Poistatteko, tai siistitte häpykarvat neuvolaan/ lekuriin mennessä? Entäs sitten synnytykseen? Itse kyllä viihdyn paremmin ilman, mutta mites muilla? Tämä on eka raskaus, joten ei ole kokemusta suhtautumisesta.
Entäs ne karvat?
32v. odottaja
193807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ennen olin kokonaan posliini, mutta nyt kun tuolla neuvolassa saa juosta koko ajan, ja lääkärissä, niin olen antanut vähän kasvaa. Mutta vaan vähän. En tykkää karvoista, eikä miehenikään:)
Pidän siistinä niinkuin tähän asti maksoi mitä maksoi. En voisi kuvitellakaan kulkevani tuuherona.
Kuulemma nuoret äidit/ odottajat poistavat enemmin niitä karvojaan.
Minä kuitenkin (36v.) olen pitänyt alakarvat poissa ekaa odottaessani alkaen. Olenkohan sitten poikkeus? Joten edelleen sama muoti on, ja aina on neuvolassa yms. suhtauduttu ihan normaalisti.
mutta minulla ainakin loppuvaiheessa jäi kun en enää mahan alle kunnolla nähnyt. Menee vähän sellaiseksi hosumiseksi... :-)
Nyt masun kasvaessa se näköyhteys alkaa tonne alakertaan hävitä. Joten mies hoitaa karvojeni ajelun. Kerran viikossa riittää, ja apulainen on innolla mukana.
ennen raskautta pidin alapään siistinä, mut nyt oon luovuttanu jo sen homman suhteen ajatsitten! jospa sitä sit tuon kummun lähdettyä taas innostuisi uudestaan! rv.34.
Esikoista odotan ja en voisi kuvitellakaan ,että neuvolassa haarojani levitellessä alapääni olisi karvojen peitossa, yök. Posliinina siis ja on neuvolanlääkäri todennutkin ,että mukavaa kun on ajeltu alapää, että ehdottomasti synnyttämäänkin mukavampi mennä niin ja olen samaa mieltä!
No eipä ole ajelut käyneet pienessä mielessäkään! Olen aina ollut ihan natural alapäästä. Ei siellä kyllä suurta pöheikköä olekaan, joten ehkä siksi en ole koskaan asiaa vakavasti miettinyt. Olenkohan vähemmistöä kun en ole trimmannut? Päinvastoin tuntuisi nololta mennä aivan paljaana "ronkittavaksi". Onko muita jotka ovat samaa mieltä?
Kyllä mä joskus olen kokeillut sheivailuja jo ennen raskautta mutta sain aina armotonta kutinaa ja karvatupit punoittivat ärtyneesti joten ei ole mun juttu.
Nyt maha oliskin jo aivan liian iso ajeluun kun edes omaa alapäätäni pääse näkemään saatika ajelemaan.
Ehkääpä siistitty alapää on esteettisempi näky mut enpä halua ylimääräisiä kutinoita nykyisten vaivojeni päälle riesaksi.
ainakin tällä hetkellä ihan natural olen. Muutaman kerran olen myös kokeillut ajella ja onhan mies tietenkin ollut innoissaan siitä, mut ei hänenkään mielestä tarvitse ajella. Itsekin ajattelen lääkärissä käynneistä noin. Nolottaisi, jos kaikki olisi ajeltu pois... Sairaalassa mulla ei ole kertaakaan ajeltu (mutta eipä ole välilihaakaan leikelty) ja lapsia on jo kolme ja neljäs masussa vasta tuloillaan. Rv vasta 5 .....
Oon koko ajan ollut ihan natural, mutta samaa mietin kuin sinä tuon synnytyksen lähestyessä, et pitäiskö siistiä paikat..
Luulis ettei neuvolaa tai lääkäriä varten tarvii ajella alapäätä, mut lähinnä sitten synnytystä ajatellen, kun/jos välilihaa leikataan. Nykyään käytäntönä on kai, ettei sairaalassakaan ajella jos ei ite ole aiemmin sitä tehnyt (ajelu sairaalassa tuo kai jonkinmoisen tulehdusvaaran, ainahan se vähän ihoa rikkoo jos ei sitä tee varovaisesti).
Harkitsen tässä parhaillaan asiaa itsekin.. Voi olla että ajelen paikat varmuuden vuoksi.
ne kyllä ajelee sitten sairaalassa, jos ei oo ite ajellu, että siitä ei kannata ottaa stressiä, jos ei muuten välitä puuhasta. Ja jälkikäteen paikat on sen verran kipeenä, että ehkä kannattaa jonkin aikaa antaa niitten karvojen ajelun olla. Tai näin oli ainakin minulla. Sitten kun paranin, rupesin taas ajelemaan.
Ennen raskautumista ajelin kyllä. Raskausaikana sain kerran mukavan karvatupen tulehduksen alapäähäni ja lääkäri valisti minua siitä, että raskausaikana elimistö on herkempi bakteeritulehduksille. Enpä ajellut sitten enää ja nyt (rv 34) en kyllä yltäisikään saatika sitten näkisi. Ajelematon karvapehko on kuitenkin luonnollinen, enpä häpeile. On tärkeämpiäkin asioita :)
ennen synytystä, jos ei ole aiemmin ajellut, siinä on tulehdusvaara, ja ei kannata riskeerata minkään laajentuneen infektion kanssa. Sairaalassa ajavat tarpeen mukaan sitten ompeleiden tieltä.
Jos taas on aina ajellut, niin iho on tottunut, eikä samalla tavoin ärry, joten puuhaa voi jatkaa synnärilleasti.
Keskiviikkona synnärillä tutustumisessa sanottiin, että sairaalassa ajellaan varmuuden vuoksi. Eihän sitä ikinä tiedä kuinka pahasti repeää ja kerkeääkö sitte enää ompeluvaiheessa sheivailla.
varmuuden vuoksi, monissa ajellaan vain tarpeen mukaan.
Mä olen ajellut paikat raskausaikana ihan entiseen malliin.
Mahan kasvaessa näppituntumalla ja mies on sitten aina pyynnöstäni tarkistanut tuloksen. Minäkään en voisi kuvitella että antaisin karvojen kasvaa nyt, kun on niin tottunut posliiniin!
Aion myös pitää paikat siistinä synnytystä varten...
Minusta tämä on jokaisen henk.koht.asia, mutta synnytykseen ainakin kannattaisi hieman siistiä niitä paikkoja.
Olen jo pitkään tottunut olemaan ilman karvojani, joten en niitä ihmeemmin kaipaa. Myös ensimmäistä odottaessani synnyttäessä tuli pidettyä karvat poissa.
Nyt toisen odotus on loppusuoralla (36/2)ja olen huomannut karvankasvun lopahtaneen lähes kokonaan? Viimeeksi miehen avustuksella on tehty karvojen vahapoisto (sääret alapää) r.v. 25 paikkeilla. Sen jälkeen ei ole uutta kasvustoa tullut.. Tietysti helpommalla pääsee.
lähteä raapimaan synnytykseen, jos ei ole sitä ennen tehnyt, saa vielä tulehduksen ja kun niitä tulehduksia ei sais synnytyksessä olla, niin parempi vaan jättää ammattilaisten huoleksi.
Ja kyllähän nyt säärikarvat poistetaan, samoin kainalokarvat, mutta muuten en kyllä ikinä ryhtyisi bikinirajaa kummempiin karvanrapsutuksiin.