miehet, miksi seksi ei enää kiinnosta? Meillä on ongelma;olen nelikymppinen nainen,mieheni viisikymppinen. On mennyt monta kuukautta(!) eikä mieheni ole koskenut minuun.Ei halausta, seksistä puhumattakaa. Onhan minulla toki sauva, mutta ei se korvaa läheisyyttä. Pidän itsestäni huolta, siis se ei voi olla syynä. Pidän kokeiluista, ei siis sekään. Pukeudun mielelläni stay-up sukkiin ja kauniisiin alusvaatteisiin. En käsitä, olenko oikeasti vastenmielinen? Kai minä tässä yritän jotain itsetuntoa kohottaa. Mieli tekisi oikein kunnon..no, tiedätte. Pitääkö lähteä hakemaan vierasta? Vai kelpaanko kellekään?
Kertokaa
Brunett90F
562438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Miestäsi ei ilmeisesti kiinnosta, hänellä on intressit muualla, ei välttämättä toisessa naisessa. Toisinaan miehen huomio kiinnittyy muualle ja hän ei huomaa vaimonsa tarpeita.
en usko että sinussa vika on.
Voisin auttaa Sinua esim. keskustelemalla asiasta jos vastaat ja annat tietosi jollakin tavalla.Kirjoittele!
Siis minä olen tuota kyllä myös ajatellut. Että on jossain muualla ajatukset. Mutta, mutta....En oikein jaksaisi ruikuttaakaan seksiä. Ja kyllä ihmettelen, missä välissä tosiaan se toinen nainen olisi. Vaikka, kait se nopeastikin käy. On vaan itselläni sellainen hyljätty olo.Me naiset kun kuitenkin kaipaamme sitä huomiota ja hellyyttä. Huonekaluksi muuttuminen on ikävää.
Kirjoita osoitteseeni [email protected], niin pohditaan asiaa yhdessäparemmissa olosuhteissa.
Tepa
et voi kertoa neuvoja täällä? Meinaatko,että olen NIIN epätoivoinen,että putoan, kuin kypsä omena puusta, suoraan syliisi??
Niin, ongelmasi on ihan luonnollinen. Teitä on kaksi erilaista ihmistä, siis seksuaalisesti ja tietysti yritätte tulla toimeen keskenänne.
Ihminen ja hänen seksuaalisuutensa muuttuu iän karttuessa. Toisilla muuttuminen on nopeampaa ja toiset ei muutu koskaan.Sinä olet kokenut muuttumisen, miehesi ei.
Mitä sitten tehdä? Näen parhaaksi sen, että varovasti kokeilet vierasta, et heti rakastele, vaan tapaatte ja vietätte aikaa yhdessä yms. Jos hyvältä tuntuu, niin jatkat.
Kun et ole huomaavinasi miestäsi,hän alkaa ihmettelemään kun et tarjoa enää itseäsi.
Ja siten asia voi muuttua paremmaksi.
tuo miehen huomaaminen kestää kauankin? Kuten sanoin, meillä ei ole ollut kuukausiin(!!)MITÄÄN läheisyyttä. Ei halauksia,ei seksiä,ei myöskään suutelua. Ja kuten myös sanoin, en ole pyytänyt,en tyrkyttänyt seksiä. Jatkuva anelu kyllästyttää. Siitä tulee sellainen olo, että toinen tekee sen vain siksi, kun MINÄ haluan! Ja vielä;olemme olleet yhdessä yli kaksikymmentä vuotta....
Olet tietysti kaikkesi tehnyt ja nyt podet seksin puutetta. Entä miten rakkaus on säilynyt 20 v. jälkeen? Rakastatko miestäsi kuten ennen ja hän Sinua?
Olisiko miehelläsi uusi harrastus, liikaa töitä tai jotain muuta sellaista?
