LAPSENI TIKATTIIN TÄNÄÄN, KUN KÄVI HAAVERI.
KYSEESSÄ TARHAIKÄINEN, JA OLEN JÄRKYTTYNYT SAAMASTAMME KOHTELUSTA.
LAPSI TODELLA PIIKKIKAMMOINEN, JA PYYSIN ESILÄÄKITYSTÄ, JOTA EI ANNETTU.
lAPSENI LAITETTIIN PEITON SISÄÄN, JA HOITAJA ISTUI PÄÄLLE,LAPSENI KERTOI MYÖHEMMIN ETTÄ "ÄITI KUN MUN KÄTEEN SATTUI KUN SE VÄÄNTYI TÄTIN ALLA, EIKÄ KUKAAN KUUNNELLU KUN YRITIN HUUTAA" LÄÄKÄRI ASTUI HUONEESEEN JA OTTI KIINNI, ISKI PIIKIN, KIERSI, VÄÄNSI ,KÄÄNSI JA HOITI HOMMAN JA LÄHTI POIS.
NÄINKÖ NYKYMAAILMASSA HUOMIOIDAAN LAPSEN VANHEMPIEN TOIVEET, JA KUUNNELLAAN LAPSEN SANOJA ENNEN TOIMENPIDETTÄ????
PIIKKIKAMMO EI TOTTA HELVETISSÄ PIENENTYNYT, JA OLEN NIIN JÄRKYTTYNYT MITEN HUONOSTI TILANNE HOIDETTIIN, ETTÄ EN TIEDÄ ITKEÄ VAI NAURAA.
TÖRKEÄÄ.
MITEN MUUALLA, ANNETAANKO ENSIMMÄISTEN TIKKAUSTEN YHTEYDESSÄ YLEENSÄ ESILÄÄKITYS , VAI EI?OLINKO HUONO ÄITI VAATIESSANI SITÄ?
MIELESTÄNI SE PIENI LÄÄKKELLINEN RAUHOITUS OLISI EHKÄ PELASTANUT TÄMÄN LAPSEN LOPPUELÄMÄN TRAUMALTA.
KYSEESSÄ TARHAIKÄINEN, JA OLEN JÄRKYTTYNYT SAAMASTAMME KOHTELUSTA.
LAPSI TODELLA PIIKKIKAMMOINEN, JA PYYSIN ESILÄÄKITYSTÄ, JOTA EI ANNETTU.
lAPSENI LAITETTIIN PEITON SISÄÄN, JA HOITAJA ISTUI PÄÄLLE,LAPSENI KERTOI MYÖHEMMIN ETTÄ "ÄITI KUN MUN KÄTEEN SATTUI KUN SE VÄÄNTYI TÄTIN ALLA, EIKÄ KUKAAN KUUNNELLU KUN YRITIN HUUTAA" LÄÄKÄRI ASTUI HUONEESEEN JA OTTI KIINNI, ISKI PIIKIN, KIERSI, VÄÄNSI ,KÄÄNSI JA HOITI HOMMAN JA LÄHTI POIS.
NÄINKÖ NYKYMAAILMASSA HUOMIOIDAAN LAPSEN VANHEMPIEN TOIVEET, JA KUUNNELLAAN LAPSEN SANOJA ENNEN TOIMENPIDETTÄ????
PIIKKIKAMMO EI TOTTA HELVETISSÄ PIENENTYNYT, JA OLEN NIIN JÄRKYTTYNYT MITEN HUONOSTI TILANNE HOIDETTIIN, ETTÄ EN TIEDÄ ITKEÄ VAI NAURAA.
TÖRKEÄÄ.
MITEN MUUALLA, ANNETAANKO ENSIMMÄISTEN TIKKAUSTEN YHTEYDESSÄ YLEENSÄ ESILÄÄKITYS , VAI EI?OLINKO HUONO ÄITI VAATIESSANI SITÄ?
MIELESTÄNI SE PIENI LÄÄKKELLINEN RAUHOITUS OLISI EHKÄ PELASTANUT TÄMÄN LAPSEN LOPPUELÄMÄN TRAUMALTA.
Vastaukset 38
Vanhimmat
esilääkitys=rauhoittava huume.
