Ajoitus kohdallaan

me olimme olleet 5kk yhdessä, kukn vauva oli masussa. naimisissa ollaan oltu nyt vuosi ja yhdessä 3 vuotta ja ei meillä kyllä mitään ongelmia ole ollut. halusimme lapsen, emmekä halunneet odottaa. se siitä. ihanaa meillä on ollut ja enemmän tyttö on meidän elämään tuonut, se ole meiltä pois vienyt nuoruuttamme tai mitään muuta, onnea vain elämässä ja antaapahan tarpeellisia arvoja ihmiselle, mitä nykyyään ei enää taida monen ihmisen päässä olla. lapset on ihania, ja jos löytää oikean ihmisen, jonka kanssa haluaa olla ja jonka kanssa haluaa lapsia, niin siitä vaan. ei se ole este, miten pitkään toisen on tuntenut. koko ajan toisesta tulee uusia puolia eteen, eikä masennukseen tai riitoihin voi etukäteen varautua. pelisäännöt kun on selvillä suhteessa ja kummallakaan ei ole elämisen kannalta mitään ristiä kannettavana: alkoholismi, väkivaltaisuus, mustasukkaisuus ja kummatkin o n selväjärkisiä ihmisiä, niin mitä sitä miettimään ja "elämään " nuoren elämää. entä jos sitä ei enää saakaan 3kybäsenä lapsia, ihmisen hedelmällisyys tippuu koko ajan 20 vuoden jälkeen. luonto hoitaa kyllä homman. sitähän se on kun joku haluaa lapsia, ei sitä tarvitse pakolla jäädä pysäyttelemään, jos lasta haluaa. lapsi antaa niin paljon lisää parisuhteelle, sitten teillä on joku jotain niin yhteistä, että se rakentaa suhdetta ja rakkautta kaikkein ylevimpään muotoon.

mirkku kirjoitti:

me olimme olleet 5kk yhdessä, kukn vauva oli masussa. naimisissa ollaan oltu nyt vuosi ja yhdessä 3 vuotta ja ei meillä kyllä mitään ongelmia ole ollut. halusimme lapsen, emmekä halunneet odottaa. se siitä. ihanaa meillä on ollut ja enemmän tyttö on meidän elämään tuonut, se ole meiltä pois vienyt nuoruuttamme tai mitään muuta, onnea vain elämässä ja antaapahan tarpeellisia arvoja ihmiselle, mitä nykyyään ei enää taida monen ihmisen päässä olla. lapset on ihania, ja jos löytää oikean ihmisen, jonka kanssa haluaa olla ja jonka kanssa haluaa lapsia, niin siitä vaan. ei se ole este, miten pitkään toisen on tuntenut. koko ajan toisesta tulee uusia puolia eteen, eikä masennukseen tai riitoihin voi etukäteen varautua. pelisäännöt kun on selvillä suhteessa ja kummallakaan ei ole elämisen kannalta mitään ristiä kannettavana: alkoholismi, väkivaltaisuus, mustasukkaisuus ja kummatkin o n selväjärkisiä ihmisiä, niin mitä sitä miettimään ja "elämään " nuoren elämää. entä jos sitä ei enää saakaan 3kybäsenä lapsia, ihmisen hedelmällisyys tippuu koko ajan 20 vuoden jälkeen. luonto hoitaa kyllä homman. sitähän se on kun joku haluaa lapsia, ei sitä tarvitse pakolla jäädä pysäyttelemään, jos lasta haluaa. lapsi antaa niin paljon lisää parisuhteelle, sitten teillä on joku jotain niin yhteistä, että se rakentaa suhdetta ja rakkautta kaikkein ylevimpään muotoon.

Eihän noin voi alkaa ajatella!! Aika hassua. Ei tietenkään kukaan "tee" lapsia ettei vaan mahdollisuudet heikkene iän lisääntyessä.. Minä henk. kohtaisesti olen sitä mieltä että lapsen perheeseen tuloon pitää olla PLAJON painavammat syyt kuin ikä. Ja koska lapset ovat vanhemmillaan vain lainassa, on parisuhde ehdottomasti tärkeämpi ja aivan ehdottomasti oltava kunnossa niin luottamuksen kuin päämäärienkin suhteen. Sen saman tyypin kanssa pitää pystyä elämään läpi vaihdevuodet, työpaikan ulkoistamiset ja vaikka tappava sairaus jolloin elämä menee sen oman siipan katetripussia tyhjennellessä kunnes hän pahimmassa tapauksessa kuolee. Ei, minä en muutaman kuukauden perusteella ryhtyisi perheen perustamiseen kenenkään kanssa, ainahan rakkaus on ensimmäiset pari vuotta IHMEELLISTÄ.
Toisekseen, en minä ainakaan tässä maailmassa tätä elämääni lisääntymis tarkoituksessa elä:) Jos lapsia emme saisi, se olisi sillä hyvä.
Omituinen ajattelutapa sinulla.

