Noni. Pitää purkaa vähän ajatuksia nyt tänne. Ei tartte lukee mun puolest.
Vituttaa kylläkin moni asia tänään. Kavereilla kaikilla tyttöystävät. Itellä ei sit millään. Ei koskaan oo ollutkaan mitään. Kaverit vaan tuntuu näköjään sit olevan jotenki halutumpia, vaik pidän kyl itteäni ihan ok näkösenä ja muutenki oon yrittäny olla mukava kaikille jne. Mut ei taida sekään oikeen auttaa. Renttu-mainekin vie jopa voiton. Ei se oo kuulkaa kivaa mennä ryyppäämään ja istua porukas jos jokasel on / jokanen on jonkun kainalossa.. Se vaan satuttaa jotenki.. Sitä vaan sit ajattelee et "ehkä sit joku päivä." mut ei.
Tilannetta ei yhtään helpota se, että rakastan valtavasti erästä tyttöä, joka on samas lukios (samal tasol). En saa sitä ees mielest pois.Jokaisen hetken mä elän sen takia, jokaisen hetken mä odotan sitä. Mut ei =). Kavereit me sentään ollaan (et sen verran oon saanu aikaan melkee vuoden aikana. nollasta siis lähin) mut ei siit hirveesti oo lohtua..
Kotonakaan ei mee kehuttavasti. Pikkuveli on parempi siinä ja pikkuveli on etevämpi tässä. Mun pitäis ottaa mallia pikkuveljestä koska pikkuveli on enemmän motivoitunut tekemään sitä ja tätä ja on pitkäjänteisempi ja ties vaikka mitä. Koulussaki näyttää pärjäävän numeron paremmal keskiarvol ja tekee enemmän töitä koulun eteen. Sillä tosin ei oo yhtä värikästä ('värikästä' tosiaankin, hyvähän mun on sanoa ikuisena sinkkuna) elämää ku mul. Vanhemmat siís puoltaa sitä kokoajan.
Mut kuten jo tos yhes tekstis mainitsinkin, sanonta "Aina ei voi voittaa" on sontaa. "Ikinä ei voi voittaa" ois realistisempi tässä maailmassani.
Hah. Säälittää oikeen tää. Puran itteäni jollekki keskustelupalstalle. Yhtä hyvin voisin olla istumas jossain rakkaani kainalossa. Yhtä hyvin voisin kokea rakkautta. Yhtä hyvin voisin vaan tosiaankin 'olla' ilman mitään vihaa, ilman mitään surua ketään tai mitään kohtaan. En mä oikeestaan muuta elämältäni toivoiskaan - rakkautta ja tasapainon ympäristööni. Mut seki taitaa olla liikaa vaadittu =).
Vituttaa kylläkin moni asia tänään. Kavereilla kaikilla tyttöystävät. Itellä ei sit millään. Ei koskaan oo ollutkaan mitään. Kaverit vaan tuntuu näköjään sit olevan jotenki halutumpia, vaik pidän kyl itteäni ihan ok näkösenä ja muutenki oon yrittäny olla mukava kaikille jne. Mut ei taida sekään oikeen auttaa. Renttu-mainekin vie jopa voiton. Ei se oo kuulkaa kivaa mennä ryyppäämään ja istua porukas jos jokasel on / jokanen on jonkun kainalossa.. Se vaan satuttaa jotenki.. Sitä vaan sit ajattelee et "ehkä sit joku päivä." mut ei.
Tilannetta ei yhtään helpota se, että rakastan valtavasti erästä tyttöä, joka on samas lukios (samal tasol). En saa sitä ees mielest pois.Jokaisen hetken mä elän sen takia, jokaisen hetken mä odotan sitä. Mut ei =). Kavereit me sentään ollaan (et sen verran oon saanu aikaan melkee vuoden aikana. nollasta siis lähin) mut ei siit hirveesti oo lohtua..
Kotonakaan ei mee kehuttavasti. Pikkuveli on parempi siinä ja pikkuveli on etevämpi tässä. Mun pitäis ottaa mallia pikkuveljestä koska pikkuveli on enemmän motivoitunut tekemään sitä ja tätä ja on pitkäjänteisempi ja ties vaikka mitä. Koulussaki näyttää pärjäävän numeron paremmal keskiarvol ja tekee enemmän töitä koulun eteen. Sillä tosin ei oo yhtä värikästä ('värikästä' tosiaankin, hyvähän mun on sanoa ikuisena sinkkuna) elämää ku mul. Vanhemmat siís puoltaa sitä kokoajan.
Mut kuten jo tos yhes tekstis mainitsinkin, sanonta "Aina ei voi voittaa" on sontaa. "Ikinä ei voi voittaa" ois realistisempi tässä maailmassani.