Lääkäreillä on kiire, ei siellä ehditä kakaroiden oikkujen mukaan säpsähtelemään. Hommat hoidetaan ja ehkä lapsi oppii välttämään haavereita kun jäi ikävä muisto. toivotaan niin.
Tottakai lapset pelkäävät outoja asioita. Pelko voi myös heijastua äidistä, siksi on oltava itse hyvin asiallinen lapsen nähden, kerrottava mitä tulee tapahtumaan ja selvitettävä asia lääkärin kanssa lapselle että outo asia tulee tutummaksi.
Eli, mielestäni ei näin.anestesia pienehkössä toimenpiteessä lapselle saattaa olla vammaa vaarallisempi,kun esim. allergioista ei tiedetä ja vaikutuksen alkamista saattaa joutua odottelemaan, jos on kiire, saattaa lääkäri valita tuollaisen tekniikan koska lapsi ei pysty muuten pysyttelemään paikoillaan.
Kuulostaa siltä että sinä olet vauhko, ja lapsi aistii sinun kauhusi. Tikattaessa annetaan puudutus piikki, joka ei nyt kummasti satu. En ole ikinä kuullut kenenkään saaneen esilääkettä tällaisessa tapauksessa. Meillä kun tyttö 1,6kk käy korvalääkärillä, niin hänet kiedotaan lakanaan, jotta saadaan tutkittua. Enpä usko hänen saavan pahempia traumoja asiasta. Ole sinä aikuinen ja tue lastasi elämän kolhuissa. Kipeää tekee ja monasti.
poika on piikkikammoinen hänelle laitettiin ennen piikin antamista sellainen laastarilappu käteen. Siinä oli kai puuduttavaa ainetta en ihan tarkalleen muista siitä kun on aikaa. Toisilla piikit sattuvat enemmän kun toisilla, ei sitä toisen kipuherkkyyttä voi tietää.On minullekkin synnytyslääkäri (mies) sanonut ettei tämä tutkimus satu, mistä se sen voi tietää.
Kyllä minä olen saanut olla mukana, kun on sattunut haavereita. Ja on saatu voidetta, joka helpottaa kipua ja pelkoa...
Kieltämättä täytyy sanoa, että toimenpiteen alussa meinasin tippua tuoliltani, jossa istuin pitäen lastani kädestä.
Kokosin itseni kuitenkin minuutissa, koska tiesin että se mitä lapseni tarvitsee on äiti, joka tukee ja näyttää luottavaiselta, ei hysteeriseltä.Kuka tahansa rakastava äiti tajuaa näin yksinkertaisen asian.
Esilääkitystä kysyin, koska esim.hampaan poraukseen se ilmoitettiin kuuluvan automaattisesti, joka on vasta edessä, enkä ole tilanteesa ennen ollut,jossa lapsi tarvitsee useita tikkeja niinkin arkaan paikkaan kuin naamaansa.
Lapselleni olisi varmasti riittänyt edes pieni juttelutuokio lääkärin kanssa, jos lääkäri olisi osannut ottaa pikku potilaansa LAPSIPOTILAANA, ja kertonut rauhoittavasti mitä tuleman pitää.
Myönnän,että olen huolehtivainen ja empaattinen äiti, ja koen kaiken tuplanana, jos on kyse lapseni kokemuksista;niin hyvistä kuin huonoista, koska arvostan lastani yli kaiken.
Tämän päivän suomessa selvästi (juoppoäidit/huostaanotot) tämänkaltainen "ongelma" on pelkästään positiivinen yllätys?Halusin lähinnä juuri kuulla kuuluuko esilääkitys isompiin paikkauksiin,eikä selvästi kuulu, joten kiitos tiedoista; sain vastaukseni.
Lämmintä joulumieltä kaikille äideille ja mussukoille! : )
esilääkitys isompiin paikkauksiin? Itse en saanut käsitystä kertomuksestasi, oliko lapsesi haavan ompelu ISO toimenpide. Tuskin oli.
Rauhoittava esilääkitys kuuluu kyllä isoihin toimenpiteisiin ja ne tehdään leikkaussaliolosuhteissa ja potilas valmistellaan, kuten leikkaussaliin kuuluu.
Anestesialääkäri ym henkilökunta tarvitaan silloin paikalle.
