HEI!
Minulla on yksi tyttö, jonka sain ollessani 19v. Lapsen isä ei ole koskaan ollut kiinnostunut hänestä. Isyyttä ei myöntänyt, kuin vasta pakko keinoin. Elatusmaksut ovat hänen painajaisensa, joten siitä se sitten alkoikin. Lapsen ollessa 9kk hän päättikin haluta alkaa tapaamaan lastaan, koska en luopunut elatusrahoista. Kävimme aianajajan kanssa sopimassa tapaamisesta. Sopimukseen kirjoitettiin, että isä tapaa lastaan kahdesti viikossa ja osallistuu lapsen elämiseen käytettäviin kustannuksiin säännöllisesti, elatusmaksujen lisäksi. Isä kävi tapaamassa lastaan neljä kertaa.Toisella käynti kerrallaan, hän toi vaippapaketin. Muuta ei sitten lapsi häneltä koskaan ole saanutkaan, sopimuksestamme huolimatta. Olimme sopineet, että seuraavan kerran kun hän tulee, hän voi ottaa lapsen mukaansa. Niin hän tuli ja otti. Hän oli lainannut kotoaan vanhaa lastenistuinta, joka sai minut ajattelemaan että hän todella välittää. Hän lupasi tuoda lapsen takaisin kahden tunnin kuluttua. Toisin kävi. Soitin hänelle, mutta hän ei vastannut. Soitin ja soitin, ei mitään. Sitten sain hänet kiinni ja pyysin tuomaan häntä lapsen heti takaisin. Kävi ilmi että hän oli mennyt silloisen tyttöystävänsä luokse ja sanoi että palauttaa lapsen parin tunnin kuluttua. Soitin hänen kotiinsa ja kuulin kuinka lapseni itki siellä kurkku suorana. Häntä ei ollut kiinnostanut lapsen seura, vaan hän oli vienyt lapsen kotiinsa, jossa lapsi ei ollut koskaan edes käynyt. Siis tuntematon paikka hänelle ja vielä siinä iässä että pelkää kaikkea outoa. Raivostuin kun kuulin hänen vain huutavan siellä ja pyysin heitä tuomaan lapsen minulle. Eivät tuoneet. Lapsen tapaamisaika oli 14-16 ja klo oli silloin jo 19.40 kun vihdoin sain tyttäreni takaisin. Seuraavat tapaamiset menivät sitten siten, että aikoina jolloin isän piti saapua, ei hän tullut lainkaan. Ilmoitti viestillä muutamaa minuuttia vaille 14, että ei tulekaan. Sitten meni jo sellaiseksi, että ilmoituksia ei enää tullutkaan, vaan istuin ja olin kotona aina sovittuina tapaamisaikoina. Kotona kun oli pakko istua, koska lain mukaan olisin estänyt isää tapaamasta tytärtään, jos en olisi ollut kotona sovittuina aikoina. Näin minulle soskusta silloin sanottiin. Kyllästyin siihen istumiseen ja menin asianajajan luokse, hän lähetti kirjeen isälle jossa kysyttiin haluaako isä enää tavata lastaan. Hänen vastauksensa oli EI halua. Joten sopimus purettiin, eikä uutta sopimusta ole tehty tapaamisesta. Nyt isä on keksinyt, että jos hän kerran joutuu maksamaan elatusmaksut, niin hän haluaa rahoilleen vastinetta. Käräjaoikeudesta tuli minulle lappu, jossa hän hakee tapaamisia. Tyttö on jo melkein viisi vuotias, eikä edes tiedä isästään mitään. Miten voisin kertoa tytölle asiasta?Olen nykyisin naimisissa ja mies jonka kanssa olen, on tytölle kuin oikea isä. Hän on ollut kanssamme aina, vaikka muutimmekin yhteen vasta pari vuotta sitten. Tyttö kutsuu häntä isäkseen ja tämä tekee asiasta vaikean selittää nyt tuon ikäiselle, että sinulla onkin joku toinen isi. Olemme tässä miettineet adoptiota, siis siten että aviomieheni adoptoisi kyseisen tytön omakseen. KIITOS, kun jaksoit lukea tämän.Jos sinulla on vastaavanlainen kokemus, niin toivoisin sinun vastaavan.
