Vonkaaja

Vonkaamisen perusteet - teoria ja käytäntö

Sisällysluettelo

1. JOHDANTO 2
2. Vonkaamisen määrittelyä 3
2.1 Vonkaamisen filosofia: 3
2.2 Vonkaamisen välttämättömyys 4
2.3 Kuka vonkaa ja ketä 6
2.3.1 Vonkaajatyypit 6
2.3.2 Vongattavatyypit 9
2.4 Vonkaamisen yhteiskunnalliset vaikutukset 12
3. VONKAAMISPROSESSIN YLEINEN KULKU 12
4. VONKAAMISTEKNIIKOITA 14
5. MYYTTEJÄ: 19
6. SEKALAISTA SÄLÄÄ 22
7. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 23


1. JOHDANTO


"Olet sydämessäsi valehtelija niinkuin kaikki miehet, jotka
viettelevät naista vuoteeseen kanssaan."

-Kuvankaunis ylhäisöneito Anna Notaras päähenkilölle Mika Waltarin
teoksessa
Johannes Angelos

Oheinen lainaus kiteyttää monia vonkaamisen eri puolia. Kysymys on
nimenomaan viettelemisestä, ja päämääränä on useimmiten vuoteeseen - omaan
tai vieraaseen - pääseminen. Kysymys on jossain määrin myös valehtelusta:
ei
kuitenkaan suoranaisesta vilpillisyydestä vaan totuuden kaunistelusta,
valkoisista valheista ja välttämättömistä sukkeluuksista. Rehellisessä
vonkaamisessa tämä kaikki lähtee kuitenkin suoraan sydämestä ja sen
lukuisista oikuista siirtää verta yllättäin ja äkkinäisesti erinäisiin
ruumiinosiin. Voidaan puhua delegoimisesta, asian jättämistä alempien
elinten hoidettavaksi.

Moni vähempijärkinenkin saattaisi ihmetellä, miksi artikkelia
vonkaamisesta
tarvitaan. Kyllä kaikki osaavat muutenkin etsiä itselleen seuraa
vastakkaisesta (tai samasta, jos siltä tuntuu) sukupuolesta - Beavista ja
Butt-headia lainataksemme: kaikki esi-isämmekin ovat joskus saaneet, miksi
emme siis mekin. Totta, mutta asiahan ei ole näin yksinkertainen.

Ihmiskunta kokonaisuudessaan ei ole kuollut nälkään, mutta silti
kirjoitustaidon keksimisestä lähtien on kirjoitettu keittokirjoja
helpottamaan peukalokämmenisten ruuanlaittajien ponnisteluja. Tämän
artikkelin lähtökohta on sama: helpottaa asiaan perehtymättömien
lähimmäistemme tiedonjanoa sekä teoreettisesti että käytännön tasolla,
jotta
he pääsisivät itse tositoimiin. Kuivaharjoittelu olkoon tämän jälkeen
ohi.

Tässä teoksessa / artikkelisarjassa näkökulma on miehinen ja
heteroseksuaalinen. Tämä johtuu kirjoittajien taustasta ja
mielikuvituksettomuudesta. Sovinismista ei ole kyse, jollei sitten
realismia
pidetä sellaisena. Pipo kiristää varmasti, jos sen vetää silmien eteen.
Tämä
siis sovinnollisena viestinä feministeille.

Vaikka miehet siis kirjoittavat tässä miesnäkökulmasta, voi itse kukin
muodostaa kustakin aiheesta oman visionsa ja skenaarionsa. Esittämämme
mielipiteet ovat useimmiten vain viitteellisiä. Subjektiivisia ne ovat
aina.
Elämä on monisyinen ja tasoja riittää. Navanalustasosta korkeampaan
fysiikkaan.








2. Vonkaamisen määrittelyä

Vonkaaminen on moniulotteinen yhteiskunnallinen ilmiö. Siihen on vaikea
saada otetta ilman lukuisia eri näkökulmia. Siksi tässä kappaleessa
käsitellään aluksi vonkaamisen filosofiaa, joka oikeastaan luo pohjan
muille
näkökulmille. Seuraavaksi perustellaan vonkaamisen välttämättömyys ja sen
merkitys inhimilliselle toiminnalle. Tässä yhteydessä tarkastellaan asiaa
sekä biologiselta että psykologiselta kannalta, jolloin painotus on
yksilökohtaisessa tarkastelussa. Lopuksi pyritään luomaan kattava
vonkaajien
ja vongattavien tyypittely, sillä vonkaamistapahtuman aktorien, subjektien
ja objektien toimintaa on mahdotonta ymmärtää ilman heidän
ominaisuuksiensa
ja yleisten käyttäytymismallien tuntemusta.

2.1 Vonkaamisen filosofia:

Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että vonkaaminen on terve tapa harrastaa
sosiaalista kanssakäymistä syystä tai toisesta kiinnostavien vastakkaisen
sukupuolen edustajien kanssa. Kansallisen kulttuurimme kulmakivet,
erityisesti kaunokirjalliset sellaiset todistavat, että Suomessa tämä
tapahtuu useimmiten humalahakuisessa olotilassa.

