Kavereiden kanssa olemisesta

Puliniia

Tuli tässä mieleen asioita lueskellessani tämän palstan juttuja.

1. "Et voi enää heilua kavereittesi kanssa, etkä pitää hauskaa". Onko lapsi este hauskan pitämiselle? Isovanhemmat varmasti ottaisivat lapsenlapsensa hoitoon ainakin yhdeksi yöksi, niin että vanhemmat pääsisivät olemaan kaksin tai kavereiden kanssa. Ainhan voi vauvan ja kavereiden kanssa mennä kahvilaan(missä ei polteta) juttelemaan. Sehän on mukavaa ajanvietettä.

2. "Olet lapsi, koska olet alaikäinen." Lain mukaan olet lapsi, mutta se miten itse koet itsesi on tärkeintä. Aikuisuus alkaa itsestään, ei siitä että täytätkö 18 vai 55. Nykyaikana ihmisten mielissä liikkuu todella paljon ikä.

3. "Olet lapsi, etkä osaa hoitaa lasta. Tee abortti". Kuka sanoo, että tuo osaa hoitaa lasta ja tuo ei pelkän juttelun perusteella, jossa kirjoittaja miettii tulevaisuutta lapsen kanssa.

Tämä keskustelu on etenkin teille vanhoille äideille, jotka tulevat tuomitsemaan palstalla nuoria vanhempia. Eihän teidän edes pitäisi olla täällä.

Tiedoksi vain, että olen itse 17 ja saan lapsen tammikuussa. Eli olen tuleva NUORIäiti. En koe itseäni teiniäidiksi, koska sana on halventava nykyään. Tavallaan olen jo äiti. Lapsi vain ei ole vielä "muiden nähtävänä".

47

1884

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • "vanha" äiti

      On totta, että moni teiniäiti hoitaa homman hyvin, mutta totta on myös se, että äitiys yllättää aina. Se, että lapsi ei lähdekään siitä, et pääsekään menemään kuin joskus harvemmin, lapsi kasvaa siitä suloisesta vauvaiästä ohi ja Sinun kaverisikin ehkä kyllästyvät äidin kanssa olemiseen. Lähtevät opiskelemaan ym..

      Teiniäiteys ei missään nimessä ole suositeltava ratkaisu, mutta toisinaan äidit selviytyvät urakasta loppujen lopuksi ihan hyvin, eikä aborttiinkaan ketään voi yllyttää.

      Toivottavasti Sinä tulet jaksamaan äitiyden, sillä siitä voi saada hyvin paljon. Kunhan muistat kohdella lastasi hellästi ja kysyä neuvoa, kun sellainen paikka tulee eteen. Meille vanhemmillekin äideille tulee ylläyksiä eteen ja toisinaan tarvitsemme ammattilaisen apua. Tätyy muistaa nöyrtyä ja aina ajatella lapsen parasta. Sekainen koti tms. on toisarvoista. Tärkeintä on lapsen henkinen hyvinvointi ja sen ymmärtämiseen ei nuori ikä välttämättä yllä. Elämänkokemus ja vanheneminen luo rintaan sellaista lämpöä, mitä et vielä tunne, mutta äidinrakkaus syttyy varmasti.

      On totta, että ihmiset kypsyvät eri ikäisinä, mutta silti Sinua ei oikein vielä aikuiseksi voi lukea.

      Onnea joka tapauksessa vauvan saannin johdosta! Hyvällä asenteella pärjää pitkälle:)

      • "vanha" äiti

        Halusin vielä sanoa, että en tarkoittanut loukata Sinua. Koitin vain selventää, miksi teiniäiteihin ei välttämättä ole aina niin luottavaisia fiiliksiä.

        On ihan totta, että ihmiset kypsyvät eri ikäisinä. Sekin on totta, että nuorissa äideissä on hyvät puolensa ja vanhemmissa omat hyvät puolensa. Täydellistä äitiä ei olekaan.

        Meitä vanhempia äitejä vähän kylmää ajatus vauvoista nuorilla äideillä, mutta henk.koht olen kallistunut siihen suuntaan, että kyllä nuorikin äiti voi pärjätä oikeinkin hyvin/ toisinaan paremminkin. Nykyään vellotaan tietämättömänä kolmekymppiseksi ja ylikin, joten miten sellainen "velloja" olisi kypsä äiti edes kolmekymppisenä.?

        Toivottavasti et loukkaannu kenenkään "vanhuksen" sanoista. Kukaanhan ei Sinua näe eikä koe, mutta varmaankin jos näin olisi, eivät ihmiset juuri Sinua äitinä kyseenalaistaisikaan. Mielestäni on ikävää, että juuri nuorissa äideissä on paljon niitä, jotka eivät hallitse elämäänsä. Se vaikeuttaa teidän oikeasti asiaan paneutuvien asemaa.

        Tylsää sanoa näitä sanoja; mutta kyllä sinä kymmenen vuoden päästä ymmärrät mitä tässä on tarkoitettu ja ehkäpä itsekin varoittelet nuorina äideiksi ryhtyviä..

        Onnea kuitenkin kovasti matkaan ja paljon ihania hetkiä äidille, isille ja pikkuiselle sitten tammikuusta alkaen! Vaikka et ihan vielä aikuinen olekaan, hyvä äiti Sinusta tulee varmasti ja aikuinenkin piakkoin:)

        t. Sirpa


      • Taas vanhentunut tuska
        "vanha" äiti kirjoitti:

        Halusin vielä sanoa, että en tarkoittanut loukata Sinua. Koitin vain selventää, miksi teiniäiteihin ei välttämättä ole aina niin luottavaisia fiiliksiä.

        On ihan totta, että ihmiset kypsyvät eri ikäisinä. Sekin on totta, että nuorissa äideissä on hyvät puolensa ja vanhemmissa omat hyvät puolensa. Täydellistä äitiä ei olekaan.

        Meitä vanhempia äitejä vähän kylmää ajatus vauvoista nuorilla äideillä, mutta henk.koht olen kallistunut siihen suuntaan, että kyllä nuorikin äiti voi pärjätä oikeinkin hyvin/ toisinaan paremminkin. Nykyään vellotaan tietämättömänä kolmekymppiseksi ja ylikin, joten miten sellainen "velloja" olisi kypsä äiti edes kolmekymppisenä.?

        Toivottavasti et loukkaannu kenenkään "vanhuksen" sanoista. Kukaanhan ei Sinua näe eikä koe, mutta varmaankin jos näin olisi, eivät ihmiset juuri Sinua äitinä kyseenalaistaisikaan. Mielestäni on ikävää, että juuri nuorissa äideissä on paljon niitä, jotka eivät hallitse elämäänsä. Se vaikeuttaa teidän oikeasti asiaan paneutuvien asemaa.

        Tylsää sanoa näitä sanoja; mutta kyllä sinä kymmenen vuoden päästä ymmärrät mitä tässä on tarkoitettu ja ehkäpä itsekin varoittelet nuorina äideiksi ryhtyviä..

        Onnea kuitenkin kovasti matkaan ja paljon ihania hetkiä äidille, isille ja pikkuiselle sitten tammikuusta alkaen! Vaikka et ihan vielä aikuinen olekaan, hyvä äiti Sinusta tulee varmasti ja aikuinenkin piakkoin:)

        t. Sirpa

        Olen ilmeisesti "velloja", mikäli tuo kuvasi yli kolmekymppisenä lapsensa tekeviä? Minä ehkä kuitenkin puhuisin opiskelleista ja urasuuntautuneista ihmisistä ennemminkin, sillä en oikein käsitä tuota vellojaa... Varsinkin kun annat kuvan, että sellainen ei olisi hyvä äidiksi. Tarkoitatko, että urasuuntautunut nainen ei ole hyvä vanhempi? (Siis minä laitoin tuohon; nykyään vellotaan kolmekymppisiksi ja ylikin... vellotaan-sanan tilalle; opiskellaan; tehdään uraa...)

        Tiesithän, että lähes jokainen Suomalainen vanhempi on siten urasuuntautunut, että viettää suurimman osan hereilläolo ajastaan arkipäivisin työpaikallaan. Se ei tarkoita, että ikinä työ olisi tärkeämpi kuin perhe, jos sellainen on, se vain tarkoittaa, että hankkii elantonsa. Perhe-elämä tulee kaikilla ennen työelämää kun listataan elämänarvoja. Kouluttautunut ja urasuuntautunut ihminen vain eroaa siinä (siis ei perheen arvostuksen määrässä), että hänen uransa on häntä itseään tyydyttävää. Hän on nähnyt työtä tavotteidensa eteen, hän nauttii työnteosta eritavoin, työelämä antaa hänelle ja hän antaa työlleen. Tälläinen ihminen on monin tavoin tyytyväisempi elämäänsä siinä vaiheessa kun saa yhdistettyä perhe-elämänsä ja työelämänsä, kuin sellainen joka käy työssä vain saadakseen rahaa, eikä nauti ammatistaan.

        Velloudumpa tästä jatkamaan työntekoa.

        -N-28, lapsia ehkä joskus 35 vasta kiitos-


      • Sirpa
        Taas vanhentunut tuska kirjoitti:

        Olen ilmeisesti "velloja", mikäli tuo kuvasi yli kolmekymppisenä lapsensa tekeviä? Minä ehkä kuitenkin puhuisin opiskelleista ja urasuuntautuneista ihmisistä ennemminkin, sillä en oikein käsitä tuota vellojaa... Varsinkin kun annat kuvan, että sellainen ei olisi hyvä äidiksi. Tarkoitatko, että urasuuntautunut nainen ei ole hyvä vanhempi? (Siis minä laitoin tuohon; nykyään vellotaan kolmekymppisiksi ja ylikin... vellotaan-sanan tilalle; opiskellaan; tehdään uraa...)

