Vaativat ties mitä toiselta naiselta,hyvä että tämä kelpaa edes ystäväksi.Pitää olla sellaset ja sellaset hiukset,pitää olla poikamainen/tyttömäinen,pitää olla niin kauheen iloluontonen,pitää olla rohkea,pitää olla timmi,pitää olla kaunis,pitää olla älykäs.
Mitä se sellainen lesbous on että laitetaan kanssasisarille mitä ihmeellisimpiä vaatimuksia?pahempia kuin miesten vaatimukset
Ja en ymmärrä miksi ylipäätään pitää kategorisoida lähinnä koskien ulkoista olemusta?Onko se sellainen oikea lesbo joka tuijottaa vaan ulkoista "ei, ei ole tarpeeks poikamainen naama ja lyhyt tukka,ei kelpaa"
Eikö se jokin yleinen kemia ja muu merkkaa kuin pienet yksityiskohdat?
Ja miksi nainen haluaa tietyntyyppisen naisen? en usko että homoillakaan on niin tarkaa spekulointia että haluaako poikamaisen vai naismaisien miehen?
Tässä kohtaa enää ei usko siihen että kellekään kelpaa tollasten vaatimusten jälkeen.Tämmönen tavallinen naapurintyttö joka ei ole NIIN itsevarma ja NIIN timmi.
Mitä se sellainen lesbous on että laitetaan kanssasisarille mitä ihmeellisimpiä vaatimuksia?pahempia kuin miesten vaatimukset
Ja en ymmärrä miksi ylipäätään pitää kategorisoida lähinnä koskien ulkoista olemusta?Onko se sellainen oikea lesbo joka tuijottaa vaan ulkoista "ei, ei ole tarpeeks poikamainen naama ja lyhyt tukka,ei kelpaa"
Eikö se jokin yleinen kemia ja muu merkkaa kuin pienet yksityiskohdat?
Ja miksi nainen haluaa tietyntyyppisen naisen? en usko että homoillakaan on niin tarkaa spekulointia että haluaako poikamaisen vai naismaisien miehen?
Tässä kohtaa enää ei usko siihen että kellekään kelpaa tollasten vaatimusten jälkeen.Tämmönen tavallinen naapurintyttö joka ei ole NIIN itsevarma ja NIIN timmi.
Vastaukset 34
Vanhimmat
murehdi..
Eri ihmisillä on eri makuja..
Joku just etsii Sun tyyppistä naista..
Oot varmasti jollekin täys 10:)
Tsemppiä
...Nipo kuin nihilisti.
Ja vertailu mitä on hetero- ja homomiehillä on, aivan turhaa. kyllä niilläkin on omat top- ja bottomsysteeminsä. Ja heteromiehet ne vasta tarkkoja on naisten suhteen, on tarkka silmä niilläkin.
Kyllä tämä ulkonäkotuijotus leikkaa läpi kaikkien ryhmien, kukaan ei pääse vähemmällä.
Toisaalta, kyllä mä ainakin tykkään ,että nainen huolehtii ulkonäöstään jossain määrin. Ei sen silti tarvitse överiksi mennä.
Tosta ulkoisesta olemuksesta sanosin et ainakin mun kohdallani on hyvin harvat ne rohkeat jotka edes uskaltaa tulla jutteleen.Mutta toisaalta olen itse vieläkin arempi tekemään alotetta edes kaveruuteen tms.Ja mulla nyt on ehkä?suurimpana syynä se et kaikki näkee et liikun pyörätuolilla.Koska mikään ihan super rumakaan en kuulemma ole.Mutta enpä tiedä kyllä mäkin kieltämättä kiinnostun just jonkun tietyn tyyppisistä naisista helpommin kun toisista.Mut eiköhän sullekin se oikea joskus osu kohdalle
Heteromiehethän arvostelee naisia tosi ronskilla kädellä. Saa kuulla vaikka mitä mollausta jostakin mimmistä. Itse eivät välttämättä panosta omaan ulkonäköönsä pätkääkään..hyvä jos suihkussa käyvät välillä.
päästää suustaan tollaisia yleistyksiä.Tuntemani heteromiehet ovat loistavia ja yksikään ei tuijota pelkästään ulkonäköön. Enempi muijat vahtaa itseään ja toisiaan. Sellaset toisten vahtaajat voi mun puolesta suksia suolle. Blondithan kelluu..
Olen täysin samaa mieltä. Miehet arvostelevat naisia päästä jalkoihin sukupuolielämää myöden. Olen usein ihmetellyt miten jollakin voi olla niin veemäinen luonne.
apeaksi kun kaikki puhuu ulkonäöstä ja kauneus on myyvempi kuin koskaan.
Se mikä on oikea lesbo onkin hassu kysmys, ja tuo kanssasisaruuskin lähinnä huvittaa.