Vonkaaminen luo perustan ihmisen seksuaalisen identiteetin
muotoutumiselle.
Bourdieun mukaanhan ihminen luo oman habituskäsityksensä kanssakäymisellä,
jolloin yksilö pystyy heijastelemaan omaa käyttäytymistään toisen tai
toisten reaktioiden valossa. Vain riittävällä vonkaamisella ihminen pystyy
sijoittumaan oikeaan vonkaamiskenttään (tai "lokeroon"), joka vastaa
hänelle
ominaista ympäristöä.

Yksinkertaistettuna vonkaaminen on siis hankkiutumista henkiseen ja
fyysiseen yhteyteen kiinnostavan kohteen kanssa. Mitä kiinnostavampi kohde
ja mitä enemmän vastakaikua, sitä lähempänä ollaan suotuisaa
vonkaamisympäristöä. Tämänhän tietää teinikin.

Mitä vonkaaminen ei ole? Vastenmielistä alistamista, raadollista
esineellistämistä, ihmisten halventamista - sitä se ei ole! Jos näistä
asioista on kyse, puhutaan mielenvikaisuudesta ja sairaalloisuudesta.
Vonkaamisen kanssa näillä asioilla ei ole mitään tekemistä. Sanottakoon
tämä
tässä ja nyt ja älköön sillä sen enempää spekuloitako.

On syytä kuitenkin todeta, että on olemassa ns. fundamentaalinen ero
kahden
koulukunnan välillä, joista ensimmäinen ei näe vonkaamista pelkkänä
epätoivoisena panon etsimisenä. Toinen sen sijaan näkee. Tämä artikkeli
myötäilee ensimmäistä näkemystä, joskaan tämän toisen koulukunnan
painotuksia ei ole tyystin unohdettu.


2.2 Vonkaamisen välttämättömyys

"Naisissa on kaikkein parasta että ne on naisia!" -Aulis Partanen

Edellisestä kappaleesta ilmenee implisiittisesti vonkaamisen suoranainen
välttämättömyys. Mies ei ole täydellinen yksilö, jollei vonkaa. Vajavainen
ja vonkaamaton mies tuntee jatkuvaa ahdistusta sisimmässään ja pälyilee
arkana ympärilleen. Tämä on syytä tiedostaa ja tunnustaa, sillä
itsetunnosta
ja tosiasioiden havaitsemisesta lähtee sivuraide tähänastisen elämän
ympyräradalta kohti elämän todellista tarkoitusta. Täydellisyys on
mahdollinen, kun avataan mieli ja sydän vonkaamisen jalolle ja ylevälle
harrastukselle.

Perusasia, jota kaikki eivät varmastikaan suoraan ole valmiita hyväksymään
on se, että jokainen mies on kiinnostunut jokaisesta naisesta! Jokaisen
naisen fundamentaalinen karaktääri on naiseus, kaikki naiset ilmentävät
sitä. Naiseus on jaettavissa kahteen osaan: feminukseen ja feminaan.

Feminus eli henkinen naiseus on herkkyyttä ja tunteellisuutta. Se on
kommunikaatiota ja empatiaa, mutta myös miehille käsittämätöntä hulluutta,
jota on joissakin yhteyksissä kutsuttu "naisen logiikaksi".
Kärjistäen: se
on tasapainottomuutta, joka luo vastakohdan miesten jääräpäisyydelle ja
yksioikoisuudelle. Se on joustavuutta miehen jäykkyyden rinnalla.

Femina eli ruumiillinen naiseus ilmenee yleensä feminusta helpommin, koska
se on tai sen tulisi olla havaittavissa visuaalisesti. Vagina (Freudilla
antipenis) ja rinnat ovat miehiltä puuttuvia ruumiinosia - ja siitä
johtuen
ne ovat myös miehiä eniten naisessa kiinnostavat asiat.

Kaikilla naisilla on feminus ja femina, mutta joillakin on jommankumman
tai
molempien ympärillä sen verran paksu kuori, etteivät ne pääse kukkeimpaan
loistoonsa. Feminus voi tukahtua keinotekoiseen maskuliinisuuteen tai
silkkaan tyhmyyteen. Runsaat kilot tallovat feminan taas helposti alleen.
Jokaisella naisella kuitenkin kiistatta ovat nämä molemmat naiseuden
elementit, perusrakennusosat. Ydinfeminus ja -femina ovat jokaisella
naisella samanlaiset, eikä niiden muissakaan osissa ole juuri eroja
henkilöiden kesken. Olennaista miehen kiinnostuksen - ja tämän artikkelin
-
kannalta on nimenomaan edellä mainittu ilmeneminen.

Modernissa, usein naistutkimuksen sävyttämässä diskurssissa miestä
käsitellään pelkästään yhteiskunnallisena ja psykologisena toimijana.
Monesti unohdetaan miehen biologinen puoli. Kuten tunnettua, miehet
omistavat kivespussit, joilla on taipumus täyttyä. Ja mikä on kerran
tullut
täydeksi, sen on myös tyhjennyttävä. Kun tämä yhdistetään alitajuiseen
feminuksen kaipuuseen, syntyy polttava vonkaamisen tarve, sillä se lienee
keinoista paras päästä yhteyteen naiseuden kanssa. Toisin sanoen: kassit
on
pakko tyhjentää ja saavuttaa henkinen tasapaino.

