Kysyisin teiltä biovanhemmat, mikäli huostaanotto ja sijoitus sijaisperheeseen tapahtuu, niin kumpi on mielestänne parempi:
1)sijoitus perheeseen jossa useita sijoitettuja lapsia ja sijaiperheenä eläminen on perheelle elämäntapa. Perhe hoita lapset hyvin mutta "ammattimaisesti" ja heidän mielestään on tärkeää että kaikki lapsesta aiheutuneet kulut korvataan. Lapsiin ei kiinnytä kovin syvästi ja lapset ehkä tuntevat olevansa todellakin vain sijoitettuja. Lapsia tulee ja menee, osa vaikeastikin häiriintyneitä.
2)perhe, jossa vain esim. yksi sijoitettu lapsi ja jota hoidetaan ja rakastetaan kuten omaa lasta. Perhe ei kuitenkaan halua pitää bioperheeseen kovin paljon yhteyttä ja pitää tärkeänä sitä että sijoitettu lapsi kiinnittyy sijaisperheeseen ja heidän sukuunsa. Lapsen juuret ja tausta hyväksytään, mutta sijaisvanhemmat pitävät itseään tärkeämpinä vanhempina lapselle kuin biovanhempia.
1)sijoitus perheeseen jossa useita sijoitettuja lapsia ja sijaiperheenä eläminen on perheelle elämäntapa. Perhe hoita lapset hyvin mutta "ammattimaisesti" ja heidän mielestään on tärkeää että kaikki lapsesta aiheutuneet kulut korvataan. Lapsiin ei kiinnytä kovin syvästi ja lapset ehkä tuntevat olevansa todellakin vain sijoitettuja. Lapsia tulee ja menee, osa vaikeastikin häiriintyneitä.
2)perhe, jossa vain esim. yksi sijoitettu lapsi ja jota hoidetaan ja rakastetaan kuten omaa lasta. Perhe ei kuitenkaan halua pitää bioperheeseen kovin paljon yhteyttä ja pitää tärkeänä sitä että sijoitettu lapsi kiinnittyy sijaisperheeseen ja heidän sukuunsa. Lapsen juuret ja tausta hyväksytään, mutta sijaisvanhemmat pitävät itseään tärkeämpinä vanhempina lapselle kuin biovanhempia.
Vastaukset 45
Vanhimmat
lapsi jätetän kotikuntaansa lastenkotiin, jossa vanhemmat voivat käydä katsomassa ja hoitamassa lasta ja lapsi kotiin vaikka joka viikonloppu, jos se on mahdollista.
Joutuisi itsekin ottamaan osaa taloudellisesti valitessaan kalliimman vaihtoehdon? Esim. 1000 tai 2000e/kk?
toimeentulollahan tuo oikein onnistuu.
Tuskinpa varakkailta vanhemmilta lapsia on otettu huostaan. Ja jos on varakas, silloin pystyy sumplimaan hoidon lähelleen. Näin se vain todellisuudessa on.
Kaikki, joilta on lapset viety ovat varattomia!
Terveen lapsen paikka ei ole laitoksessa! Asuisitko muka itse mieluummin laitoksessa kuin rakastavassa perheessä? Ajattelet vain omaa etuasi ja sitä kuinka usein saat lasta tavata.
Mistä rakastavasta perheestä sinä puhuit? Eikö mielestäsi lapsella saa olla RAKASTAVA biovanhempi?
varakkailta ei jne...
Meillä varakkailta lapsi huostassa ja on todella kauas sijoitettu.
Ei pidä taaskaan yleistää näissä juttujasi
niin miltä tuntuisi,että hänet vietäusuun täysin vleraaseen perheeseen ja sukuun.Sijarille käsi sydämelle.Annapa oma lapsesi.Kyllä joku täysin tuntematon lapseesi kiintyy,ja sinä et enään lapsestasi mitään kuule.Tuntuisiko sinusta ,sellainen mukavalta,joten mieti mitä teet,
itseäsi,todennäköisesti lapseton,ja haluat lapsen,koska adoptiplapsia ei ole kuia muutama vuodessa,ja sijoitutusta lapsesta saat viel' rahaa,ja voit eväyä lapsen oikeuden tavata omia vanhempiaan täysin tekaistuilla valheilla,leikkiä pikku hitleriä,ja mitättömyyttäsi,että voit määrätä toisten elämästä,ja tuhota sen.Miltä plisi sinusta tuntunut kun sinut olisi lapsena erötettu äidistäsi ja viety ikuisesti täysin vieraille ihmisille,kotem älä leiki Jumalaa,siihen sinulla ei riitä rahkeet,vai oletko erimieltä?