Se on kai aika inhimillistä omata haaveita ja mieltymyksiä jopa tulevasta puoliskostaan, kuului sitten mihin kategoriaan tahansa.
Se tavallinen naapurintyttö joka ei ole niin timmi menee kyllä kevyesti jos sitä itseluyottamusta lisätään.
Koska totuushan on että ei se kauneus vaan se miten itsensä kantaa. Ja silloin ei tarvi olla timmi eikä maailman kolmanneksikaan kaunein, kun on sinut itsensä kanssa eikä käyttäydy kuin ei kelpaisi kenellekkään.
Hupaisaa ajatella, että lesbot olisivat jotenkin yli-inhimillisiä "parempia" ihmisiä kuin muut, niin ettei heillä olisi ollenkaan mitään pinnallisia arvoja tai kauneusihanteita.
On ihan normaalia, että ihmisen silmä hakee ja näkee kauneutta. Se, miten pitkälle ulkonäkö kantaa ihmissuhteissa, on ihan toinen juttu.
Kun katson itse taaksepäin elämässäni ja mietin rakkaussuhteitani, en suinkaan ole rakastunut kauneusihanteeni mukaisiin ihmisiin, vaan sellaisiin, jotka persoonallisuudeltaan ovat olleet ihania. Silti voin sanoa jotakin ulkonäöllisiä ominaisuuksia, jotka ovat mielestäni kauniita. Sillä nyt vaan ei ole niin kauheasti merkitystä ihmissuhteissa.
Se posliinikeskustelu oli kaiken huippu. Kun joillekin ei vielä riitä, että ihminen on tiptop vaan pitää vielä ajella karvansakin että kelpaa. Pinnallisempaa tapaa hakea kumppania ei löydy.
Huh. Onneksi on oma kumppani löytynyt jo vuosikymmen sitten. Ei tarvitse etsiä näiltä karja-ja pintaliitomarkkinoilta.
Minusta itsestä huolehtiminen kertoo toiseen ihmisen arvostuksesta. Haluaa miellyttää toista. Kyllä minä ainakin mieluummin nuolen poslaria, kuin viidakkoa.
Se on ihan sama onko karvoja vai ei, kun käyttää kelmua. Jopa vakiokumppanin kanssa. Varmuuden vuoksi.
Aika huolestuttava määrä lesboja altistaa itsensä seksitaudeille nuollessaan paljasta pintaa yhdenyön juttujen aikana.
Karvat on niin intiimi asia, että kukaan ei saa määritellä toisten karvojen määrää. Uskonnollinen äitini pitää alapään karvojen ajelemista syntinä ja niin pitää aika moni muukin uskonnollinen ihminen...
karvoja ja uskontoa..menee liian vakavaksi keskustelu..
keskustelua aikaiseksi.
Mikäs mahtaa olla aika monen uskonnollisen ihmisen näkemys lesboseksistä? Onkohan karvojen ajeleminen yhtä uhkaava synti?
Vähän huvitti tuo kommentti uskonnollisesta äidistä.
Hei!
Mäkin olen kokenut ton karvojen ajelemis-jutun. Meillä ei ainakaan tulisi kuuloonkaan ajella itseään "sieltä". Serkku oli tehnyt niin ja suvun naiset supisi siitä pitkään että kun on menty luojan luomaa trimmailemaan. Siis ihan oikeasti 2000-luvulla ja Pohjanmaalla! Enkä ajele. Kun voi joutua milloin vaan vaikka mummin tai tädin kanssa saunomaan.
luotu karvoineen päivineen, on synti niitä nyppiä pinseteillä tai sheivailla:)
Muistahan tämä kun seuraavan kerran käynnistät ladysheivarin...
mäkin just kattelin sukuselvitystä 1700-luvulta.. ja kauhukseni huomasin että munki juuret on sielt pohjanmaalt--
että nyt kai loppu munkin posliinin pito sit, tai muutes tätivainaat kohta kummittelee :)
:D Tästä sain kyl aikamoiset naurut!!! Jeehhh... syntiä syntiä! Paree pitää megapehkoa sit vaan.. :D
mua:)
kun mä sen kirjotin:)
Eli oletko sitä mieltä että jos toisella ei ole posliinia niin se ei huolehdi itsestään?
Meinaan kun voi olla yliherkkä iho eikä pysty ajelemaan itselleen poslaria?
Vai oletko tosiaan sitä mieltä että toinen ei arvosta sinua jos ei ajele itseään paljaaksi sinua miellyttääkseen?