Minulla on yksi tyttö, jonka sain ollessani 19v. Lapsen isä ei ole koskaan ollut kiinnostunut hänestä. Isyyttä ei myöntänyt, kuin vasta pakko keinoin. Elatusmaksut ovat hänen painajaisensa, joten siitä se sitten alkoikin. Lapsen ollessa 9kk hän päättikin haluta alkaa tapaamaan lastaan, koska en luopunut elatusrahoista. Kävimme aianajajan kanssa sopimassa tapaamisesta. Sopimukseen kirjoitettiin, että isä tapaa lastaan kahdesti viikossa ja osallistuu lapsen elämiseen käytettäviin kustannuksiin säännöllisesti, elatusmaksujen lisäksi. Isä kävi tapaamassa lastaan neljä kertaa.Toisella käynti kerrallaan, hän toi vaippapaketin. Muuta ei sitten lapsi häneltä koskaan ole saanutkaan, sopimuksestamme huolimatta. Olimme sopineet, että seuraavan kerran kun hän tulee, hän voi ottaa lapsen mukaansa. Niin hän tuli ja otti. Hän oli lainannut kotoaan vanhaa lastenistuinta, joka sai minut ajattelemaan että hän todella välittää. Hän lupasi tuoda lapsen takaisin kahden tunnin kuluttua. Toisin kävi. Soitin hänelle, mutta hän ei vastannut. Soitin ja soitin, ei mitään. Sitten sain hänet kiinni ja pyysin tuomaan häntä lapsen heti takaisin. Kävi ilmi että hän oli mennyt silloisen tyttöystävänsä luokse ja sanoi että palauttaa lapsen parin tunnin kuluttua. Soitin hänen kotiinsa ja kuulin kuinka lapseni itki siellä kurkku suorana. Häntä ei ollut kiinnostanut lapsen seura, vaan hän oli vienyt lapsen kotiinsa, jossa lapsi ei ollut koskaan edes käynyt. Siis tuntematon paikka hänelle ja vielä siinä iässä että pelkää kaikkea outoa. Raivostuin kun kuulin hänen vain huutavan siellä ja pyysin heitä tuomaan lapsen minulle. Eivät tuoneet. Lapsen tapaamisaika oli 14-16 ja klo oli silloin jo 19.40 kun vihdoin sain tyttäreni takaisin. Seuraavat tapaamiset menivät sitten siten, että aikoina jolloin isän piti saapua, ei hän tullut lainkaan. Ilmoitti viestillä muutamaa minuuttia vaille 14, että ei tulekaan. Sitten meni jo sellaiseksi, että ilmoituksia ei enää tullutkaan, vaan istuin ja olin kotona aina sovittuina tapaamisaikoina. Kotona kun oli pakko istua, koska lain mukaan olisin estänyt isää tapaamasta tytärtään, jos en olisi ollut kotona sovittuina aikoina. Näin minulle soskusta silloin sanottiin. Kyllästyin siihen istumiseen ja menin asianajajan luokse, hän lähetti kirjeen isälle jossa kysyttiin haluaako isä enää tavata lastaan. Hänen vastauksensa oli EI halua. Joten sopimus purettiin, eikä uutta sopimusta ole tehty tapaamisesta. Nyt isä on keksinyt, että jos hän kerran joutuu maksamaan elatusmaksut, niin hän haluaa rahoilleen vastinetta. Käräjaoikeudesta tuli minulle lappu, jossa hän hakee tapaamisia. Tyttö on jo melkein viisi vuotias, eikä edes tiedä isästään mitään. Miten voisin kertoa tytölle asiasta?Olen nykyisin naimisissa ja mies jonka kanssa olen, on tytölle kuin oikea isä. Hän on ollut kanssamme aina, vaikka muutimmekin yhteen vasta pari vuotta sitten. Tyttö kutsuu häntä isäkseen ja tämä tekee asiasta vaikean selittää nyt tuon ikäiselle, että sinulla onkin joku toinen isi. Olemme tässä miettineet adoptiota, siis siten että aviomieheni adoptoisi kyseisen tytön omakseen. KIITOS, kun jaksoit lukea tämän.Jos sinulla on vastaavanlainen kokemus, niin toivoisin sinun vastaavan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luin viestisi ja voin sanoa, ettet ole ainoa. Kaikki ihmiset eivät osaa tai uskalla olla vanhempia lapsilleen, vaikka ovatkin heille biologisesti (geneettisesti) vanhempia.