Voin omasta puolestani sanoa käsi sydämellä, että teen kaikkeni ettei lapsiani koskaan huostaanoteta.
Täällä on joskus huostaanoton syyksi sanottu jopa köyhyys! Itsekin kauan sitten nuorena, kahden lapsen äitinä tiedän, että mitä se on kun rahaa ei ole mihinkään muuhun kuin ruokaan. Mutta sen tulin huomaamaan, että pienilläkin tuloilla saa vatsansa täyteen jos jättää ostoslistalta turhat pois. Hyvä sos.verkosto Suomessa on, ei täällä tarvitse nälkää nähdä.
Olisi mukava nähdä jotain tilastoja siitä kuinka paljon sairastumisten takia lapsia huostaanotetaan. Uskoisin, ettei kuitenkaan kovin paljoa, jollei taustalla ole muutakin.
Pakko "tarttua kynään", vaikken olekaan hän, jolle vastasit.
Uskotko, että paljon helpommalla pääsee jos ottaisi adoptiolapsen? Adoptio- ja sijoitettua lasta ei pysty vertailemaan kovinkaan hyvin. Ad.lapsi on oma lapsi, ei tule lapsen biosukua "kaupan päälle". Ad.lapsen saa yleensä hyvin nuorena joten hänet voi kasvattaa omien arvojensa mukaan.
Sijoitetusta lapsesta saatu kuukausittainen korvaus, yleensä 300-400e, ei varmasti ketään innosta sijaisvanhemmaksi. Meillä ainakin tulot putosivat roimasti, koska jouduin jäämään töistä pois.
Sijaisvanhemmat eivät pysty eväämään lapsen ja biosuvun tapaamisia. Eivät myöskään määräilemään eivätkä tuhoamaan toisten elämää.
Tuskin kukaan leikkii Jumalaa näissä asioissa. On paljon ihmisiä, jotka eivät ole eläneet bioperheessä ja silti heillä on ollut hyvä elämä. Ei veriside takaa mitään. Miten selität sen, että jotkut voivat huonosti bioperheessä, jos se mielestäsi on joku onnellisuuden mittari? Tai sen, että biovanhemmat esim. pahoinpitelevät lapsiaan, jopa vauvoja!
Tietenkin lapsi voidaan ottaa huostaan myös varakkaasta perheestä. Niissäkin perheissä voi olla vaikka alkoholismia, mielenterveysongelmia, aviokriisiä, pahoinpitelyä, työhulluutta ja lapsen laiminlyömistä tai lapsi/nuori voi itse tarvita huostaanottoa esim. päihteiden käytön takia.
Varakkailla perheillä on yleensä mahdollisuuksia mm. koulutuksen ja tietämyksen avulla vaikuttaa siihen, että lapselle löytyy mahdollisimman hyvä sijoituspaikka. Näillä perheillä on usein tukenaan hyvin koulutettuja ja vaikutusvaltaisia sukulaisia tukenaan. Joskus on lapsen/nuoren etu, että hänet sijoitetaan kauas esimerkiksi silloin kun nuori on sekaantunut päihteisiin omalla paikkakunnallaan.
Lähtökohtaisesti kuitenkin varallisuus ja etenkin koulutustaso & vaikutusvalta auttavat biovanhempia huostaanotossa.
Suomessa nämä "laitokset" ovat pääsääntöisesti kodinomaisia ryhmäkoteja, pienryhmäkoteja, perhekoteja ja esimerkiksi sos-lapsikylät, joissa lapset asuvat lapsikyläperheissä. On olemassa myös isompia laitoksia, mutta niihinkin on rakennettu omat ryhmänsä, joissa on omat hoitajat ja kodinomaisuus. Nuorille on olemassa nuorisokoteja.
