sanoja ("nyt puetaan"), jotka saavat kapinoimaan vaan tee vain! Ole ikään kuin askel edellä lapsesi ajatuksia, vaikka joutuisitkin olemaan pikajuoksija niin kokeile! Anna lapselle yksi päivä täysi huomiosi (ei periksi antoa vaan huomiota) ja katso miten yö menee.
Tsemppiä ja kerrohan neuvolakuulumisetkin!
Saa myös todella kovia raivareita. Mutta ne menevät kyllä nopeammin ohi.
Sinua on vastauksissa kehoitettu viemään lapsi lääkäriin. Itsekin tekisin niin. Silloin saa ainakin varmuuden ja tarvittaessa avun.
Meillä on ollut samantapaista koko tämän syksyn. Se ei ole ollut välttämättä jokaviikkoista, mutta kuitenkin. Myös joskus päivällä tulee samanlaisia raivokohtaushuutoja. Huutoon ei voi tehdä mitään. Aluksi yritin ottaa syliin ja rauhoitella, mutta huutokohtaus vain lisääntyi. Huudot kestävät 15 minuutista puoleen tuntiin. Olen ollut yhteydessä neuvolaan asiasta. Sieltä pyydettiin vain seuraamaan tilannetta. Itse olen kyllä näihin huutokohtauksiin jo sopeutunut ja ymmärrän itse olla rauhallinen ja odottava. Mutta suuremmaksi ongelmaksi on tullut seinänaapuri. Viime huutokohtauksen aikana klo 2.00 yöllä naapuri alkoi jyskyttää makkarin seinään. Ihan kuin se saisi nyt lapsen huudon loppumaan. On muuten ilmoittanut myös lastensuojeluun (onkohan tää oikea termi). Tämä tuli ilmi, kun olin yhteydessä sosiaalitoimistoon muussa asiassa kysyäkseni neuvoja. Olen tässä kyllä jo harkinnut uuden asunnon etsimistä. Hyvä ystäväni kertoi minulle eräästä tytöstä, jolla on ollut syntymästä asti yöllisiä huutokohtauksia. Hänet on tutkittu todella perinpohjin, eikä mitään ole löytynyt. Lääkärit ovat vain sanoneet, että kohtaukset voivat loppua 10-vuotiaana tai sitten vasta 18-vuotiaana. Ei kai tässä auta muu kuin sopeutua tilanteeseen ja pysyä itse rauhallisena.
Meidän viisivuotias poika saa samanlaisia kohtauksia. Suunnilleen kerran kuussa koko yö menee huutaessa, välillä saa vähän unta. Kohtauksissa menee yleensä 15-30 min. ja niitä tulee useampi yöllä. Onneksi on hyvä äänieristys kämpässä, olen meinaan itsekin ajatellut, että kohta varmaan joku naapuri soittaa sossuun lapsen pahoinpitelystä. Vaikka kenelle normaalille ihmiselle tulisi mieleen, että vanhemmat valvovat kolmeen aamuyöllä ihan vain alkaakseen sitten hakata lastaan? Poika on kohtauksen aikana ihan hervoton. Katse on lasittunut ja huutaa hädissään, kontaktia ei yleensä saa ja mikään ei auta. Koko pieni ruumis nytkii hädissään. Olen kanssa ajatellut, että kohtaukset liittyisivät pojan vilkkaaseen mielikuvitukseen; kerran näki unta, että dinosaurus söi häntä. Poika on tempperamenttinen, niin kuin minäkin, ja usein otetaan päivällä yhteen. En kyllä ole huomannut, että päiväsaikaiset riidat vaikuttaisivat kummemmin yöllisiin kohtauksiin, niitä voi tulla milloin vaan. Ei auta kuin ottaa rauhallisesti ja sitten kun poika alkaa tulla tolkkuihinsa, selittää rauhallisella äänellä, että kaikki on hyvin ja että hän on nähnyt pahaa unta. Joskus auttaa, joskus ei.
Meillä lapsi oli tutkimuksissa kauhukohtausten vuoksi.
Lapsi tutkitaan jos on vähänkään viitteitä epilepsiaan.Lasittunut katse.Vartalon tai raajojen nykiminen.Kontaktin puuttuminen...
Käy ihmeessä lapsesi tutkituttamassa epilepsian poissulkemisen vuoksi!
Lääkärin mukaan jos kyseessä on pelkkä kauhukohtaus niin silloin lapseen saa kontaktin ja nykimistä ei pitäisi olla joten siksi kehotankin tutkimuksiin menoa!!!
Taidanpa käyttää. Keskustelin tästä kerran erään lastenlääkärin kanssa puhelimitse aikoja sitten, ja hän sanoi, että tuollaiset kohtaukset ovat ihan normaaleja pienille lapsille. Vaikkakin pojan taustan (ongelmaisen äitisuhteen vuoksi) voisi olla hyvä ottaa asia puheeksi neuvolassa. Ei niinkään, että olisi kyse mistään neurologisesta taudista. Pojan isä kysyi sitten asiaa 5-vuotistarkastuksella. Lääkäri sanoi, ettei tiennyt, onko tällainen niin vaarallista. Lupasi kysyä psykologilta ja palata asiaan, jos olisi jotain huolen aihetta. Ei koskaan soittanut.
Toisaalta, kiireiset terveyskeskuslääkärit voivat hyvin unohtaa muutaman puhelun... No, lääkäriin siis. Varmuuden vuoksi.
..meillä, paitsi että kestää tosiaan puolestatunnista sinne 3 tuntiin, jossa tulee hengähdystaukoja ja taas jatkuu. Viime yönä tuli taas, kömpi ensin meidän väliin ja sanoi että pissa hätä, sanoin että mennään vessaan ja tyttö halusikin takaisin omaan sänkyyn. Kannoin hänet omaan sänkyyn jossa sanoi taas että pissahätä. Mies sitte päätti mennä vessaan tytön kanssa jossa tyttö alkoi huutamaan että ei pissa hätä, mies sitten sanoi että sitten mennään takaisin nukkumaan, tyttö huutaa että ei pois vessasta ei nukkumaan. Siitä se riemu sitten taas alkoi, en tiedä kuinka kauan jatkui koska itse nukahdin, olin aivan tolkuttoman uuvuksissa päivästä (tyttö ei nuku päiväunia). Mutta miehen mukaan yli tunti.
Meillä ei onneksi ole ollut mitään kauhukohtauksia kohta puoleen vuoteen. Kesällä oli vähän useammin, jostain syystä. Meidän herää kerran yössä pissahätään. Sen tietää taas siitä, että alkaa itku. Onneksi on yleensä niin unenpöpperössä, ettei jaksa ruveta kummemmin huutamaan. Aina, kun itku kuuluu, otetaan syliin ja kannetaan tai sitten talutetaan vessaan. Heti, kun pissa on tullut, itku loppuu kuin seinään. Pienempänä saattoi jatkaa sitä itkua puoli tuntia vessassa käynnin jälkeen. Tai sitten ei suostunut tulemaan vessaan ja pissasi lattialle. Toivottavasti teilläkin ajan myötä helpottaa.