Ongelmallinen tilanne, koska seksin puute haittaa muuta elämää ja eri asiat teidän välillänne heijastuu myös ulkopuolisille, tarkoitan siis seksiongelma näkyy ulospäin jossain muodossa.
me toisiamme rakastamme. Sehän tässä onkin niin vaikeaa. Ei kai olisi temppu eikä mikään lähteä,jos ei toisesta välittäisi!? Mutta jos on toisen kanssa näinkin pitkän ajan, se on selvää,että elämä muuttuu. Rakastuminen on ihanaa, rakastaminen on todella vaikeaa. Mieheni ei ole rupattelevaa tyyppiä,en siis tiedä, onko jotain paineita esim.työrintamalla. Ja kyllä, puute tottakai näkyy ulospäin. Naista kun pitää hyvänä, se kehrää kuin kotikissa kainalossa. Puutteessa oleva nainen, on kuin tiikeri nälkäisenä.
Vaikea tosin on lähteä. Itse olen kerran lähtenyt ja en ole katunut kertaakaan, oltiin niin erilaisia joka asiassa.
Miehesi kanssa on ilmeisesti vaikea puhua asiasta taitaa olla mörökölli -tyyppiä, sori vaan. Ja Sinä olisit valmis purkamaan tilannetta puhumalla.
Puhuuko miehesi humalapäissään? Miten muuten käyttäytyy silloin?
hyvinkin. Mieheni ei tosiaan ole puheliasta tyyppiä. Minä se meillä olen puheen hoitanut ja hän on enemmänkin kuuntelupuolta hoidellut. Kun kysyn,miksi hän ei puhu, hän vastaa,ettei osaa. Siksi kyselen, onko asia näin vai näin. Mutta; kaikkeen kyllästyy. Ehkä hänkin on kyllästynyt minuun. Ei hän humalassa ollessaan paljoa enempää puhu. Hän on ihan kiltti mies, jos sitä meinasit.Mököttäjä kylläkin.Mutta,yhdessä otamme harvoin. Hän yleensä ottaa kavereiden kanssa ja minä sitten naisystävien kanssa. En tiedä, tuntuu aika toivottomalta.Mutta ylipäätään on ihana asia, että olen saanut asiallisia kommentteja tähän asiaan. Vaikka kylläkin on jäänyt muutamista kommenteista sellainen tuntu,että minussa se vika on.En tarkoita Sinun kommenttejasi.
Vika ei ollenkaan ole sinussa! Olet vain halukas ja toinen ei.
Mutta auttaisiko jos aloitamme seksikirjoittelun keskenämme, haluaisitko sinä? Voisi auttaa pulmassasi.
oikein usko, että siitä apua olisi. Kaipaan nimittäin hellyyttä, läheisyyttä ja sitä seksiä. Kirjoittelu pahentaisi haluja. Kiitos kuitenkin.
Moi taas! voin kyllä muutenkin auttaa jos kirjoitat minulle.Luottamuksella.
kuitenkin kokeilen tätä perinteisempää mallia ensin. Katson ja jos tuntuu hyvältä, annan mennä. Kiitos kuitenkin. Kaikkea hyvää. Toivottavasti sinullakin on antoisa joulun aika.
Otatko yhteyttä jos haluat kokeilla oikeasti?
meistä mahtaa olla epätoivoisempi? Olisitko valmis matkustamaan Suomen päästä päähän (ehkä) vain saadaksesi minulle tyydytyksen?? Tuota voisin sanoa jo epäitsekkyydeksi! Eihän sitä koskaan tiedä...
Pystyn työn merkeissä liikkumaan kaukanakin, olet ilmeisesti pohjoisesta.
Kun vain sovitaan ajankohta.
Olisi kiva tavata ja katsoa..
pystyt. Älä kuule puhu. Saatat heikkoa kiusaukseen....Olisihan se mukava tavata uusia ihmisiä. Mistä luulet,että olen pohjoisesta? Sanoin, muutama sata kilometriä etelään. Muutama voi kuulemma olla jopa 99.....
en minäkään harrasta seksiä vaimoni kanssa kuin ehkä 2-3 krt/vuosi, koska koen asian niin, että hänelle se on aviovelvoite, ei himoa tms.Koskaan en ole kieltäytynyt, vaikken aloitettakaan tee.