Miehen biologinen tarve ei ole kuitenkaan jatkuvaa laatua, vaan se ilmenee
jaksoittaisena tempoiluna. Vaikka vonkaaminen on usein yhtämittaista ja
hyvinkin pitkäjänteistä toimintaa, niin miehisen biologian syvin olemus ei
useinkaan jaksa sietää feminuksen jatkuvaa, hallitsevaa ('overpowering')
läsnäoloa. Siksipä naisesta on päästävä eroon - masculuskin tarvitsee
tuulettamista.

Toisinaan miestä saattaa vituttaa, naisia puolestaan kyrpii. Kaikessa
yksinkertaisuudessaan tämä johtuu miehuudesta, miehisen toiminnan
alkulähteestä. Samoin kuin naiseus, myös miehuus on kaksinaisesti
jakautunut
henkisen puolen masculukseen ja ruumiin kieltä puhuvaan masculaan. Näistä
masculus ilmentää tavallisesti miehiseen käytökseen liittyviä piirteitä:
näennäistä rationaalisuutta, jolla perustellaan täysin käsittämättömiä
toimenpiteitä ja päätöksiä (vrt. valtion tulo- ja menoarvio) sekä
johdonmukaisuutta ja tavoitteellisuutta. Mascula puolestaan on miehen
mitta
ja suuntaviitta. Kun mascula käskee, mies menee sinne minne mm. nenä
sojottaa. Kalevalan hengessä loihemmekin lausumahan trokeen
hämärtymisenkin
uhalla:

"Suoro suunnan näyttää, väärä vikkaan viepi!"

Miestäkin repii siis kaksinaisuus: jatkuva masculuksen ja masculan
kamppailu
elintilasta. Masculus pyrkii tavallisesti rationaaliseen ja ennustettavaan
käyttäytymiseen, ns. lineaariseen toimintaan mutta on kovin altis
feminuksen
houkutuksille. Tätä paljon voimakkaampaana esiintyy masculan kasti.
Masculan
intensiteetti vaihtelee hyvin voimakkaasti - jos mascula ei saa
tyydytettyä
feminan tarvettaan, se voimistuu ja alkaa painostaa masculusta toimimaan
haluttuun suuntaan. Kun mascula on saanut haluamansa, se ns. vaipuu
hetkelliseen horrostilaan herätäkseen taas sopivien ärsykkäiden myötä.
Näin
masculus saa taas vallan, jolloin mies palaa ns. "normaalitilaan".
Tällöin
masculus pyrkii feminuksen läheisyyteen, mutta mikäli masculus ei jostain
syystä pidä feminusta riittävän houkuttelevana, masculus pyrkii
feminuksesta
eroon. Onko tässä syy perhekriiseihin?



Arkielämän tasolle palataksemme: terve ja vapaa nuorimies ei ole terve,
jos
ei pyri itseään niin kovasti viehättävien neitojen suosioon ja sänkyyn.
Yllättävän useilla naisilla on täysin erheellinen kuva vonkaamisen
perimmäisistä tarkoituksista. Se, että naista vonkaa sänkyynsä ei millään
muotoa tarkoita sitä, etteikö mies voisi olla naisesta myös kokonaisuutena
kiinnostunut. Totta kai voi olla. Se ei vain ole päällimmäisenä mielessä
juuri sillä hetkellä. Poikkeuksiakin toki löytyy.

Puolalainen aforistikko Stanislaw Jerzy Lec (1909 - 1966) on aikoinaan
osuvasti kysynyt : "Ovatko alastomat naiset älykkäitä?"

Kysymyksen syvällisyyden ymmärtääkseen on oltava mieheksi syntynyt ja
miehen
ruumiissa elänyt. Vain silloin voi tietää ja tuntea hormonien todellisen
vaikutuksen ja sen, kuinka mahdotonta niiden ryöpsähdystä on vastustaa.
Nainen voi olla vaikka kolminkertainen tohtori, shakin maailmanmestari,
professori ja Suomen Tietoviisas - jos hän astuu eteesi alastonna,
katoavat
tittelit taivaan tuuliin ja miehen eläimellisyys purkautuu esiin. Tarzan
want woman!

On myös aina muistettava, että jokainen vonkaava - aivan kuten jokainen
vongattavakin - on erilainen oma itsensä ja näin ollen saattaa paneutua
omaan suoritukseensa hyvinkin erilaisin painotuksin. Runollisesti
voidaankin
sanoa, että vonkaaminen on myös osallistumista "rakkauden arvontaan",
mutta
merkityin kortein ja painotetuilla nopilla - sikäli kun homman hoitaa
oikein. Kaikesta huolimatta kannattaa muistaa, että kaikki vongattavat
eivät
ktella myös Maslowin tarvehierarkian mukaan.
Hierarkiassa "syö - juo - nai - puhu henkeviä" vonkaaminen asettuu
tavallisimmin juomisen ja naimisen väliin. Pitää syödä, juoda, naida,
nukkua, puhua, kaveerata, pussata, saunoa, maalata, laulaa, politikoida,
runoilla, haaveilla jne etc osv aso.

