En taivu tuuleen,
saavu luoksesi vaikka
äärettömyys kuiskaa nimesi
jälkiä kulkemattomalle tielle.
Suljen kuvasi sieluni merelle,
pienelle saarelle mieleni taakse,
ikuiseksi kivuksi asetan ääriviivasi,
suudellen unohduksen nukkuvia silmiä,
joissa purppura kutoo verkkojaan,
pyydystääkseen päivän saaliikseen,
vangitakseen rakkauteni naurun
lumen kuvaksi, jotta löytäisin
valkeuden pitsin, kadotetun kadonneessa,
sinun käsiesi hiljaiset sillat ihollani.
saavu luoksesi vaikka
äärettömyys kuiskaa nimesi
jälkiä kulkemattomalle tielle.
Suljen kuvasi sieluni merelle,
pienelle saarelle mieleni taakse,
ikuiseksi kivuksi asetan ääriviivasi,
suudellen unohduksen nukkuvia silmiä,
joissa purppura kutoo verkkojaan,
pyydystääkseen päivän saaliikseen,
vangitakseen rakkauteni naurun
lumen kuvaksi, jotta löytäisin
valkeuden pitsin, kadotetun kadonneessa,
sinun käsiesi hiljaiset sillat ihollani.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.