Voih, ihanaa. Pitkästä aikaa olen ihan oikeesti ihastunut. Mielessäni on vain hän. Mutta ehkä hieman tarkemmin...
Pitkän ajan olen katsellut sua, koittanut selvittää, oletko vapaa. Nyt vähän aikaa sitten on sitten selvinnyt että olet, ja vieläpä kiinnostunut minusta. Käytiin kahvilla, ihanaa oli. Huomasin että sinussa on paljon sellaista mistä tykkään, siis sen ihanan ulkonäkösikin lisäksi. Onhan toki niitäkin puolia joista en innostu lainkaan, ja sellaisia jotka voisivat olla paremminkin. No mutta kukaan ei ole täydellinen. Olisinkin lähinnä peloissani jos näyttäsit kaikin puolin täydelliseltä. Et kuitenkaan edes koskenut käteeni sillä kertaa. Puhumattakaan mistään hyvänyönsuukostakaan. Vaikka mä sitä odotin. Noh, ei se mitään.
Tavattiin toisenkin kerran, oli vielä ihanampaa! Koko illan istuin vieressäsi, toivoin niin kovasti että pitäisit mua kädestä kiinni. Toivoin myös samalla että ottaisit mut jo syliisi ja rutistaisit kunnolla ja suutelisit kuumasti. Haluaisin nukkua sun vieressä, rakastella kanssasi, nukkua sylikkäin sun kanssa, herätä aamulla ja nähdä sua ensimmäisenä kun avaan silmäni. Mutta ei me olla edes suudeltu vielä. Miten tää voi olla näin? Enhän minä koskaan ennen ole toivonut ketään noin paljon, ja varsinkaan näin nopeasti. Yleensä säikähdän jos joku koskee minuun. En ole koskaan vielä ihaillu kenenkään miehen (no enpä tosin naisenkaan) käsiä noin, en ole koskaan toivonut niitä käsiä ympärilleni ja heti. Vaikka vasta viikko sitten en tiennyt nimeäsikään... Sinusta paljastuu koko ajan vaan enemmän ja enemmän niitä juttuja joista tykkään hirveesti, olet oma itsesi, sen huomaa. Minäkin olen täysin oma itseni, olen oikeastaan sun kanssasi avoimempi kuin kenenkään kanssa. Vaikka eihän me edes kunnolla tunneta. Saatat mut kotiin, ja näytät siltä että olet lähdössä jo pois, vaikka mä niin kovasti odotan edes sitä että ottaisit mua kädestä kiinni. Yhtäkkiä kuulen äänen, joka kysyy, että saako suukon. Tajuan hetken päästä, että se oli mun ääneni. Ja seuraavassa hetkessä jo suutelet mua. Vatsassani lentää niin iso parvi perhosia, etten meinaa sitä kestää. toivottavasti nään sut pian uudestaan... :) Ja toivottavasti tätä juttua en pilaa, niin kuin yleensä teen, sillä pidän susta todella.
Pitkän ajan olen katsellut sua, koittanut selvittää, oletko vapaa. Nyt vähän aikaa sitten on sitten selvinnyt että olet, ja vieläpä kiinnostunut minusta. Käytiin kahvilla, ihanaa oli. Huomasin että sinussa on paljon sellaista mistä tykkään, siis sen ihanan ulkonäkösikin lisäksi. Onhan toki niitäkin puolia joista en innostu lainkaan, ja sellaisia jotka voisivat olla paremminkin. No mutta kukaan ei ole täydellinen. Olisinkin lähinnä peloissani jos näyttäsit kaikin puolin täydelliseltä. Et kuitenkaan edes koskenut käteeni sillä kertaa. Puhumattakaan mistään hyvänyönsuukostakaan. Vaikka mä sitä odotin. Noh, ei se mitään.
Tavattiin toisenkin kerran, oli vielä ihanampaa! Koko illan istuin vieressäsi, toivoin niin kovasti että pitäisit mua kädestä kiinni. Toivoin myös samalla että ottaisit mut jo syliisi ja rutistaisit kunnolla ja suutelisit kuumasti. Haluaisin nukkua sun vieressä, rakastella kanssasi, nukkua sylikkäin sun kanssa, herätä aamulla ja nähdä sua ensimmäisenä kun avaan silmäni. Mutta ei me olla edes suudeltu vielä. Miten tää voi olla näin? Enhän minä koskaan ennen ole toivonut ketään noin paljon, ja varsinkaan näin nopeasti. Yleensä säikähdän jos joku koskee minuun. En ole koskaan vielä ihaillu kenenkään miehen (no enpä tosin naisenkaan) käsiä noin, en ole koskaan toivonut niitä käsiä ympärilleni ja heti. Vaikka vasta viikko sitten en tiennyt nimeäsikään... Sinusta paljastuu koko ajan vaan enemmän ja enemmän niitä juttuja joista tykkään hirveesti, olet oma itsesi, sen huomaa. Minäkin olen täysin oma itseni, olen oikeastaan sun kanssasi avoimempi kuin kenenkään kanssa. Vaikka eihän me edes kunnolla tunneta. Saatat mut kotiin, ja näytät siltä että olet lähdössä jo pois, vaikka mä niin kovasti odotan edes sitä että ottaisit mua kädestä kiinni. Yhtäkkiä kuulen äänen, joka kysyy, että saako suukon. Tajuan hetken päästä, että se oli mun ääneni. Ja seuraavassa hetkessä jo suutelet mua. Vatsassani lentää niin iso parvi perhosia, etten meinaa sitä kestää. toivottavasti nään sut pian uudestaan... :) Ja toivottavasti tätä juttua en pilaa, niin kuin yleensä teen, sillä pidän susta todella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuli omat ihastus muistot mieleen. Toivottavasti saan kokea myös perhosia jatkossakin ...edes kerran. ihana tunne! Toivon teille menestystä ja paljon lapsia!
Olen sen verran kauan elänyt, että olen 'pitkän' elämäni aikana huomannut, että perhosparvi vatsassa tarkoittaa jännittämistä ja/tai seksuaalista kiihottumista. Olen huomannut, että sillä ei valitettavasti - ainakaan minun kokemuksissani - ole ollut mitään tekemistä rakastumisen kanssa. Siihen ovat muut oireet sopivampia, mutta kokemuksen kautta huomaat sen varmaan itsekin, että mitä ne muut oireet ovat :)