Minun onneni
kasvaa tummien virtojen niityillä
siellä, missä kaipaus nauraa kasvoilleen
sinun kuvaasi,
nostaa sieluni peiliin tuoksusi ääriviivat
ja hyväilee uneni varjoiksi,
jotta en näkisi silmieni taakse,
niihin satamiin, joita purjeesi eivät asuta,
jotta uskoisin horisontin viivan salaisuuteen,
siihen tulevaisuuteen, joka odottaa
toteutumattomuuttaan.
Ja minä naurahdan, vai kerran, kun muistan
jotakin lähes olematonta, joka kuitenkin
hymyilee mieleni teillä,
sinuna minussa,
tekoinasi,
sanoinasi,
kasvojesi piirteinä,
muistoina siitä, mitä ei tapahdu
ja silloin tämä päivä painaa päänsä,
nostaa minut käsivarsiensa vahvuuteen,
antaa siivet lentää ajan taakse,
sinun luoksesi
kasvaa tummien virtojen niityillä
siellä, missä kaipaus nauraa kasvoilleen
sinun kuvaasi,
nostaa sieluni peiliin tuoksusi ääriviivat
ja hyväilee uneni varjoiksi,
jotta en näkisi silmieni taakse,
niihin satamiin, joita purjeesi eivät asuta,
jotta uskoisin horisontin viivan salaisuuteen,
siihen tulevaisuuteen, joka odottaa
toteutumattomuuttaan.
Ja minä naurahdan, vai kerran, kun muistan
jotakin lähes olematonta, joka kuitenkin
hymyilee mieleni teillä,
sinuna minussa,
tekoinasi,
sanoinasi,
kasvojesi piirteinä,
muistoina siitä, mitä ei tapahdu
ja silloin tämä päivä painaa päänsä,
nostaa minut käsivarsiensa vahvuuteen,
antaa siivet lentää ajan taakse,
sinun luoksesi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kylläpä silmä lepää tekstissäsi
jokin muutos tapahtunut rakkausrunoissa?
uutta verta kaivataan runosuoniin
puhallan myötätuulta