        Tiesithän, että lähes jokainen Suomalainen vanhempi on siten urasuuntautunut, että viettää suurimman osan hereilläolo ajastaan arkipäivisin työpaikallaan. Se ei tarkoita, että ikinä työ olisi tärkeämpi kuin perhe, jos sellainen on, se vain tarkoittaa, että hankkii elantonsa. Perhe-elämä tulee kaikilla ennen työelämää kun listataan elämänarvoja. Kouluttautunut ja urasuuntautunut ihminen vain eroaa siinä (siis ei perheen arvostuksen määrässä), että hänen uransa on häntä itseään tyydyttävää. Hän on nähnyt työtä tavotteidensa eteen, hän nauttii työnteosta eritavoin, työelämä antaa hänelle ja hän antaa työlleen. Tälläinen ihminen on monin tavoin tyytyväisempi elämäänsä siinä vaiheessa kun saa yhdistettyä perhe-elämänsä ja työelämänsä, kuin sellainen joka käy työssä vain saadakseen rahaa, eikä nauti ammatistaan.

        Velloudumpa tästä jatkamaan työntekoa.

        -N-28, lapsia ehkä joskus 35 vasta kiitos-

        Tarkoitin sitä iänikuista bailaamista, mikä jatkuu pitkää opiskelun jälkeenkin. Ja lastenkin jälkeen ehkäpä..

        Ilman muuta on hienoa, että opiskelu hoidetaan ensin, hankitaan työ ja sitten perhe. Sehän on ihanne. Painotan sitä, että MIKÄLI lapsi tulee raskaaksi nuorena, ei se VÄLTTÄMÄTTÄ tee hänestä huonoa vanhempaa. Tunnen paljon lähempänä kolmeakymppiä olevia ensimmäisen saaneita, jotka ovat sen verran "aikuisia", ettei heidän tarvitse kysyä neuvoa lastensa kohdalla ,vaikka menisi kuinka metsään (olen sivusta seurannut). Heihin ns. luotetaan, mutta teiniäiti saataa skarpata enemmän. Ei voi yleistää missään ikäluokassa, mutta en mielelläni pakota teinejäkään aborttiin, sillä meissä vanhemmissakin voi olla sitten muuta huonoa tilalle. Tunnen kolmekymppisiä vanhempia, jotka survovat lapset petiin iltakahdeksalta, jotta saavat alkaa ryypiskelyillan. Eihän lapsi nuku tuohon aikaan vielä, sitten iltayhdeltätoista kolmen tunnin huudon jälkeen nukahtaa omiin kyyneliinsä ja pettyneenä jälleen. Ja nämä ovat niitä opiskelleita ja työpaikan omaavia omakotitalon asukkeja.

        Ikä ei välttämättä tee ketään kypsäksi. Sinun kohdallasi on asiat varmasti kunnossa, ja niin on monen muunkin aikuisen kohdalla. Mutta ei tuomita kaikkia teiniäitejä vain sen takia, että ovat nuoria. Moni nykyihminen ei koskaan aikuistu. Ja kaikki nuoretkaan eivät välttämättä arvosta bailaamista, sillä sehän on yleensä syy, miksi lapsentekoa lykätään. Opiskeluthan eivät 15 vuotta kestä.


      • Tuskainen aamu
        Sirpa kirjoitti:

        Tarkoitin sitä iänikuista bailaamista, mikä jatkuu pitkää opiskelun jälkeenkin. Ja lastenkin jälkeen ehkäpä..

        Ilman muuta on hienoa, että opiskelu hoidetaan ensin, hankitaan työ ja sitten perhe. Sehän on ihanne. Painotan sitä, että MIKÄLI lapsi tulee raskaaksi nuorena, ei se VÄLTTÄMÄTTÄ tee hänestä huonoa vanhempaa. Tunnen paljon lähempänä kolmeakymppiä olevia ensimmäisen saaneita, jotka ovat sen verran "aikuisia", ettei heidän tarvitse kysyä neuvoa lastensa kohdalla ,vaikka menisi kuinka metsään (olen sivusta seurannut). Heihin ns. luotetaan, mutta teiniäiti saataa skarpata enemmän. Ei voi yleistää missään ikäluokassa, mutta en mielelläni pakota teinejäkään aborttiin, sillä meissä vanhemmissakin voi olla sitten muuta huonoa tilalle. Tunnen kolmekymppisiä vanhempia, jotka survovat lapset petiin iltakahdeksalta, jotta saavat alkaa ryypiskelyillan. Eihän lapsi nuku tuohon aikaan vielä, sitten iltayhdeltätoista kolmen tunnin huudon jälkeen nukahtaa omiin kyyneliinsä ja pettyneenä jälleen. Ja nämä ovat niitä opiskelleita ja työpaikan omaavia omakotitalon asukkeja.

        Ikä ei välttämättä tee ketään kypsäksi. Sinun kohdallasi on asiat varmasti kunnossa, ja niin on monen muunkin aikuisen kohdalla. Mutta ei tuomita kaikkia teiniäitejä vain sen takia, että ovat nuoria. Moni nykyihminen ei koskaan aikuistu. Ja kaikki nuoretkaan eivät välttämättä arvosta bailaamista, sillä sehän on yleensä syy, miksi lapsentekoa lykätään. Opiskeluthan eivät 15 vuotta kestä.

        Ei tuomita teinejä...

        Huh, säikähdin vain yöllä, että tarkoitit, että jos ihminen odottaa lasten tekoa kolmeenkymppiin niin hän velloo juuri juhlimismielessä... On enemmän poikkeus kun sääntö, että juhlimisen takia siirretään lasten tekoa ja sellaisten ihmisten on hyväkin siirtää. Kyllä se syy miksi lapset tehdään myöhemmin on siinä uran luomisessa lähes jokaisessa tapauksessa. Itse olen opiskellut peruskoulun jälkeen 9 vuotta ja nyt työn ohella kolmatta vuotta. Ikää siis 28. Opiskelut voivat kestää siis niin kauan kun ihminen tahtoo opiskella.

        Kyllä esimerkiksi yliopistoilla osataan juhliakin, mutta miksi ei, mikä on estämässä aikuisen vapaan ihmisen juhlimista? Se bailaaminen tulee siis varmasti sen mukana, kun on mahdollisuus siihen, eikä ihminen tarkoituksellisesti tee itselleen mahdollisuutta juhlia siirtämällä lapsentekoa. Kyllä lapsen teon siirtämiseen,milla kuin päihdeongelmaisilla on aivan toiset syyt.


    • Vanha tuska

      Vanha olen tänne, mutten kyllä äitikään vielä, mahdollisesti joskus kun kolmekymppiä on ylitetty ja reilusti. (Aina se siirtyy vaan eteemmäks, mitä enemmän ikää tulee...)

      Kiva huomata, että tämä keskustelu oli meille vanhoille, mutta en huomannut mitään mistä keskustella... Oliko kysymystä, olisi hauska jos olisi jotain kommentoitavaa?

      Miksi ei pitäisi olla täällä, en nähnyt mitään ikä kyselyä, kuten esim. seksi palstalla tuntuu olevan? Asiaa teiniäitiydestä voi todella olla muillakin kun teiniäideillä...

      Olet varmasti mieleltäsikin todellakin NUORIäiti, mikäli, et osaa suhtautua edes käsitteisiin/sanoihin oikein. Nuorena on heikko itsetunto ja on liian altis arvostelulle, että sitä ottaa aivan kaiken itseensä. (Muistuttaa omasta nuoruudesta, jolloin saattoi ottaa itseensä jostain asiasta. Silloin minulle oli paha ja koin arvostelevaksi, että olin "tumma"ihminen. Nyt olen huomannut, että se oli vain jotain joka kuvasi ulkoista olemustani, eikä mikään haukkuminen. Mutten kyllä koskaan kokenut loukkaavaksi teini-termiä, mutta tunne lienee sama sinulla kun minulla oli tuon tumman kanssa...) Mutta ei sinulla ole hätää; Teini on vain termi, joka kuvaa nuorta aikuistumisen kynnyksellä, ei siinä ole mitään halventavaa tai pahaa, se on vain sana, eikä se edes ole mikään sellainen sana kun esim. kevytkenkäinen, johon liittyy jokin tietty negatiivinen lataus, vaan teini on ihan normaali objektiivinen kuvaava ilmaus. (Se ei siis kuvaa mitään muuta kuin ikää.) Mikä negatiivinen juttu tuossa sanassa siis mielestäsi on?

      Muuten tottahan olet äiti jos sinulla on lapsi, miksi siis pidät itseäsi vain "tavallaan" äitinä? Kyllähän raskaana olevilla yleensä on se lapsikin... Oletko vähän liian epävarma äitiytesikin suhteen vai? Kerää itsellesi sellainen varmuus nyt tästä lapsen teko asiasta, ettei sinulla ole sitten tarvetta selitellä kenellekään mitään. Silleen olet varmasti loistava äiti; olen sujut itseni kanssa, eikä minun tarvitse puolustella olemassa oloani ja tekemisiäni. Tuo aloitusviesti antoi sinusta hyvin epävarman kuvan, lapsesi takia, sinun on ehkä nyt parempi ryhdistäytyä hiukan, niin kaikki tulee menemään hyvin. Puolustus kannalle ryhtyessä sitä tekee kömmähdyksiä (Kuten tavallaan äiti) ja sitä näyttää varsinkin tällä palstalla hyvin helposti kykynsä käsitellä ristiriita tilanteita vetämällä herneet nokkaansa. Et voi olla erimieltää kanssani siinä, että se ei anna mitenkään "kypsää" kuvaa ihmisestä, joka väittää sellainen olevansa. Kieltämättä palstalla näkyvä kyky kohdata eriäviä mielipiteitä laittaa välillä kulkemaan kylmät kauhun väreet selkäpiissä, vain lasten hyvinvoinnin takia.