Hah. Säälittää oikeen tää. Puran itteäni jollekki keskustelupalstalle. Yhtä hyvin voisin olla istumas jossain rakkaani kainalossa. Yhtä hyvin voisin kokea rakkautta. Yhtä hyvin voisin vaan tosiaankin 'olla' ilman mitään vihaa, ilman mitään surua ketään tai mitään kohtaan. En mä oikeestaan muuta elämältäni toivoiskaan - rakkautta ja tasapainon ympäristööni. Mut seki taitaa olla liikaa vaadittu =).
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuttu ...öh..."ongelma" jos sen nyt niin vois ilmasta.Olen hyvin sosiaalinen (Jos sen nyt niin voi määritellä)..mutta lähes aina istun sivussa katsomassa muiden rällästystä ja poistun paikalta ensimmäisenä.Loistavaa.Alan pikkuhiljaa jo tottua näkymättömänä oloon.Vaikka se jäystääkin aika paljon mielenterveyttä.
No en ole koskaan ollut "ota minut " tyyppiä joten en ole koskaan antanut sen pahemmin vaivata.
Mutta onhan se aika puuduttavaa.Ensimmäiset tunnit jaksaa hymyillä nätisti sitten loppuajasta koittaa korjata kasvoiltaan hapanta ilmettä.
*virn*
Olen jo huomannut , että elämä tuo harvoin mitään hehkeää eteen....Mutta huonoja päiviä se ei säästele . Herra armoton tappaa toivon.
No jaoin osan hilpeydestäni myös tänne...
kiitos
Mulla oli ja on vielä osittainkin sama ongelma. Olin itsesäälin partaalla. Kaikkialla meni huonosti. Ei tyttöystävää, ei kunnon kavereita, ei jaksanut olla koulussa, stressiä ja väsymystä.
Sitten otin itseäni niskasta kiinni. Päätin repiä itseni pinnalle vaikka väkisin.
Olin kesälomalla jonkun aikaa omissa oloissani ja mietiskelin asioita. Sitten menin parin jäljellä olevan kaverin kanssa laivalle ja nollasin pääni täysin ja lähdin iloisin mielin rippileirille. Leirillä sain kunnon kavereita ja tutustuin kivaan tyttöön. Kerroin tytölle huoleni ja murheeni. Varmaan ensimmäistä kertaa luotin johonkin tosissani ja padot alkoivat murtua.
Meistä tulee ehkä pari ja ongelmat on huuhdottu vessasta alas.
Että kyllä se aurinko on pikkuhiljaa alkanut paistaa ainakin mun risukasaan.
Lopputulos on kuitenkin susta itsestä kiinni. Juuri Sinun tulee ryhdistäytyä.
Pyydät sitä tyttöä ulos, panostat vähän kouluun ja haistatat paskat vanhemmille, jos sä et kelpaa niille sellasena kun olet. Oman kokemuksen kautta tiedän, että elämässä ei pärjää myötäilemällä ja alistumalla. Hukkuu se uimarikin, jos ei polski eteenpäin.
Tsemii sulle! Meillä kaikilla on joskus vaikeeta.
Niin..kun kavereilla on tyttöystävät, niin itselläkin pitäis olla, vai? Siis mihin tarkotukseen sä haluisit tyttöystävän ensinnäkin? Et se istuin sun sylissäs ja ois sun kainalossas, kun te meette ryyppäämään?
Mikset vähän ottais niitä ylimääräisiä risuja pois siitä risukasasta...
No, niin, sullahan menee sit aika hyvin, jos oot kavereita sen tytön kanssa..kuule..monilla ei oo ees sitä tilaisuutta!
Siis lähin nolla? Hei just joo..mieti vähän mitä sä puhut..aika moni ei oo ees puhunu sen kanssa johon on ihastunut..
No, jos sua kauheesti se häiritsee et pikkuveli on parempi, niin vetäses sä joskus sit jotain paremmin...ei mikään tuu jos ei ees yritä!
Kaikki aina odottaa, et kaikki tippuu syliin ilman tekemättä..ei kuule..oo nyt sillai..
Ja aina kannattaa yrittää..ettei jää myöhemmin harmittaa..
Ikuisena sinkkuna? Kuinka vanha sä oot..ku et ollut maininnut siitä mitään..?
Ootko sä joku hemmetin ennustaja sit vai? Kuule, ennustappas mullekkin sitten jotain..
Ole vähän positiivisempi! Sullahan menee kaikki hyvin..kyllä tyttöystävä tulee kun on tullakseen..ei kaikki asiat mee niin kuin itse haluaa!
Tää on kanssa tällästä ruikutusta suoraan sanottuna...tyttöystäväkö sitten on se koko elämä?