On hämmästyttävää, että ihmisistä ja ihmisten käyttäytymisesta puhuttaessa
ihmisiä aniharvoin käsitellään holistisesti kokonaisvaltaisena orgaanina.
Ikään kuin muka fyysisyys, psyykkisyys, tunteet, järki, anatomia ja
biologia
olisivat erotettavissa toisistaan. Näin kenties on tieteiden eri
osa-alueiden jalolla tasolla, mutta ihminen on ihminen kaikkine
ominaisuuksineen kaiken aikaa. Nukkuessaankin.

Ihmistä tulisi siis tarkastella inhimillisesti ja inhimillisenä. Mitä
ihmettä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että ihminen on kaikkea muuta kuin
rationaalinen, ihminen on itse asiassa aivan hullu. Ihminen tekee
itselleen
hallaa monella tavalla ja huvittelee kummallisuuksilla. Ihminen sekoittaa
päänsä kemikaaleilla ja uskoo henkiolioihin. Ihminen syö epäterveellisesti
ja maksaa maltaita turhista tavaroista. Ihminen haluaa mitä ei saa, ja saa
mitä ei halua. Ihminen vonkaa.

Tämä lienee vonkauksen lähtökohtainen perusta.

2.3 Kuka vonkaa ja ketä

Vonkaamista harrastavat sekä miehet että naiset, vapaat ja styylarit,
nuoret
ja vanhat, kauniit ja rumat, ujot ja suulaat, homot ja heterot, fiksut ja
tyhmät. Tyylejä on varmaankin yhtä monta kuin taaplaajia.

2.3.1 Vonkaajatyypit

Että pääsisimme alkuun suuressa urakassamme, on meidän syytä ruveta
tarkastelemaan, millaisia ihmisiä onkaan vonkauksen valtavilla
markkinoilla.
Vonkaajat ja vongattavat on tässä yhteydessä pakko kummatkin jakaa
karkeasti
päätyyppeihin. Mikäli vonkaajien tapauksessa otetaan muuttujiksi
vonkauksen
aktiivisuus ja tehokkuus, saadaan seuraavan näköinen typologia (kuvio 1.).
Nämä tyypit noudattelevat hyvin pitkälle Machiavelliltä tuttua ihmisten
jaottelua: hän jakaa ihmiset kolmeen eri luokkaan, jotka on seuraavassa
sovellettu vonkauksen maailmaan ja viitekehykseen:

1. Ihmiset, jotka ymmärtävät itse antaa;
2. He, jotka ymmärtävät selityksen (eli vonkauksen) jälkeen;
3. He, jotka eivät ymmärrä ja joille on aivan turha selittääkään.

Kuviossa on sijoitettu pystyakselille vonkaamisen
aktiivisuus/passiivisuus.
Aktiivinen vonkaaja keskittyy vonkaamiseen. Se on hänelle illan pääasia ja
baanalle lähtemisen päätarkoitus. Häsioiden hänen kannaltaan toivottuun
tilaan saattamiseksi.
Hän vonkaa niin, että vaikuttaa siltä, ettei hän vonkaisi lainkaan. Joskus
tämä on toivottua, usein ei.

Vaaka-akselille asemoitu tehokkuus on suoraan mitattavissa
onnistumisasteella per ilta. Onnistuminen tarkoittaa luonnollisesti sitä,
että saadaan kohde lähtemään mukaan sinne, minne ikinä halutaankaan. HUOM!
Mukaan ei ole laskettu puhelinnumeroiden vaihtamisia tai tulevien
tapaamisten sopimisia, vaikka ne kenties myöhemmin tulosta
tuottaisivatkin.

AKTIIVISUUS, y-akseli
|
| Limanuljaska Saalistaja
|
| Keskiverto doku
|
| Nörtti Rattopoika
---------------------------------------------------
TEHOKKUUS, x-akseli


Kuvio 1. Vonkaajatypologia




Aloitetaan ensin onnistujista.

Saalistaja on kuin hai, joka ei tunnetusti pysähdy koskaan. Hän näkee joka
paikassa vongattavaa ja sen enempää miettimättä menee myös vonkaamaan.
Saalistajat ovat usein elämää jo jonkin verran nähneitä ja paljon
kokeneita
tyylitaitureita. Heillä on sana hallussaan, he tietävät kuinka naista
nauratetaan - ja narutetaan. He huomaavat suotuisat tai potentiaaliset
tapaukset ravintolassa yhdellä nopealla läpivalaisulla. He myös osaavat
toivottomasta tilanteesta pelastautumisen tärkeän taidon. Kovin kranttuja
he
eivät välttämättä ole, riippuu tosin hyvin paljon muista muotoseikoista.
Taitavimpien ei tarvitse olla kranttuja.

Rattopoika ei tiedä, miltä tuntuu olla yksin. Hänen ei tarvitse vongata,
sillä naiset tulevat vonkaamaan häntä. Sen kun vain valitsee parhaat
päältä.
Rattopojan suosio perustuu tottakai edustavaan ulkonäköön.
Mallinvartaloinen
jylhäleuka jäänsulattavin silmin ja pusuhuulin sopivassa asusteessa ja
kampauksessa on omiaan heruttamaan kovin monen naisen mehut esiin ja
hormonit hyrräysasentoon. Julkisuus auttaa luonnollisesti rattopojaksi
pääsemisessä myös vähemmän komeita.

Sitten puolestaan toivottomat tapaukset. Aloitetaan vähemmän
toivottomasta.