      Mutta totuushan on, että kukaan ei ole ikuisesti nuori. Sitten kun teiniäidit ovat vanhempia he ovat samanlailla vanhempia kuin me muutkin, heillä vain on vanhemmat lapsetkin. Ja myös siitä teiniydestä, eli nuoruudesta meidän jokaisen on räpiköitävä läpi, jokainen kokee samat riittämättömyyden ja epävarmuuden ja sen surkean itsetunnon teininä oli lapsia tai ei. Suuri kysymys tällä palstalla lienee onkin siis onko oikein alistaa lapsia keskelle niitä vanhemman "kasvukipuja"? Jos osaa toimia oikein ja järkevästi, nuo kasvukivut jäävät vähemmiksi (ei mm. tarvitse hakata päätään seinään riitelemällä, jollain nettipalstalla...), mikä osoittaa sitä kypsyyttä. Ja huomio, että en puhunut iästä mitää, vaan kypsyydestä...

      Hahaa... Löysinhän minä jotain kommentoitavaa ja keskusteltavaa...

      • Puliniia

        Tarkoitus oli saada nämä vanhemmat, heidän omasta mielestään paremmat äidit, tajuamaan, että heillä ei ole syytä olla meitä vastaan.

        Nuorena on heikko itsetunto ja on liian altis arvostelulle, että sitä ottaa aivan kaiken itseensä.
        - Pim, kun täytät esim 20, et enää ota aivan kaikkea itseesi? Se, että jollain on itseluottamus kadoksissa, tarkoitttaa useinmiten sitä että häntä on pahasti loukattu eikä hän usko itseensä tai omiin kykyihinsä. Minulla OLI tämä sen takia poissa, koska minua oltiin kiusattu koulussa todella pahasti yhdeksän vuotta. Onneksi nyt, on paljon parempi itseluottamus(En voi sanoa, että täydellinen, mutta uskon omiin kykyihin ja ennen kaikkea itseeni). En minä välitä vaikka joku tulisi haukkumaan minut täysin paskaksi, koska tiedän sen että on minullakin niitä kykyjä ja ominaisuuksia, mitkä tekevät mustakin erikoisen. Eli olen tätä mieltä kaikista.

        Ja niin, teen tätä taistelua, että "vanhat äidit ja isät" ymmärtäisivät, että me se paha olla. Eli teen tämän muiden puolesta, koska välitän myös muista nuoristä vanhemmista.

        En ole epävarma tästä lapsesta, vaan kun kaikki eivät vielä pidä minua äitinä, koska minulla ns. nyyttiä.

        Mietitkö, että jos minä en vain tykkää sanasta teini, koska se on MINUSTA halventava, ja sen takia pidän itseäni nuorena. Ja tämä ei liity pelkästään vauvaan.

        Puolustus kannalle ryhtyessä sitä tekee kömmähdyksiä (Kuten tavallaan äiti) ja sitä näyttää varsinkin tällä palstalla hyvin helposti kykynsä käsitellä ristiriita tilanteita vetämällä herneet nokkaansa.
        - Olen täysin samaa mieltäsi kanssa, mutta kerroin omat mielipiteeni ja asiasta.

        Aiempi kirjoittaja(ketjuun vastaaja) sanoi, että kun lapsen vauvaikä loppuu niin kaverit katoavat? Minne ne katoavat? Lähtevät opiskelemaan? Tottakai he lähtevät opiskelemaan, mutta pitäisikö opiskeluiden viedä 100 % vapaa-ajastakin? Ja kyllähän äitinäkin voi opiskella. Tunnen monia, jotka opiskelevat vaikka heillä on lapsia. Ei se lapsi ole este.

        Ja kavereita tulee aina, ystävät pysyvät.


      • Äidiksi nuorena?
        Puliniia kirjoitti:

        Tarkoitus oli saada nämä vanhemmat, heidän omasta mielestään paremmat äidit, tajuamaan, että heillä ei ole syytä olla meitä vastaan.

        Nuorena on heikko itsetunto ja on liian altis arvostelulle, että sitä ottaa aivan kaiken itseensä.
        - Pim, kun täytät esim 20, et enää ota aivan kaikkea itseesi? Se, että jollain on itseluottamus kadoksissa, tarkoitttaa useinmiten sitä että häntä on pahasti loukattu eikä hän usko itseensä tai omiin kykyihinsä. Minulla OLI tämä sen takia poissa, koska minua oltiin kiusattu koulussa todella pahasti yhdeksän vuotta. Onneksi nyt, on paljon parempi itseluottamus(En voi sanoa, että täydellinen, mutta uskon omiin kykyihin ja ennen kaikkea itseeni). En minä välitä vaikka joku tulisi haukkumaan minut täysin paskaksi, koska tiedän sen että on minullakin niitä kykyjä ja ominaisuuksia, mitkä tekevät mustakin erikoisen. Eli olen tätä mieltä kaikista.

        Ja niin, teen tätä taistelua, että "vanhat äidit ja isät" ymmärtäisivät, että me se paha olla. Eli teen tämän muiden puolesta, koska välitän myös muista nuoristä vanhemmista.

        En ole epävarma tästä lapsesta, vaan kun kaikki eivät vielä pidä minua äitinä, koska minulla ns. nyyttiä.

        Mietitkö, että jos minä en vain tykkää sanasta teini, koska se on MINUSTA halventava, ja sen takia pidän itseäni nuorena. Ja tämä ei liity pelkästään vauvaan.

        Puolustus kannalle ryhtyessä sitä tekee kömmähdyksiä (Kuten tavallaan äiti) ja sitä näyttää varsinkin tällä palstalla hyvin helposti kykynsä käsitellä ristiriita tilanteita vetämällä herneet nokkaansa.
        - Olen täysin samaa mieltäsi kanssa, mutta kerroin omat mielipiteeni ja asiasta.

        Aiempi kirjoittaja(ketjuun vastaaja) sanoi, että kun lapsen vauvaikä loppuu niin kaverit katoavat? Minne ne katoavat? Lähtevät opiskelemaan? Tottakai he lähtevät opiskelemaan, mutta pitäisikö opiskeluiden viedä 100 % vapaa-ajastakin? Ja kyllähän äitinäkin voi opiskella. Tunnen monia, jotka opiskelevat vaikka heillä on lapsia. Ei se lapsi ole este.

        Ja kavereita tulee aina, ystävät pysyvät.

        En itsekään tykkää sanasta teini. Mielummin nuori, tai nuori aikuinen. Minun luokalla on nainen joka sai 16 vuotiaana lapsen ja hyvin menee perhe-elämä ja opiskelut(lapsi nyt 3v.). Ja toinen joka oli 18v saadessaan lapsen ja samoin hyvin menee. Sitten on myös näitä äitejä jotka on saaneet lapsen 20-30v. ja niilläkin menee hyvin perhe-elämä ja opiskelut. Luokallani on 5 perheen äitiä (lapsia 1-3 kaikilla) ja he pystyvät siihen mitä täällä ihmiset epäilee. Nostakaa hattua nuorille äideille ja äideille jotka pystyvät kaikkeen mitä toiset epäilee :)


      • ellakka-74
        Puliniia kirjoitti:

        Tarkoitus oli saada nämä vanhemmat, heidän omasta mielestään paremmat äidit, tajuamaan, että heillä ei ole syytä olla meitä vastaan.

        Nuorena on heikko itsetunto ja on liian altis arvostelulle, että sitä ottaa aivan kaiken itseensä.
        - Pim, kun täytät esim 20, et enää ota aivan kaikkea itseesi? Se, että jollain on itseluottamus kadoksissa, tarkoitttaa useinmiten sitä että häntä on pahasti loukattu eikä hän usko itseensä tai omiin kykyihinsä. Minulla OLI tämä sen takia poissa, koska minua oltiin kiusattu koulussa todella pahasti yhdeksän vuotta. Onneksi nyt, on paljon parempi itseluottamus(En voi sanoa, että täydellinen, mutta uskon omiin kykyihin ja ennen kaikkea itseeni). En minä välitä vaikka joku tulisi haukkumaan minut täysin paskaksi, koska tiedän sen että on minullakin niitä kykyjä ja ominaisuuksia, mitkä tekevät mustakin erikoisen. Eli olen tätä mieltä kaikista.

        Ja niin, teen tätä taistelua, että "vanhat äidit ja isät" ymmärtäisivät, että me se paha olla. Eli teen tämän muiden puolesta, koska välitän myös muista nuoristä vanhemmista.

        En ole epävarma tästä lapsesta, vaan kun kaikki eivät vielä pidä minua äitinä, koska minulla ns. nyyttiä.

        Mietitkö, että jos minä en vain tykkää sanasta teini, koska se on MINUSTA halventava, ja sen takia pidän itseäni nuorena. Ja tämä ei liity pelkästään vauvaan.

        Puolustus kannalle ryhtyessä sitä tekee kömmähdyksiä (Kuten tavallaan äiti) ja sitä näyttää varsinkin tällä palstalla hyvin helposti kykynsä käsitellä ristiriita tilanteita vetämällä herneet nokkaansa.
        - Olen täysin samaa mieltäsi kanssa, mutta kerroin omat mielipiteeni ja asiasta.

        Aiempi kirjoittaja(ketjuun vastaaja) sanoi, että kun lapsen vauvaikä loppuu niin kaverit katoavat? Minne ne katoavat? Lähtevät opiskelemaan? Tottakai he lähtevät opiskelemaan, mutta pitäisikö opiskeluiden viedä 100 % vapaa-ajastakin? Ja kyllähän äitinäkin voi opiskella. Tunnen monia, jotka opiskelevat vaikka heillä on lapsia. Ei se lapsi ole este.

        Ja kavereita tulee aina, ystävät pysyvät.

        Pim? Tuo kertoo juuri nimenomaan naiviudestasi ja hädästäsi. Et osaa vielä hahmottaa asioita järkevästi ja suhteellisesti. Kuvittelet että on musta ja valkoinen maailma, ei harmaan sävyjä. Muuta, lohdutuksesi voi kertoa, että murrosiän kuohuissa sitä sortuu olemaan uhmakas ja kysymään juuri kuten sinä "pim ja sitten oletkin..". Niin hupaisaa. Jännä ajatella että itse oli teininä samanlainen; jurputti asioista ja oli olevinaan niin hemmetin järkevä ja aikuinen. Toisinaan tuntuu että maailma ei ole muuttunut juuri yhtään, toisaalta tekee mieli nauraa itsensä tärviölle ajatellessa sitä uhmakkuutta mitä sinunkin viestisi on pullollaan. Voi elämätä.