Yksityislääkäreillä ei yli päätään ole varaa kohdella potilaita noin huonosti. Et varmaankaan ollut yksityisellä? VAADI lapselle yst. kohtelua tai toista lääkäriä seuraavan kerran! Sinä olet lapsesi ainoa suoja esim. lääkärikäynnillä, sinä määräät mitä saa tehdä. Muistakaa potilaan oikeudet!
kuinka lasta voidaan kohdella kaltoin terveydenhuoltopuolella lääketieeteen nimiin. Jos sattuukin niin että lapselle jää pysyviä traumoja ( en ihmettele jos kyseisessä tapauksessa jää) niin syytä aina pokkuksetta aletaan etsiä kotoa ja vanhemmista. Eräässä tuttavaperheessä jossa lapsi on joutunut pienestä lähtien käymään paljon lääkärissä tuli lopulta lääkärikammoiseksi. Tämä puolestaan näkyi siten että miten vanhemmaksi lapsi tuli niin sitä enemmän hän vastusti yhteistyötä läkäreiden kanssa. Kuinka ollakkaa lasta oltiin kiikuttamassa psykologille selvittmään mitä kotona oikeen tapahtuu kun lapsi vastustaa lääkäreitä ja kaikkia tutkimuksia ja toimenpiteitä.
Minunkin lapseni joutui käymään usein lääkärissä, röntgenissä ja labroissa. Ensimmäiset pari kertaa labroissa yhtä huutoa, kiemurtelua, taistelua, mutta hyvin nopeasti lapsi oppi, että tämä on elämää eikä stressannut asioista. Taisi olla sairaalan esimerkillisin labrapotilas ja oli sairaalassa kuin kotonaan.
Tekee muuten nyt graduaan lääkiksessä :)
samaa minäkin ihmettelen, että miksi sellaiset ihmiset laitetaan hoitamaan lapsia, jotka eivät lapsia osaa/halua hoitaa. Noista voi tosiaan jäädä hirveä pelko tulevia toimenpiteitä kohtaan.
Meidän poika kun oli sairaana ja piti mennä ottamaan kyynärtaipeesta verinäyte, niin laittoivat terv.asemalla sellaisen tosi epävarman tuntuisen tätin ottamaan näytettä. Poikaa jännitti jo muutenkin ihan kauheasti ja sitten siihen tulee ihan pökkelönä epävarmuudesta kävelevä hoitsu. No kuinkas siinä sitten kävi? Ei pe...kele saanut täti otettua näytettä, pisti useita kertoja neulalla ja poika huutaa kuin syötävä. Lopulta siihen tuli useita ihmisiä, kun huuto oli niin hirveä. Vaihtoivat hoitajaa ja tämä toinen oli selvästi lapsiystävällinen ja hoiti homman kerralla toisen taipeen kautta, kun ensimmäinen oli jo reijitetty. Siitä jäi kammo. Tämä tapahtui n. 3 vuotta sitten ja nyt on poika 10. Aina puhutaan siitä potilasystävällisyydestä, mutta todellisuudessa se onkin vain puhetta, ei tekoja.
tietävät, että ei potilaat, niiden kanssa menee ihan hyvin, mutta ne omaiset...
terveydenhuoltoaloilla on myös työntekijöitä joilla ei ole riittävää sosiaalista taitoa tehdä työtään. Enkä jaksa sitten kuulla soveltuvuustesteistä jotka tehdään kerran ennen opiskelua ja sitten sen varassa tehdään töitä lopun elämää. Toiseks läöäkärit eivät käy kyseisiä testejä. Mistä muuten erottaa potilaan ja hoitajan? hoitaja on se jolla on avaimet taskus.
Lapseni on aina tykännyt terveysasema reissuista, koska tietää että saa leikkiä. Antaa ottaa keuhkoäänet, korvat ja kaiken muun, mutta niinkuin sanoin; piikit ovat jääneet kauhukuviksi ensimmäisen verikokeen jälkeen.
Tässä on nimenomaan kyse siitä,että jos lääkäri/hoitja olisi hiukan puhuneet lapseni kanssa, ja kokemuksellaan osanneet oikein selostaa ettei mtn kauheaa ole tulossa, vaan kertoneet lapsen kielellä toimenpiteen, eikä ottaneet sitä linjaa että "kiinni, ja kimppuun",
tuskin olisikaan mennyt niin kauheaksi.
