Nähtävästi selvisin kuplasta voittajana. Tai ainakin onnistuin järjestämään asuntoasiani vähintäänkin hyvin. Voi olla, että tämä tarina kannattaa lukea, jos on asuntoa hankkimassa. Ainakin itselleni avautui erinäisiä asioita kunnolla vasta sitten, kun olin tehnyt pari asuntokauppaa.
Valmistuin 1996 nykyiseen ammattiini. Miltei välittömästi vanhempani alkoivat suostutella oman asunnon ostamista. Kun tahdoin lähelle Helsingin keskustaa, mutta tulot eivät olisi välttämättä riittäneet eteläisiin kaupunginosiin tai Töölöön, päädyin itäiseen kantakaupunkiin. Tarkoitukseni oli, että laina-aika olisi mielummin lähellä 10 vuotta. Hankin ensiasuntoni 1996, neliöiltään ehkä vähän huonosti käytetyn kaksion.
Vuonna 2000 vaihdoin työpaikkaa ja samalla ostin uuden asunnon ydinkeskustasta. Tälläkään kertaa en ryhtynyt ahnehtimaan pitkien laina-aikojen kanssa, mutta kasvaneilla tuloilla ja hyväksymällä laina-ajaksi noin 15 vuotta, pääsin kiinni yllättävänkin hyvään asuntoon.
Tuossa vaiheessa aloin miettimään mitä teen ensiasunnollani. Kun laskeskelin mitä olin asunnosta maksanut ja tarkastelin vuokratasoa, huomasin, että sijoittamalleni pääomalle saa vuokraamalla hyvän tuoton. Kun laskelma vielä osoitti, että alueeseen nähden kohtuullisella vuokratasolla ensiasunnosta jäänyt laina lyhenee yllättävänkin nopeasti, päädyin asunnon vuokraamiseen. Toki olisin voinut myydä ensiasuntoni, mutta vallinneessa tilanteessa siihen ei ollut syytä.
Viitisen vuotta olin sitten vuokranantajana. Siitä selvisin ongelmitta, joten aikaan voi olla tyytyväinen. Samalla ensiasuntoni laina lyheni jo huomattavan pieneksi.
Pari kuukautta sitten silloinen vuokralaiseni irtisanoi vuokrasuhteen oltuaan vuokralaiseni vajaat kolme vuotta. Olin toki seurannut yleistä keskustelua asuntojen hinnoista, mutta vuokrasuhteen hoidettua ensiasuntoani kuin itsekseen, ei realisointiin ollut mitään ihmeellistä syytä. Puhtaana sijoituksena, ei ehkä paras ajattelutapa, mutta omalla tavallaan varmasti ymmärrettävä.
Kun vuokralaiseni oli lähtenyt ja olin tarkemmin tutkinut nykyistä hintatasoa, ei ratkaisuni ollut mitenkään yllättävä. Ensiasunto oli myytävä mahdollisiman pian.
Asunto ehti olla myynnissä reilun kuukauden, joka oli minulle epämieluisaa aikaa. Suoraan sanoen, pelkäsin koko ajan, että hintataso kääntyy reiluun laskuun ja havittelemani voitot katoavat taivaan tuuliin. Onneksi niin ei ehtinyt käydä.
Kun lopulta tein kaupat, tulin suosiolla pyyntihinnasta reilusti alas. Ostaja teki alueen yleiseen hintatasoon nähden hyvät kaupat. Minun olisi ehkä pitänyt olla parempi kauppamies, olisin varmaan voinut tienata enemmänkin. Mutta loppujen lopuksi, viivan alle jäi yli 90%:n, mutta alle 100%:n voitto. Enkä tahtonut kantaa hintatasoon liittyvää riskiä. Voittoprosenttini huomioiden, aloin suoraan sanoen miettiä, miten ahneen loppua usein kuvataan, eikä moinen kohtalo kiinnostanut minua.
Mutta mitä tästä voi sitten oppia?
Ensinnäkin minä opin sen, että maltillinen lähestyminen asuntoihin sekä ensiasunnossani että nykyisessä kannatti.
Lopputulos asuntokaupoistani kun on nyt sellainen, että minulla on hyvä asunto ydinkeskustasta ja lainaa vähemmän kuin puolen vuoden palkka. Enkä voi sanoin kuvata, millaisen vapauden tunteen tämä tilanne tuo kaltaiselleni vähän yli kolmkymppiselle.