        Itse asiaan, 20- vuotiaana ei vielä ole aikuinen eikä enää ihan teinikään. Ei mitään tiettyä ikää voi rajata kohderyhmäksi. Itse muotoilisin näin; et ole enää teini ja ota itseesi asioita kun et ota. Eli silloin, kun mielesi ei tee kirjoitella tänne älyttömyyksiä, saatat olla mieleltäsi ja itsetunnoltasi kasvanut. Itselläni loputkin teini- iän uhmasta ja huonosta itsetunnosta karisi n. 25- vuotiaaksi mennessä. Näin jälkikäteen ajateltuna.

        Ella


      • Tuskaa
        Puliniia kirjoitti:

        Tarkoitus oli saada nämä vanhemmat, heidän omasta mielestään paremmat äidit, tajuamaan, että heillä ei ole syytä olla meitä vastaan.

        Nuorena on heikko itsetunto ja on liian altis arvostelulle, että sitä ottaa aivan kaiken itseensä.
        - Pim, kun täytät esim 20, et enää ota aivan kaikkea itseesi? Se, että jollain on itseluottamus kadoksissa, tarkoitttaa useinmiten sitä että häntä on pahasti loukattu eikä hän usko itseensä tai omiin kykyihinsä. Minulla OLI tämä sen takia poissa, koska minua oltiin kiusattu koulussa todella pahasti yhdeksän vuotta. Onneksi nyt, on paljon parempi itseluottamus(En voi sanoa, että täydellinen, mutta uskon omiin kykyihin ja ennen kaikkea itseeni). En minä välitä vaikka joku tulisi haukkumaan minut täysin paskaksi, koska tiedän sen että on minullakin niitä kykyjä ja ominaisuuksia, mitkä tekevät mustakin erikoisen. Eli olen tätä mieltä kaikista.

        Ja niin, teen tätä taistelua, että "vanhat äidit ja isät" ymmärtäisivät, että me se paha olla. Eli teen tämän muiden puolesta, koska välitän myös muista nuoristä vanhemmista.

        En ole epävarma tästä lapsesta, vaan kun kaikki eivät vielä pidä minua äitinä, koska minulla ns. nyyttiä.

        Mietitkö, että jos minä en vain tykkää sanasta teini, koska se on MINUSTA halventava, ja sen takia pidän itseäni nuorena. Ja tämä ei liity pelkästään vauvaan.

        Puolustus kannalle ryhtyessä sitä tekee kömmähdyksiä (Kuten tavallaan äiti) ja sitä näyttää varsinkin tällä palstalla hyvin helposti kykynsä käsitellä ristiriita tilanteita vetämällä herneet nokkaansa.
        - Olen täysin samaa mieltäsi kanssa, mutta kerroin omat mielipiteeni ja asiasta.

        Aiempi kirjoittaja(ketjuun vastaaja) sanoi, että kun lapsen vauvaikä loppuu niin kaverit katoavat? Minne ne katoavat? Lähtevät opiskelemaan? Tottakai he lähtevät opiskelemaan, mutta pitäisikö opiskeluiden viedä 100 % vapaa-ajastakin? Ja kyllähän äitinäkin voi opiskella. Tunnen monia, jotka opiskelevat vaikka heillä on lapsia. Ei se lapsi ole este.

        Ja kavereita tulee aina, ystävät pysyvät.

        Itsetunto on jotain mikä muuttuu koko iän ajan. Nuoruus ei lopu 20- vuotiaana, vaikka englannin kielinen termi teen loppuukin, siksi sinullekaan ei varmasti tuollaista PIMahdusta tapahdu täyttäessäsi 20- vuotta... Nuoruuteen vain kuuluu heikko itsetunto, se kuuluu identiteetin ja itsensä kyseenalaistamiseen, on yksilön omista kyvyistä kiinni kuinka sen parantelee ja missä iässä.

        Itsetunnon harjoituksena voisi ottaa vaikka, että jättää vastaamatta johonkin viestiin täällä, jonka kokee loukkaavana. Vähän aikaa se mieltä kaivaa ja tekisi mieli kirjoittaa, sormet syyhyää... Mutta jonkun ajan päästä tuntee itsensä hyväksi, ettei lähtenyt mukaan, minulle riittää se, että vain itse tiedän mikä on totuus, suotta minä sitä muille puolustelen, suotta välitän muiden mielipiteistä...

        En siis ehkä ymmärtänyt todellakaan aloitusviestiä, sillä minusta se oli oman itsetunnon pönkittämistä, puolustelua. On erittäin hyvä, että olin ymmärtänyt väärin ja omaat vahvemman luottamuksen omiin kykyihisi. Ei me kuitenkaan muuksi muututa kun mitä ollaan, näiden lahjojen kanssa on opittava elämään...

        Minulla kun ei ole kokemusta tuosta äitiydestä, niin siihen on paha mennä sanomaan, huvittuneena olen vain seurannut taistelua nuori vastaan vanha. Pahoja täällä ovat olleet molemmat. Mutta lapsen kannalta ei voi sanoa kumpi vanhempi on parempi. Jokaisen vanhemman kotona on "maailman paras isä tai äiti" mukeja ja sukkia, lapselle se oma vanhempi on aina paras. On aikuisten hienosäätöä, sitten tämä perustelujen esittäminen iälle milloin lapsi tehdään. Lapsen tarpeethan ne aina täytyy ekana ottaa huomioon.


      • Puliniia
        ellakka-74 kirjoitti:

        Pim? Tuo kertoo juuri nimenomaan naiviudestasi ja hädästäsi. Et osaa vielä hahmottaa asioita järkevästi ja suhteellisesti. Kuvittelet että on musta ja valkoinen maailma, ei harmaan sävyjä. Muuta, lohdutuksesi voi kertoa, että murrosiän kuohuissa sitä sortuu olemaan uhmakas ja kysymään juuri kuten sinä "pim ja sitten oletkin..". Niin hupaisaa. Jännä ajatella että itse oli teininä samanlainen; jurputti asioista ja oli olevinaan niin hemmetin järkevä ja aikuinen. Toisinaan tuntuu että maailma ei ole muuttunut juuri yhtään, toisaalta tekee mieli nauraa itsensä tärviölle ajatellessa sitä uhmakkuutta mitä sinunkin viestisi on pullollaan. Voi elämätä.

        Itse asiaan, 20- vuotiaana ei vielä ole aikuinen eikä enää ihan teinikään. Ei mitään tiettyä ikää voi rajata kohderyhmäksi. Itse muotoilisin näin; et ole enää teini ja ota itseesi asioita kun et ota. Eli silloin, kun mielesi ei tee kirjoitella tänne älyttömyyksiä, saatat olla mieleltäsi ja itsetunnoltasi kasvanut. Itselläni loputkin teini- iän uhmasta ja huonosta itsetunnosta karisi n. 25- vuotiaaksi mennessä. Näin jälkikäteen ajateltuna.

        Ella

        Hyvä ellakka-74, kyseessä oli esimerkki. Tykkään käyttää sanoja.

        Tuomitset minut ihan vain sen takia, että olen nuori ja äiti. Onneksi, en ole niin hölmö että tuomitsisin ihmiset iän tai muun kuin luonteen perusteella.

        Ja muuten, huono itsetunto voi olla kuusikymppiselläkin ihmisellä ;) Esim. perheväkivallan tai muun alistamisen kautta tulleena.


      • Onpa jeesustelija!

        "Silleen olet varmasti loistava äiti; olen sujut itseni kanssa, eikä minun tarvitse puolustella olemassa oloani ja tekemisiäni. Tuo aloitusviesti antoi sinusta hyvin epävarman kuvan, lapsesi takia, sinun on ehkä nyt parempi ryhdistäytyä hiukan, niin kaikki tulee menemään hyvin."


      • Puliniia
        Onpa jeesustelija! kirjoitti:

        "Silleen olet varmasti loistava äiti; olen sujut itseni kanssa, eikä minun tarvitse puolustella olemassa oloani ja tekemisiäni. Tuo aloitusviesti antoi sinusta hyvin epävarman kuvan, lapsesi takia, sinun on ehkä nyt parempi ryhdistäytyä hiukan, niin kaikki tulee menemään hyvin."

        Niin ainaskin siltä tuntuu, että kovasti lapsettomat yrittää antaa neuvoja asiasta mistä eivät tiedät mitää. Ehkä ne sanovat niinkuin parhaaksi näkevät, mutta siltikään eivät tiedä ellei omaa lasta ole joskus kasvattanut. Mutta kai me annetaan lupa heidän olla niitä parhaita kasvattajia! :)


      • Tuskaantuu
        Onpa jeesustelija! kirjoitti:

        "Silleen olet varmasti loistava äiti; olen sujut itseni kanssa, eikä minun tarvitse puolustella olemassa oloani ja tekemisiäni. Tuo aloitusviesti antoi sinusta hyvin epävarman kuvan, lapsesi takia, sinun on ehkä nyt parempi ryhdistäytyä hiukan, niin kaikki tulee menemään hyvin."

        On se hyvä, että on myös noin pessimistejä ihmisiä... Muutenhan tämä elämä voisikin olla liian mukavaa, ihmiset saattaisivat, olla liian ystävällisiä toisilleen jne. puuttuisi tämä elämän suola; paskan jauhaminen ja toisten mollaaminen... Kiitos, että olet olemassa!

        Jos sinusta on tuskaista lukea kun toisia yritetään kannustaa tai muuta positiivista, niin etsippä itsellesi vaikka sellainen palsta kun valitusta teinivanhemmuudesta, sieltä saatat löytää vain alistamaan pyrkiviä viestejä, joita sinun on sitten kiva kommentoida...