Hoitajan kommentti juuri ennen oli "nyt täytyy olla liikkumatta, ettei lääkäri tikkaa vahingossa leukaa kiinni rintaan!" Voitte uskoa kuinka lapsi panikoi tämän jälkeen..
Hyvä että tämä kokemus oli ensimmäiseni; seuraavan kerran tiedän miten itse käyttäytyä hoitajien/lääkärien kanssa. VAADIN ottamaan lapseni lapsena, ja selostamaan kaiken tapahtuvan rauhallisesti ja asiakkaan vaatimalla tasolla.
Tässä tapauksessa oli kyse luultavasti siitä, että ko. ovat jo piintyneitä, eikä nykyajan asiakaslähtöisyys mene enää kaaliin.
"vanha koira ei opi uusia temppuja"
Kiva että mielipiteitä tulee suuntaan ja toiseen; äitien kirjo on laaja.
Lapsi laitettiin peiton sisään ja hoitaja istui päälle ja lääkäri iski piikin.
Eipä ole kohdalle vielä osunut tuollaista tapausta, ei niin kiire saisi koskaan olla ettei otettaisi lasta huomioon. Että oikein peiton sisään, miksi ?
Joku kysyikin, missä olit kun tuo kaikki tapahtui ? Katselit tapahtumaa ? Niin kyllä itsekin olisin , enkä olisi tajunnut että tuollaista voi tapahtua, kuin vasta tapauksen jälkeen. Nyt on asiasta vain keskusteltava lapsen kanssa ja pyrittävä eteenpäin ja toivottava trauman unohtamista.
Muuten ymmärrän kyllä millaista on pelkäävän lapsen kanssa jotkin toimenpiteet. Itse käytän yksityisiä lääkäreitä, ja mainitsen puhelimessa jo ennen tuloa mahdollisista ongelmista, ja joka kerta ovat osanneet varautua. Ei ole tarvinnut mitään esilääkityksiä, lääkärin ja hoitajien positiivinen ja rohkaiseva asenne on riittänyt. Muutama kerta alkuun oli vaikeita, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Terveyskeskuksissa ei ole yksinkertaisesti aikaa samanlaiseen hoidontasoon kuin yksityisillä. Lapseni on ns. erityislapsi, jolla on myös tuntoaistin häiriöitä, joten tarvittaessa saisimme varmasti jonkinlaisen puudutteen ennen varsinaista piikkiäkin.
Nyt sinun on vain saatava lapsesi taas luottamaan hoitohenkilökuntaan. Voi viedä vähän aikaa, mutta älä luovuta. Muutama hyvä kokemus vielä päälle, niin toivottavasti lapsi alkaa unohtamaan.
Apteekistahan saa ostaa niitä puudutuslaastareita itsekin, mutta ainahan ei ehdi sitä tehdä.
minä oisin tosta kanssa ihan järkyttynyt ja raivoissani, ite pelkään pistämistä mutta lapsen rokotusten kanssa on pitänyt olla reipas, mutta siis jännitän ihan kamalasti jos itseäni pistetään. tuon kuvailemasi tilanteen perusteella lapsi varmaankin pelkää kahta kauheammin hommaa. Tosi ikävää miten kävi, voi kai tuosta tehdä valituksen...
Suurin virhe tässä tapahtui siinä, että lapsi sidottiin paikalleen peiton avulla ja päälle vielä istuttiin. Siitä voi tehdä kantelun potilasasiamiehelle.
Esilääkitystä ei yleensä anneta vastaavanlaisissa tapauksissa, mutta lääkärin ja erityisesti hoitajan olisi kuulunut keskustella lapsesi kanssa kasvokkain ja heidän ammattitaitonsa yksi mitta on miten lapsipotilaan saa rauhoitettua ja yhteistyöhaluiseksi, pakottamatta fyysisesti. Eli siinä tapahtui toinen kantelunarvoinen virhe.