meillä ei ole siitä kiinni. Olen aina,AINA, ollut se aktiivinen osapuoli.Eli koko ikäni olen "pyytänyt" seksiä! Joskus näiden parinkymmenen vuoden aikana mies on tehnyt aloitteen. Ja tietysti tässä nyt on taustalla pientä kinaa ja muuta ärhentelyä. Eikä se muuksi muutu,ellen minä "ryömi" maassa ja anele anteeksiantoa! Ja sitten saan seksiä! UHH!! Olen kyllä jo aika epätoivoinen. Syömässäkin katselen miehiä "sillä silmällä"....
vielä kysyä;siis onko se vaimollesi aviovelvoite vai sinulle? Eikö sinua haluta useammin? Käytkö siis vieraissa?
kyllä mua haluttaa, itse asiassa ajattelen seksiä koko ajan ja katselen naisia sillä silmällä. Olen myös käynyt vieraissa.
no niin minäkin! Ja nyt kun sitä ei saa, tuntuu,että ei muuta mietikään! En ole vieraissa käynyt,mutta mieleen on kyllä tullut. Että jos ei omalle kelpaa, pitää varmaan kokeilla, kelpaisiko jollekulle muulle.
Eka pettämiskerran jälkeen ei ollut huono omatunto, päinvastoin, mutta nyttemmin kyllä vähän on. Enpä voi sanoa olevani "kunnon aviomies", kun tällainen petturi olen. Mutta olenpahan saanut kokea seksiä ja sitä himoa.
itsekin mietin. Kyllä kuitenkin, kun toisesta välittää,taitaisi tulla huono omatunto. Mutta kun....Ei tämä "ilman seksiä" elämäkään oikein maistu! Kumpi painaa vaa'assa enemmän, puhdas mieli vai tyydytetty ruumis? Kas siinäpä pulma. Voisipa jossain olla "pankki". Minun ja sinunlaiset ihmiset kohtaisivat ja lähtisivät kotiin tyytyväisinä. Ja kait kotonakin oltaisiin tyytyväisiä, kun ei olisi puoliso ruinaamassa...
Kahden ihmisen välisessä erotiikassa sekä mieli että keho saavat lepoa ja virkistystä, jos se on molemminpuolista. Jos syrjähyppysi on intohimoa puolin ja toisin, eikä pussien tyhjentämistä tai kiiman pois hankaamista ja siten itsekästä, kokemus kannattaa. Päinvastaisessa tapauksessa seksi on väljähtynyttä hyvinkin herkästi, varsinkin jos ollaan viinan voimalla ja silloin tulee morkkiksiakin...
se taitaa olla. Sitähän tässä ollaan vailla. Pitää alkaa etsiä sellaista miestä..Mutta, jos näette naisen, joka kuolaa miesten perään, keskellä kirkasta päivää, se olen minä!
Vaimoni on pihtaillut jo vuosia,minun elämäni jatkuu..käyn usein vieraissa.
Kevyesti en minäkään pettämiseen lähtenyt, pohdiskelin avioliittoa, avioeroa, rakkautta, seksiä, elämää ja elämistä yleensä. Päädyin sitten tuohon ratkaisuuni. Kynnys seuraaviin kertoihin olikin sitten matalampi.
olen minäkin ja paljon. Se ensimmäinen kerta varmasti on se vaikein. Onkohan kuinkakin yleistä, että mies pihtaa? Onko se miehillä sitten helpompaa tuo pettäminen? En halua kuitenkaan loukata (vaikka takuulla loukkaa, jos muija käy vieraissa!), mutta ei avioerokaan tunnu oikealta ratkaisulta. Tuntuu aivan pattitilanteelta. Ja mies on todella huono puhumaan. Tämä kuukausien "puute" on kuitenkin ajanut minut siihen pisteeseen, että himoitsen lähes jokaista miestä, joka vastaan kävelee! Jos ja kun joku katsoo pitkään, mietin, haluasikohan tuo? Välillä mietin,että pitäisi mennä lääkäriin. Vaikka; eikös seksuaalisuus ole luonnollista? Minäkin olen "tottunut" säännölliseen seksiin ja sitten kun muutamaan kuukauteen ei saa, ei edes sitä läheisyyttä, alkaa mennä hermot!!
