Elikkäs minun tapaus on tällainen.. Noin kuutisen kuukautta ollaan yhden miehen kanssa tapailtu, muuten kaikki ollut oikein auvoisaa ja makeaa mutta nyt on luikerrellut "paratiisiin" käärmeenpoikanen.. Ongelmana minulla siis on miehen ex, jonka kanssa ovat eronneet jo 2,5 vuotta sitten. Tytön kanssa ovat pysyneet puheväleissä ja nähneet silloin tällöin ja ovat olleet vaan ystäviä.. No nyt kun mies sitten kertoi kuukausi sitten minusta tälle "ystävälleen", tyttö rupesikin pommittamaan itkupuheluilla ja tekstareilla miestä, vaikka hyvin tietää et olen paikalla kun soittelee.. Tuntuu aika pahalta kun toinen vielä menee toiseen huoneeseen puhumaan sen kanssa, "vaikkei kuulemma ole mitään salaista".. Kuitenkin äijällä on välillä sitten masis olo sen takia ja ei sitten jaksa mun seurassa olla oma itsensä. Miehen mielestä mulla ei ole huolta koska tyttö kuulemma pitää hänestäkin vaan ystävänä eikä asiassa ole muuta.. Syy miksi erosivat oli kun oli eron aikaan niin paljon ongelmia ja tyttö halusi erota.. oli kuitenkin ilmaissut katuvansa eroa moneen otteeseen, viimeeks tämän vuoden puolella..
Pahoittaa tässä vaan mielensä kun toinen ei ota mun tunteita huomioon eikä näe ilmiselvää faktaa, ettei se tyttö pelkkiä ystävällisiä tunteita selvästikään haudo. Tai ainakaan minä en ole tuollainen ystävilleni jos he löytävät onnen elämäänsä.. olenko ihan karsee ihminen jos laitan äijän seinää vasten ja pistän valitsemaan et joko vähentää yhteydenpitoa tähän "ystävään" tai sitten saa rauhassa miettiä mitä haluaa ilman minua..? Jättääkään häntä en haluais mut en halua joutua miettimään, oisko se ex ehkä sittenkin toisen mielestä parempi :(
Pahoittaa tässä vaan mielensä kun toinen ei ota mun tunteita huomioon eikä näe ilmiselvää faktaa, ettei se tyttö pelkkiä ystävällisiä tunteita selvästikään haudo. Tai ainakaan minä en ole tuollainen ystävilleni jos he löytävät onnen elämäänsä.. olenko ihan karsee ihminen jos laitan äijän seinää vasten ja pistän valitsemaan et joko vähentää yhteydenpitoa tähän "ystävään" tai sitten saa rauhassa miettiä mitä haluaa ilman minua..? Jättääkään häntä en haluais mut en halua joutua miettimään, oisko se ex ehkä sittenkin toisen mielestä parempi :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
... niin, että mies on sen naisen kanssa kenen kanssa hän haluaa olla.
Ole rauhassa vaan ja nauti olostasi. Siitähän ex riemastuukin kun huomaa mitkä pultit saat hänen yhteydenotoistaan. Jos olet ihan normaalisti, etkä reagoi niihin yhteydenottoihin niin sehän oikein loistaa ulospäin että teidän suhde on vakaalla pohjalla.
Tietty raja tietenkin pitää olla. Puhu miehellesi että ei mitään, jos pitävät yhteyttä, mutta salailua ei saa olla ja puhelut voi todellakin tehdä sinun läsnäollessasi. Helpompi sun miehesikin olla siinä tilanteessa ja varmasti kunnioittaa sua enemmän kun huomaa hyväksyntäsi.
Jokaisella ihmisellä on kuitenkin menneisyys ja ihmiset jotka ovat tiiviisti kuuluneet siihen. Ei saa vaatia toista hylkäämään heitä. Jotain hyvää näissäkin ihmisissä on ollut jos ne ovat miehesi elämään kuuluneet.
Mies on sinun kanssasi syystä. Rakastaa sua ja arvostaa enemmän ja enemmän kun huomaa kuinka ihanasti suhtaudut häneen ja näytät kunnioitusta myös hänen menneisyydelleen.