Et muuten ollaan ihan maassa, jos sitä ei oo..
Mihin tääkin maailma on menossa!!!
Mä oon melkein 16v...mulla ei oo koskaan ollut poikaystävää..enkä oo oikeen seurustellukkaan..ja oon ihan ok näköinen..mut so what..pikku juttu..mulla on lukio edessä, en mä ehkä haluiskaan ketään siihen mua häiritsee...
Niin,just tossa oot aivan oikeessa..säälittävää..jospas sä vaan lakkaisit etsimästä..kyllä se rakkaus tulee, sillon kun et osaa sitä odottaa..ootko koskaan tollasta kuullu..
Et sä oikeesti osaa ajatella..muuta ku negatiivisesti..sullahan on elämässä vaikka mitä..
Ku oikeen avaat vaan ne silmäs!!!
pyysinkö ketään kommentoimaan täs äsken tekstiäni? Käsittääkseni en. Onko pakko sitten ruveta erittelemään henkilökohtasta elämääni? hä?
oispa asiat niinkin helposti ja naiivisti ajateltu ku "kyllä se rakkaus tulee kun on tullakseen". sitä se nyt valitettavasti ei ole´tässä maailmassa.
enkä mä mitää sääliä halua, en todellakaan! mun elämästähän täs on kyse, yritin vaan selvitellä ajatuksiani. emmä mitään kommentteja halunnu et tyylii "koita jaksaa, kyllä se elämä hymyilee vielä!".
oon muuten 18 v. enkä ajattele asioita yhtä naiivilla tai kaunistelevalla tavalla kuin toiset. olen realisti. näen asiat miten ne todella ovat. ja näin minä näen elämäni. nyt.
Tänne kirjoitit..
Ja en oikein tiä..mitä pahaa sanoin..
Etkö kestä totuutta?
Et pyytänyt..mut oisit sit sanonut..
"Älkää kommentoiko tätä tekstiä!"
Mut et ollut noin sanonut..joten päätin laittaa omat juttuni..=)
No, sitten on naiivisti ajateltu..so what who cares..
Aijaa..ei ole vai..säkö olet se herra kaikki tietävä..mistä sä tiät onko tässä maailmassa sellasta..
No, millasii kommentteja herra sit ois halunnut?
Vittu sun elämäs vaan vilisee silmies ohi jos et tee mitään muuta ku kaivat nokkaa kämpillä
tota noin. ensinnäkin jos kaikki nyt kelaatte et oon sellane jätkä joka istuu kotona päivät pitkät odottaen et jotain tapahtuu, niin ootte vääräs. mulla on harvinaisen menontäyteinen elämä, oon täysin kuten muutkin ikäiseni (vedän lärvit about joka viikonloppu ja pidän hauskaa vapaa ajallani) mut kaikkia ei onni potkaise.
"ota ittees sarvista kii ja tee jotai" - tyyppiset neuvot ovat kyl kans aika turhia. ei sitä jokanen oo yhtä 'avoin' tai charmikas vai miten sitä nyt sanois. oon aika ujo nuori mies, mikä ei todellakaan helpota asioita lainkaan.
joo en todellakaan oo herra kaikkitietävä. kaikkea muuta.
kestän kyllä totuuden, ei siin oo oikeestaan mitään kestettävää. elämäähän tää on.
mut sitä vaan ihmettelen et miten toisia näyttää onni potkivan joka asiassa, ja mua ei..:P
toisaalta voihan sitä aina sanoa et "huonomminki vois asias olla". mut ei se oikeen lohduta. ehkä se tulevaisuus joskus tuo jotain uutta. kukapa tietää..
No..en mä oikeen tiä..auttaako sekään..vaikka oliskin avoin..ehkä vähän..mut..
Yleensä ne viä potin, jotka on "hauskuttajia" ja ei hyvä ulkonäkökään pahaksi oo..
Joten..en tiä, mitä sit voi sanoo niille, jotka on yksinäisii..
Mä ainakin nautin siitä, et saan olla yksin..
En ole mitenkään etsinyt ketään..enkä etsi..*hymy*
Mut silti..en oo ketään eläkkeellä olevaa ihmistä nähnyt, joka ei ois seurustellut..koskaan elämässään..