En tiedä, kuinka yleistä on että mies pihtaa. Vaimoni mielestä kai minä pihtaan, kun en tee aloitetta seksiin. Kai se pettämisen helppous on ennemminkin ihmisestä, kuin sukupuolesta kiinni, vaikka luulen, että naiset ovat luonnostaan empaattisempia ja enemmän tunteella eläjiä, kuin miehet ja siksi kynnys pettämiseen on korkeammalla kuin miehillä. Olen samaa mieltä, että olisi olo tasaisempi, kun olisi tyydyttävä seksielämä. Ja muistettavahan on, että ei se seksin määrä, vaan myös laatu...
vaimosi jotenkin,että haluaisi useammin? Olen kanssasi samaa mieltä myös tuosta laadusta. Mutta sen verran erimieltä, että vaikka kuinka "laadukasta" seksiä saisi, se ei riitä kuukausiksi eteenpäin. Siis, ainakaan minulla. Kuten kerroin, olen aina ollut se aktiivisempi ja aloitteet ovat tulleet lähes aina minulta. Nyt jotenkin, vuosien anelujen jälkeen, haluaisin,että toinenkin haluaisi. Kun tuntuu,samoin kuin sinusta, että se on sellainen aviollinen velvoite. Siis toiselle. Pikkujouluaika on käsillä. Pitäisiskö rohkaista mieli ja käydä "vieraissa"? Mietin vain, miten suhtaudun siihen sen jälkeen? Olen kuitenkin niin tunteellinen,että takuuvarmasti myös ihastun. Jatkuisiko se sitten säännöllisesti? Tulisiko siitä "liian" helpppoa? Vai olisiko se vain hetken helpotus? Vaikeaa, ja mieli tekisi kuitenkin....
Kyllähän vaimo vihjailee, että haluaisi useammin, mutta taitaa olla puhetta, kun ei sitä actionia kuitenkaan tapahdu. Ei mullakaan seksin laatu korvaa määrää, en sitä tarkoittanut. Kummankin elementin on oltava kohdillaan. Tunteilleenhan ihminen ei voi mitään (tai voi yrittää hallita ja järkisyillä perustella asioita), eli vaarana on, että oikeasti ihastut (rakastut?) syrjähyppytapaukseesi. Voit tietysti yrittää asennoitua ajattelemalla, että se on pelkkää seksiä, "lihan himoa". Riippuu niin ihmisestä... Itse en aio ikinä kertoa pettämisistäni vaimolleni, ja on hänkin joskus sanonut sivulauseessa, että ei haluaisi tietääkään, jos sellaista tapahtuisi. Yksinkertaisempaahan olisi saada asiat kotona järjestykseen, ettei tarvitsisi pettämiseen lähteä. Se on vain helpommin sanottu, kuin tehty.
nyt ymmärtänyt oikein? Haluat useammin seksiä, vaimosi haluaa useammin seksiä, mutta rakastelette 2/3krt vuodessa? Onko syy se, että haluat vaimosi tekevän aloitteen? Oletko joutunut useinkin kuulemaan "päänsärystä" vai miksi sinä et tee ehdotusta? Vai etkö pidä vaimosi tyylistä rakastella? Aina sitä yhtä ja samaa, vai? On se vaan jännä juttu, muuten sovitaan yhteen, mutta jompikumpi haluaa aina enemmän/vähemmän, kuin toinen. Itse olen todellakin siinä pisteessä, että ajatukset pyörivät sen ja sen puutteen ympärillä. Käytkö usein vieraissa? Ja tuo,että olisi yksinkertaisempaa saada asiat kotona järjestykseen, on totta. Ja myös se,että se ei ole niin helppoa...