Lapsen toiveita pitää lain (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista) mukaan kuunnella ja jos lapsi on alaikäinen tms. äidin/huoltajan/holhoojan toiveita olisi pitänyt kuunnella. Lääkärillä on valtuudet ylittää vanhemmat vain hätätapauksessa ja tämä ei ollut sellainen, eli tässä tuli kolmas virhe.
Ota yhteys vaikkapa oman sairaanhoitopiirisi potilasasiamieheen, jos ei kyseisessä ter.keskuksessa ole omaa ja hän vie asian eteenpäin. Johtaville hoitajille tai lääkäreille en suosittele soittamaan, koska he eivät ole puolueettomia ja ajavat aina oman talonsa etuja.
Tsemiä! Toimit ihan oikein!
Jotta tantan perseen alla ei tule traumoja, yleensä on kai niin että viranomaisen toimenpide ei yhtään satu. Siviilin tekemä vaan sattuu.
Melko normaalilta kuulostaa *toteaa väärinymmärretty 70- luvun lapsi lakonisesti*
Itse oli vuonna 1978 Meikussa ja minulle tehtiin erittäin väkivaltainen tärykalvon puhkaisu; 4 hoitajaa piti kiinni raajoista ja vartalosta, yksi puristi päätäni pöytää vasten. Jossain vaiheessa minut sidottiin penkkiin. Koko ajan höpötettiin että ei tämä kuin "NIPPAISE" (herranen aika että voin inhota sitä sanaa yhäkin) vaikka se tuntui siltä kuin pistimellä olisi menty kallosta sisään. Huusin kuin pistettävä sika ja äitini oli niin järkyttynyt että joutui sairaslomalle. Äiti oli päättänyt välittömästi toimenpiteen jälkeen, että hänen puolestaan on sama vaikka kuuroutuisin, tätä ei enää tehdä.
Tapahtuneesta on aikaa äkkiseltään laskettuna 27 vuotta, minä olen 30- vuotias ja muistan tuon illan kuin eilisen; mitä minulla oli päällä, mitä äidillä oli päällä, montako tuolia huoneessa oli ja minkälaiset sangat lääkärin rilleissä oli. Trauma on ikuinen. Ikuisesti olen inhonnut/ pelännyt lääkäriä ja useamman kerran saanut raivokohtauksia lääkärissä. Nyt aikuisena olen hanakka penäämään palvelua ja puudutusta vaikka gynekologista tutkimusta varten. Minua ei sorkita eikä satuteta, piste. Helpompaa olisi, jos tätä draamaa Meikussa ei olisi tapahtunut.
Mitä tästä opimme, toimikaa kuten aloituksen äiti, älkääkä ainakaan selittäkö/ valhedelko lapselle että piikillä korvan kaivaminen "nippaa" kun se sattuu aivan helvetisti.
Olipahan testamentti :)
toinen,trauma jäi hammaslääkäristä.
Olin kuuden vanha,vuonna -77,ja onnistunut jo reiän hampaaseeni saamaan.Lääkärinä toimi nainen,joka oli helvetin kovakourainen jo tarkastaessa.Äidilleni lääkäri sanoi,että homma hoituu paremmin,kun äiti poistuu paikalta. Ja sitten touhuun.Ei siinä kanssa juuri neuvoteltu,pora suuhun vain,ei mitään puudutuksia.Jossain vaiheessa purin hammaslääkäriä sormeen,jolloin hän laittoi suuhuni jonkinlaisen kumituen,että pääsi hommaa jatkamaan.kun äiti tuli hakemaan,show oli ohi,minulta valui veri suupielistä(kuivumisesta huulet halkesi)ja hypin kiiltokuvien päällä ja kiljuin.Täti oli palkkioksi tarjonnut,että saan valita kiiltokuvan ihan itse..
Muistan myös tuon huoneen,muistan hajun,kiiltokuvat,ja sen kamalimman asian,sen mustan kumituen,mikä suuhun laitettiin..Ja arvatkaa vaan,onko nykyäänkin vaikea mennä hammaslääkäriin? Mahaan sattuu jo monta päivää ennen porausreissua,käyn yksityisellä lääkärillä,joka tietää pelostani,rauhoitan itseni esilääkityksillä ja puudutusainetta kuluu.Ja rahaa..