Ootteko te??
no niin se näyttää olevan.
no kylhän jokanen joskus löytää omansa. mut se et millon (parhaassa iässä vai vast vanhana haahkana) on eri asia. sitä ehtii moni viettää monta vuotta (kymmentä?) yksin. eikä se hirveesti kohota mieltä.
ja kun tos yhes viestis kysyit et mitä tekisin tyttöystäväni kanssa, pitäisin sitä vaan sylis ku olisin ryyppäämäs? niin vastaisin tuohon et kohdistaisin tyttööni kaiken patoutuneen rakkauteni, ja rakastaisin sitä 'myötä ja vastoinkäymisissä'. kertoisin sille kaikki asiani, ja kuuntelisin myös hänen asiansa.
tytöillä on yleensä joku muita parempi ystävä jolle kertoa asiat perin pohjin ja jota kohtaan luottamus on korkea. jätkillä ei ole sellaista yleensä. suurimmat salaisuudet jäävät vain itsensä keskeisiksi. ja se vituttaa (ainakin mua) et on asioita joista kukaan muu ei tiedä. asioita joita ei voi kertoa kenellekkään, koska ei luota hyväänkään kaveriin sillä määrin. vaikka kavereita olisikin paljon.
Sitä kutsutaan sanalla bestis..mut ei kaikilla tytöillä oo sellasta..mulla oli vasta ensimmäinen ysin alussa..jolle mä pystyn kertoo kaikki asiat..
Mut oikeastaan mä pidän aikalailla kaikki omana tietonani vaan..
Eli pitäiskö olla iloinen että saa olla likka..
Hmm..niin..
Mutta must aon mukavampaa olla sinkku..paljon vapaata..ei tartte olla riippuvainen toisesta koko ajan..paljon iisimpää elämä on yksin..jos mä saan sanoo..
Tuo se risu kasa pois sieltä puun alta,nii johan alkaa kirkastua.
Se joka tahtoo,keksii keinot.Se joka ei,keksii selitykset.
Vaik nyt tuntuis et kaikki menee päin helvettiä ni kyl se jossain vaihees helpottaa. Voisit yrittää kertoa tytölle tunteesi suoraan, sillä hän ei välttämättä niitä tiedä. Helpottaisi kun saisi kerrottua! tsemppiä! =)
Alkuun haluun sanoo et jokainen päättää lopulta ITSE omista asioistaan.
Sen aattelin vaan sanoa et suhde samassa koulussa, opiskelu paikassa tai työpaikassa on aina oma riskinsä. Jos vaikka menisittekin yhteen mutta eroaisitte vaikka kahden kuukauden kulutta riitaisissa merkeissä niin molempien olo koulussa on tukalaa.
Siks olenkin ottanut säännökseni että: "ei oman koulun tyttöjä" ,mutta tällainen päätöskään ei aina välttämättä auta sillä tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen oman koululaiseen tyttöön :)
...sun pitää iskee se muija mahdollisimman pian, muuten joku pelle saa sen, ja sit sua vasta vituttaa... näin on joo..
voi sua.mut älä luovuta vielä.joskus tulee se päivä,kun unelmat toteutuu,mä tiiän.niihin pitää vaan jaksaa uskoa.mäkin olen vihdoin ja viimein saanut jätkän jonka haluan...kaikella on aikansa.Voimia ja jaksamista sulle,joku onnellinen saa susta hyvän miehen kun ajatteletkin noin kauniisti=)
Niin älä masennu toi on kopio mun elämästä
Niin..sellasta se on..ikävä kyllä..oon kokenu ton saman...eli kotona on menny huonosti,aina vertailtu sisaruksiin...ja se todella satutti!!mut nyt oon päässy pois kotoa,mut se tuntuu pahentavan asiaa..Rakkaus on asia jota kannattaa odottaa vaikka se tuntuu viipyvän=).kyllä se ihminen tulee eteen joka rakastaa ja jota rakastaa...jokaiselle on joku,vaikka se ei aina siltä tunnukkaan.Itse olen joutunu ansaitsemaan rakkauteni,että jopa omat vanhempani rakastaisivat minua..ja se oli kovan työn takana..ennen en kokenut rakkautta,mut nyt sitä tuntuu tulevan joka taholta ja ei koskaan voi sanoo et rakkautta tulee liikaa..sitä on aivan liian vähän tässä maailmassa!!Mulle on monet sanoneet et ne rakastas mut,mut mul on se ongelma,etten pysty uskoon niitä,koska mä oon ollu nii kauan ilman rakkautta etten voi uskoo et joku rakasta.aina toivon et joku rakastas,mut mä en voi luottaa kehenkää...
Mutta usko pois..säki löydät vielä sen tytön jota rakastat ja joka rakastaa sua!!mä ainaki uskon ja toivon niin...mä haluun rakasta kaikkia,mut mä en oota et joku rakastas mua..tai ainahan sitä toivoo et ois joku joka välittää,mut mä en pakota ketää siihe...RAKASTA MYÖS ITSEÄSI!!!Ja kannattaa olla oma ittensä....Tsemppiä sulle=)'halii*
Jos kiinnostaa ni mailaa:[email protected]