Kyllä muuten tullaan toimeen ja muu elämä sujuu hyvin. Siksi tämä seksittömyys harmittaakin. Ja onhan se niin, ettei sitä aina jaksa samalla lailla sekstailla, jotain uuttakin pitäisi olla. Vaimoni kun ei ole mitenkään kokeilunhaluinen tai aktiivinen sängyssä, enkä halua häntä väkisinkään saada uusia juttuja kokeilemaan. En halua täällä kertoilla, miten usein käyn vieraissa, mutta toivotan sulle onnea seksirintamalle, kyllä sitä pahempiakin asioita maailmassa tehdään, kuin avioliiton ulkopuolinen seksi/suhde. Ehkä sun täytyy kokeilla kerran, onko se sun juttus.
ilmaistu, kiitos siis siitä! Sama juttu meillä. Kaikki muu sujuu jotenkin mukavasti, joitakin pieniä hetkellisiä juttuja lukuun ottamatta, mutta se ei ole peruste millekään erolle. Ainoa asia, joka oikeasti rassaa, on tuo puute, siis seksin,puute. Ehkä pitää tehdä siis niin kuin neuvoit, kiitos.
Uskon, että sun ei tarvitse kauan etsiä, kun on jo ehdokkaita jonoksi asti :) Hauskaa Seksiä!
tuntuis olevan. Elävässä elämässä sitä vaan olisi mukava, jos kuitenkin voisi jutellakin. Meinaan, vaikka puutteessa olenkin, en ihan sitä pelkästään voi hakea. Siis sillä systeemillä,että muusta viis. Se ei paljoa anna. Kyllä sitä minun pitää olla pikkuisen ihastunutkin. En usko,että voisin hypätä sänkyyn ilman, että "tunnen" jotain vastapuolta kohtaan. Kiitos toivotuksista. Toivon,että saatte oman elämänne jossain vaiheessa siihen malliin,että sinun ei tarvitse hakea seksiä muualta. Mutta, kuten olemme yhdessä todenneet;helppoa se ei ole. Katsotaan...;)
olla myös seksiin kyllästymisen oireita, ja ratkaisin asian niin, että katselin seurakseni nätin ja mukavan rouvasihmisen tuttavapiiristäni. Olemme käyneet yhdessä tansseissa, keskustelleet paljon kaiken maailman asioista ja olleet läheisiä ja helliä toisillemme mutta emme ole harrastaneet seksiä vaikka mieli on tehnyt.
Tätä on kestänyt jo 6 vuotta ja sen on antanut virtaa tapahtumiin kotona niin että vaimoni silmät oikein loistaa. Hän ei tiedä tuosta ulkopuolisesta asiasta mitään eikä tule tietämään.
Myöskään tuttavani mies ei tiedä. Ja helläkin on kuulemma alkanut menemään paljon paremmin nyt.
Tämä on kova lääke parisuhteeseen eikä siihen pidä lähteä jos pelkää, että pää ei kestä, mutta sillä saadaan suhde toimimaan.
pyydänkö miestäni ystävällisesti siirtymään naapurin rouvan helmoihin silloin tällöin? Hän ei tanssi joten menköön vaikka elokuviin. Sinä siis olet muuttunut aktiivisemmaksi kotona, kun olet saanut pientä "härnäystä" kodin ulkopuolelta? Eihän tässä nyt ole mitään järkeä! Minä tässä puutteessa olen!! Pitääkö minun lähteä hakemaan sitä miestä kuitenkin? Voi helskutti...Ei sinusta nyt ollut mitään apua minulle. Vai ihanko oikeasti sanon miehelle, että hae virikkeitä muualta?
asiat ovat sellaisia, että ratkaisuissa ei monestikkaan tosiaan ole järkeä, mutta mitäpä sitä ei yrittäisi, kun muuten olisi luvassa vaan parisuhteessakin yksinäisiä iltoja ja murjottamista kotona. Virikkeiden hakeminen muualta hyödyttää molempia puolisoita, kun toinen on iloinen ja hyvällä tuulella muutenkin, on toinenkin. Se on tarttuvaa ja leviää sängyn välityksellä. Saattaa olla, että et oikein ymmärtänyt mitä minä ylempänä tarkoitin? Oletko koskaan yhdessäolosi aikana viettänyt iltaa kahdestaan jonkun mukavan miehen kanssa, miltä tuntui aamulla, olitko iloisempi ja huomaavaisempi miestäsi kohtaan? Jos olit, tarkoitan juuri tuota, jos et, et ollut kypsä käsittelemään tunteitasi etkä hyötynyt asiasta. Huomaa se, että ihminen tahtomattaan aina viestittää jotakin.