Zemppiä... Nimim. Samantapainen tilanne päällä, mutta nyt olen saanut mieheni ymmärtämään että ei sen tarvitse salaa exän kanssa puhua. Heillä kuitenkin takana 15 vuotta yhteistä menneisyyttä.
ikävä tilanne.. Minun mielestä siinä voi käydä niin et jos estät yhteydenpidon niin se tapahtuu sitten salassa. On parempi että hyväksyt sen mutta mene juttuihin mukaan. Ole miehellesi ystävä ja että hän kertoo sulle kaiken ja sitten yhes voitte jakaa sitä tilannetta. Sitten voisitte yhdessä keskustella että miten sen exän yhteydenpidon sais loppumaan.
Kuulostaa helpolta mutta kuitenkin vie aikaa... Toivon sulle kaikkea hyvää ja toivottavasti exä häipyy kuvioista...
Mä olen itse erään miehen ex ja en ole ollut mieheen yhteydessä sen nykyisen vuoksi. En halua millään tavoin antaa sen nykyisen tyttö ystävän kokea mua uhaksi. Silti se ex-mieheni nykyinen on tonkinut mun numeron ja ollu itse yhteydessä. Olen rohkaissut että ei mitää ole, eikä tule ja se on totta. Exäni on sen verran vika tikki, yök :) Jättäisivät vaan rauhaan ja huolehtisivat toisistaan! Ei tää loppu nyt tähän kuulunut mutta monet on ihmiskohtalot parisuhteissa!
Joo on tosiaan ikävä tilanne, koska en ole ikinä pitänyt itteeni mustiksena tai muutenkaan toisen elämää kontrolloivana ihmisenä.. Tää tilanne vaan oikeasti syö naista, koska tiedän et jos alan väitteleen liikaa asiasta toinen hermostuu muhun ja mä lopulta näytän siinä tilanteessa idiootilta.. :(
En ees haluais kokonaan estää heidän yhteydenpitoa, harmittaa vaan niin kovasti kun toinen salailee ja sit se yhteydenpito mitä on, on selvästikin hyvin kiivasta ja tunteikasta molemmin puolin.. toinen parkuu puhelimeen, kerjää sääliä ja toinen tyhmyyksissään vielä menee leikkiin mukaan.. jos kerran ystäviä ollaan ja onnellisia toisen puolesta, miksi sanotaan avoimesti että haluaa toisen takaisin ja katuu eroa.. minä ei ymmärtä :F
Me jutellaan kaikesta muusta ikävästä&mukavasta tosi avoimesti mut tämä aihe on hänelle tabu.. kun mies on masis, kysyn mikä on ja suostuu sit vähä valottamaan et kun "sillä on sellainen kausi menossa, paha olo ja itkee mulle puhelimessa kuin on yksinäinen ja kaipaa rakkautta.. mun tekee pahaa sen puolesta" jne. Tuntuu et exän tunteet on selvästi tärkeämpiä kun minun ja et olen ihan syrjään jätetty tästä aiheesta :(
Jos nyt oikein rehellisiä ollaan, mua vaan v*tuttaa oikein reippaasti, että joudun itse olemaan se, joka sanoo että asia häiritsee kun toinen ei ees kysy et onko ok että meen tonne toiseen huoneeseen supatteleen exälle ties mitä.. aina pakko vastaa tuli se viesti/puhelu mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.. Olen itsekin exä ja ajattelen aina miltä uudesta tytöstä tuntuu jos pitäisin entiseen yhteyttä.. ja sitäpaitsi mun mielestä sillo ku erotaan ei pitäis olla enää kummempia syitä pitää yhteyttä tiiviisti, koska se henkilöhän on ex jostain painavasta syystä.. keskittyis mieluummin siihen uuteen ihmiseen ja hänen hyvinvointiin. Kännykkää en rupee tutkimaan, niin alas en vajoa.. Jos en ole sen arvoinen et hän kunnioittaa mua ja mun tunteita, aion sanoa et olkoot sit yksin, vaikka tekis kuin helvetin kipeää :F jävlä livet..