"Laitosten" ja sijaisperheiden ero on se, että laitoksissa on enemmän KOULUTETTUA henkilökuntaa. Tämä henkilökunta kouluttautuu koko ajan ja he auttavat toinen toisiaan, jotta voisivat toimia mahdollisimman hyvin sijoitettuja lapsia kohtaan. "Laitoksissa" on myös ymmärretty, miten tärkeää lasten on säilyttää yhteydet biovanhempiin ja sukuun. "Laitoksissa" lapsilla on myös automaattisesti kavereina samassa tilanteessa olevia lapsia ja nuoria. Kun henkilökuntaa on enemmän kuin yksi pariskunta, niin lapsilla on myös mahdollisuus löytää heistä joku, jonka hän tuntee kaikkein läheisimmäksi. "Laitoksissa" lapsia kohdellaan mahdollisimman tasavertaisesti ja siellä ei ole työntekijöiden biolapsia (poikkeuksina osa perhekodeista). "Laitoksilla" on myös omat tietyt sääntönsä, jotka on laadittu useiden ihmisten yhteistyönä, eikä yhden pariskunnan tai yhden sijaisvanhemman tunteiden perusteella. "Laitokset" järjestävät myös lapsille mm. retkiä, toimintaa ja matkoja. Joissain "laitoksissa" on järjestetty myös juhlia ja tapahtumia, joihin biovanhemmat ovat tervetulleita. "Laitoksia" valvotaan lääninhallitusten taholta, joten biovanhemmilla on myös paljon helpommat mahdollisuudet valittaa niiden toiminnasta.
Parhaimmillaan sijaisperhe on todella hyvä paikka huostaanotetulle lapselle. On kuitenkin erittäin monta asiaa, jotka voivat tehdä lapsen ja/tai bioperheen elämästä vaikeaa. Hyvä sijaisperhe on ehkä paras sijoituspaikka tai ainakin vähintään yhtä hyvä, kuin laitoksista parhaimman. Sääli vaan, ettei näitä hyviä sijaisperheitä ole joka oksalla.
Onkohan mopo karannut suomalaisten käsistä kun lapsen ongelmaan haetaan huostaanottoa. Pitäisikö lasten ja nuorten olla aina aurinkoisia, hyvinkäyttätyviä, ongelmattomia ja aina iloisia ja hymyssäsuin eli koneita.
Huolia ja murheita on aina kuulunut osana kasvavien lasten ja nuorten elämään. Varsinkin murkkuikäisten kanssa täytyy olla valtavat voimavarat vanemmilla. Kaikenlaista tulee vastaan matkan varrella niinkuin on tullut meidän ja meidän vanhempiemme lapsuudessa ja nuoruudessa. Ja aina vain kaikesta on selvitty sillä suomalaisella talonpoikaisjärjellä. Tämä aikakausi vaatii nopeita ratkaisuja, tehokkuutta ja onegelmattomuutta, samaako me vanhemmat vaadimme omilta lapsiltamme ja nuoriltamme. Onko soisaalitätienkin maalaisjärki hävinnyt koulutuksen ja teknologian myötä.
Asiat ja elämä eivät aina mene niinkuin olemme kuvitelleet niiden menevän, mutta kaikesta selvitään, huonoista ja todella vaikeistakin asioista. Lapset ja nuoret vaativat huomiomme ja voimamme varsinkin kriiseissään.
Aurinkoisen ja hyvinkäyttäytyvänkin lapsen sydän voi vuotaa verta kun isi ja äiti juo ja tappelee ja siinä sivussa ehkä lastakin pahoinpidellään. Tai lapsi voi olla koukussa koviinkin huumeisiin eivätkä vanhemmat kykene auttamaan, silloin voi joku muu kuin oma koti/ oma paikkakunta auttaa lasta pääsemään kuiville.. On monia syitä miksi lapsen paras paikka ei ole koti! Maailma on kylmä ja jotkin vanhemmet ovat kylmiä ja jotkin lapset ovat pudonneet raiteiltaan. Näin on, ikävä kyllä.
..että silloin, kun vanhemmuus on täysin hukassa ja vanhemmat ovat välinpitämättömiä ja vastuuttomia,voi olla sairautta/alkoholismia ym, lapsi jää/jätetään "heitteille" vanhempien taholta.
E.m tapauksissa lapsen on sijoitus perusteltua ja välttämätöntä.
Puhumattakaan sitten lapsista, jotka oireilevat huonoa oloaan käyttämällä/hankkimalla huumeita/ alkoholia, tekevät varkauksia jne..
Lapset ja nuoret, jotka oireilevat kuuluvat ehdottomasti sijoituspaikkaan, jossa on ammattitaitoinen ja koulutettu henkilökunta.