Tosiasia on se, että nykyinen aviomiehesi ei ole lapsesi biologinen isä. Lapsesi täytyy saada tietää se! Jos salaat asiaa, niin lapsesi saa tietää sen joskus myöhemmin (esim. Väestörekisteristä). Tämmöinen asia vaikuttaisi tyttäresi luottamukseen sinua kohtaan. Ole siis tyttärelle rehellinen!
Mielestäni viimeistään nyt sinun tulisi selvittää, mitä tyttäresi biologinen isä haluaa isyydeltään. Hän voi luopua juridisesta isyydestään ja antaa aviomiehesi adoptoida tyttären. Ilman bioisän suostumusta adoptiota on erittäin vaikea (ellei mahdoton) saada läpi. Jos bioisä antaa lapsen adoptoitavaksi, hänen ei enää tarvitse maksaa elatusmaksuja, mutta hän ei enää myöskään voi saada tapaamisia ilman sinun tai miehesi (eli adoptioisän) suostumusta. Jos aviomiehesi adoptoi tyttären, niin silloin tytär ei enää peri bioisäänsä vaan sinut ja adoptioisänsä. Bioisä voi testamentata omaisuutta tyttärelle, mutta silloinkin siitä menee korkeampi perintövero.
Vaikka aviomiehesi adoptoisi tyttäresi, on tyttärellänne oikeus tietää alkuperänsä, historiansa ja biologinen sukupuunsa. Tämän eteen sinun tulisi mielestäni tehdä työtä, jotta tyttäresi identiteetti muodostuisi eheäksi. Lapset ovat yllättävän sitkeitä. Nykyään ei ole mikään ihme, että lapsella on esim. kaksi isää. Olen kuitenkin varma, että jos tyttäreltä salataan oikea biologinen isä ja suku, niin hänestä tulee enemmän tai vähemmän katkera. Joskus hän sen saa kuitenkin tietoonsa ja se voisi olla hänelle hirveän suuri kriisi. Olkaa siis rehellisiä tytölle!!! Mielestäni olisi parasta, että tytär voisi adoptoituna tai ilman adoptiota tavata isäänsä ja isänsä sukua edes pari kertaa vuodessa. Valokuvat ja puhelutkin ovat jo paljon.
Lasta ei tule painostaa ja nämä asiat kannattaa ensin selittää esim. lastenkirjojen avulla. Rehellisyys on kuitenkin tärkeää, sillä se rakentaa sinun (äidin) ja tyttären välistä luottamusta. Tyttäresi murrosikä ja aikuisuus tuntuvat ehkä nyt kaukaisilta, mutta ne ovat lähempänä kuin osaat kuvitellakaan. Silloin lapsesi etsii itseään ja identiteettiään. Olen varma, että hän silloin pohtii biologista perimäänsä ja niitä ihmisiä, joista on joutunut eroon. Jos aviomiehesi adoptoi tyttären, tyttäresi voi saada niin sanotusti "ylimääräisiä sukulaisia". Tämä ylimääräisyys on tässä yhteydessä positiivista. Meillä kaikilla tulisi olla tarpeeksi paljon positiivisia ihmissuhteita. Tyttärelläsi voisi siis olla kuusi isovanhempaa, paljon serkkuja jne. Ajattele tätä asiaa potitiivisesti!
En myöskään ole samassa asemassa mutta eihän sellaista tarvitse kommentoidakseen. Kaikenlaisia kohtaloita ja uusperheitä ym. löytyy. Minulla on adoptoitu veli ja olen äitipuoli mieheni pojalle joka syntyi hänen edellisessä avioliitossa.