Kylla nyt vaikuttaa silta, ettei oo mistaan normaalista ex-ex kaveruudesta kyse, siis ainakaan tan muijan puolelta, koska on selvasti epatasapainoton ja omaa varmaan jotain itsetunto ongelmia. Sun miehesi on selvasti kiltti luonteeltaan, eika ymmarra tata naisten "kavaluutta", eli luulee olevansa sen exan ainut pelastus ja parannus tasta masennuksesta. Just joo, olenhan minakin noita nahnyt... Naisilla on taipumus kontrolloida miehiaan, exia ja nykysia, ja tehda se viela niin ovelasti ettei mies huomaa mitaan. Jos haluat auttaa kaikkia, teian parisuhdetta, sita naista, ja aijaasi, ehdotat etta tama asia puidaan joko kolmestaan lapi, tai sitten sen miehen on paras opastaa tama nainen ammattiauttajalle, mista sita oikeaa apua saa ongelmiin. Jos se muija surkuttelee miehesi peraan, silloinkaan ei yhteytta pida jatkaa, sehan vaan pahentaa kaikkien tilannetta. Oli miten, oli, tammonen tilanne ei oo reilu sua kohtaan, ei sitten YHTAAN! Tekisitko itse miehesi olon tukalaksi samoin?? Eihan sun tarvii kontrolloida miesta ja sanoa etta ota tai jata, vaan yksinkertaisesti selittaa tama tilanne niin kun se oikeasti onkin; susta tuntuu pahalta, exas on seko, ja sa olet liian hyvasydaminen sille. Se reaktio mika tata sitten seuraa aijalta, on se mika kertoo mitka tunteet silla miehella on exaansa viela, vai onko niita ollenkaan. Jos kerran hyvia ystavia ovat, voittehan vaikka lahtea huomenna kaikki yhdessa leffaan.....
Olen kyllä asiasta yrittänyt puhua varmaan kolmeen neljään otteeseen mutta asia ei ole siitä liiemmälti mihinkään muuttunut.. Naikkonen soittelee edelleen, näköjään nykyään päivisin kun illalla on ollu "jo" 2 pv hiljaista.. vituttaa vaan sekin et nyt yhteydenpito on siirtynyt sit sellaiseen vuorokaudenaikaan, etten voi olla tietoinen asian sisällöstä missään muodossa ja jään auttamatta pellolle kun ellun kana.. Toisaalta en tiedä haluanko ees tietääkään enää mitä se räpätäti vollottaa tai vielä pahempaa, mitä minun mies hänelle siihen sanoo.. :(
En usko, että tässä on mahkuja mihkään kolminkeskiseen "sessioon" kun tyttö oli sanonut että parempi etteivät he ees kahdestaan näe kun olis liian kova paikka ja alkais vaan itkemään.. voe tsiisus, luulis sen olevan jo merkki äijällekin mut kun ei niin ei..
Tää on vaan sinänsä surkuhupaisaa, ettei toinen oikeesti käsitä kuin paljon tuollainen asia voi vaivata.. pariin otteeseen kutsunut mua entisensä nimellä vahingossa ilmeisesti ja siitäkös vasta riemu on revennyt.. sitä mikä on mielessä on sit hyvin usein myös kielellä, niinhän se sanonta menee.. :(
Ärsyttää tämä asia kun jatkuvasti se vaivaa pitkin päivää ja käy mielessä vaikka haluaisin vaan unohtaa koko homman.. en vaan voi uskoa, että kerrankin kun tuntuu löytyneen just se oikea vastakappale, se onkin niin pökkelö tällaisessa asiassa ettei tajua antaa menneisyyden olla ja keskittyä olemaan onnellinen.. V*TUTTAA.
mul on kans ongelmana mieheni exä...ihan ku sillä ois mieheeni joku pakkomielle.mutta eikö exä oo kummiskin todettu jo huonoksi?vai voiko syntyy vielä exän kanssa suhde?
Miehesi on selvästi liian empaattinen. Ex on purkaa hänelle ikäväänsä ja tunteitaan, ja miehelläsi on paha olo exän tunteiden vuoksi. Hyvää tuossa asiassa on se, että luultavasti miehesi osaa ottaa osaa sinunkin suruusi ja pahaan oloon sitten, kun sinulla sellainen aika tulee.
Tuo miehen liiallinen empaattisuus kuitenkin haittaa nyt jokaista. Sinua se selvästi haittaa, tätä ei tarvitse edes analysoida. Miestäsi se haittaa siksi, että hän ei pysty rakentamaan sinun kanssasi kunnolla suhdetta, koska exän paha olo kummittelee taustalla. Exää empaattisuus haittaa siksi, että hän ei pysty toipumaan omasta surustaan niin kauan, kun pitää yhteyttä mieheesi.
Esimerkiksi heitän oman eroni aikoinaan. Exäni piti minuun jatkuvasti yhteyttä ja usein yhteydenotot päättyivät siten, että hän purki ikäväänsä ja itki minua takaisin. Minä lohdutin sen, minkä voin. Tunsin olevani velvollinen lohduttamaan häntä, koska minä olin se, joka pisti suhteen poikki. Tapasin häntä usein ihan vain siksi, että tiesin sen parantavan hänen oloaan.