Esim. koulukodit ja osa perhekodeista täyttävät mielestäni kriteerit.
nuoruutensa ja siihen kuuluvat kasvukipunsa ja "oireilunsa". Ei ole kenenkään "normaalin" teini-ikäisen elämä helppoa kaikkine isoine huolineen ja murheineen.
Mutta missä vedätte rajan normaalille ja epänormaalilla, nyt kun kaikesta jopa pa...lla käynnistä tehdään tutkimusta. Kaikki 'normaali' on "epänormaalia", jos sosiaalitädiltä kysyt; syrjäytymisen uhka uhkaa todella jokaista teini-ikäistä.
Hormoonitoiminta jyrää monen nuoren pään niin sekaisin ettei tunnu missään esim. vanhempienkaan ero (erään lääkärin luento). Kasvukipuilu ja muu "järjetön" toiminta ja itsensä etsiminen kuuluu valitettavasti osana nuoren kasvussa aikuisuuteen.
Huumeet ovat kuitenkin vielä onneksi vain todella pienen nuorisoporukan vaikeus ja ratkaisu aikuisuuden polulla.
Ikävä kyllä huumeet ovat jo aika monen sijoituspäätöksen takana. Ja aina vaan nuoremmat ja nuoremmat onnistuvat löytämään seuraa jossa näitä ikäviä aineita "tarjotaan". Toki nuorena tulee elää ja kokeilla rajojaan ja se rajan veto on taatusti vaikeaa. Mutta jos 11 vuotias kokeilee jo huumeita, niin.. päättele itse!
osassa kysymys VANHEMPIEN KASVATUSKYVYN PUUTEESTA!
äitinä ja mummina "kylmäsi" nuo esittämäsi vaihtoehdot. Ei siksi, etteikö kohta yksi noin juuri käytännössä menekin, jos/kun sijoituslapsia on useita ja oletan, että heidän lisäksi perheessäsi on omia lapsia.Oletan myös, että sijoituslapsiakaan ei anneta, eikä heitä pidä "ottaa" enemmän kun perheen resurssit sallivat. Tuskin kunta "pakottaa" ottamaan useita vaikeasti häiriintyneitä. Jos lapsi vaatii ertyistä hoitoa, hänen paikkansa on perhekodissa tai laitoksessa - ei perheessä.
Kohdassa kaksi taas mielestäni ollaan teillä todella "väärillä raiteilla" liikenteessä, vaikka lapsia olisi yksi. Sanot, että perhe ei halua pitää yhteyttä vanhempiin/sukuun jne,mikä on suorastaan sairasta ja lapsenkin edun vastaista. Lapsi otetaan käsittääkseni huostaan - sijoitetaan väliaikaisesti ja nimenomaan juuri siitä lähtökohdasta, että pyritään/tähdätään perheen yhdistämiseen sitten kun sen aika on.
Sijoituslasta ei saa missään nimessä omia, eikä erottaa omista verisukulaisista. Kerrassaan kauhea kohtalo ja kokemus, kun ajattelee omalle tai lapsen/läheisen kohdalle ehdottamaasi.
Lapsella on omat biologiset vanhemmat ja sijaisvanhempien tulee pysyä toissijaisina myös siinä tapauksessa, että lapsi on ainoa. Jo nimi sijaisvanhempi "kertoo" mikä on sijaisvanhemman osa ja rooli. Toivon hartaasti, että teillä ei harrasteta mainitsemasi kakkoskohdan menetelmää.
..entä jos biovanhemmat eivät pidä ollenkaan yhteyttä? Onko mielestäsi silloin lapsen oltava ilman vanhempia?
Meillä kaksi sijoitettua, joista toisen vanhemmat eivät pidä yhteyttä. Lapsi on meille yhtä rakas kuin omatkin. Enkö siis mielestäsi saisi rakastaa häntä kuin omaani? Lapsi on tullut vauvana meille sijoitukseen, eikä ole omien vanhempiensa kanssa elänyt kuin muutaman viikon.
On todella epätodennäköistä, että lapsi palautuisi biovanhemmilleen. Aika kurja elämä hänellä olisi jos ei vanhempienrakkautta saisi koskaan kokea.
