tuntui ensimmäistä kertaa siltä,ettän mulla on jokin syy elää vaikka menetinkin lapseni...olo on edelleen kamala,mutta mun on jaksettava niin itseni kuin muidenkin vuoksi.
En ole käynyt lapsemme hautajaisten jälkeen ulkona,mutta tänään otin "lapseni" meidän kissan,joka on kovin tärkeä minulle ja lähdimme yhdessä,kissa ja minä metsään kävelemään.
En jaksanut kovin pitkää lenkkiä tehdä,mutta nousin mäen harjanteellee joka aika korkealla ja tajusin olevani lähellä taivasta...lähellä mun pientä poikaani ja jälleen tuli se raskas kipu,menetyksen tuska kipeästi pintaan...itkin ääneen ja huusin,mä huusin Miksi? MIKSI? Miksi mun poikani otettiin multa pois....mielummin olisin itse kuollut...mutta tajusin että näin se ei ole,mulla on syy elää sitten kai.
Kaikella on tarkoituksensa,vaikka niitä ei ihmisjärjellä kykene käsittelemään.
Pidätte mua varmaan aivan pimahtaneena,en jaksa päiviä läpi ilman lievää lääkitystä...kai se vaikuttaa jotenkin mun mielialaani.
Mieheni painaa töissä,se on kai sen yritys päästä tuskasta...hakaa nyrkkisäkkiä kaikkien voimiensa takaa ja itkee lohduttomasti.
Lohdutamme toisiamme....
Katson käsissäni viimeistä pojastani otettua 4D ultrakuvaa ja voi vain todeta...se oli niin kaunis poika...mun pieni enkelini....
En ole käynyt lapsemme hautajaisten jälkeen ulkona,mutta tänään otin "lapseni" meidän kissan,joka on kovin tärkeä minulle ja lähdimme yhdessä,kissa ja minä metsään kävelemään.
En jaksanut kovin pitkää lenkkiä tehdä,mutta nousin mäen harjanteellee joka aika korkealla ja tajusin olevani lähellä taivasta...lähellä mun pientä poikaani ja jälleen tuli se raskas kipu,menetyksen tuska kipeästi pintaan...itkin ääneen ja huusin,mä huusin Miksi? MIKSI? Miksi mun poikani otettiin multa pois....mielummin olisin itse kuollut...mutta tajusin että näin se ei ole,mulla on syy elää sitten kai.
Kaikella on tarkoituksensa,vaikka niitä ei ihmisjärjellä kykene käsittelemään.
Pidätte mua varmaan aivan pimahtaneena,en jaksa päiviä läpi ilman lievää lääkitystä...kai se vaikuttaa jotenkin mun mielialaani.
Mieheni painaa töissä,se on kai sen yritys päästä tuskasta...hakaa nyrkkisäkkiä kaikkien voimiensa takaa ja itkee lohduttomasti.
Lohdutamme toisiamme....
Katson käsissäni viimeistä pojastani otettua 4D ultrakuvaa ja voi vain todeta...se oli niin kaunis poika...mun pieni enkelini....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koita jaksaa. Helppoa se ei ole. Minäkin, kun lapseni kuoli, itkin ja itkin. Surin ja surin. Kaikki menetti hetkeksi merkityksen, mutta sitten pääsin yli. En halua menettää toivoa. Haaveilen vieläkin saavani lapsen, toivon sitä hartaasti ja olen kiitollinen, jos se minulle lahjoitetaan.
Kuinka pitkällä sinun raskautesi oli?
tuolloin 35 3...eli pitkällähän se oli.
Jaksamisia myös sinulle!!!
Mun ei nyt tosiaankaan ole tarkoitus lisätä sun tuskaas joten voit kyllä jättää vastaamatta, jos haluat :/
Olisin vain kiinnostunut tietämään mihin lapsesi kuoli? Mikä siis oli syynä kun oli jo noin pitkällä?
Voimia toivon sulle. Mahdotonta ymmärtää miltä susta tuntuu :(