Samalla kun mietin koko aikaa, jonka asuntoja olen omistanut, oma ratkaisuni on vaikuttanut oikealta. Kun on tyytynyt vähän vaatimattomampaan kuin tulot antaisivat myöden, muuhun kuluttamiseen on jäänyt enemmän kuin tarpeeksi rahaa. Enkä loppujen lopuksi ole joutunut kantamaan koskaan mitään älytöntä riskiä asuntoasioissa.
Mikäli asunnon nyt sitten tahtoo ostaa, kannattaa varmaan miettiä mikä myyjän tilanne on. En usko olevani ihan ainoa myyjä, joka ajattelee kuten ajattelin. Toki myyjä mielellään ottaa vastaan pyyntihinnan. Mutta myyjän kannalta tässä on myös kysymys siitä, että asuntoihin on sitoutunut suuriakin summia tulouttamatonta voittoa. Myyjän kannalta tilanne on silloin sama kuin minulla. Hylätäkö järjellinen tarjous vai kantaako riskiä siitä, että markkinat kääntyvät juuri ennen myyntiä? Voi olla, että myyjänä on kauppamies, eikä kaltaiseni riskejä kartteleva tavallinen ihminen. Voi olla, että myyjän markkinanäkemys on erilainen kuin minulla. Minä en kuitenkaan alkaisi nykytilanteessa tarjoamaan kuin enintään 90%:a pyyntihinnasta. Ehkä vähemmänkin.
Ostajan kannalta taas ajattelisin myös mikä menetys minulle loppujen lopuksi koituu, jos en saakaan ostettua sitä asuntoa jota havittelen? No. Lähinnä se, että hinnat voivat nousta. Mutta kuka uskoo, että hinnat ovat vuoden kuluttua pääkaupunkiseudulla 10% korkeammat kuin nyt? Yhtälailla, jos se eteen tullut ihanneasunto ei päädykään minulle, varmaan niitä muitakin löytyy. Ennemmin tai myöhemmin.
Mikäli kauppoihin sitten päätyy, kaipa kannattaa miettiä ostaako nyt se elämän lopullinen lukaali vai tyytyäkö vähän vähempään. Jos hinnat laskevat, vähän pienemmässä kämpässä tappio ei ainakaan absoluuttisesti ole aivan järjetön.
Kukuin kuitenkin kantakoon riskiä haluamallaan tavalla. Tuossa omista kokemuksistani, joista voi arvioida kannattaa tällä hetkellä lähteä mukaan isompiin asuntokauppoihin.
Nyt kuitenkin siirryn vaikkapa viideksi vuodeksi pois asuntokaupoista. Kymmenen vuoden sisällä tarkoitukseni on toistaa ensiasuntooni liittyvä kuvio. Pahaa pelkään, että sen rahoittajaksi joutuvat nykyiset ensiasunnon ostajat. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys mistään kvartaalikaupoista. Kun hinnat romahtavat, minulle on aivan sama tapahtuuko se keväällä 2006 vai syksyllä 2008. Ennemmin tai myöhemmin niin käy. Enkä minä usko, että niin käy vasta vaikkapa 30 vuoden kuluttua, kun nykyiset ensiasunnon ostajat juuri saaneet ensimmäiset lapsenlapsensa ja kuitanneet asuntovelkansa pois.
Valmistuin 1996 nykyiseen ammattiini. Miltei välittömästi vanhempani alkoivat suostutella oman asunnon ostamista. Kun tahdoin lähelle Helsingin keskustaa, mutta tulot eivät olisi välttämättä riittäneet eteläisiin kaupunginosiin tai Töölöön, päädyin itäiseen kantakaupunkiin. Tarkoitukseni oli, että laina-aika olisi mielummin lähellä 10 vuotta. Hankin ensiasuntoni 1996, neliöiltään ehkä vähän huonosti käytetyn kaksion.
Vuonna 2000 vaihdoin työpaikkaa ja samalla ostin uuden asunnon ydinkeskustasta. Tälläkään kertaa en ryhtynyt ahnehtimaan pitkien laina-aikojen kanssa, mutta kasvaneilla tuloilla ja hyväksymällä laina-ajaksi noin 15 vuotta, pääsin kiinni yllättävänkin hyvään asuntoon.