..ja ei voi mitään, jos lapsen vanhemmat eivät pidä yhteyttä, eivätkä halua olla tekemisissä. Siinäkin tapauksessa on kerrottava lapselle lapsen kehityksen mukaisesti, että biologiset vanhemmat ovat olemassa ja sijaisvanhemmat ovat todella paikkaamassa oikeita vanhempia. Lapsella on kuitenkin muita tärkeitä sukulaisia/läheisiä, joita sijaiskoti ei saa unohtaa eikä syrjiä, jos he haluavat pitää yhteyttä lapseen.Ainakin pitää antaa mahdollisuus yhteydenpitoon. Isovanhemmat, tädit/sedät, kummit jne...
Miten lienee teillä sitten nämä muut sukulaiset otettu huomioon? Ymmärrän, että lapseen kiintyy ja tottakai lasta saa ja pitää rakastaa. Kyllä asioita pitää tarkastella monelta kantilta ja ei yksin omasta näkökulmasta ja omaa etua ajatellen. Vaikka joskus on sanottu, että suku on pahin, niin se on myös paras ja tärkeä, vaikka "merkittäviä" persoonia tai "nimimiehiä" ei löydykään sukuselvityksestä. Jotta ihminen löytää identiteettinsä, on tiedettävä taustansa ja juurensa. Nykyään myös nuoretkin lapset ovat kiinnostuneita omista "sukujuuristaan" laaja-alaisesti, yhä useammassa suvussa tehdään ja kerätään sukuselvitystä/historiaa, on sukuseurakokouksia ym...
Niin, muuta sukua emme ole noteeranneet mitenkään. Kun en edes tiedä nimiä. Bioäidiltä olen yrittänyt jotain tietoja saada, mutta hän ei muista edes oman äitinsä nimeä(itsekin on ollut lapsuutensa sijaisperheessä).
Kukaan biosuvusta ei TODELLAKAAN ole kiinnostunut tämän ihanan pikku-ihmisen elämästä. =´(
Sijaisvanhemmilla on velvollisuuskin kertoa lapselle biovanhemmista. Ei sitä asiaa saa salata eikä pitkään voisikaan, meillä ainakin sossu pistäytyy pari kertaa vuodessa.
En pidä itseäni itsekkäänä rakastaessani tätä naperoa.
perusteeltaan ei todellakaan kumpikaan siis jos on kysymys "normaalista " ja terveestä lapsesta.
Rakastava vanhempi, siinä on kysymys jota ei voi mitata mitenkään mutta sillä voi vedota vaikka mihin suuntaan eli käyttää sitä sanaa rakastava oikeutuksena. Bio vanhempaa ei mitenkään voi korvata eikä pidä yrittääkkään kenenkään rakkauden määrässä ja laadussa lapseen nähden.
Kaikki muu ns: rakastaminen on keino vain todistella omaa asemaa ja tehdä omaa tekemistään oikutetuksi ja viihtyisäksi ja turvalliseksi johon voi kuulua lapsia joko omia tai muita.
Jokainen välitää jonkin asteisesti toisista ihmisistä ja lapsista mutta sen hetken mikä se kulloinkin on. Asunto,ravinto, ym kuuluu biovanhemmuuteen resursien mukaan mutta itsestään selvyytenä. Kaikissa muissa vaihtoehdoissa lasketaan rahana ja aikana ym rajoiteisena vastikkeena.
Lapsen kannalta katsottuna asiaan liittyy selvästi täysin ulkopuolisia suhde selvittelyjä ja rajoitetaan sen lapsen suhdetta totaalisesti ja asetetaan lapsi selviytymään hänelle käsittämättömästä yhtälöstä tulla toimeen ja olla lapsi ulkopuolisille ihmisille ja vielä samaan aikaan olla lapsi "vanhemmilleen" sillä lapsella on velvollisuuden tunto isälle ja äidille sisäsyntyisesti jota ei voi kumota ja siirtää.
Näytelmäksi se on surkein yritys alkaa hakeutumaan lapselle "äidiksi/isäksi" rakastavuuden nimissä koska lapsi varmuudella sen ennmmin tai myöhemmin sisäistää ja se on aina ms: lyönyt vastaan itseään.