En ikinä voi viedä lastani hammalääkäriin.Jos ja kun ne reiät iskee,saa isi hoitaa sen homman.Minusta ei ole siihen,varmaan itkisin itsekin,enkä osaisi olla tukena tai rohkeana.Että kyllä se sen verran traumaattista oli.
lukea jos et HUUTAISI..
tee vapaamuotoinen muistutus henkilökunnan toimista kyseisen sairaalan tai terpparin johdolle. Pyydä saada siihen kirjallinen vastaus tai jäät ilman. Asia on käsiteltävä kun muistutus tehdään ja siitä saattaa tulla asianosaisille seuraamuksia mutta ainakin puhuttelu.. sinun tai lapsen tietoihin asiasta ei tule merkintää siitä ei kannata huolestua.
Potilasasiamies voi kertoa asiasta lisää ja saattaa kehoittaa jopa hoitovirheilmoituksen tekoon vaikka korvausta ei tulekkaan todennäköisesti.
Noin tehdään jatkossakin jos kukaan ei koskaan vie asioita eteenpäin vaan hyväksyy kohtelun ja kiukuttelee siitä vain ulkopuolisille. Itse jouduin viime vuonna tuollaisen muistutuksen telemään ja lääkäri sai siitä varoituksen, kuulemma seuraavakin on jo tullut ja hänet on lomautettu tilapäisesti ja käsittääkseni kolmannesta lopullisesti jos ei järki ala toimia sitä ennen..
Kyllä äiti ja lapsi on otettava huomioon. Muutosta ei noiden ammattilaisten käytöksessä tapahdu, ellei joku nosta sitä esiin. Lapsi siinä kohdalla voi olla seuraavan kerran jonkun meidän lapsi. Pyydän tekemään ilmoituksen kuten äitee 4 sanoi. Kiitos hänelle jo omasta ilmoituksen tekemisestä
Kyllä vanhempien on huolehdittava siitä, että lapsi käyttäytyy asiallisesti eikä vaikeuta entisestäänkin ylikuormitetun perusterveydenhuollon henkilöstön työtä!
Kyllä terveydenhuollon henkilöstön perustehtäviin tulee kuulua asiakaspalvelu. On sitten kuormitettu tai ei, palvelua ja asiakan tyytyväisyyttä ei saa unohtaa. On osattava rauhoittaa niin lasta kuin äitiä. Jotain on nyt heidän työssään epäonnistunut ja se pitää tutkia jottei vastaavaa pahaa mieltä enää aiheutuisi.
Kuuleppas kyllä se siellä opiskeluajalla jo terotetaan kuinka asiakaslähtöistä hoitohenkilökunnan työskentely on. Yksilöllisyys on avainsana.
minulle, kun en tiedä, miten saan 2,5 vuotiaan käyttäytymään asiallisesti, esim. kyynärtaipeesta otettavssa verikokeessa, kun lapsen kättä ei puudutettu ennen näytteen ottoa?
Vai tarkoitatko, että kun isä ja äiti molemmat pitävät lasta paikallaan kaikilla voimillaan, kun hoitaja yrittää ottaa verikoetta montakertaa, eikä onnistu, niin he huolehtivat asiallisesta käytöksestä? Näin me teimme, mutta siltikään lapsi itse ei käyttäytynyt asiallisesti, vaan oli hysteerinen kauhusta.
Ja lisäyksenä, että tämä tapahtui yksityisellä lääkäriasemalla.
Kyllä tuo minusta on ilmoituksen/ valituksen paikka.
Lapsipotilaat tulee ottaa vastaan eritavalla kuin aikuiset, ainakin itse vaadin näin.
Haluan, että lääkäri keskustelee lapsen kanssa, kertoo mitä tapahtuu, miksi ja millä välineillä.
Me olemme saaneet aina hyvää palvelua. Olen aina lapseni lähellä mikäli jotain tehdään.
Olen hysteerinen piikkien suhteen, mutta oon jotenkin saaanu pidettyy itseni kasassa aina aika hyvin.
Mitä alkuperäinen kirjoitti, kuulostaa todella hurjalta touhulta!
Lapsi on lapsi, ei aikuinen.
Lapsi tarvitsee aikaa ja hänen on sitä saatava.
!!!!!
Että sinä saat huutaa siltikin... Älä avaa keskusteluita, joissa on joku järkyttynyt niin et järkyty itse.