Lapsesi isä on se mikä se on. Sitä ei voi muuttaa ja tämä on juuri sellainen kiperä aihe mistä paljon puhutaan. Lapsellasi on oikeus tietää totuus ja ex-miehelläsi on oikeus nähdä häntä. Tietysti jos exäsi jotenkin pahoinpitelisi, hylkäisi (pitäisi nälässä ym.)tai muuta niin sehän on poliisi asia mutta muuten hänellä on oikeus tavata. Kaikki äidit ja isät eivät ole telkkarissa näkyviä täydellisiä vanhempia. On myös mahdollista että exälläsi kasvaa tunteet lasta kohtaan ajan myötä -eikö se olisi aika luonnollista. Ymmärrän huolesi, olen myös terävän suojeluvaiston omaava äiti, mutta sinun on annettava mahdollisuus. MUTTA toki ei olisi pahitteeksi että kontrolloisit tilannetta; ehdota ensin pieniä muutaman tunnin tapaamisia lapsen hyvää silmällä pitäen, juttele lapsesi kanssa, anna hänelle vapaus sanoa mitä haluaa tapaamisista ja isistä (on se sitten positiivista tai negatiivista). Jos ei mies ymmärrä esim. lapsen totuttamista tapaamisiin ei hänellä varmaan ole turhaa huolta lapsesta. Itse hyväksyisin jos mieheni poika tuntisi negatiivisia tunteita minua kohtaan. Hän on lapsi, hänen näkökulma on hyvin erilainen ja hänellä on oikeus tunteisiinsa. Aikuisena minulla on velvollisuus yrittää korjata tilanne. Joten älä kaikkea suvaitse mutta yritä vielä!!!
ei ole aiemminkaan ollut kiinnostunut tyttären tapaamisesta ja on jättänyt tyttären tapaamisaikana periaatteessa vieraiden ihmisten hoivaan, vaatisin tyttären puolesta, että isän ja tyttären tapaamiset olisivat valvottuja. En tiedä, mitä tällaisessa tilanteessa oikeus päättää isän oikeudesta tavata biologista lastaan, mutta pahoin pelkään, ettet voi evätä isältä oikeutta tavata lastaan. Luulen, että isä saattaa taas jonkin ajan kuluttua kyllästyä tapaamisiin, ja jos ne ovat valvottuja, tulee ainakin tieto isän mielenkiinnosta lapseen todistettua puolueettoman valvojan avulla. Oikeudenkäyntiä varten, onhan sinulla juristin isälle lähettämä kirje ja vastaus jossain tallessa?
Minun oma elämäni on mennyt juuri niin kuin tyttäresi :) joku oli vastannut että tytön kuuluu tietää oikea isä. Minä en ainakaan olisi halunnut tietää! Äitini alkoi seurustelemaan "isäpuoleni" kanssa kun olin 2-vuotias, ja hän on aina ollut minulle kuin isä! 6-vuotiaana tapasin biologisen isäni hänen tahdostaan muutaman kerran mutta sitten hän päättikin ettei haluakkaan tavata minua! muistan vieläkin kuinka vihainen olin! sen jälkeen päätin ettei kukaan muu koskaan ole isäni kuin "isäpuoleni"
Olen nyt 20-vuotias ja edelleenkään en halua tavata biologista isääni vaikka nyt se olisi periaatteessa mahdollista. Että ei aina ole hyvä että saa tietää "oikean" isänsä :)
Voimia sinulle!
Kyseessä on lapsen oikeus tavata vanhempaansa. DSinä ja uusi puolisosi muodostatte perheen, jota laki tukee. Hakekaa oheishuoltajuutta miehellesi käräjäoikeudelta nyt pikaisesti. Oheishuoltajuus voidaan erittäin painavin perustein myöntää ilman biologisen suostumustakin. Eli painavat perusteet ovat se että miehesi osallistuu täysipainoisesti lapsenne hoitoon ja kasvatukseen.
Sinun ei tarvitse enään suostua tapaamisiin.