Kissan luovuttaminen

pentujen luovutuksesta, siis minulle on tullut luovutusikäinen kissanpentu. Pennut sopeutuvat paremmin kuin aikuiset yleensä, mutta kyllähän aikuisetkin sopeutuvat kun niille annetaan aikaa ja annetaan rauhassa tottua uuteen kotiin.

Jos vain suinkin voit, voithan käydä silloin tällöin katsomassa äitisi työkaverin luona kissaa, jos hän voi ottaa sen. Toivottavasti kestät sen, eli et saa kovin pahoja oireita satunnaisesta kissan luona käymisestä. Itsekin sopeudut varmaankin ajatukseen vähitellen...

Kissa on siitä hyvä eläin, että se solmii vahvoja ja yhtä kestäviä ihmissuhteita (ja muitakin suhteita) koko elämänsä ajan (vrt. esim koira). Niinpä kissat kyllä sopeutuvat uuteen kotiin ja kiintyvät uusiin tuttavuuksiin, kunhan niille antaa aikaa. Sopeutuminen ei välttämättä tapahdu viikossa tai kuukaudessa, mutta toisaalta jotkut yksilöt ovat kuin kotonaan jo parin päivän päästä.
Aluksi varmaan kaipaavat vanhaan kotiinsa, mutta se on ihan normaalia.
Kunhan pidät huolen siitä, että uusi koti on asiantunteva, heillä on riittävästi aikaa ja kärsivällisyyttä ja rakkautta, ja he hoitavat kissan yhtä hyvin kuin tekin, niin ihan hyvällä omalla tunnolla voi kissan antaa pois. Asiaa auttaa paljon, jos voitte kysellä kuulumisia ja käydä jopa katsomassa kissoja. Näet kyllä, voivatko kissat hyvin.

Voimia vaikeaan ratkaisuun!

Olen tällä palstalla todennut, uusin perheenjäsenemme on 11-vuotias kissaneiti ja ollut nyt muutaman kuukauden meillä ja ihan on kuin olisi aina ollutkin :)

Oma luopumisprosessi tapahtui kuin varkain... Kissani meni ensin vanhempieni hoivaan kun itse olin parin viikon reissulla. Sen jälkeen kissa ei enää koskaan tullu mun kans saman katon alle, koska sitten tuli muutto toiselle paikkakunnalle eteen jne..
Nyt kissani on sukulaisteni luona (ei enää vanhemmillani, koska äidillä on astmaa) ja kattini on elämäänsä tyytyväinen. Sopeutuminen uuteen paikkaan oli sujunut hyvin, kenties apuna oli koiraystävä, johon hän tutustui vanhempieni luona ollessa (oli heillä n.3kk). Eli käytännössä kattini joutui sopeutumaan ensin olemiseen vanhempieni luona ja sen jälkeen vielä uudemman kerran sukulaisteni luona.
En tiedä, onko sillä ollu myös merkitystä, että minulla ollessa käytin kattia tosi paljon eri paikoissa kyläilemässä ja kattini on "rohkea" ja erittäin sosiaalinen.

Toivottavasti teidän kissa löytää hyvän kodin, vaikka luopuminen onkin rankkaa. Mutta itse päädyin luopumiseen omien allergisten reaktioiden takia, jotka nyt ovat poissa kun ei ole katti kotona. Ei se helppoa ole, mutta toisaalta onko terveydellä leikkiminen sen arvoista?

Minulla on kokemusta vain vastaanottavana osapuolena olemisesta eli meillä on kaksi aikuisena ja eri aikaan tullutta kollia. Toinen tuli suoraan entiseltä omistajalta ja toinen oli viikon kasvattajan hoivissa, kunnes pääsimme sen hakemaan. Molemmat ovat mielestäni sopeutuneet erittäin hyvin, myös meidän perhe on "sopeutunut" ja tuntuu kuin kattimatikaiset olisivat aina olleetkin meillä. Kärsivällisyyttä se toki vaati aluksi ja tutustumista puolin ja toisin, mutta kyllä kannatti. Sanoisin kuitenkin, että jos mahdollista, toivottavasti löydät uuden kodin tuttavan tai tuttavan tutun kautta, niin voit olla itsekin levollisin mielin!

Otin luokseni asumaan n.4-5v. villiintyneen kissan, joka oli elänyt luonnossa 2v. ennen kun se saatiin loukutettua. Aluksi oli tosi vaikeaa, mutta jo 1kk se sopeutui todella hyvin ihmisiin ja taloon. Nyt 4kk. myöhemmin se on jo aivan sopeutunut! Ole siis levollisin mielin. Kyllä kissat sopeutuvat muuttuviin olosuhteisiin. Jopa tälläiset ääritapaukset.

Kyllä se meillä kaipasi kotia paljon. Ei halunnut söydä mitään :(

Joudun antamaan kissan pois.todettiin astma.kiltti kohta 6vuotinen leikattu neiti.pelkästään sisäkisu.

Miksi ihmeessä ihmiset ottavat kissoja, jos on allergiaan taipumusta??????