Limanuljaska on kieli pitkällä joka ikisen naisen perässä, eikä valkkaa
laisinkaan. Hän ei silti onnistu, koska hän on kerta kaikkiaan niin surkea
vonkauksessaan. Jos hän ei ole kuvottavan näköinen ja mauttomasti
pukeutunut
haisuli, sitten hän on maailman-kaikkeuden typerimmät vitsit keksinyt ja
niitä ahkerasti viljelevä wannabe-gigolo. Tyylitajusta hänellä ei ole
tietoakaee naisille drinkkejä ja tunkee väkisin pöytäseuraan. Hän jos kuka
ei
tunnista mahdotonta tapausta vaan päinvastoin yrittää vielä
narikkajonossakin naista, joka jo on rattopojan kainalossa. Miksi sitten
hän
on vasta toiseksi toivottomin? Siksi, että hänkin onnistuu joskus.
Myöhemmin
kun käsittelemme vongattavia ja heidän puolellaan hieman vastaavaa
tapausta,
tatjaanaa, palaamme aiheeseen.

Nörtti on surkeista surkein. Hän istuu illat neljän seinän sisällä kotona,
usein vielä äidin luona, ja haaveilee elämänsä prinsessasta -
luokkatoverista kymmenen vuoden takaa, hänestä joka hymyili kerran. Nörtin
mielestä tämä on tosirakkautta. Vanhemmiten nörtti alkaa käydä myös
ihmisten
ilmoilla, viimeistään kuullessaan rakkautensa menneen toisiin naimisiin ja
odottavan kolmatta lastaan.

Nörtin vonkaamisen seuraaminen on yhtä mielenkiintoista kuin tyhjän
jääkaapin haastatteleminen. Hän menee kapakkaan ja ostaa kaljan. Juo sen.
Ostaa toisen ja katsoo ympärilleen. Punastuu kun nainen katsoo sattumalta
samaan suuntaan. Juo nopeasti kaljan istuen seinään päin kääntyneenä.
Sydän
pamppaillen hän miettii, mitä sanoisi naiselle. Kun vihdoin uskaltaa
kääntää
päänsä avausrepliikin keksittyään, huomaa naisen kaikonneen vieruspöytään
jonkin miehen viereen. "Onksulla jo internet?" kaikuu pääkopassa
tyhjänä.
Yksilöstä riippuen se saa seuraa lisäkaljasta tai taksikuskista. Kotona
nörtti istuu giffien ääreen ja kuuntelee naapurikämppien ääniä kuvaruudun
loisteessa. Tai sitten näppäimistöjen rätinää, jos Otaniemessä asuu. Usein
asuu.

Nörtillä ei ole mitään toivoa saada räiskyviä ja iloisia
elämänsulostuttajia
lähelleen, jollei hän ole esimerkiksi poikkeuksellisen rikas. Jos nörtti
joskus sattuu vahingossa jonkun luokseen saamaan, hän rakastuu - usein
epätoivoisesti. Nunna on hänen elämänsä pelastus. Sekä nörtit että nunnat,
jossain määrin myös nirsot ovat usein impisiittisiä. Tällä termillä
tarkoitetaan miehen tapauksessa alitajuista, kenties tiedostamatontakin
masculan halua päästä neitseellisen "puhtaan" feminan yhteyteen. Sen
sijaan
naisen impisiittisyys tarkoittaa rajoittuneen yksilön tukahdutettua, häntä
itseäänkin pelottavaa halua tai oikeamminkin himoa päästä jatkuvasti ja
kaiken aiktisestä naisesta munahaukan tai tatjaanan.

Edellä mainittujen tyyppien keskelle jää keskiverto doku. Tämän tyypin
nimi
ei tarkoita muuta kuin että hän on kovin keskimääräinen kaikessa
toiminnassaan. Hän ei juo liikaa, ei vonkaa liikaa eikä myöskään onnistu
vonkauksessaan liian usein. Hän on siis hyvinkin tavallinen pulliainen,
joita tapaa paikassa kuin paikassa. Silti on hyvä muistaa, ettei hän ole
tavallinen kuin näissä suhteissa - muutoin hän saattaa olla pääministeri,
rocktähti, valtion korkea virkamies, Nokian pääjohtaja, karkumatkalla
oleva
elinkautisvanki tai kilpahiihtäjä. Ei pidä siis antaa ulkoisen olemuksen
pettää.



Silmäpeli -> Lähestyminen -> Vaikutuksenteko
-> Loppusilaus

Skannaus

Alustava kategorisointi tapahtuu välittömästi, kun kohdehenkilö eli
potentiaalinen vongattava havaitaan. Jokainen vonkaaja esittää tämän
jälkeen
kysymyksen, onko vongattava riittävän mielenkiintoinen eli vonkaamisen
arvoinen. On kuitenkin huomattava, ettei tässä kohden voida syventyä
muuhun
kuin feminan tarkkailuun - feminuksiin ei yksinkertaisesti riitä aika, ei
ainakaan koviin moneen. Jos vastaus on myöntävä, kohteen ominaisuuksia
tarkkaillaan lisää. Kielteisessä tapauksessa siirrytään seuraavaan.