Ei ole kovinkaan miellyttävää lukea tekstiä joka on kirjoitettu isoilla kirjaimilla, eli huutamalla, näin chattikielessä!
Kun "puhut" normaaliäänellä ja heität sitten huutomerkit perään (tietylle ihmiselle kohdistettuna eikä mistään asiasta järkyttyneenä), tulee mieli että mikäs oikeus sulla siinä on sanojasi huutamalla painottaessa. Jos on korjattavaa toisen asiallisuudessa, niin kannattais itse olla asiallinen omassa sävyssään.
No kuule kun viesti-kenttään tarvi jotain laittaa, niin heitin sinne parit merkit tarkoittamatta sillä mitään. Olisin toki voinut toistaa itseäni tai laittaa pisteitä. Nekin olisi kuitenkin joku tulkinnut omalla tavallaan.
Nettikeskustelun etiketissä sanotaan, älä käytä isoja kirjaimia eli älä huuda, ja et voi väittää, että sitä olisi helppo ja mukava lukea.
"Tikatessa" ei anneta esilääkitystä, ei lapsille, eikä aikuisille. Ommeltava haava kyllä puudutetaan (injektio), jolloin ompeleiden laittaminen ei satu.
Jos lapsi ei pysy paikoillaan toimenpiteen aikana, on lasta pakko pidellä väkisin paikoillaan, muuten ei voida hoitaa.. Hyvin tavanomaista on, että pieni lapsi vastustaa hoitotoimenpiteitä ja useinkin joudutaan pitelemään. Ei tietenkään kivaa hommaa kenenkään mielestä, mutta minkäs teet, ei ole vaihtoehtoja!
Yksilöllistä on kuinka hoitohenkilökunta lapsi-potilaan kohtaa. Toiset "paremmin" toiset "huonommin", aivan kuten muussakin väestössä. Ainoastaan asiallista kohtelua voidaan vaatia, mikään "lepertely ja lässytys" ei ole pakollista.
Kirjoituksesi perusteella en tiedä miksi tekisit valituksen. Käsittääkseni olette saaneet asiallisen hoidon ja kohtelun.
eikö todellakaan tapahtunut mitään ennenkuin hoitaja istui päälle?! siis eivätkö edes yrittäneet hetkeäkään hoitaa ensin? minun yhdellä lapsella on myös piikkikammo ja vastaaviin toimenpiteisiin on jouduttu myös hänen kanssaan. kaikki konstit on kyllä yritetty aina ennen "piikille" menoa, mutta mikään ei ole tehonnut. lapsen kannssa on keskustellut sekä minä että ihanat lääkärit ja hoitajat. on yritetty lahjoa yms. mikään ei ole tehonnut! ja lopulta on pidetty kiinni kaikin voimin, että homma on saatu pakolliset hommat hoidettua!
lisännyt lapsesi pelkoa. Puhumalla hänen kuullen piikkikammosta ja esilääkitysestä? Tälläisessä tilanteessa äidin on itse hillittävä itsensä, pysyttävä todella rauhallisen oloisena ja näköisenä ja tiukkana. Lapsi vaistoaa äidin epävarmuuden. En usko että tilanteessa mikä teillä oli olisi enään auttanut esim. lapsen ja lääkärin välinen keskustelu. Paras oli varmasti hoitaa pakollinen tilanne pois ja rauhoitella lapsi sen jälkeen js selittää tilanne.
Kerronpa nyt teille oman tarinani.
Tästä on jo muutama vuosia aikaa kun 10 kk vauvalleni nousi 40 asteen kuume,kiikutin vauvan hoitoon ja minut käännytettiin kotiin koska vauvalla oli se ihan normaali 3 päiväkuume jonka jälkeen nousee se punainen ihottuma.
Jotenkin äitinä tunsin ettei näin ollut koska suppoja kului tosi runsaasti mutta eihän minua äitinä kuunneltu sillä äidithän ovat luonnostaan jo aina niin "hysteerisiä" kun lapselle sattuu jotain.
Noh annoin vauvalle suppoa ja nestettä ja odotin ihottumaa mitä sitten 3 aamuna ei näkynyt.
