Niin. Olen hieman miettinyt, kun tuntuu että kaikki halajavat saavansa kyltymätöntä rakkautta osakseen. Mutta millaista?
Minä luulen, että olen löytänyt ehkä täydellisintä rakkautta itseni kohdalle.
Olen parisen vuotta ollut hyvinkin kiintynyt tähän poikaan, joka vastaa aika tarkasti sitä kuvaa, jonka olen mielessäni luonut täydellisestä miehestä. Katselemme toisiamme silmiin ja hymyilemme. Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla. :)
No, me olemme ystäviä, olleet nyt suunnilleen puolitoista vuotta. Ystävyytemme vahvistui aika yllättäen tuossa pari viikkoa sitten, kun juttelimme vain koko yön vieritysten kaikista elämän suurista ja pienistä ihmeistä.
Tässä sitten pari päivää takaperin juteltiin ystäväporukassa, miten ihminen kuunnellessaan toisen juttuja nauraa sitä enemmän, mitä enemmän tuosta ihmisestä pitää. Tajusin itse hihitteleväni tuon pojan lausahduksille ehkä liiankin innoissani. Mutta kun nyt olen miettinyt ja tarkastellut asiaa, olen huomannut saavani vastakaikua tässä jutussa.
Olemme sataprosenttisesti samalla aaltopituudella, ymmärrämme toisiamme pelkästä katseesta ja kun halaamme, halaamme kunnolla. :)
Ehkä tästä nyt ei voi saada kunnon kuvaa, niin kuin ei voikaan, mutta minä tunnen löytäneeni oman sielunveljeni. Ja tämän täydellisempää rakkautta ei voi ollakaan!
Vai voiko? :)
Minä luulen, että olen löytänyt ehkä täydellisintä rakkautta itseni kohdalle.
Olen parisen vuotta ollut hyvinkin kiintynyt tähän poikaan, joka vastaa aika tarkasti sitä kuvaa, jonka olen mielessäni luonut täydellisestä miehestä. Katselemme toisiamme silmiin ja hymyilemme. Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla. :)
No, me olemme ystäviä, olleet nyt suunnilleen puolitoista vuotta. Ystävyytemme vahvistui aika yllättäen tuossa pari viikkoa sitten, kun juttelimme vain koko yön vieritysten kaikista elämän suurista ja pienistä ihmeistä.
Tässä sitten pari päivää takaperin juteltiin ystäväporukassa, miten ihminen kuunnellessaan toisen juttuja nauraa sitä enemmän, mitä enemmän tuosta ihmisestä pitää. Tajusin itse hihitteleväni tuon pojan lausahduksille ehkä liiankin innoissani. Mutta kun nyt olen miettinyt ja tarkastellut asiaa, olen huomannut saavani vastakaikua tässä jutussa.
Olemme sataprosenttisesti samalla aaltopituudella, ymmärrämme toisiamme pelkästä katseesta ja kun halaamme, halaamme kunnolla. :)
Ehkä tästä nyt ei voi saada kunnon kuvaa, niin kuin ei voikaan, mutta minä tunnen löytäneeni oman sielunveljeni. Ja tämän täydellisempää rakkautta ei voi ollakaan!
Vai voiko? :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onnea ja menestystä!
Kuulostaa aika mukavalta.
Kiva kun muilla menee hyvin:D
Vois mullekki joskus käydä hyvin
Enpä usko että tuo hirveästi voi "täydellisempää" olla - tosin pakko sanoa, että on varmasti kaiken huipentuma jos ja kun pääsee henkilön kanssa seurustelemaan ja jakamaan kirjaimellisesti kaiken, myös kaiken arkisen. Ite oon omani kanssa ollut 4 vuotta ja tähän väliin on pakko hehkuttaa että kaikki on ollut kyllä ihan täydellistä - "tavattiinkin" niin oudosti puhelimessa, että minä olen romantikkona aina ajatellut, että kohtaloa sen on ollut pakko olla :) Nyt on nelisen vuotta yhdessä oltu ja kihloissakin ollaan.
Tsemiä halit topikin aloittajalle! :)
Kyllä tämä aika täydelliseltä kuulostaa. Joskushan on parempi olla ystävä kuin seurustelukumppani. Harvemmin ystävyksillä menee sukset niin kovin ristiin kuin seurustelevalla parilla voi mennä. Ja ystäväthän sitten lohduttavat. :)
Ihanaa kuulla tällaisesta tapauksesta täällä rakkaushuolien keskellä. Kunpa kaikilla olisi sielunystävä. Olkaa aina ystäviä, älä anna väleillenne tapahtua mitään. Ja tuskinpa mikään teitä erottaisikaan. :)
en tiedä