Vahvistuskategorisointi tapahtuu, kun tarjolla oleva femina tulkitaan
alustavan kategorian mukaiseksi tai vastaiseksi. Kaukaa viisas nainen
paljastuukin lahnatatjaanaksi. Jos vahvistus ei onnistu, tapahtuu
uudelleenkategorisointi, jolloin vongattava tulkitaan kategorisoitavaksi,
mutta tarvitaan uusi alakategoria. Äärityyppi ei enää kelpaakaan, vaan
vongattava osuu jonnekin välimaastoon.

Jos tämäkään ei onnistu, aletaan vähittäinen vongattavan ominaisuuksien
integrointi ominaisuus kerrallaan. Näin on tehtävä, jos vongattava on
vaikeasti kategorisoitava. Tavallisesti aloitetaan lantiotason
ominaisuuksista yläpäätä kohti ryntäillen. Näin muodostuu
vonkauspoliittinen, eri ominaisuuksiin perustuvien tunteiden,
kognitioiden
ja käyttäytymistaipumusten kokonaispaketti. Loppujen lopuksi reaktio
voidaan
tuoda julki. On huomattava, että koko tämä prosessi tapahtuu hyvin
nopeasti
ihmismielen ei-tietoisella tasolla.

Silmäpeli

Lähestyminen ja alkurepliikit

Ensirepliikin ja samaten -vaikutelman merkitystä ei voi vähätellä,
molemmat
voi nimittäin mokata vain kerran. Kun sopiva signaali on silmäpelissä
saatu
ja hankkiuduttu neidon välittömään läheisyyteen, on syytä avata suunsa,
joko
kaataakseen sinne kaljaa tai lausuakseen maagiset akankaatoloitsut. Joskus
tosin naisetkin ehtivät ensiksi, mutta on heille joskus puhuttava siinäkin
tapauksessa (paitsi silloin kun tilaisuutta ei tosiaankaan saa -
pakeneiitteellinen:

1. Kysytään. Ai mitä? Ihan mitä vaan, kunhan ei säätä.
Anteeksi, mutta voisitko olla niin ystävällinen, että antaisit?
(OK, kenties turhan karkea, mutta lähteepä ainakin karstat koneesta).

2. Osoitetaan asiantuntemusta jossakin.
Luin Gloriasta, että punatukkaiset ovat kiihkeitä...

3. Tarjotaan henkilökohtaista syytä.
Tarvitsen nyt naisen, koska entinen kuoli.

4. Pelataan roolipeliä.
Jos olisit ystäväni, lähtisit meille jatkoille.

5. Kinutaan palvelusta ja luvataan vastasellaista.
Jos sinä teet minulle näin, teen minä sinulle niin!

6. Vedotaan vallitsevaan käytäntöön tai normiin
Kaikki muutkin ovat humalassa.

7. Moralisoidaan.
On oikein käyttää minua hyväksi.

8. Vedotaan altruismiin (egoismin vastakohtaan siis).
Ajattele nyt, kaverini ei ole saanut vuoteen! Enkä muuten minäkään...

9. Imarrellaan.
Sinä olet tämän räkälän shumein bööna!

10. Lahjotaan.
Saat puuroa, jos...tiedät kyllä mitä. Ja ketä.

11. Vedotaan tunteisiin.
Alan parkua, jollei ala herua!

12. Annetaan henkilökohtaista kritiikkiä.
Lienet niin nirso, ettet kuitenkaan saa ketään muuta.

13. Yritetään petosta.
Kaverisi sanoi minua elämäsi mieheksi!

14. Uhkaillaan.
Kerron isällesi, jollet anna.

15. Käytetään väkivaltaa.
Nyt! (ja tarraa ämmää kurkusta).

Tässäpä aluksi. Harjoitus tekee mestarin. Harjoitus opettaa senkin, että
esimerkkiemme sanasisältö ei kenties purekaan aivan kaikkiin vongattaviin.
Aiheet tuleekin valita kohteen mukaan teleologisesti eikä luovuus tässä
tapauksessa ole tosiaankaan tiellä. Jätämmekin nyt kotitehtäväksi
seuraavien
tosielämästä poimittujen repliikkien maistelun: kuka onnistui ja kuka ei,
millainen oli tilanne jne.

Oonks mä pannu sua joskus?
Käynksmä usein täällä?
Anteeksi, mutta oletteko te mies vai nainen?
Mitä mimmi?
Sinäkin oot niin ruma, ettet ikinä pääse naimisiin!
Paljon sun mutsi työntää kuulaa?
Ethän sää oo Turust?
Tuu meille, saat keppiä!
Katoppa tätä!
Sulla on ihan Michael Jacksonin nenä, se vaan makso omastaan miljoonia!
Hups, tippuipa kortsut!
Ihanaa nähdä juuri sinut juuri tällä hetkellä juuri tässä paikassa!
Mulla seisoo jo!
Sinähän näytät ihan! Niin näytät!
Enhän ole nähnyt sinua koskaan aikaisemmin?
Onpas täällä seisovaa ilmaa!
Hei, minä soitan humppabändissä hanuria!
Kaverisi kertoivat, että Sheheehee!
Vittuako töllötät?
Anteeksi, mutta tiedättekö, mistä löytyy Josafatinkatu?
Hei, onks toi nörtti sun kundikaveris?
Mulla on tilava parvi!
No mutta hei!
Hei, minua sanotaan rattopojaksi mutta en minä oikeasti ole.
Nukuttaako sinuakin?
Otetaan kimppataksi. Teille vai teille?
Onks täällä mitään parempia paikkoja?
Hei, mulla olis himassa viinaa, mentäiskö niinku meille?


