Mikä siinä on kun silloin kun paikalla on muita, olemme rehvakkaasti, nauramme, kosketamme, hulluttelemme mutta kun jäämme kaksin, koko tilanne menee lukkoon. Kaikki hauskuus ja iloisuus katoaa, katselemme varovasti toisiamme, puhumme kaikesta muusta, paitsi siitä ilmassa leijuvasta päivänselvästä aiheesta: Minä haluan kätesi käteeni ja huulesi huulilleni. Näin aluksi...
Minä ymmärrän oman lukkoutumiseni, sillä pelkään tehdä aloitetta. En halua menettää kasvojani, minulla ei siihen ole varaa. En halua elää sellaista todellisuutta, jossa olen tulkinnut sinut väärin.
Tavallaan pystyn ymmärtämään sinuakin, olet vielä niin kokematon. Mutta sinä olet silti mies, ihan todella olet. Vieläpä miehinen mies.
Kiinnostaisi tietää miten kävisi jos saisimme istua rauhassa vierekkäin, ilman niitä muita ihmisiä, ilman ikkunoita, varjossa katseilta. Ottaisitko käteni käteesi?
Tee se jo tänään.
Minä ymmärrän oman lukkoutumiseni, sillä pelkään tehdä aloitetta. En halua menettää kasvojani, minulla ei siihen ole varaa. En halua elää sellaista todellisuutta, jossa olen tulkinnut sinut väärin.
Tavallaan pystyn ymmärtämään sinuakin, olet vielä niin kokematon. Mutta sinä olet silti mies, ihan todella olet. Vieläpä miehinen mies.
Kiinnostaisi tietää miten kävisi jos saisimme istua rauhassa vierekkäin, ilman niitä muita ihmisiä, ilman ikkunoita, varjossa katseilta. Ottaisitko käteni käteesi?
Tee se jo tänään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sinne tulen