Jos vilkkain keskustelu käydään ulkonäköjutuista.
tai hakee ulkonäöllisin perustein? Keltä se nyt olisi pois. Jos on huono itsetunto ja ajattelee että on ruma ja liian tavallinen ja yms. niin ehkä pitää ottaa omat arvot käsittelyyn ja kasvattaa pieni suodatin ja sisäistää ajatus "kaikki ei ajattele niinkuin minä".
onhan se totta, että ensin kiinnitetään ulkonäköön huomiota. harvoin osaa ihmisen nähtyään sanoa, minkälainen luonne hänellä on. niinkuin joku sanoi, luonne on ainut mikä ratkaisee silloin, kun tuntee ihmisen. valitettavaa kuitenkin on se, että yleensä on tapana pitää itseään muiden yläpuolella ja etsiä kavereita sen perusteella, kenen kanssa "kehtaa" liikkua kaupungilla.
itse olen huomannut pitäväni erilaisista naisista. naisessa kiinnittää huomion juuri se (mistä joku mainitsikin), miten itsensä kantaa. tietynlainen itsevarmuus ja jopa vähäinen ylpeys (huom. EI muiden aliarvioiminen ja nirppanokkaisuus) iskevät. silloin se on ihan sama, minkälaiset hiukset ihmisellä on samaten kun se, minkälainen ruumiinrakenne hänellä on.
ihmiset ovat erilaisia samoin kuin kauneusihanteet ja seuranetsintäperusteet. mutta onhan se hyvä, että erilaisten ihanteiden perusteella jokaiselle pitäisi löytyä se oikea, vaikka häntä ei aina tapaakaan. silloin on vain opittava hyväksymään se, ettei välttämättä löydä juuri sellaista naista kuin unelmissa on, mutta jotakuta muutakin voi ajan kanssa oppia rakastamaan.
Aika realistista ajattelua. Toki sitä toivoo kovasti, että tyttöystävä olisi ulkoisesti lumoava ja myös luonteeltaan. Mutta itse en voisi olla kenenkään kanssa seurustelumielessä vain koska hän olisi ulkoisesti kaunis tai vain koska hänellä on mukava luonne. Minä kaipaan jotain siltä väliltä, molempia puolia. Minkäs sille voi.
Jollen löydä sellaista ihmistä, jonka kanssa loksahtaa niin sitten olen ilman tai odotan jonkinlaista muuta kompromissia. Tiedän itsekin että vaadin paljon. Eikä se ole kovinkaan herkkua..Kun tuntuu siltä, että jää mahdollisesti yksikseen hyvin pitkäksi aikaa.
Minusta paljon vaativia ihmisiä kohtaan pitäisi jollain oudolla tavalla tuntea sympatiaa. Yksinäisyys on se hinta, joka vaatimuksista maksetaan. Ellei sitten joku kaunis päivä se maailman ihanin sielu tule vastaan.
johonkin tosi ihanaan naiseen..
Kriittisyys on katoava luonnonvara - ole ylpeä itsestäsi ja jatka samaa rataa
Täytyy vain uskoa. :D Jokaiselle meille on varmasti joku ihana sielu jossain.
Tämän tyyppisiä kysymyksiä olen aina ihmetellyt. Näitä on usein. Minusta on aika selvää, että on harvoja henkilökohtaisempia asioita, kuin ystävien, saati rakastetun, "valitseminen". Eikä kyseessä suinkaan ole valinta "tiskiltä". Ei mitään sellaista, minkä vain itse päättää, tai toinen päättää, ei lähellekään.
On suuri onni, sattuman kauppaa, päätyä oikeaan ystävyyteen jonkun kanssa. Vielä eksoottisempaa rakastua ja saada vastarakkautta. Ja nyt en todellakaan puhu kaiken maailman kokeiluista, "kun muutkin niin minäkin"-tyyppisestä matkinnasta, "tärkeintä olla menossa mukana"-touhusta, yksinäisyyden torjuntaprosessista ilman muuta tarkoitusta yms.
Millä oikeudella kukaan kritisoi toisten tykkäämisperusteita? Itsellä ne voivat olla - tavallisesti ovatkin - osin toiset, osin samantapaiset, ja mitäs sitten? Vakat etsivät kansiaan jpv, mitä se muille kuuluu?
Saa toki kirjoittaa ja valittaa, mutta jos tekee niin tosissaan, niin en voi kuin hämmästellä. Ihmisolennot oppivat, kypsyvät, monipuolistuvat - tai ainakin jonkin verran muuttuvat - ajan myötä. Eri aikoina voidaan painottaa toisia seikkoja kuin ennen jne, ei me olla homogeenisia klönttejä edes itsellemme, vielä vähemmän keskenämme.
ettekö te nyt vieläkään tajua että usein kyse ei oo mistään tahallisesta valikoinnista vaan että se vaan sattuu meneen niin että jotkut ihastuu yleensä poikamaisiin ja jotkut tyttömäisiin, jotkut pitkätukkasiin, lyhyttukkasiin jne. eikä sille kai mitään voi kehen ja minkälaiseen naiseen ihastuu?