Suotuisat vonkaamisolosuhteet, -ajat ja -paikat

Voidaan hahmottaa olosuhteet, jolloin vonkaaminen onnistuu suurella
todennäköisyydellä. Täyttä varmuuttahan ei voi koskaan saada, vaikka
toimisikin täysin tämän artikkelin ohjeiden mukaan. Joka tapauksessa nämä
olosuhteet vaihtelevat huomattavasti ajankohtien mukaan. Esimerkiksi
päiväsaikaan parhaita vonkaamispaikkoja ovat erinäiset arkiset paikat,
kuten
kirjastot, valintamyymälät, opiskelijaruokalat sekä julkiset kulkuneuvot.
On
kuitenkin syytä muistaa, että vonkaamisintensiteetti kannattaa säilyttää
verraten matalalla tasolla, sillä läheskään kaikki ihmiset eivät välitä
tulla vongatuiksi arjen rutiinien lomassa - kissakin pitäisi ruokkia eikä
ole aikaa olla vongattavana.

Mitä edemmäs ilta ehtii sitä vähälukuisammiksi hyvät vonkaamispaikat
jäävät.
Enää ei onnistu vonkaaminen missä tahansa, vaan prosessit keskittyvät
ravitsemusliikkeiden välittömään läheisyyteen. Toisaalta tämä myös karsii
täysin kylmät ja frigidit vongattavat potentiaalisista "uhreista".
Intensiteettitasolla on taipumusta nousta illan mittaan, halusi tai ei.
Tilastolliset lähteet osoittavat selvästi, että vonkaamisella on taipumus
onnistua loppuillasta päivää paremmin. Poikkeuksen yhtälöön muodostavat
edellä mainitut nirsojen ja nörttien ryhmät.

Hyviä vonkaamispaikkoja ilta-aikaan ovat mm. kotibileet, yhdistystoiminnan
moninaiset kiemurat ja hampurilaisravintolat (ei tosin koske
kasvissyöjiä!).
Joka tapauksessa yksi asia on selvä: naisiin kannattaa tutustua aina.
Kauheimmalla tatjaanallakin voi nimittäin olla tasokkaita ja muodollisesti
päteviä ystäviä, joiden tuntemisesta voi kehittyä vaikka mitä.

Onnistumismahdollisuudet

*Vonkausportaat
*Vonkausyhtälö: T = 1 / t, jossa in huoraksi kaikkien logiikan sääntöjen
vastaisesti.

Output eli onnistunut irtautuminen (eli miten päästään irti vongattavista
jossain
vaiheessa)

* Hävytön loukkaus (tapaus "Tatjaana" eli nainen olikin aivan saatanan
ruma/ tyhmä)
* "Kaverini menevät tuolla" (tapaus "parempaa lihaa toisella
tiskillä")
* "Sovittu tapaaminen" (tapaus "eipä taida onnistua nyt mutta
ehkä
joskus...")
* "Elän selibaatissa" (tapaus "nainen vaatii SM-leikkejä (ja
vonkaaja
ei)")
* Pyörtyminen (tapaus "enpä nyt keksi muutakaan mutta tuolle naiselle minä
en anna")
* Tumppuhuumoria (tapaus "tämän naisen täytyy nyt lähteä...")
* Puhelinnumeron jättäminen (tapaus "ethän soita ethän..." eli
annetaan
esimerkiksi naapurin homon puhelinnumero)
* Toisen naisen seuraan liimautuminen (tapaus "oli syy mikä tahansa, mutta
eukosta on päästävä heti eroon, koskee erityisesti hulluja naisia tai
lehmiä")
* Tekeydytään homoksi ("nyt ei seiso kun sä oot nainen" eli koskee
tapausta
jossa naista ei tarvitse nähdä uudelleen
* "Säälistähän minä vain vonkasin" (tapaus "nainen on
antamaisillaan
rukkaset ja joudut heitteille / jätteille / tumpulle")
* Jätetään ATP-lista näkösälle (tapaus "nyt tahdon eroon kaikista eukoista
ja heti) ? kts. kohta 3 / "Tuttu vai hutsu"


4. VONKAAMISTEKNIIKOITA

"Kun astelimme eteenpäin, syötin hänelle rutiinijutut siitä kuinka
yksinäinen olin ja kuinka häikäisevä ilmestys hän oli - eittämättä kaunein
tyttö mitä olin koskaan nähnyt. (Taktiikka voi kuulostaa kuluneelta, mutta
älkää antako sen hämätä - se toimii!)"