tarkoitat siis, että jos menen vieraisiin, olen onnellisempi ja myös paremmalla tuulella kotona? Silloin ehkä (!) mieheni huomaa minut uudelleen, alkaa tuntea kenties seksuaalista vetovoimaa minua kohtaan, ja kaikki on taas hyvin? Tietysti tiedän,että jos olen tyytyväinen(lue;tyydytetty), kaikki sujuu helpommin. Mutta;mikä on aiheuttanut mieheni kiinnostuksen vähenemisen? Onko 5kymppiset miehet vähemmän seksiä haluavia, kuin me nelikymppiset naiset?
että sinun pitäisi mennä vieraisiin tyydytystä hakemaan, en todellakaan. Yritän selittää simppelisti:
Tuolla tempulla saat pilkettä silmääsi, ehkä huomaamattasi näytät miehesi silmissä haluttavammalta koska viestit valmiutta pieneen leikittelyyn. Ehkä tulet aloitteelisemmaksi ja kiihkeämmäksi jota miehesi ei voi olla huomaamatta. Tällainen tehoaa.
Keskimääräisessä tilanteessa 5kymppinen mies haluaa kyllä vähemmän seksiä kuin nuorempi, mutta tätä ei voi yleistää. Jos miehen seksielämä on ollut vilkasta, se säilyy pitkään, ainakin minulla toimii kaikki vaikka olen 6kymppinen. En tosin tiedä miten olisi jos ei olisi ulkopuolista virikettä, vaikka se ei olekkaan seksisuhde.
Nainen sinun iässäsi on kokemukseni mukaan seksipeto, tuossa iässä 40-45 naiset jostakin syystä villiintyvät.
Olenko puhunut kuuroille korville??? Minähän tässä sitä seksiä haluan!!! MINÄ olen tehnyt ne aloitteet,ja olen saanut välillä kuulla,että mies on väsynyt! Miten minun pitäisi lisätä aloitteellisuutta ja kiihkeyttä? Sitähän on minussa liikaakin! Ihmettelen sitä, miksi mies ei välitä?! Itse olen aina halunnut ja kuten sanoin, pyytänyt! En kulje kotona virttyneissä ja rikkinäisissä vaatteissa, vaan yritän todellakin pukeutua nätisti ja miksei seksikkäästikin. Äh, tämä taitaa olla turhaa. Minun syytä, jos mies ei halua!
että olet tehnyt parhaasi ollaksesi haluttava. Etenemme vaiheeseen kaksi. Siis mieheltäsi puuttuu haluja. Ne löytyvät seuraavalla tavalla:
Oulusta tai Rovaniemeltä löytyy urologin vastaanotto, jossa selvitetään tuo halupuoli labrakokein. Tutkitaan testosteroniasioista kaikki osatekijät, josta joku, en muista mikä, on ratkaisevassa osassa halujen kannalta. Nämä tietysti sillä edellytyksellä, että muut syyt on suljettu pois kuten stressi, huono yleiskunto, jotkut sairaudet (ilmenee yleisenä haluutomuutena ja väsymyksenä).
Jos miehesi ei halua asiasta keskustella, ei ole paljoa vaihtoehtoja.
päin Suomea kuolaat miehien perään???? Nickistäsi päätellen voisit olla tapaamisen & kokemisen arvoinen nainen isolla N:lla
minä, napapiiriltä muutama satakilometriä etelään.Kyllä tunnistat, jos vastaan tulet;katseeni kiiluu ja suupielistä kuola valuu...=)) Ja miten niin, voisin olla?!!!
Voisiko saada kaupungin, seutukunnan tms nimen, niin voisi katsella sillä silmällä.. Nyt tarvitaan enemmän tietoja, sillä näin kaamoksen aikaan on vaikeaa nähdä....
ole viisainta,että en kerro sentään koko Suomelle missä asun! En ole niin epätoivoinen,että haluan kaikenmaailman hömpät perääni! En tarkoita sinua. Hauskaa iltaa!