Tuossa vaiheessa aloin miettimään mitä teen ensiasunnollani. Kun laskeskelin mitä olin asunnosta maksanut ja tarkastelin vuokratasoa, huomasin, että sijoittamalleni pääomalle saa vuokraamalla hyvän tuoton. Kun laskelma vielä osoitti, että alueeseen nähden kohtuullisella vuokratasolla ensiasunnosta jäänyt laina lyhenee yllättävänkin nopeasti, päädyin asunnon vuokraamiseen. Toki olisin voinut myydä ensiasuntoni, mutta vallinneessa tilanteessa siihen ei ollut syytä.
Viitisen vuotta olin sitten vuokranantajana. Siitä selvisin ongelmitta, joten aikaan voi olla tyytyväinen. Samalla ensiasuntoni laina lyheni jo huomattavan pieneksi.
Pari kuukautta sitten silloinen vuokralaiseni irtisanoi vuokrasuhteen oltuaan vuokralaiseni vajaat kolme vuotta. Olin toki seurannut yleistä keskustelua asuntojen hinnoista, mutta vuokrasuhteen hoidettua ensiasuntoani kuin itsekseen, ei realisointiin ollut mitään ihmeellistä syytä. Puhtaana sijoituksena, ei ehkä paras ajattelutapa, mutta omalla tavallaan varmasti ymmärrettävä.
Kun vuokralaiseni oli lähtenyt ja olin tarkemmin tutkinut nykyistä hintatasoa, ei ratkaisuni ollut mitenkään yllättävä. Ensiasunto oli myytävä mahdollisiman pian.
Asunto ehti olla myynnissä reilun kuukauden, joka oli minulle epämieluisaa aikaa. Suoraan sanoen, pelkäsin koko ajan, että hintataso kääntyy reiluun laskuun ja havittelemani voitot katoavat taivaan tuuliin. Onneksi niin ei ehtinyt käydä.
Kun lopulta tein kaupat, tulin suosiolla pyyntihinnasta reilusti alas. Ostaja teki alueen yleiseen hintatasoon nähden hyvät kaupat. Minun olisi ehkä pitänyt olla parempi kauppamies, olisin varmaan voinut tienata enemmänkin. Mutta loppujen lopuksi, viivan alle jäi yli 90%:n, mutta alle 100%:n voitto. Enkä tahtonut kantaa hintatasoon liittyvää riskiä. Voittoprosenttini huomioiden, aloin suoraan sanoen miettiä, miten ahneen loppua usein kuvataan, eikä moinen kohtalo kiinnostanut minua.
Mutta mitä tästä voi sitten oppia?
Ensinnäkin minä opin sen, että maltillinen lähestyminen asuntoihin sekä ensiasunnossani että nykyisessä kannatti.
Lopputulos asuntokaupoistani kun on nyt sellainen, että minulla on hyvä asunto ydinkeskustasta ja lainaa vähemmän kuin puolen vuoden palkka. Enkä voi sanoin kuvata, millaisen vapauden tunteen tämä tilanne tuo kaltaiselleni vähän yli kolmkymppiselle.
Samalla kun mietin koko aikaa, jonka asuntoja olen omistanut, oma ratkaisuni on vaikuttanut oikealta. Kun on tyytynyt vähän vaatimattomampaan kuin tulot antaisivat myöden, muuhun kuluttamiseen on jäänyt enemmän kuin tarpeeksi rahaa. Enkä loppujen lopuksi ole joutunut kantamaan koskaan mitään älytöntä riskiä asuntoasioissa.
Mikäli asunnon nyt sitten tahtoo ostaa, kannattaa varmaan miettiä mikä myyjän tilanne on. En usko olevani ihan ainoa myyjä, joka ajattelee kuten ajattelin. Toki myyjä mielellään ottaa vastaan pyyntihinnan. Mutta myyjän kannalta tässä on myös kysymys siitä, että asuntoihin on sitoutunut suuriakin summia tulouttamatonta voittoa. Myyjän kannalta tilanne on silloin sama kuin minulla. Hylätäkö järjellinen tarjous vai kantaako riskiä siitä, että markkinat kääntyvät juuri ennen myyntiä? Voi olla, että myyjänä on kauppamies, eikä kaltaiseni riskejä kartteleva tavallinen ihminen. Voi olla, että myyjän markkinanäkemys on erilainen kuin minulla. Minä en kuitenkaan alkaisi nykytilanteessa tarjoamaan kuin enintään 90%:a pyyntihinnasta. Ehkä vähemmänkin.