En kuitenkaan ymmärtänyt sitä, että pitkitin vain hänen suruprosessiaan. Minä menin elämässäni eteenpäin, mutta hän polki paikallaan. Lopulta minä löysin uuden naisystävän, ja yhteydenpito exääni väheni. Exäni ei tätä sulattanut, minkä vuoksi meillä tuli riita ja välirikko. Nyttemmin välimme ovat korjautuneet ja näemmekin toisiamme silloin tällöin. Exäni on myöntänyt itsekin, että silloin toimintani oli virheellistä, vaikka tuntuikin oikealta. Jälkeenpäin ajatellen ymmärrän sen itsekin, vaikka tuolloin luulin auttavani exääni.
Minusta miehesi pitäisi jotenkin tajuta, ettei hän voi auttaa exäänsä surussaan, koska hän on surun syy. Niin kauan, kun he pitävät yhteyttä, ex toivoo heidän palaavan yhteen. Näin ex ei pääse eteenpäin, vaan junnaa paikallaan surussaan rypien. Ystävyys ei ole mahdollista tuollaisessa tilanteessa.
Yritä jotenkin saada miehesi ymmärtämään tämä. Näytä vaikka tämä kirjoitukseni, jos et muuta keksi. Hän luulee tekevänsä oikein, mutta todellisuudessa hän tekee exälleen karhunpalveluksen.
Niin tiedän kyllä että mun mies on kauhean symppis tapaus, siis vähän liiankin tässä tapauksessa.. Eniten ketuttaa se, että kaikki huoli ja sympatia menee sille exälle kun "se ei pärjää ja on ihan yksin".. joopa joo, olis vaan aika mukavaa et minunkin tunteita mietittäisiin ja et miltä se hänestä tuntuis jos tekisin saman tempun toisin päin.. :F
Luulin, (mitä siis olen kuullut miehen kavereilta sekä henkilöiltä jotka hänet on kauemmin tunteneet), että he olis oikeesti vaan kavereita.. siis kaksi ja puoli vuotta ovat olleet ystäviä, tytöllä ollut yksi äijäkin välissä ja ovat olleet ihan asiallisissa ja lämpimissä väleissä.. which is fine by me.. en ees osannu epäillä että se muija reagoisi näin. Nyt vaan tää hiertää meidän välejä, koska toinen ei suostu uskomaan, että syy mun pahaan tuuleen ja masentuneeseen olotilaan on just se, että joudun miettimään tykkääkö se vielä siitä eksästään "sillä tavalla" vai ei. En voi 100% rakastaa tätä henkilöä, kun joudun jatkuvasti varautumaan henkisesti että joku päivä se sanookin haluavansa palata tämän naikkosen kanssa yhteen.. huolestuttavaa tässä on se, että erosta tosiaan 2,5 v eikä kummallakaan ole ollut sen jälkeen mitään vakavaa.. aivan kun olisivat vaan olleet "erossa mut kuitenkin odottaneet parempaa aikaa palata yhteen"..
Sekään ei auta, että sanon etten minäkään paljoa pidä yhteyttä omiin eksiini.. mies sanoo vaan et pidä ihmeessä jos haluat, nehän kuuluu jokaisen elämään.. helppoahan se vaan hänen on sanoa, koska tietää että olen sen verran viileissä väleissä edellisen miehen kanssa ettei minun puolelta ole tunteita olemassa tai minkäänlaista haluakaan olla yhteydessä kyseiseen henkilöön.. :(
Tää on vaan niin turhauttavaa, koska tiedän et jos jauhaisin tästä niin kauan että toinen tajuaisi, olisin lopulta se joka olis nalkuttava akka.. Inhoan itseäni kun kirjoittelen tänne, en vaan keksinyt muuta keinoa purkaa enää omaa pahaa mieltä.. Mä toivon että mies tajuaa ajoissa, koska oikeasti rakastan sitä ja ajatuskin luopumisesta sattuu :(
Niin ja sekin vaan ärsyttää tässä naisessa, että itsellään on ollut oikeus seukkaa toisen miehen kanssa tässä välissä ja mun miehelle asia on ollu ihan ok.. kun heillä meni sit poikki hän vinkui taas minun äijää takaisin, ettei joutuis olemaan yksin.. Nyt sitten taas kun kuulee, että toisella on uusi tyttöystävä ja toinen on onnellinen, haluaa jälleen työntää lusikkansa soppaan.. joillekin ei vaan riitä mikään, argh :F ja vielä pitäisi toista sääliä ja yrittää kunnioittaa, onneks en itse ole noin surku tapaus.