        Jos olisin vanhapiika, miksi olisin siitä katkera? Olen moinesti miettinyt miten paljon helpompaa elämä olisi yksin, tuskin olisin siis silloin katkera? Vielä kauheampaa kuin lukea huonon itsetunnon omaavien äitien epävarmoja viestejä näyttää kuitenkin olla lukea katkerien äitien viestejä... Oliko 20-luvulla jo internet? Huomaan kyllä, että jotkut saattavat pyrkiä jo suoraan peruskoulusta töihin...


      • Tuska
        Puliniia kirjoitti:

        Niin ainaskin siltä tuntuu, että kovasti lapsettomat yrittää antaa neuvoja asiasta mistä eivät tiedät mitää. Ehkä ne sanovat niinkuin parhaaksi näkevät, mutta siltikään eivät tiedä ellei omaa lasta ole joskus kasvattanut. Mutta kai me annetaan lupa heidän olla niitä parhaita kasvattajia! :)

        Niin se paras kasvattajuus riippuu siitä mitä kasvatetaan. Lapsen kasvatukseen en osaa puuttua, mutta aikuisen ihmisen henkiseen kasvuun paljonkin...

        Sinulla on siis lapsi, minulla ei. Sinä siis luonnollisestikin tiedät jotain enemmän itsetunnosta kuin minä? Lapsihan on luonnollisestikin merkki siitä, että olet täysin oppinut kaikilla ihmisen käyttäytymistieteiden alalla... Tällä hetkellä minulla on työn alla taideterapian vaikutus ihmisen vanhuusiän kehitystehtävien toteuttajana, siis taideterapian merkitys kuolemanpelon kohtaamisessa lähinnä. Kerroppa sinä, niin ei tarvitse alkaa tutkimuksia lukemaan näin lyhennettynä, kun äiti-kokemuksella asiasta varmasti kaiken tiedät... Äidithän ovat kokemuksienne mukaan parhaita neuvomaan joka aisassa.

        On eri asia kuitenkin neuvoa, milloin tulisi vaihtaa vaippa tai vastaavaa, siitä kokemus/tietämys on täysi nolla, kun pyrkiä rohkaisemaan aikuista ihmistä kasvattamaan omia resurssejaan.


      • ...tekee...
        Tuska kirjoitti:

        Niin se paras kasvattajuus riippuu siitä mitä kasvatetaan. Lapsen kasvatukseen en osaa puuttua, mutta aikuisen ihmisen henkiseen kasvuun paljonkin...

        Sinulla on siis lapsi, minulla ei. Sinä siis luonnollisestikin tiedät jotain enemmän itsetunnosta kuin minä? Lapsihan on luonnollisestikin merkki siitä, että olet täysin oppinut kaikilla ihmisen käyttäytymistieteiden alalla... Tällä hetkellä minulla on työn alla taideterapian vaikutus ihmisen vanhuusiän kehitystehtävien toteuttajana, siis taideterapian merkitys kuolemanpelon kohtaamisessa lähinnä. Kerroppa sinä, niin ei tarvitse alkaa tutkimuksia lukemaan näin lyhennettynä, kun äiti-kokemuksella asiasta varmasti kaiken tiedät... Äidithän ovat kokemuksienne mukaan parhaita neuvomaan joka aisassa.

        On eri asia kuitenkin neuvoa, milloin tulisi vaihtaa vaippa tai vastaavaa, siitä kokemus/tietämys on täysi nolla, kun pyrkiä rohkaisemaan aikuista ihmistä kasvattamaan omia resurssejaan.

        ...tuon, että ajatellaan asioista liian suppeasti. Kasvattaminen edellyttää aina lasta, just joo... Meidänkin kylällä yksi ukkeli kasvattaa sikoja sikalassaan. Epäilemättä täällä teiniäidit sanovat, ettei hän tiedä kasvattamisesta mitään, kun ei ole lapsia. Tiedoksi siis, että on monenlaista kasvattamista. Lapsi ei ole edellytys, jotta ihmisestä voi tulla hyvä aikuiskasvattaja, eläintenkasvattaja tms.


      • Puliniia
        Tuska kirjoitti:

        Niin se paras kasvattajuus riippuu siitä mitä kasvatetaan. Lapsen kasvatukseen en osaa puuttua, mutta aikuisen ihmisen henkiseen kasvuun paljonkin...

        Sinulla on siis lapsi, minulla ei. Sinä siis luonnollisestikin tiedät jotain enemmän itsetunnosta kuin minä? Lapsihan on luonnollisestikin merkki siitä, että olet täysin oppinut kaikilla ihmisen käyttäytymistieteiden alalla... Tällä hetkellä minulla on työn alla taideterapian vaikutus ihmisen vanhuusiän kehitystehtävien toteuttajana, siis taideterapian merkitys kuolemanpelon kohtaamisessa lähinnä. Kerroppa sinä, niin ei tarvitse alkaa tutkimuksia lukemaan näin lyhennettynä, kun äiti-kokemuksella asiasta varmasti kaiken tiedät... Äidithän ovat kokemuksienne mukaan parhaita neuvomaan joka aisassa.

        On eri asia kuitenkin neuvoa, milloin tulisi vaihtaa vaippa tai vastaavaa, siitä kokemus/tietämys on täysi nolla, kun pyrkiä rohkaisemaan aikuista ihmistä kasvattamaan omia resurssejaan.

        En ole missään vaiheessa väittänyt että olen kaikkit tietäväinen, mutta naureskelen välillä, että lapsettomat tietää niiiiin paljon lapsen/lapsien kanssa elämisestä. Otit sen nyt sillain, että minä muka tiedän kaikesta kaiken.

        Ja sille toiselle, joka kertoi että naapurin mies kasvattaa sikoja. No, hän kasvattaa sikoja. Minkäköhän takia? No TODENNÄKÖISESTI sen takia, että niistä tulee joskus meidän ruokaamme. Ja hän muka tietää LAPSEN kasvatuksesta? Ei mielestäni possut osaa puhua, kiukutella ehkä, muttei samalla tavalla kuin ihmislapset.


      • hukassa??
        Puliniia kirjoitti:

        Hyvä ellakka-74, kyseessä oli esimerkki. Tykkään käyttää sanoja.

        Tuomitset minut ihan vain sen takia, että olen nuori ja äiti. Onneksi, en ole niin hölmö että tuomitsisin ihmiset iän tai muun kuin luonteen perusteella.

        Ja muuten, huono itsetunto voi olla kuusikymppiselläkin ihmisellä ;) Esim. perheväkivallan tai muun alistamisen kautta tulleena.

        Eihän edellinen kirjoittaja tuominnut sinua siitä että olet nuori tai että olet äiti. Kysehän oli vaan siitä että olet vielä naivi, se kuuluu ikääsi, mutta kukaan ei sitä ikääsi tuomitse. Kaikki meistä on sen käynyt läpi, lapsen kanssa tai yleensä ilman.


      • nyt väärin??
        Puliniia kirjoitti:

        Niin ainaskin siltä tuntuu, että kovasti lapsettomat yrittää antaa neuvoja asiasta mistä eivät tiedät mitää. Ehkä ne sanovat niinkuin parhaaksi näkevät, mutta siltikään eivät tiedä ellei omaa lasta ole joskus kasvattanut. Mutta kai me annetaan lupa heidän olla niitä parhaita kasvattajia! :)

        Siis sinähän et ole vielä äiti? Sinähän synnytät vasta tammikuussa. Sinulla menee vielä hetken aikaa ennen kuin voit lapsen kasvatuksesta puhua, tai äityidestä sen liiemmin.


      • Puliniia
        nyt väärin?? kirjoitti:

        Siis sinähän et ole vielä äiti? Sinähän synnytät vasta tammikuussa. Sinulla menee vielä hetken aikaa ennen kuin voit lapsen kasvatuksesta puhua, tai äityidestä sen liiemmin.

        Olen JO äiti. Kasvatan sisälläni lasta! Vai hupsankeikkaa olevan vasta äiti kun minulla on nyytti? Lueppa ensimmäinen kirjoitus aivan ensiksi.


    • ellakka-74

      Justiinsa:(
      Kuulostaa katkeralta puolustukselta pienen runnelllun ihmisen suusta, jonka elämä nyt vain lorahti pöntöstä alas. Muuten sinulla ei olisi mitään syytä muuten vaan kirjoittaa puolustus anomusta tänne. Kirjoitushan oli suorastaan avunpyyntö. No, se kuuluu psykologille, ei minulle.

      Luojan kiitos minulla ei vielä ole lapsia, viimeinen 10 vuotta on aivan käsittämättömän ihanaa aikaa vailla tylsyyttä ja arkea, olisi sääli jos olisin sen huuhtonut pois hankkimalla lapsen tai menemällä vaikka luostariin. EN 10 vuotta sitten voinut kuvitellakaan mihin elämä minut kuljettaa ja mistä itseni kolmenkympin kynnyksellä löydän. Ihanaa, elämä on aivan mahtavaa ja haluan nauttia siitä vastakin. Saa nähdä kasvaako perheeni jossain vaiheessa, ehkä, mutta sitten on tehtävä valintoja ja jäätäv paikalleen. Tiedä häntä.

      Hyvää jatkoa kaikille ja ruingonpaistetta, vaikka lunta sataakin!!

      Ella

      • Puliniia

        Valaisen asiaa. Olet jo mones, joka ymmärtää väärin tekstini, koska eivät tunne henkilökohtaisesti minua.

        Jos sinulla ei ole lapsia, niin miten voit mitään sanoa lapsiperheen arjesta? Ainiin, mutta nämä lapsettomat ovat niitä parhaita kasvattajia!

        Minä nautin siitä kuinka näen lapseni kasvavan ja kasvavan vauvasta lapseksi, lapsesta nuoreksi, nuoresta aikuiseksi. Ainakin toivon näkeväni mahdollisimman pitkälle hänet hänen elämässään.
        Oman lapsuuteni takia, olen huomannut että aivan pienelle lapselle on tärkeintä äiti ja isä.