Sijais ym "pakkohoitolapset" ovat myös vielä sen järjestetyn ongelma asemansa edessä välittää bio/sossu, bio/sijaisvanhempi, bio/ muut tahot välittäjänä sekä sisäisen vastuunkantaja näiden väleistä jotka ovat hänen tiedossaan.
laitettaisiimpa se 1000-2000€ joka maksetaan niin bio vanhempien huomiontiin koulutuksena, työhönpaluuna, läheisneuvonpitona, läheisten etsimisenä, suorana tukena kodille ja perheen auttamiselle siis selvityä omina bio vanhempinaan lasten aseman löytämisestä ja parantamisesta eli kun ongelmia on havaittu niin koko perhe sen avun piiriin. parisuhde, sosiaalinen tilanne, terveydellinen tilanne , mahd. päihe asiat, perusturvan laittaminen yhdesä kuntoon, se veisi raha silloin mutta varmuudella sillä rahalla mikä siihen jo nyt menee saisi sen "tuomaroinin" vähemmälle millä lapsen asemaa heikennetään riipomalla heitä maksuväline perusteiksi erilaisille "lapsiyrittäjille" bisnesmaailmaan.
ääripäitä. Ykkönen parempi kuitenkin kuin kakkonen. Ammattimainen ote asioihin turvaa lapsen koko kehitystä paremmin kuin omiminen joka tasolla (tunne-elämä ja fyysinen kontaktittomuus etävanhempiin).
..sinäkin totesit. Ammattimainen vaihtoehto on aloittajan kahdesta esittämästä on parempi. Heräsi vaan kysymys, että onko todella noin käytännössä, että ei ole kuin nuo kaksi vaihtoehtoa toimia, vai esittikö sijaisäiti tahallaan vaihtoehdot kärjistettynä? Kylmää ja kapea-alaista ehdottomuutta ja itse en lasta laittaisi perheeseen, jossa noin ajatellaan ja toimitaan...
ettei kumpikaan, vaan kunnan oma laitos, jossa vanhemmat voivat käydä tapaamassa lastaan ja lapset pääsevät käymään viikonloppuisin kotona.
Mutta noista kahdesta ehdottomasti paras on ensimmäinen, ja jos se on vielä lähellä omia vanhempia. Ei lapsi kaipaa sijaisperheen omimista. Lapsi kaipaa omia vanhempiaan.
Kun tyttöni olivat sijaisperheessä monen sadan kilometrin päässä, ja jo ensimmäisinä kuukausina oli lappuja kirjoitettu jääkaapin oveen: "Olemme kaupassa T.Äiti ja Isä", tyttöni sanoivat, että heitä inhottaa.
Myös 3,5 vuotta myöhemmin vanhempaa tyttöani, joka vielä oli siellä perheessä, inhotti!
Lapsia en ole menettänyt, enkä heitä kenellekään muulle synnyttänytkään. Täällä saa lukea hirvittäviä juttuja, ihan alkaa pelottamaan.
Osaan vain kuvitella miltä tuntuisi lapsistani jos heidät joku tuntematon ämmäsakki tempaisi mukaansa, veisi tuntemattomaan paikkaan , syötettäisiin homeista leipää, näytettäisiin kanantappovideoita, lyötäisiin jotta nukkuisi ja tottelisi,
ei saisi harrastaa sitä mitä tähän saakka on harrastanut ( vai kuuluuko carting-autoilu jokaisen sijoitetun harrastuksiin, entä ravit ),
osaan vain kuvitella ja tiedän, itse en kertaakaan kävisi tuollaisessa paikassa lapsiani tapaamassa. Se olisi minun LOPPU (kuten monen muunkin ). Katson kuoleman olevan paremman ratkaisun itselleni, kuin ikuisen häpeän.
Enkä yhtään ihmettele kun lapsia INHOTTAA. Minua usein oksettaa lukiessani näitä juttuja. Kuinka lapset voidaan ryöstää vanhemmiltaan. Kuka on se joka haluaa lapsilla tehdä bisnestä.
munakello laitetaan soimaan,ellet tarpeeksi nopeasti syö,ruoka viedään pois,ja lähdet nälissäsi nukkumaan.Iltapalana on aina vain 1 siivu leitää,ja kuppi teetä klo 18 sen jälkeen ei mitään,jokainen voi kuvitelle kuinka nälissään lapsi saa joka ilta mennä nukkumaan.
Ei siis mikään ihme että lapset ja nuoret ovat sitä mitä ovat. Kadulla vastaantulevat, ainakin tytöt, kaikki polttavat tupakkaa, sitten illalla kaljapussukat mukana,
ovatko ne kaikki kasvatettu sijaiskodissa. Vai jossain muualla kuin kotona.