Ostajan kannalta taas ajattelisin myös mikä menetys minulle loppujen lopuksi koituu, jos en saakaan ostettua sitä asuntoa jota havittelen? No. Lähinnä se, että hinnat voivat nousta. Mutta kuka uskoo, että hinnat ovat vuoden kuluttua pääkaupunkiseudulla 10% korkeammat kuin nyt? Yhtälailla, jos se eteen tullut ihanneasunto ei päädykään minulle, varmaan niitä muitakin löytyy. Ennemmin tai myöhemmin.
Mikäli kauppoihin sitten päätyy, kaipa kannattaa miettiä ostaako nyt se elämän lopullinen lukaali vai tyytyäkö vähän vähempään. Jos hinnat laskevat, vähän pienemmässä kämpässä tappio ei ainakaan absoluuttisesti ole aivan järjetön.
Kukuin kuitenkin kantakoon riskiä haluamallaan tavalla. Tuossa omista kokemuksistani, joista voi arvioida kannattaa tällä hetkellä lähteä mukaan isompiin asuntokauppoihin.
Nyt kuitenkin siirryn vaikkapa viideksi vuodeksi pois asuntokaupoista. Kymmenen vuoden sisällä tarkoitukseni on toistaa ensiasuntooni liittyvä kuvio. Pahaa pelkään, että sen rahoittajaksi joutuvat nykyiset ensiasunnon ostajat. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys mistään kvartaalikaupoista. Kun hinnat romahtavat, minulle on aivan sama tapahtuuko se keväällä 2006 vai syksyllä 2008. Ennemmin tai myöhemmin niin käy. Enkä minä usko, että niin käy vasta vaikkapa 30 vuoden kuluttua, kun nykyiset ensiasunnon ostajat juuri saaneet ensimmäiset lapsenlapsensa ja kuitanneet asuntovelkansa pois.
Vastaukset 8
Vanhimmat
:=)
Voi kunpa saisimme lisää asiallista keskustelua palstalle.. Olet oikeassa( todennäköisesti) siinä että on aika vaikea nähdä hintojen nousevan lyhyellä tähtäimellä. Itse olen kierrellyt aktiivisesti näytöillä ja välittäjä on antanut monessa kohteessa kehotuksen tehdä rohkeita tarjouksia. En tosin ole kierrellyt mitään ihan uusia kohteita. Hinnat tuskin "romahtavat" mutta laskua voimme hyvinkin nähdä nyt kun korot nousevat. Tärkeintä on, kuten sanoit, ostaa tuloihin nähden edullinen asunto. Silloin voi nukkua yönsä rauhassa myös jatkossa. PK-seudun lapsiperheille tämä voi tosin olla hankalaa kun neliötarve on paljon isompi.
Itse ostin 1983, myin 1989, ostin taas 1996 ja myin elokuussa 2005, jolloin asuntoja olikin kertynyt jo kolme kappaletta.
...ja sitten mä heräsin kalsareiden etumus kosteana ja päästin kissan ulos
VETÄÄ KÄTEEN!
Jos esim. ostit 1500 neliö tuon kämpän ja vuokrasit 10 neliö, niin olet saanut 8% vuosi tuottoa.
Mikä on suurelle summalle hyvin.
Nykyisillä hinta/vuokratasoilla tuota tuottoprosenttia ei tulla ikinä saavuttamaan.
Asuntomarkkinat ovat Suomessa niin pienet ja niin heilahtelevat, että ajoitus on todella tärkeää. Nyt kannattaa myydä oma asunto pois ja muuttaa vuokralle romahdusta odottaman. Sitten vain ostetaan sama asunto takaisin ja laitetaan säästyneet rahat esim. eläkerahastoon tai ostetaan kesämökki.
Silti puuttuisin tähän asenteellisuuteen: " Mutta kuka uskoo, että hinnat ovat vuoden kuluttua pääkaupunkiseudulla 10% korkeammat kuin nyt?"
Tuo ei ole mikään uskon asia, vaan yksi mahdollinen toteuma muiden joukossa. On hyvä muistaa, että monessa eurooppalaisessa maassa hinnat nousivat tuon 10% ja ylikin samaan aikaan kun meillä hinnoissa oli vain tuskin edes havaittavaa virettä ylöspäin. Tarkoitan vuosineljänneksiä Q3 ja Q4 2004 sekä Q1 ja Q2 2005.
Ymmärrän, että tuottaisi mielihyvää havaita tehneensä oikeita asioita juuri oikeaan aikaan. Harvoin KAIKKI asiat kuitenkaan menevät ihan nappiin ja toisaalta ehkä odotuksiasi myös hieman värittää toive tämän mielihyvän tunteen saavuttamisesta.