...tai homot noin ajattele...
En ole katkera, mutta kumminkin...
päivän hajatelma: omana itsenään tuntien heikkoutensa, voi osoittaa vahvuutensa!
huomais ne naisetkin joskus ton...;)
On hyvä välil miettiä miksi kaikille ei löydy oikeaa ja miks kaikki haluu jotain itseensä parempaa..
Ja sit kun ei saa sitä maailman ihaninta, niin vajo´taan synkkyyteen..
Mä toivotan metsästysonnea, ja muistakaa ei kaikki mikä kimaltaa oo kultaa:)
Näin vanhempana tällaiseen elämään tutustuneena, olen miettinyt paljon ja keskustellutkin asiasta vähäsen, rasistisimmat ja syrjivimmät löytyvät juuri omanlaistensa keskuudesta.
Tämä on todella kärjistettyä, mutta omkohtaisesti kokeneena vain tullut mieleen, halutuinpia ovat varatut, on vaikka mitä vastakkain asettelua,minkä perusteella toinen sopii/ei.
Olen itsekin sortunut tähän pinnallisuuteen myönnän, en jaksa tutustua ihmisen syvimpään olemukseen, vain pintaraapaisu.
Suurimpana mietteenä jollekin kuka vielä pohtii tai miettii, onnellisimpia ovat mielestäni ne jotka eivät tunne muita lesboja/biitä, vain rakkaansa. Sitä saattaa sotkeutua vaan mitä moninaisimpiin kuvioihin.
Meitä on siis moneksi, kuulunko itse saalistajiin joka väijyy ja iskee, voin kuuluakin, mutta rajoissa vain rajoissa.
että joku löytää tyttöystävän ns piirin ulkopuoleta ja sanoo ettei meinaa viedä sitä mihinkään pippaloihin koska voi hyvästellä samantien suhteensa.
MÄ en taas usko että ketään ei voi pitää väkisin, tarkoitan, että jos suhde ei kestä piirejä ja yrityksiä tulla isketyksi, niin se suhde saa mun puolesta mennäkkin.
Mä noita piirejä katellu vuosia ja onhan se että moni suhde kuolee ennenkuin alkaakaan.
Mutta se on vain elämää, ei jokainen suhde ole se just oikea, eikä se harmita ikuisesti kun tällaisen suhteen menettää.
Mä tiedän että on olemassa sitä sellaista rakkautta että voi luottaa toisiinsa ja olla huolehtimatta uskollisuudesta yms.
Kuviot on jokaisissa ryhmissä, ei ne heterotkaan ole yksiavioisia ja kaverin naiseen ei kosketa- periaatteella syntyneet.
Se on vissiin vähän miten maailmaa katsoo, miten sen näkee.
Mä katselin sitä pitkään omien ja muiden virheiden kautta, ja sitten ajattelin että ei se tällaista voi olla.
Avain onneen, on yksinkertaisesti omassa päässä. Jos jotkut haluavat olla kovia toisille niin olkoon, muhun ne yllä koska mä itse olen yli sen ajattelumallin.
Joskus kun lukee näitä niin ajattelee että ihmiset ovat unohtaneet sen mistä kaikki lähtee, itsensä. Ja etsivät apua mielummin mistä tahansa kuin käyvät todella oman päänsä kimppuun.
Kaikella on tässä maailmassa paikkansa ja jokaisen on ne mokansa käytävä läpi, se tekee meistä viisaampia, jos siis muistaa ottaa opikseen.
Ei tää nyt paljoa liittynyt mihinkään, mutta tässähän tämä meni, letkan päässä=).
ihmiset ovat jonkun naapureita, joten sen puolesta ollaan kaikki samalla linjalla.
Muuta ei voi sanoa, kuin että arvostelijoita on aina ja kaikkialla, tärkeintä on kuinka heihin asennoituu. Jos et välitä arvostelusta jota mahdollisesti saat, niin mitä sillä on sitten väliä arvostellaanko sinua vai ei? Tuskin kuitenkaan tahdot yhteen sellaisen naisen kanssa?
Tuosta rakastetun löytämisestä sanoisin vielä, että kannattaa jättää mahdollisimman moni kohta auki vaatimuslistassa. Ihmisiä on kuitenkin mahdotonta etukäteen ennustaa. Minä osuin yhteen naisen kanssa, ja hän on niin ihana, että en olisi koskaan osannut kuvailla häntä etukäteen. En olisi edes tiennyt että sellaiset luonteenpiirteet kuin hänellä, sopivat niin hyvin yhteen omieni kanssa. Paras tapa löytää onni on pitää mieli ja silmät avoimina. Jos joku ei sitä tajua, niin omapa on häviönsä.