Ei lapsia ryöstetä vanhemmilta. Joskus se on niin että lapset on niin sanotusti viety turvaan omilta vanhemmiltaan. Kaikki vanhemmat ei näet pysty tarjoamaan lapsilleen samanlaista turvaa kuin sinä! Eikä lasta tule tuntematon ämmäsakki tempaisemaan mukaan, ne on kuitenkin lähes aina pitkiä projekteja nuo sijoituspäätökset! Minä ainakin uskon että perheitä tuetaan ennen sijoituspäätöstä. Mutta jos lapsilleen ei pysty tarjoamaan sitä turvaa mikä vanhempien kuuluisi, silloin on järkevää puuttua asiaan.
Sijaisperheet valikoidaan myös tarkasti ja heitä seurataan ja vahditaan enemmän kuin yhtään ns. normaalia perhettä. He tekevät suuremmoista työtä auttaessaan niitä lapsia joiden omassa perheessä on ongelmia! Yleensä ne ongelmat ovat todella suuria!! Joten tuollaiset tyhjät puheet home leivistä voisi unohtaa, kuinka kukaan järkevä edes uskoo tuollaiseen?
Meillä, sijaisperheessä, ei juo lapset teetä. Sinun ajatusmaailmasi mukaan meidän sijoitettu ei siis saa edes mitään juodakseen?
Ota nyt se pääsi sieltä puskasta!
se on leivän kanssa ihan hyvä aamu/iltapala.
sekin, että kun lapseni pääsivät "tästä syynätystä sijaisperheestä ja oikeilta vanhemmiltaan" heidät piti viedä vaatekauppaan. 2,5 ja 3,5 olleet sijoituksessa. Ja tuntematon täti ihminen oli se sossu, joka vei lapset ja aiheutti helvetinmoiset ongelmat sekä minulle, lapsilleni että monelle muulle naapurille!
5 vuotta kieron valehtelavan sijarin kanssa,kunnes soskujohtaja asianajajalleni myönsi kaikki valheeksi,ja ettei yhtään syytä huostaanoton jatkamiseen ole olemassakaan. varastivat lapseni ja minun elämästä nuo vuodet ja lapsiltani pikkusisaren.Miten eukko voi edes öitään nukkua,ja ne 15 soskua jotka siihen valheiden verkkoon suostuivat vaikka ne valheiksi tiesivät?Varsinkin Minnalle onnea,nyt kun sai oman lapsen ekan ja jäi sossutoimistosta virkavapaalle.Nauti lapsestasi "PUHTAIN OMINTUNNOIN"älä funtsaa mitä Anulle ja meidän perheelle teit.Teithän sen tieten tahtoen,joten sinulle lapsesi kanssa SIUNATTUA JOULUA,ja onnea taas kun teet seuraavat huostaanotot.
Onhan pelkkä vesi ilmaista,eikö vain?Jää teille enempi rahaa säästötilille,syökööt vaikka koulussa,eikös niin teillä?
siivu ei nälkää vie.
ei saa riitakaveria typerissä asioissa.
Entäs kun nuorin ei ole vielä koulussa, voipi tulla tosiaan nälkä 3ssa vuodessa kun odottelee koulun alkamista... Laitappa oma LUULOSI taas tähänkin.
Meillä kyllä lapset juovat kaakaota, muttei todellakaan päivittäin. Haluan pitää sijoitetuistakin yhtä hyvää huolta kuin omistanikin, joten se on yleensä karkkipäivään kuuluva juoma.
Väärä LUULO myös tuo, että vesi olisi meille ilmaista. Maksamme itse joka tipan mikä hanasta valuu. Missä nykyään vielä vesi on ilmaista? Ei ainakaan omistusasuinnoissa, eikä heillekään jotka itse vuokransa maksavat.
Meillä on sen verran mielikuvitusta, että keksimme paljon muitakin juomia kuin tee, kaakao ja vesi.
Vaihtoehtosi tuntuvat kärjistetyiltä eri ääripäiltä, lienet siis itse "sijari" tai sellaisen läheltä ja koet kuuluvasi jompaan kumpaan näistä ryhmistä, varmaan ruusuiseen kakkoseen.
Kaikki sijaisperheethän saavat koulutuksen, joten tiettyä osaamista heillä kaikilla varmasti on. Ykkösvaihtoehto vain kuulosti jo perhekodilta enemmän kuin sijaisperheeltä.