Yhteenvetona keskusteluiden pohjalta suosittelen sinulle syrjähyppyjä. Onko se oikeastaan edes pettämistä, jos seksielämänne on kuollut? Toisen ihmisen kanssa voi käydä tansseissa tai golfaamassa tai sienimetsässä tms eikä se ole pettämistä, koska pettäminen edellyttää jotakin sukupuolista kontaktia, joka on luonnostaan kahden välinen juttu. En hyväksy pettämistä eli sitä, että toimivasta ja aktiivisesta suhteesta huolimatta kohelletaan muualla hakemassa tauteja ja leikitään mustasukkaisuudella. Miehesi on tavallaan ottanut jo eron sinusta. Hänellä ei ole minun mielestäni mitään oikeutta vaatia sinua elämään selibaatissa. Älä siis turhaan syyllistä itseäsi. Et sinä ole voinut etukäteen aavistaa, miten asiat sujuvat.
Ihminen on kokonaisuus. Ei pelkkä henkinen tai pelkkä fyysinen puoli riitä vaan toimivaan ja antoisaan parisuhteeseen kuuluu niin ystävyys, henkinen yhtenkuuluvuus kuin intohimokin.
Hae ihan rohkeasti seksiä, vaikkapa pikkujouluista, mutta muista ylläoleva eli hae sellaista suhdetta, joka tyydyttää sut myös henkisesti. Et sä voi etukäteen olla varma, mitä siitä syntyy mutta ole avoin ja rehti rakastajaasi kohtaan. Varaudu siihen, että elämmäsi perusteet muuttuu. Haluatkin häntä yli kaiken ja jossain vaiheessa haluat ottaa eron miehestäsi. Entäs sitten? Et olisi ensimmäinen. Elikkä rohkeutta peliin. Vaikutat olevan seksuaalisesti hyvin kiihkeä ja rohkea. Siirrä tätä intohimoasi tavoitteeseesi ja huomaat, että päätöksen teko onkin loppujen lopuksi hyvin helppoa.
Älä missään tapauksessa ota itseesi miehesi passiivisuutta. Se on hänen ongelmansa, ei sinun. Parasta metsästysonnea!
nyt oli selkeästi kirjoitettu. Mielestäni tuosta päästä asiaa pitää alkaa hoitamaan. Meillä on vaan yksi elämä.
Osasit sanoa hyvin ja ytimekkäästi, mitä mieltä olet. Asioilla on kuitenkin aina kimurantit puolensa. Jos olisin yksin ,olisin lähtenyt aikoja sitten. Meillä on tietysti myös - lapsia. Tuntuu mielettömän itsekkäältä lähteä hyvän isän luota vain siksi,ettei mies välitä seksistä. Siis, vieraita/tuttuja miehiä metsästämään. Kiitos sinulle, että rohkaisit.
No niinpä tietysti. Kun asiasta ei ollut mainintaa (tai en lukenut kaikkea huolella) niin oletin, että olette lapsettomia. Siispä korjaan neuvojani sen verran, että miehen jahtaaminen on ihan samalla lailla ok, mutta ensinnäkin sun pitää olla varovaisempi, ettet aiheuta dramatiikkaa perhepiirissänne, josta ennen kaikkea lapset kärsivät. ja toisekseen sun täytyy tehdä uudelle miehelle alusta saakka selväksi, että suhteenne on toistaiseksi vain ja ainoastaan seksisuhde. Sellainen sopii monellekin miehelle, mutta vaarana on, että mies alkaa kiintyä liiaksi tai alkaa käyttäytymään mustasukkaisesti tai omistushaluisesti. Turvallisinta on etsiä miestä, joka on sinun tavoin perheellinen eli hänellekään ei eroaminen olisi järkevää taikka edes helppoa.
Mieti asiaa pitemmälle tulevaisuuteen. Koska lapsesi lähtevät maailmalle? Jos se alkaa olla ajankohtainen parin vuoden sisään niin silloin voit alkaa katteleen sitä vakisuhdettakin.