        Tuntuu kirjoituksesi perusteella, niinkuin sanoitkin ettet halua lapsia, et varmaan olisikaan valmis sellaiseen. Ei lapsi tarkoita sitä, että heität oman elämäsi syrjään ja astut harmaaseen arkeen. Tottakai kyseeseen tulee tietyt rutiinit mitä lapsella pitää olla, jotta hänestä tulee kunnon kansalainen.

        Ja perustele minulle, miksei minusta tulisi hyvää äitiä lapselleni. Haluan kuulla sen, juuri sen takia ettet tunne minua. Olisi kiva tavata juuri sinut kasvokkain, näkisit minkälaista elämäni on, ja näkisit kaikesta tärkeimmän: luonteeni.


      • Tuska taas
        Puliniia kirjoitti:

        Valaisen asiaa. Olet jo mones, joka ymmärtää väärin tekstini, koska eivät tunne henkilökohtaisesti minua.

        Jos sinulla ei ole lapsia, niin miten voit mitään sanoa lapsiperheen arjesta? Ainiin, mutta nämä lapsettomat ovat niitä parhaita kasvattajia!

        Minä nautin siitä kuinka näen lapseni kasvavan ja kasvavan vauvasta lapseksi, lapsesta nuoreksi, nuoresta aikuiseksi. Ainakin toivon näkeväni mahdollisimman pitkälle hänet hänen elämässään.
        Oman lapsuuteni takia, olen huomannut että aivan pienelle lapselle on tärkeintä äiti ja isä.

        Tuntuu kirjoituksesi perusteella, niinkuin sanoitkin ettet halua lapsia, et varmaan olisikaan valmis sellaiseen. Ei lapsi tarkoita sitä, että heität oman elämäsi syrjään ja astut harmaaseen arkeen. Tottakai kyseeseen tulee tietyt rutiinit mitä lapsella pitää olla, jotta hänestä tulee kunnon kansalainen.

        Ja perustele minulle, miksei minusta tulisi hyvää äitiä lapselleni. Haluan kuulla sen, juuri sen takia ettet tunne minua. Olisi kiva tavata juuri sinut kasvokkain, näkisit minkälaista elämäni on, ja näkisit kaikesta tärkeimmän: luonteeni.

        Minäpä taas puutun, kun nyt sinä olet ymmärtänyt väärin. Ties monettako kertaa, mutta kuitenkin taas sanon; tässäkään ei kukaan ole yrittänyt neuvoa sinua kasvattamaan lastasi, vaan tämäkin kirjoittaja vihjasi alhaiseen itsetuntoosi ja olemassa olon puolusteluusi... Ei siis pyrkinyt kasvattamaan lastasi, vaan vihjaa, että osaisit huomioida asian ja sitä kautta tekisit itsellesi jotain, ei lapsellesi.

        En nyt ymmärrä vieläkään mitenkä muutenkaan kun teiniäitiyden puolusteluna tuo sinun aloitustekstisi tulisi ottaa. Sinua ei tarvitse tuntea henkilökohtaisesti, sillä on puhe tuosta tekstistä ja tuon tekstin kirjoittajan epävarmuus itsestään näkyy kirjoituksesta. Miten siis olemme ymmärtäneet väärin tekstin tarkoituksen?

        Haluan muuten täsmentää, mikäli termit ovat hukassa. Huonoitsetunto ei ole haukkuma sana, vaan se on ominaisuus joka on muutettavissa. Kuten punaiset sukat, ne näkyvät ulospäin millaiset ne ovat ja ne ovat vaihdettavissa ja ihminen vaihtaa sukkia monta kertaa elämänsä aikana, välillä päivittäin. Myöskään äidin heikko itsetunto, ei ole verrannollinen siihen millainen äiti hän on (siis EI; huono itsetunto= huono äiti), joskin se on suoraan verrannollinen siihen miten lapsi oppii ajan myötä käsittelemään kuvaa itsestään (eli siis äidin epävarmuus itsestään, voi aiheuttaa lapsellekin epävarmuutta itsestään).


      • voi elämä

        minä HÄPESIN joikäloppuja vanhempiani!!!
        nuorena ne lapset on tehtävä,ei vanhana.
        mitenhän on jos et saakkaan lapsia?kellosi tikittää jo...taitaa itselläsi katkeruus soida kuule.


      • mitä sinä tiedät
        Puliniia kirjoitti:

        Valaisen asiaa. Olet jo mones, joka ymmärtää väärin tekstini, koska eivät tunne henkilökohtaisesti minua.

        Jos sinulla ei ole lapsia, niin miten voit mitään sanoa lapsiperheen arjesta? Ainiin, mutta nämä lapsettomat ovat niitä parhaita kasvattajia!

        Minä nautin siitä kuinka näen lapseni kasvavan ja kasvavan vauvasta lapseksi, lapsesta nuoreksi, nuoresta aikuiseksi. Ainakin toivon näkeväni mahdollisimman pitkälle hänet hänen elämässään.
        Oman lapsuuteni takia, olen huomannut että aivan pienelle lapselle on tärkeintä äiti ja isä.

        Tuntuu kirjoituksesi perusteella, niinkuin sanoitkin ettet halua lapsia, et varmaan olisikaan valmis sellaiseen. Ei lapsi tarkoita sitä, että heität oman elämäsi syrjään ja astut harmaaseen arkeen. Tottakai kyseeseen tulee tietyt rutiinit mitä lapsella pitää olla, jotta hänestä tulee kunnon kansalainen.

        Ja perustele minulle, miksei minusta tulisi hyvää äitiä lapselleni. Haluan kuulla sen, juuri sen takia ettet tunne minua. Olisi kiva tavata juuri sinut kasvokkain, näkisit minkälaista elämäni on, ja näkisit kaikesta tärkeimmän: luonteeni.

        lapsiperheen arjesta?!? Siis puhutko vanhempiesi sinulle turvaamasta arjesta vai siitä arjesta joka sinulle koittaa vasta ensi vuonna?? Aika kärkkäästi täällä kritisoit kaikkea ja kaikkia. No kun saat vähän ikää nii sinuakin naurattaa nuo omat kommenttisi:D


      • ellakka-74
        voi elämä kirjoitti:

        minä HÄPESIN joikäloppuja vanhempiani!!!
        nuorena ne lapset on tehtävä,ei vanhana.
        mitenhän on jos et saakkaan lapsia?kellosi tikittää jo...taitaa itselläsi katkeruus soida kuule.

        Sitten elämäni jatkuu ilman lapsia. Mitä sitten? Eihän naisen elämän tarkoitus nyt mikään lisääntymiskoneena oleminen ole.. todellakaan?
        Maailmasta ei kuulu rakastettava lopu kesken, miksi jokaisen on synnytettävä oma sellainen? Kerrohan se. Oletko se sittenkin sinä jolla on huono itsetunto, et ikäänkuin tiedä paikkaasi maailmassa. Luulet että lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen tuo onnen elämääsi. Voi tuodakin, mutta kuule lyhyeksi aikaa. Lapset ovat vanhemmilla lainassa, ainoa rakkaussuhde jonka voit luoda pohjalle, joka (hyvässä lykyssä) kestää, on parisuhde. Näin se vain on.

        Minusta on sääli lukea nuoren ihmisen kirjoittelevan tuollaista. Kuulostat hieman alistetulta; kuin päähäsi olisi taottu, että olet synnytyskone. Harmi :(


      • ellakka-74
        voi elämä kirjoitti:

        minä HÄPESIN joikäloppuja vanhempiani!!!
        nuorena ne lapset on tehtävä,ei vanhana.
        mitenhän on jos et saakkaan lapsia?kellosi tikittää jo...taitaa itselläsi katkeruus soida kuule.

        Ja muuten, vanhempien häpeäminen on sinun syytäsi, ei vanhempien. SINÄ olet ajautunut ajatuksiltasi väärille vesille, jos kehtaat hävetä omia vanhempiasi ja vielä myöntää sen. Ajattele hetki, miltä tuntuu kun 14 vuoden kuluttua tällä palstalla sinun jälkikasvusi kertoo häpeävänsä sinua, oli syy mikä vaan.

        Minun äitini sai minut 30- vuotiaana, mummoni sai äitini 31- vuotiaana. Molemmat ovat hengissä ja hyvissä voinneissa, äitini on edelleen naisellinen korkokengissä kulkeva lady joka tosiaan tekee mitä haluaa, ei elele nuoruuttaan vaan nauttii elämästään varttuneena naisena. Näkisin itseni mieluusti hänenlaisenaan äitinä.

        Ja, en todellakaan ole ikinä hävennyt vanhempiani, päinvastoin


    • mendy

      NUORENA äitinä kohtaa paljon ennakkoluuloja..en myöskään käytä itsestäni nimitystä "teiniäiti"(vaikka sitä olenkin),koska nimitys särähtää korvaan,ja suurin osa ihmisistä saa vieläkin mieleensä kuvan isovanhemmilla hoidossa olevasta huonosti hoidetusta lapsesta,vanhempien ollessa viihteellä.
      niin,olen itse 17 täyttävä pienen lapsen äiti,enkä todellakaan pidä itseäni huonona äitinä,vaan ihan yhtä hyvänä kuin kuka tahansa muukin..minulla,kuten muillakin,on hyvät ja myös huonot hetket.

      • Kaikki ei sovi kaikille

        Mendy ja ketjun aloittaja, paljon tsemppiä sinne! :) Varmasti pärjäätte ihan yhtä hyvin kuin kuka tahansa äiti, jos yritätte. Eihän ikä tee kenestäkään äitiä; se on totta, että iän karttuessa ihminen kasvaa, mutta kyllä vauvasta huolehtiminen kasvattaa sekin. Kaikki ei sovi kaikille; toinen tahtoo lapsen nuorena ja tulee raskaaksi onnelisesti 16-vuotiaana, toinen odottelee omaa aikaansa ja tuntee olevansa valmis 32-vuotiaana. Miksi on niin vaikea tajuta, että joku voisi oikeasti olla onnellinen tilanteessa, joka ei kuitenkaan itselle sovi? Enhän minäkään voi sietää tietynlaisia ihmisiä, mutta joku muu rakastaa heitä!