-Groucho Marx omaelämäkerrassaan Groucho ja minä


Segmentointi. Kyseessä ei ole varsinainen tekniikka, vaan pikemmin
toimenpide, joka täytyy tehdä aina ja ennen jokaisen vonkauksen
aloittamista. Asiaa voidaan ajatella analogisena tietokonelevykkeiden
alustamiseen: mikäli levykkeelle aikoo tunkea jotain, se täytyy alustaa
(jotkin levykkeet ovat tosin jo valmiiksi alustettuja, mutta älkäämme
antako
tämän häiritä, sillä useimmat naiset eivät kuitenkaan ole valmiiksi
vongattuja ja totta puhuen alustamalla saa ainakin varmistettua sen, että
vanhat "failit" pyyhkiytyvät muististauokitella vonkausprosessin
tärkeimmäksi vaiheeksi - jos se epäonnistuu,
mahdollisuuksia ei käytännössä ole. Vaikka poikkeus vahvistaakin säännön,
voidaan yleisesti todeta, että pitkätukkahipillä on harvoin
mahdollisuuksia
päästä suotuisaan lopputulokseen trenditeknopaikassa, vastaavasti puku
päällä tuskin käy flaksi death metal -konsertissa. (Rattopoika on
poikkeus,
hän saa mistä vaan.)

Segmentoinnissa on kyse oman habituksen sovittamisesta ympäröivään
viitekehykseen. Aivan kuin puhe aiheineen, ilmaisuineen, puhetapoineen ja
muine diskursiivisine ominaisuuksineen tulee aina sovittaa kuulijakuntaan,
on myös oma ilmiasu ja käyttäytyminen synkronisoitava valittuun
segmenttiin
ja miljööseen.

"Tuttu vai hutsu". Tämäkään ei ole varsinainen vonkaustekniikka, vaan
kyseessä on eräs segmentoinnin apuvälineistä. Nimittäin aloittelevan ja
miksei myös hieman kokeneemman vonkaajan on aina pääteltävä, kannattaako
vongata tuttua vai täysin tuntematonta naikkosta. Siksi tässä päättelyssä
on
hyvä ottaa huomioon, millaiset mahdollisuudet kussakin tapauksessa on.
Tuttujen neitojen kanssa on helpompi päästä luontevaan keskusteluun, mutta
toisaalta vonkauksen lopullinen onnistuminen saattaa olla vaikeampaa,
koska
tutut eivät ehkä pidä vonkaajaa kirjaimellisesti "varteenotettavana"
tapauksena. Näin ollen he eivät ota tällaista vonkaamista tosissaan. Sen
sijaan oudot ja tuntemattomat naiset saattavat alkujään särkemisen jälkeen
yllättää moninkin eri tavoin. Tämä saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä,
mutta sitä se onkin. Ihmisolemus on moninainen.

Eri vongattavien tyypit suhtautuvat eri tavoin tuttujen ja tuntemattomien
vonkaukseen. Esimerkiksi tatjaana lähes tekee housuihinsa, mikäli joku
muukalainen tulee varta vasten vonkaamaan häntä. Sen sijaan nunna hyvin
harvoin sietää tuntemattomien vonkausta, eihän nunna uskalla edes puhua
vieraille. Tiedä vaikka puhuisivat kauniita ja yrittäisivät vietellä. Sitä
vastoin lapsuudenystävä naapurista kahdenkymmenen vuoden takaa ei voi olla
paha, eihän? Munahaukka taas ei juurikaan piittaa, onko vonkaaja tuttu vai
ei. Tärkeämpää onkin vonkaajan vonkaushistoria: onko mies tunnettu höylä
vai
pelkkä rehentelevä tumputtaja. Pienen harkinnan jälkeen mu
Vonkaajista nörtin on pakko vongata tuttuja - ainakaan he eivät torju
suoralta kädeltä nörtin höpötystä bittikarttagrafiikasta ja giffeistä.
Oudon
naisen vonkaaminen on nörtille kauhistus, tosin ankarassa humalatilassa
vapun alla nörttikin saattaa hairahtua ja yrittää SITÄ, mutta eipä onnistu
silloinkaan. Saalistajalla ja limanuljaskalla on taas toisenlainen
ongelma:
tuttuja ei voi oikeastaan vongata, koska maine on ennättänyt kiiriä paljon
vonkaajan edellä. Saalistajan ja limanuljaskan tapaukset eroavat vain
siinä,
että saalistajalle eivät tutut halua antaa, koska kaikki kaverit ovat jo
antaneet; limanuljaskalle ei anneta, koska kukaan muukaan ei ole hänelle
antanut. Ei ainakaan kehtaa tällaista häpeätahraa tunnustaa. On kuitenkin
muistettava, että saalistaja on vonkauksessaan niin hyvä, että hän saattaa
saada jopa tutun nirson pään käännettyä. Rattopoika on tässä kysymyksessä
erikoistapaus. Häntä pidetään niin vastustamattomana, ettei kukaan kehtaa
kieltäytyä kunniasta päästä "teit' isäin astumaan".

Tuttujen vonkaamisessa on mahdollista käyttää apukeinoa, jota ei
tuntemattomiin voi soveltaa kuin idea- tai potentiaalitasolla. Kun kokenut
segmentoinnin hallitseva vonkaaja on lähdössä tuttujen hameenhelmojen
perään, hän on luonnollisesti valmistautunut huolella siihen, mitä tuleman
pitää. ATP-systeemiä käytetään esimerkiksi ammattilaistenniksen
rankinglistoja muodostettaessa. Vonkaajan ATP-lista (Annetaan Tyypeille
Pisteitä) toimii hyvin samanlaisella periaatteella. Hyväksi havaitulla
feminalla ja / tai feminuksella pääsee korkealle, mutta huipulla
pysymiseen
tarvitaan näyttöä, muut