Olen itse suhteessa yksinhuoltajaäidin kanssa, jonka lapset ovat tässä parin vuoden sisään pikkuhiljaa lentämässä pesästä. Hän ei olisi kuvitellutkaan ottavansa miestä "riesakseen" ennen kuin lapset muuttavat kotoa, mutta nyt kävikin näin, että olemme tiivisti yhdessä ja rakastuneita. eikä mikään asia ole ongelma meille. Tästä opimme sen, että elämää ei koskaan kannata suunnitella silleen, että kun kun on valmistunut/saanut työpaikan/palkankorotuksen/asunnon/eron/eläkkeen tms niin sitten vasta tekee sitä mitä on aina halunnut.
Sinun tapauksessasi, kun sä nyt haet sen "hoidon" niin sulla on paljon mukavampi olla ja sun lapsetkin huomaa kuinka paljon sä puhkut tarmoa. etkä ole aina niin synkkä. Sillä tavalla sä pääset pikkasen tai vähän enemmänkin kuin pikkasen eteenpäin sun elämässä, joka ei saa olla vaan velvollisuuksien hoitamista vaan siitä pitäisi saada myös jotakin muutakin tyydytystä.
oikein! Sitä minä ehkä vähän pelkään,että rakastun tai ihastun korviani myöten. Olen kuitenkin tunteilla elävä nainen. Ja samaa mieltä olen kanssasi myös,että elämä on paitsi siedettävää, myös nautittavaa. Tai ainakin sen pitäisi olla. Juuri siksi en halua tyytyä tähän ja juuri siksi pelkään heittäytyä. Ristiriitaista ja vaikeaa. Olen varma, että jos menen sänkyyn jonkun muun kuin mieheni kanssa, olen ainakin pikkuisen rakastunut.Ja jos kotoa en saa huomioita ja hellyyttä, rakastun siihen henkilöön joka sitä minulle antaa. Tällä iällä jo alkaa tuntea itseään. Lapset eivät ole lähdössä ihan muutamaan vuoteen ja sekin tavallaan lisää tätä "paniikkia". Joudunko elämään tällaisessa suhteessa, kunnes kuivun kokoon? Vääjäämättä tulee vastaan,ettei minusta ole siihen. Liu'un väkisin pois mieheni luota ja jonkun toisen syliin. En jaksa olla ilman - ihmisyyttä. Ei oikein riitä vain se, että on lapsille tärkeä. Pitää rohkeasti mennä virran mukana ja ottaa vastaan, mitä se tuo tullessaan. Toisen aikuisen läheisyyden kaipuu on jo siinä pisteessä, etten kauaa kestä...Jos vielä, kun pystyy ehkä ajattelemaan, toimisi, ei ehkä särkisi kaikkia tai kaikkea. Olet todella ihana mies, kun jaksat kannustaa. Onnenpekka se nainen joka sinut on saanut! Pystyt todennäköisesti puhumaan hänenkin kanssaan. Se on tärkeää. Meillähän ei puhuta. Voih, yritän saada jonkun ihanan miehen koukkuun. Ja yritän noudattaa neuvoasi; naimisissa, lapsia...;)) Kiitos!
Hei!
Mielenkiinnolla olen tätä keskustelua seurannut - hyviä ajatuksia on puolin ja toisin vaihdettu ja on kiva että on saatu kunnon keskustelua aikaiseksi. Toivottavasti kerrot sitten joskus, tai milloin se sitten onkaan, kuinka lopulta kävi tai mitä elämässäsi/elämässänne on tapahtunut. Kaikkea hyvää ja onnea!!
Olen itsekin yllättynyt asiallisista kommenteista! Näillä palstoilla käy tuota teiniväestöä riesaksi asti. Kyllä, ajattelin kertoa miten tämä jatkuu, jos jatkuu. Vielä ainakin on puute kova ja mies ei edes kunnolla huomaa olemassaoloani.Toivossa on hyvä elää, vaikka täytyy myöntää,olen kallistumassa vieraisiin... Kiitos myös sinulle! Onnea elämääsi! =)