Nappasin pennun ja matkustin jorviin ja vaadin kokeita.
Siellä sitten odotellessa noin 6 tuntia sainkin lapseni tutkimuksiin ja siinä vaiheessa 10 kk lapseni oli veltto ja harmaa ja tuli kuuma.
Kas vain tämä vauvarokkoa paljastuikin munuaisaltaan tulehdukseksi ja lapseni senkka oli jo 350.
Että näin.
Pääsimme sitten osastolle hoitoon ja saimmekin pienten lasten osastolla oikein hyvää ja asiallista hoitoa ja tukea.
Mutta sitten siirryimme isompien lasten osastolle ja siellä meno oli juuri sitä mitä vihainen äiti kuvaili.
Eli lapsi kaapattiin vihreään sairaala lakanaan tiukaksi rullaksi ja neulalla tökkiminen alkoi.
lastani pistettiin 8 kertaa päähän jotta hänelle oltaisiin saatu kanyyli päähän antibiootin antoa varten.
Ja se ei sitten onnistunut kun suonet olivat päässä liian pieniä.
lapsi huusi kuumassa käärössä ja verta valui pikkuisen paran päästä.
Noin puolen tunnin väkerryksen ja 15 reiän teon jälkeen kanyyli saatiin asennettua lapsen nilkkaan.
ymmärrän toki että neula oli laitettava sehän on selvä.
Mutta tilanteen olisi voinut hoitaa toisin.
Lopuksi kanyyli nilkkaan saatiin kun otin lapsen syliini ja taivutin ja jalkaa ja samalla lauloin tuiki tuiki tähtöstä ja homma sujuikin suht kivasti.
Mutta joku ihme sisään ulos mentaliteetti niillä hoitohenkilökunnan ihmisillä siellä oli.Valitettavasti.
Lapseni on nyt 4 vanha ja pelkää kuollakseen ihan kaikkea mikä liittyy lääkäreihin,hammashoitajiin jopa neuvolan täteihin.
Tilanne että myöskään ole helpottanut se että käymme joka vuosi gamma kuvauksissa jorvissa ja joka kertaa saan tapella saako lapsi suun kautta rauhoittavan esilääkityksen ja viimeeksi hävisin tappelun.
Ja lapsi makasi pöydällä kun 2 hoitajaa piti väkisin kiinni ja iso mieslääkäri survoi letkua likan virtsarakkoon.
Että terveisiä vaan sinne jorviin teille sairaille paskiaisille röntgen osastolle!
Ei sen nyt luulisi olevan suuri vaiva antaa tilkkaa rauhottavaa pienelle lapselle ennen kuin letkua survotaan rakkoon.
On se kuitenkin pienelle tytölle aika herkkä paikka siinä maata pöydällä paikat levällään ison koneen alla ja ympärillä liuta vieraita naamoja.
Muuten olen kyllä saamaamme hoitoon tyytyväisiä ja ensikerralla jos mun ääntäni ei kuunnella vedän samantien vaan turpaan.
Likan vaiva ei ole näinä vuosina osoittanut parantumisen merkkejä.Hän syö joka päivä lääkitystä ja jos tämä meno jatkuu on likalle aikuisiällä munuaisten vajaatoiminta ja helvetinmoinen lääkäri/sairaala fobia.
Joo että ymmärrän kyllä fiilikset vihainen äiti.
olin myös ällikällä lyöty kun 8kk tyttöni oli survottu sairaalassa pinnasängyn nyrkkaan polvet melkein suussa ja tyttö parka kiljui niin etten ole koskaan kuullut niin pienen huutavan sillälailla. vieläkin menee kylmät väreet kun ajattelee asiaa. Tämä toimenpide siksi että hoitaja pystyi mittaamaan lämmön peräsuolesta. Kun yllätin kyseisen hoitajan tuosta toimenpiteestä niin hermostuneena sanoi että teidän lapsellenne on melkoiset voimat, voipi tulla tästä mustelmia. Haloo, kyllä minulta oli onnistunut kyseinen toimenpide ilman noin voimakasta keinoa. Samoin on onnistunut muidenkin lasten kanssa.
Kyllä se näkyy hoitajissakin kyllästyminen työhönsä ja silloin ei todellakaan ajtella potilaan tunteita.