Muuten, täällä stadissa ihan keskiarvo ensi synnyttjä on 30- vuotias..

edellinen kirjoittaja kirjoitti:

Eihän noin voi alkaa ajatella!! Aika hassua. Ei tietenkään kukaan "tee" lapsia ettei vaan mahdollisuudet heikkene iän lisääntyessä.. Minä henk. kohtaisesti olen sitä mieltä että lapsen perheeseen tuloon pitää olla PLAJON painavammat syyt kuin ikä. Ja koska lapset ovat vanhemmillaan vain lainassa, on parisuhde ehdottomasti tärkeämpi ja aivan ehdottomasti oltava kunnossa niin luottamuksen kuin päämäärienkin suhteen. Sen saman tyypin kanssa pitää pystyä elämään läpi vaihdevuodet, työpaikan ulkoistamiset ja vaikka tappava sairaus jolloin elämä menee sen oman siipan katetripussia tyhjennellessä kunnes hän pahimmassa tapauksessa kuolee. Ei, minä en muutaman kuukauden perusteella ryhtyisi perheen perustamiseen kenenkään kanssa, ainahan rakkaus on ensimmäiset pari vuotta IHMEELLISTÄ.
Toisekseen, en minä ainakaan tässä maailmassa tätä elämääni lisääntymis tarkoituksessa elä:) Jos lapsia emme saisi, se olisi sillä hyvä.
Omituinen ajattelutapa sinulla.

Muuten, täällä stadissa ihan keskiarvo ensi synnyttjä on 30- vuotias..

Kyllä sitä sitten itketäänkin että voi voi, jos se lapsi ei sieltä kuulukkaan.. ja mahdollisuudet tulla äidiksi koko ajan vähenee..

Minä ainakin haluaisin saada ensimmäisen lapsen 24-vuotiaana, eli parin vuoden päästä :) jos siinä jotain ongelmia sitten tulee niin ei onneksi mikään hätä vielä ole.. En voisi kuvitellakkaan itse odottavani kolmekymppiseksi asti.. hui!! Lapset on niin ihana asia, jos ne vaan luodaan meille, että mitä nuorempana, sen parempi. Mitä sitä turhaan siirtää ja siirtää..? ..joskus voi olla liian myöhäistä.

sitten itketään kirjoitti:

Kyllä sitä sitten itketäänkin että voi voi, jos se lapsi ei sieltä kuulukkaan.. ja mahdollisuudet tulla äidiksi koko ajan vähenee..

Minä ainakin haluaisin saada ensimmäisen lapsen 24-vuotiaana, eli parin vuoden päästä :) jos siinä jotain ongelmia sitten tulee niin ei onneksi mikään hätä vielä ole.. En voisi kuvitellakkaan itse odottavani kolmekymppiseksi asti.. hui!! Lapset on niin ihana asia, jos ne vaan luodaan meille, että mitä nuorempana, sen parempi. Mitä sitä turhaan siirtää ja siirtää..? ..joskus voi olla liian myöhäistä.

Miksi sitä sitten itkemään jos sitä lasta ei tule? Jos ihminen ei ole lapsirakas, niin ei se niin paha paikka ole. Jos ihminen on lapsirakas, niin eiköhän se silloin hommaa ne kersat silloin kun on vielä tullakseen, eli mahdollisimman pian/nuorena. Eli jos lapsien tekoon ryhtyy vasta yli kolmenkymmenen, siis on malttanut odottaa sinne asti, niin ei silloin ole niin lapsien päälle, että maailma romahtaa jos niitä ei tulekaan, vaan pytyy helposti olemaan ilmankin.

Kaikkien mielestä kun ne ei todellakaan ole niin ihana asia.

sitten itketään kirjoitti:

Kyllä sitä sitten itketäänkin että voi voi, jos se lapsi ei sieltä kuulukkaan.. ja mahdollisuudet tulla äidiksi koko ajan vähenee..

Minä ainakin haluaisin saada ensimmäisen lapsen 24-vuotiaana, eli parin vuoden päästä :) jos siinä jotain ongelmia sitten tulee niin ei onneksi mikään hätä vielä ole.. En voisi kuvitellakkaan itse odottavani kolmekymppiseksi asti.. hui!! Lapset on niin ihana asia, jos ne vaan luodaan meille, että mitä nuorempana, sen parempi. Mitä sitä turhaan siirtää ja siirtää..? ..joskus voi olla liian myöhäistä.

Mutta eihän ihmiset mitään lapsenteko koneita ole? Jos emme saa lasta emmekä kelpaa adoptiovanhemmiksi, emme kai ole tarkoitettu vanhemmiksi? Eihän se elämästämme mitenkään huonompaa tai vähempi merkityksekästä tee? Mikis sitä pitäisi itkeä? Parisuhde on kuitenkin se suhteista tärkein, lapset ovat vain lainassa. Aikanaan he muuttavat pois ja jäljelle jää parisuhdem jos sitä on vaalittu ja hoidettu oikein. Vai mitä? Miksi nuoret ihmiset on pakotettu ajattelemaan, että elämä on pilalla jos ei synnytä tai voi adoptoida?

Pääsin muuten eilen kouluun, nyt tuli sitten ainakin varma 3 uoden mietintä aika parehhen perustamiseen. Ihanaa mennä opiskelemaan ammattia!!

Nuo termit senkun paranee... Toivottu vahinko! ;)

... kirjoitti:

Nuo termit senkun paranee... Toivottu vahinko! ;)

kyllä,halusimme yhteisen lapsen,mutta emme suunnitelleet näin aikaisin:D