Juankosken kanava

Kanavat oli hienoja ja niin on venesatamatkin: Juankoski ja Nilsiä ainakin. Löpöä sai pohjoisimmillaan Juankoskelta, mutta nyt varmaan jo Nilsiästäkin.

Saimaalta päin tulessa täytyy ensin ajaa Karjalankosken kanavasta, joka on samanlainen kuin Juankoskenkin kanava. Näissä kanavissa on uutta vanhempiin kanviin nähden laituri, joka liikkuu vedenpinnan mukana. Koska sulutus on todella vaivatonta helpon kiinnittymisen vuoksi verrattuna esim Pielisjoen tai Konnuksen teollisuuskanaviin ihmetyttää hieman sulkualtaan hidas täyttyminen, odotteluun saa varatua. Nyt kun kanavat olivat uusia, liikennettä oli sen verran, että odotuslaiturit eivät oikein riittäneet kaikille, mikä varsinkin Karjalankosken alasululla tuottaa vaikeukksia kovan virtauksen vuoksi. Odotuslaiturit on mitoitettu 2-3 veneelle. Nämä ovat siis kokemuksia seuraavalta viikolta avajaisten jälkeen.

Juankosken laituri hotellin rannassa on upea ja hotellin palvelu on vieressä. Ainoa haitta on pienillä veneillä (20-150 hv) ajavat paikalliset että mökkiläiset, joita ei mitkään säännöt koske. Tämä on kyllä vakiojuttu Saimaalla lähes missä tahansa, mutta ilmiö korostuu, mitä syrjemmällä ollaan. Venettä roikotetaan liukukynnyksellä, vaikka väylä ei ole edes 50 metriä leveä ko paikassa (nopeusrajoitus 7 km/h & aallokon teko kielto). Suosittelen yöpymistä josssakin muualla, jos vene on herkkä heilumaan tuollaisessa allokkossa esim pikku bella.

Syvärillä liikennettä ei juuri ollut. Kartta kannattaa hankkia ehdottomasti, sillä järvi on erittäin matala ja kivinen. Useita haavereita oli kuulemma sattunut jo viikonkin aikana.

Itse ajoin Tahkon reitille Heinävedeltä kautta uutta reittiä pitkin, joka valmistui kait myös juuri tänä kesänä. Kovin suurella veneellä sieltä ei kannata yrittää, sillä matalaa on paikka paikoin on ja avatut avokanavat eivät ole kovinkaan leveitä. Syvyyttä on minimissään noin 1,5 metriä. Itsellä oli vielä itseaiheutettu lisävaikeus: kartaa tuosta reitistä ei ollut. Osalle matkaa oli kyllä kartta (vanha M-sarja), josta pystyi arvaamaan missä reitti kulkee, mutta oli siinä runsas kymmenisen mailia, mistä GT-maantiekarttaa ja kompassia kummoisenpaa apuneuvoa ei ollut matkassa. Onneksi keli oli hyvä ja seurasin osan matkaa edessä ajavaa isoa avovenetta, jolla kyllä myöskään ei ollut kartaa, mutta pari ukkoa kiikaroimassa reitin jatkumista viittojen avulla. Tähystämällä eteneminen onnistuu hyvällä säällä, mutta ei varmasti sateessa tai hämärässä, sillä viitat olivat uutta minimallia: puolet perinteisen viitan paksuudesta ja korkeus vedenpinnasta max n. metri. Viittoja oli reitillä hyvin säästeliäästi verrattuna yleiseen tilanteeseen Saimaalla, ja linjatauluja ei ole lainkaan.

En tiedä, onko reitti tai edes vesialue kokonaisuudessaan uudistuneessa M-sarjassa. Toivottavasti sillä ei reitissä sinäsä mitään vikaa ole, päinvastoin kauniita maisemia, reitti mielenkiintoisen mutkitteleva&kapea ja varmasti suojainen kovallakin tuulella.