        Ihme ilkeilyä ja nirppanokkamaisuutta täälläkin olette saaneet kohdata :o *pudistelee päätään*. Joku reilusti vanhempi luulee olevansa nyt parempi kasvattaja, koska oli tod.näk. itse teini-iässä keskenkasvuinen kakara ;), eräs lapseton(?) säälii vihamielisesti kaikentietävänä toisten ratkaisuja. Mistä näitä surullisia ihmisiä löytyy?? :D


    • äiti 16

      mielestäni vanhat mammat saavat mennä herkistelemään ja jakamaan pullanleivonta ohjeitaan muualle!
      mitä he täällä muutoinkaan roikuvat ja sättivät nuoria äitejä???

      • ellakka-74

        Ei kai kukaan ole reseptiä pullaan antanut..? Kai se pulla paistuu vaikka 10- vuotiaalta, minulta paistui ainakin..


    • annas

      mitenkä ne keksiikin kaikesta tuolaista psokologi-shittii??
      joka asiasta ne kans kehittä jonki psykologisen merkityksen\selityksen!!
      olevinaan jotain ilmiömäisen viisaita!

      ei nekään muulla osaa puolustaa kun vanhoja rupsahtaneita ovatkin!

      sääli.

      • Sinäkin..

        Et ole forever young. Mutta vielä olet ja paras nuori äiti on sellainen, joka kuuntelee kokeneempia ja vanhempia ihmisiä. En tarkoita sättimistä enkä saarnojen kuuntelua, mutta nuo Sinusta niin tylsät psykologiset hömpät ovat ihan oikeaa asiaa.

        Voi että kun teitä teiniäitejäkin on niin moneksi, ettei enää tiedä itkeäkö vaiko nauraa.. Lasten parasta tässä ajatellaan. Siis teidän lapsianne.

        Nöyryys on yksi tärkeimmistä läksyistä tässä elämässä. Se kantaa pitkälle, eikä ole sama asia kuin nöyristeleminen. Tosiasia on, että 16-vuotias on vielä lapsi, eikä lapsi ole yksinkertaisesti ehtinyt ymmärtää kaikkea. Ota nöyrästi vastaan ohjeitakin, niin Sinutkin otetaan tosissaan. Hyviäkin nuoria äitejä nimittäin ON ja he ovat juuri niitä kypsempiä ihmisiä, jotka ymmärtävät, että hyvä neuvo on kultaakin kallimpaa:)


      • Vanha tuskainen

        Psykologia-shittii... Tässä sulle realiteetti shittii; kun opiskelee, niin ymmärtää maailmasta jotain muutakin kun vain lapsen kakanhajua tai kodin pullantuoksua... Mitä haittaa jostain psykologiasta on? Mitä haittaa on siitä jos ihmistä kehotetaan kehittämänään itseään itsekunnioituksensa osalta? Niin tietysti, kun psykologia on jo sanana vieras, niin onhan jo senkin oltava haukkumasana, joka kolahtaa nuoren "vahvalle" itsetunnolle.

        Olisi kuitenkin mukava todeta, että vaikka nuoria ja kiinteitä olettekin, omaisitte edes sellaisen järjen juoksun, että osaisitte "puolustautua" moiseen shittiin muullakin kun ulkonäkönne avulla...

        Kerro sinä tai aloittaja edes yksi pointti josta voisi uskoa aloittajan omaavan vahvemman itsetunnon kun kirjoituksessaan antaa kuvan. Osoittakaa edes yksi pieni kohta tekstissä, josta kuvastuisi, että aloittajalla ei ole äärimmäisen suurta tarvetta etsiä oikeutusta olemassa ololleen...

        Tarkoitus ei ole ollut mollata missään vaiheessa ja sitä en ole tehnytkään, vaan laittaa aloittaja huomioimaan asioita toisin ja tekemään ajattelussaan mahdollisesti muutoksia. Se on vain hänen omaksi parhaakseen. En tiedä mitä itse taas mollaamisella meinasit saavuttaa, mikäli tunnet itsesi paremmaksi ihmisten ulkonäköä haukkumalla, se on onni sinulle, vahva itsetunto on jokaiselle hyväksi. Rupsahtaneeksi haukkumalla et kuitenkaan saa kenenkään toisen itsekunnioituksessa tehtyä hallaa, sillä sinulla ei ole oikeasti käsitystäkään minkä näköisiä ihmisiä täällä käy, joten kukaan ei ota kasvottomista haukuista itseensä.

        Sitä älykkyyttä osallistua keskusteluun, esimerkiksi psykologian merkityksestä ihmisen elämässä, odottaisin kuitenkin. Haluaisin tietää miksi kaikkilla teiniäideillä täällä tuntuu olevan niin heikko itseluottamus, että etsitään älyttömänä joitain, ihan mitä vain puolusteluja olemassa olemiselleen (kuten vaikka että onpahan meillä parempi ulkonäkö...). Siihen ei voi vastata mollaamalla ulkonäköä, vaan toivoisin laadukkaampaa keskustelua, miksi psykologia on paskaa? Löytyykö älykkyyttä sen verran?


    • Nitta-22

      1. Lapsi ei ole este omalle elämälle, irtautumiselle eikä hauskanpidolle.
      Minä käyn välillä baarissa ja lapseni on sen yön aina vanhemmillani. Sopii kaikille hyvin.

      2. Ikä on tosiaan numeroita täynnä. Olin itse 18v kun sain esikoiseni, täysi-ikäinen kuitenkin, mutten voi suositella kellekkään lapsia alta 20v. Jos en olisi tullut "yllättäen" raskaaksi, en olisi lasta vielä halunut. Se on rankkaa. Jäin yh:ksi alta 6kk:n, koska emme olleet kypsiä, emme ehtineet keskittyä toisiimme tarpeeksi, emmekä todellakaan olleet aikuisia, vaikka siltä niin mahtavasti tuntuikin. Nyt olen siis yh, opiskelen rankalla tahdilla ja pidän taloutta ja kahden hengen perhettämme kuosissa. Nyt olen aikuinen, ja tunnen sen. Vasta nyt kun lapsi on jo yli 3v. Elämä opettaa ja kasvattaa. Hosua ei kannata. On aikaa. Lapsia ehtii kyllä touhuamaan; aikuisella pitäisi olla tärkeimpänä päämääränä luoda ne hyvät puitteet lapselle, eli opiskella, tehdä duunia, keskittyä parisuhteeseen ym ym. Osoittaa kypsyyttä jos voi odottaa, eikä aloita tyylillä mulle-nyt-kaikki-heti-koska-mä-haluan. Vinkkinä vain kaikille nuorille, että ihan totta, ottakaa ne jarruttelut tosissanne, ne ei ole mitään huuhaata, vaan fiksuja neuvoja, koska monet teitä vanhemmat oikeasti neuvovat vain jotta ymmärtäisitte. Kukaan ei tee kiusaa, koittavat vain auttaa. Lapsi vaatii todella paljon, kasvatus on se vaikein asia. Vaipan osaa kuka vain vaihtaa; mutta osaako opettaa oikeat arvot ja oikeat asiat? Pysyykö se lapsi aina pääasiana? Baarikin tuo houkutuksensa jossain vaiheessa...
      Nuorikin siihen pystyy hyvin, siis kasvattamaan lapsen, jos on tarpeeksi kypsä, ja sydän tosiaan on oikealla polulla, itsestäni sen tiedän, mutta kannattaa odottaa koska ei ole kiirettä.

      3. Jos joku sanoo, että tee abortti, käännä selkäsi ja kävele pois. Ei tuollaista tarvitse sietää. Pitäisi yrittää tukea, vaikka ei itse asiasta niin välittäisikään.
      Pitää olla vahva, mutta myös järkevä. Aikuisen järkevä.

      • kasvanut aikuinen

        ihan selvästi lapsesi varttuessa. Olen ennenkin Sinulle kirjoitellut, mutta hienon ja asiallisen tekstin taas kirjoitit. Saisi moni ottaa mallia, joten keep going- kirjoittele täällä. Lapsesi on onnekas kun sai tuollaisen ihanan äidin:)

        t. se sama Sirpa


    • Puliniia

      Niin harva on vastannut kysymyksiini 1., 2. sekä 3. kohtaan mihin toivoin teiltä vanhemmilta äideiltä vastauksia. Olen näyttänyt tämän keskustelun 22-vuotiaalle avokilleni ja hän oli täysin samaa mieltä kanssani.

      Niin, muuten tuossa joku on väittänyt, että ei ne isovanhemmat aina ole se ilmainen lastenvahtiapua. Ei niin, mutta meidänkin äiskä on sanonut, että ottaa vauvan ilomielin hoitoon jopa viikonlopuksi! Juuri sen takia, että pääsen viettämään avokkini kanssa vapaa-aikaa kaksisteen. Se on tärkeää parisuhteelle. Enkä aio joka viikonloppu viedä lasta äidilleni hoitoon.

      • Näytäppä

        tää keskustelu viel äidillesi, kato se on ihan yks ja sama, mitä sä tai sun poikaystäväs on mieltä.
        Ihmiset on kuitenkin erimieltä asioista ja näin he muodostavat mielipiteitä.
        Kannatas näyttää tää keskustelu viel sun opettajille ja isovanhemmille.


      • Puliniia
        Näytäppä kirjoitti:

        tää keskustelu viel äidillesi, kato se on ihan yks ja sama, mitä sä tai sun poikaystäväs on mieltä.
        Ihmiset on kuitenkin erimieltä asioista ja näin he muodostavat mielipiteitä.
        Kannatas näyttää tää keskustelu viel sun opettajille ja isovanhemmille.

