Miksi toisen pitää ajatella järjellä ja toisen tunteella?! Meillä oli kaikki edellytykset,mihin vaan,mutta,mutta,mitenkäs kävi, sinä ajattelit "järjellä" ja listasit syitä miksi meistä ei tule mitään. Minä ajattelin tunteella,uskon että olet kohtaloni,monet asiat puoltavat sitä tunnetta ja tiedän että syvällä sisimmässäsi olet myös sitä mieltä,mutta et uskalla. Et uskalla ottaa askelta ja astua ihanaan maailmaan kanssani vaan jäät nykyiseen,vanhaan tuttuun elämään,mihin et ole ollut vuosiin tyytyväinen.Olen siitä niin pahoillani ja samalla myös surullinen. Tiedän että välität mutta sinulle on tärkeämpää mitä muut ajattelevat tekemisistäsi. Tämä teksti rakkaudella sinulle.
Sinulle....
sad girl
181984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että kumppanisi ahdistuu muutoksista elämässä, ahdistuu myös muiden mahdollisesti negatiivisistä mielipiteistä. Saattaa olla, että hänen elämäntavoissaan on jotain pielessä. Oletko huomannut?
Olen ollut sen verran kauan yksin, että en tiedä miten sinun kanssa tulisin toimeen. Haluaisin kyllä muutosta, mutta en oikein osaa/tiedä miten sen sinua satuttamatta tekisin.
En kuitenkaan haluaisi satuttaa sinua, koska minulla on huonoja kokemuksia siitä....
kannattais ekaks miettiä mitä ite haluaa?
Satuttaahan siinä toista, jos käyttäytyy toisin mitä puhuu! Kohdelkaamme naisia kuin kultakimpaleita! He ovat herkkiä ja haavoittuvaisia.
Santtu Kainuusta
ole enään voimassa?? Pakko yrittää välillä ajatella järjellä kun pelissä on kohtuu paljon..
Joo ja ajattelen sisimmässäni juuri niinkuin sanoit, mutta kuka on sanonut et elämä ois helppoo..Joo ja toiki taitaa pätee et ajattelen mitä muut on mieltä tekemisistäni vaikka tällä kertaa voisin kyllä luopua siitä....
-J-
kuulostat "sinulta" ja olen tunnistavani itsenikin tekstistä. pyydän anteeksi käyttäytymistäni, en oikein itsekään tiedä miksi tein sinulle niin, koska mulla on tunteita, en vaan osaa tuoda niitä esille. ehkä mä sit pelkään sitoutumista, kun en haluais epäonnistua. uskon vilpittömästi sinun tunteisiin. säikähdin vaan niiden todellisuutta silloin. en mä oo sua unohtanu, enkä varmaan ikinä voikaan. voitkohan antaa mulle koskaan anteeksi tyhmyyttäni, saamattomuutta ja epäkohteliasta käyttäytymistäni..
M
Oletko kenties Etelä-Suomesta... ?
antaa anteeksi ja keskustella asiat selviksi. Jäi niin paha mieli kaikesta. Surullinenkin.
Uskoin, että meillä oli ja on ehkä vieläkin mahdollisuus vaikka mihin. Miksi pelätä epäonnistumista. Jos se vaikka ei ole edes mahdollista.
Eräs nainen
myös antaa anteeksi, mutta en enää varmaan pysty.
pääkaupunkiseudulta, entäs oletko sinäkin?
meniköhän tämä nyt näin...aika moni tunnisti itsensä.
olen myös pääkaupunkiseudulta :)
Löysimme toisemme uudelleen, suomi24:n kautta!
ei ole mahdotonta! Kannatti kirjottaa suomi24:ään :)
...aivan kuin minun kirjoitusta ja minun tilanteesta...oikein säpsähdin kun luin kirjoituksesi ja ajattelin että jos minun rakkauteni kohde sinun tekstisi lukee niin hän varmasti kuvittelee minun tuon kirjoittaneen !
Meilläkin oli kaikki edellytykset, olimme/olemme kuin luodut toisillemme, sanoimmekin niin toisillemme, että toinen on juuri sellainen jota on aina toivonut, odottanut, halunnut...se oli liian hyvää ollakseen totta silloin kesällä...
Minä uskalsin heittäytyä rakkauteen pitkästä aikaa, uskalsin luottaa toiseen vaikka olin kokenut pettymyksiä...ja sitten taas petyin. Hän ei uskaltanut antautua/heittäytyä vaan ajatteli liian järkevästi, välimatkaa, elämäntilannetta, kaikkea...hän halusi vaan elää omanlaista elämää eikä ottaa askelta uuteen ja tuntemattomaan. Tiedän että se vaatii ponnistusta ja jaksamista, tekemistä toisen puolesta, mutta jos haluaa toisen ja rakastaa niin sitä on myös valmis sellaiseen, muttamaan omaa elämää hiljalleen, uhrautumaan edes vähän toisen ja oman onnen/rakkauden puolesta, eikö ?!
Tiedän/tunnen että meillä olisi ollut hyvä olla yhdessä, olisimme onnistuneet...mutta hän on päättänyt toisin. Uskon että hän edelleen välittää, uskon että hänen vielä tulee ikävä minua, silloin se saattaa vaan olla myöhäistä...
Rakastan häntä niin...
juttu. Aika toivotonta, kun moni tunnistaa itsensä tekstistä. "etsi neula heinäpellolta"
enää milijuuna;)
Unohda tuollainen mies! Keskity tosi miehiin!
Kumpa se olisikin niin mutta te olette vain säälittäviä!!