Kakkonen taas kuvastaa sijaisperheen kypsymättömyyttä tehtäväänsä. Sijaisvanhemmuus on vaikeaa, eikä sovi kaikille, ei varsinkaan perheelle joka haluaa "adoptoida" lapsen, hänen menneisyytensä hyväksyen, mutta sivuuntyöntäen.
Sijaisvanhemmuus on jaettua vanhemmuutta, jossa biovanhemmalla säilyy huoltajuus ja häntä kuullaan lasta koskevissa päätöksissä, minkä voidaan. Sijaisvanhemman on hyvä myös muistaa, että huostaanotto on voimassa toistaiseksi, eikä lapsi siis välttämättä kasva sijoituksessa aikuiseksi asti ennen poismuuttoa.
Mutta sijaisvanhemmalla on oltava suuri syli rakastaa hämmentynyttä ja kenties hyvinkin traumatisoitunutta pientä elämää, kuin itse luomaansa näistä reaaliteeteistä huolimatta. Tsemppiä, sijarit, vaativa tehtävä! Älkää unohtako bioja!
toisiansa.Mitään jaettua vanhemmuutta ei ole olemassakaan.Suuri valhe.Sijarit tekevät kaikkensa,että lapsen kaikki siteet omiin vanhempiin poikkastaisiin täydellisesti,koska lapsesta he palkkansa saavat,ja kukas nyt palkastaam ja työstään vapaaehtoisesti luopuisi.Se on suuri kupla puhua jaetusta vanhemmuudesta,yhtä suuri kun kos sijari jakaisi aviomiehensä toisen naisen kanssa,ja kertoisi että heillä on jaettu vaimous.Kuka uskoisi moiseen potaskaan.
edes vertauksesi tuohon jaettuun ... se kait olisi sinun toive ja unelmasi.
Me ainakin pidämme huolen että lapsi ei ole missään tekemisissä bioäitiinsä. Lapsen isä onkin jo haudan levossa.
Tosi hyvä!
miltä tuntuu menettää rakas ihminen,tai jakaa hänet,jos ymmärrät,mutten usko ymmärtävän mitään inhimillistä.Kirjoitat että lapsen isä on JO haudan levossa,aivan kion toivoen lapsen oikeankin äidin sinne.Kirjoitat myös,ettet anna lapsen tavata omaa äitiään,vaikka se on lapsen oikeus.Olet itsekäs narttu jolle toivon kaikkea pahaa,jos menetät itsellesi läheisen henkilön uskon,ettet edes osaa sitä surra.
No, olen jo huomannut, että täälä viihtyy paljon katkeria ihmisiä. Varmasti toiset ovat katkeria syystä ja toiset, ainakin osa bioista, siksi, kun ei ole vielä ymmärtänyt edes miksi lapset on otettu. (osalla toki viety väärin perustein) Uskon myös, että on olemassa myös näitä sijareita, joilla on väärät perusteet työhön (katso edellinen kultainen keskitie!)esim. omistushalu, ehkä jopa rahanahneus johon liittyy tunnekylmyys.
Mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että kultainen keskitie on mahdollinen, kun saa sopivat sijarit. Meillä sovitaan lomat suoraan, ilman sossua, puolin ja toisin muistetaan merkkipäivinä, mailataan kuulumisia ja puhutaan puhelimessa. Minulta myös kysytään mielipide (otetaan myös aidosti huomioon) uskonasioissa, harrastuksissa, hiustyylisskin jopa! Olen siis biomamma, joka saa tavata lapsiaan ongelmitta, ja silti lapsilla on sijaisperheessä toiset vanhemmat ja liuta rakkaita sisaruksia, sijareiden omia.
Meillä myös sijarit ovat tukenani purussa, vaikka omiksi lapsiani siella sanovatkin ja omansa arvoisina rakastavat.
tuolta ihmiseltä!
kenenkään häneen koskevan saastaisilla käsillään.
Olkoot se bioäiti tai joku muu ukonrökäle joista tämä kyseisen lapsen äiti ei voi olla erossa edes puoltapäivää.
Siis olen poikkiteloin tiellä niin ei lapsi pääse vahingoitettavaksi bioäitinsä luo.
Lapsen isä on haudanlevossa ja saa sen rauhan kaikella kunnioituksella ja lapselle hyvä muito isästään kun ei muista muuta kuin toisten kertomat.
Pitäisikö minun rakastaa vielä tuota lastaan raatelevaa "aikuista" naista ei minulla ole edes sääliä hänelle jakaa.