        Voi kyllä äitinikin olisi aivan samaa mieltä. Hän sai siskoni, eli esikoisensa aika nuorena eli hän ymmärtää :)


    • Malllla

      Voi, kiva! Lue tätä ketjua uudelleen sitten keväällä, kun arki on vauvan kanssa alkanut. Kun heräät yöllä seitsemännen kerran vauvaa hyssyttämään. Kun imetät vaavia rinnanpäät verillä, ja vauva vaan tahtoo lisää. Kun kakka haisee ja paitasi ovat märkinä. Kun miehesi katselee muita naisia, kun sinä näytät kulahtaneelta (17-vuotiaana!)
      Kun istut ripulin takia pytyllä, vauvalla on viimeiset puhtaat potkuhousut jalassa, vauva parkuu täysillä ja samalla tulee isovanhemmat kylään katsomaan, miten teillä menee.NAM! Lähetä silloi miehesi ostamaan uusia potkareita Citymarketista, ja tappele sitten sen kanssa, kun se tuokin bodyn.
      Kun isovanhemmat haluavat vaavisi hoitoon, kun sinä et sitä ollenkaan osaa hoitaa... NAM!

      Ennen vauvaa minäkin ajattelin ihan kuin sinä ja nyt, kun se vaavi on jo 3v ajattelen ihan eri tavalla. Muistan jopa kirjoittaneeni johonkin palstalle kuinka minun mielestäni jokainen saisi maksaa oman mukulansa kulut itse. Eli ei mitään lapsilisiä ja päivähoitokulut pitäisi jokaisen maksaa täysimääräisinä ihan itse.
      Tämmöisille palstoillekin kirjoittaminen on muuten jäänyt ihan kokonaan. Ainoastaan nyt sairaslomalla oli tähän aikaa. Älä turhaan vastaa minulle, en ehdi kuitenkaan sitä lukea, nyt kun se vaavi ei ole enää masussa, vaan kuumeisena ja kipeänä sylissä. Korvatulehdusta ei päässyt yöllä näyttämään lääkäriin, joten meillä itkettiin koko yö, kun lapsi oli kovassa kivussa eikä mikään auttanut. Kohta lähdetään lääkäriin taksilla.

      • Puliniia

        Hei Malllla, annatko sähköpostiosoitteesi niin kerron kun vauva syntyy ja miten arki sujunee? :)


      • siitä
        Puliniia kirjoitti:

        Hei Malllla, annatko sähköpostiosoitteesi niin kerron kun vauva syntyy ja miten arki sujunee? :)

        arjestasi toki täällä. Sittenhän me kaikki saamme nähdä on toiveesi toteutunut.
        Nimittäin aika harva saa kokea mitään ruusunpunaista arkea.
        Mielestäni silloin on jotain pielessä, jos se elämä on aina niin iiihaaanaaa. Sun asenteessa on monikin asia pielessä.


      • Puliniia
        siitä kirjoitti:

        arjestasi toki täällä. Sittenhän me kaikki saamme nähdä on toiveesi toteutunut.
        Nimittäin aika harva saa kokea mitään ruusunpunaista arkea.
        Mielestäni silloin on jotain pielessä, jos se elämä on aina niin iiihaaanaaa. Sun asenteessa on monikin asia pielessä.

        Tottakai voin kertoa, jos haluat kuulla.

        Hei, ei se elämä ole niin vakavaa etteikö siitä voisi nauttia, että saa lapsen ja rakastaa sitä lasta.

        Tiedän, sen että sinäänsä harva saa kokea sitä ruusunpunaista arkea. Esim. ystäväni, joka on nyt 26, sai esikoisensa, tällä hetkellä ainoan lapsensa, 18-vuotiaana. Hän löysi alle kolmen kuukauden jälkeen lapsen isän taskusta huumepillereitä. No silloinhan lapsen isä sai lentää pihalle.

        Kerro mulle mikä mun asenteessa on pielessä? Tuu opettaa vaikka mua kädestä pitäen miten eletään ;)


      • V. tuska
        Puliniia kirjoitti:

        Tottakai voin kertoa, jos haluat kuulla.

        Hei, ei se elämä ole niin vakavaa etteikö siitä voisi nauttia, että saa lapsen ja rakastaa sitä lasta.

        Tiedän, sen että sinäänsä harva saa kokea sitä ruusunpunaista arkea. Esim. ystäväni, joka on nyt 26, sai esikoisensa, tällä hetkellä ainoan lapsensa, 18-vuotiaana. Hän löysi alle kolmen kuukauden jälkeen lapsen isän taskusta huumepillereitä. No silloinhan lapsen isä sai lentää pihalle.

        Kerro mulle mikä mun asenteessa on pielessä? Tuu opettaa vaikka mua kädestä pitäen miten eletään ;)

        Eihän elämässä varmasti tapahtuisi mitään, jos asioiden odotettaisiin aina menevän huonoimmalla mahdollisella tavalla. Totta kai ihmisellä pitää olla vaalenpunaiset kuvitelmat siitä millaiseksi oma elämä muodostuu, sillä eihän muuten olisi motivaatiota tehdä mitään, koska se menee kuitenkin perseelleen.

        Itse olen täysin erilähtökohdissa kuin sinä, mutta... Joskus kun minulla on lapsi elämä hymyilee, lapsi on terve, minä onnistun yhdistämään työni ja perheeni ja mieheni kanssa olemme ikuisesti yhdessä, hoidamme koiraa eläkeikäisenä ja nautimme elämämme hedelmistä. Mikäli en olettaisi noin, niin miksi ihmeessä minä nyt raadan? Pysähtyneisyyttä saan mitään tekemättäkin, jos elämä lapsen kanssa tulee olemaan vaan korvalääkäreitä ja oksennusta, niin en minä sitä todellakaan koskaan halua.

        Pidä siis vain kiinni pilvilinnoistasi, aina pitää olla mitä kurkoittaa. Mutta ei passaa masentua, kun välillä asiat eivät sujukaan, elämä opettaa, mutta siitä ei taas voi pyrkiä kun korkeammalle.

        Unelmat ovat liikkeelle paneva voima, tämä on minun mielipide.


      • Puliniia
        V. tuska kirjoitti:

        Eihän elämässä varmasti tapahtuisi mitään, jos asioiden odotettaisiin aina menevän huonoimmalla mahdollisella tavalla. Totta kai ihmisellä pitää olla vaalenpunaiset kuvitelmat siitä millaiseksi oma elämä muodostuu, sillä eihän muuten olisi motivaatiota tehdä mitään, koska se menee kuitenkin perseelleen.

        Itse olen täysin erilähtökohdissa kuin sinä, mutta... Joskus kun minulla on lapsi elämä hymyilee, lapsi on terve, minä onnistun yhdistämään työni ja perheeni ja mieheni kanssa olemme ikuisesti yhdessä, hoidamme koiraa eläkeikäisenä ja nautimme elämämme hedelmistä. Mikäli en olettaisi noin, niin miksi ihmeessä minä nyt raadan? Pysähtyneisyyttä saan mitään tekemättäkin, jos elämä lapsen kanssa tulee olemaan vaan korvalääkäreitä ja oksennusta, niin en minä sitä todellakaan koskaan halua.

        Pidä siis vain kiinni pilvilinnoistasi, aina pitää olla mitä kurkoittaa. Mutta ei passaa masentua, kun välillä asiat eivät sujukaan, elämä opettaa, mutta siitä ei taas voi pyrkiä kun korkeammalle.

        Unelmat ovat liikkeelle paneva voima, tämä on minun mielipide.

        Kiitos nimimerkki V. tuska. Kirjoituksesi oli erittäin mahtava.

        Ylempänä kirjoittaneet varmaan tarkoittivat, ettei elämästä saa nauttia. Minä aion ottaa jokaisesta hetkestä, kävelin sitten ulkona sateessa, jäässä, ilon irti.
        Mottooni kuuluu elän vain kerran ja miksen saisi nauttia nyt, tästä hetkestä.

        Se on täysin totta minunkin mielestä, että unelmat pistävät ihmisen liikkeelle.

        Ei lapsen kanssa eläminen varmastikaan ole ruusuilla tanssimista, onhan siinä omat piikkinsä. Tulee niitä sairauksia ja kaikenlaisia mutkia vastaan, mutta en minä niistä etukäteen voi tietää. Elämä tuo tullessaan mitä tuo. Mutta unelmoida voi aina, ja mielestäni pitää. En ikinä jätä unelmia pois, sen takia koska joku sanoisi minulle niin.


      • toi sun
        Puliniia kirjoitti:

        Tottakai voin kertoa, jos haluat kuulla.

        Hei, ei se elämä ole niin vakavaa etteikö siitä voisi nauttia, että saa lapsen ja rakastaa sitä lasta.

        Tiedän, sen että sinäänsä harva saa kokea sitä ruusunpunaista arkea. Esim. ystäväni, joka on nyt 26, sai esikoisensa, tällä hetkellä ainoan lapsensa, 18-vuotiaana. Hän löysi alle kolmen kuukauden jälkeen lapsen isän taskusta huumepillereitä. No silloinhan lapsen isä sai lentää pihalle.

        Kerro mulle mikä mun asenteessa on pielessä? Tuu opettaa vaikka mua kädestä pitäen miten eletään ;)

        poinntti tossa jutussa..? No sullapa on naivi kaveri kun ei ole toisen huumeiden käyttöä huomannut.


      • Puliniia
        toi sun kirjoitti:

        poinntti tossa jutussa..? No sullapa on naivi kaveri kun ei ole toisen huumeiden käyttöä huomannut.

        No tuota, et ole vissiin koskaan seurannut huumeen käyttäjää läheltä? Ei sitä aluksi huomaa, jos ei käytä rankempia (mm. heroiiniä) huumeita. Pointti oli vain se, ettei sitä koskaan voi tuntea toista kunnolla, taikka tietää toisesta ellei tämä kerro.

        Ja ystäväni on paras äiti sille lapselle, mitä voi olla.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2024
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1082
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      883
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      770
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      760
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      744
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      693
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      679
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      673
    Aihe