Olkapää.... missä olet???

Sitä niin kaipaa, mutta optimistina uskon että olkapäitä tulee joko vähäksi aikaa tai lopuksi....toivottavasti.
Ikää vasta 30 , joten ei paniikkia vielä.
t:man

Lupaudun sinulle ihan oikeasti olkapääksi , jos lupaat olla sitä samaa minulle kun maailma oikein murjoo...

on muutama sellanen "olkapää"..kyllä ne vaan on tarpeellisia..muuten tulis hulluks...:/

Todella rakkaan ystävän olkapää,ihminen joka tietää minusta kaiken ja johon luotan kuin seinään!!!

Mun täytyy kyl tunnustaa et mä en oikeestaan tarvi olkapääystävää. Saattaa johtua siitä et oon käyny vuosia psykologisessa vyöhyketerapiassa ja oon häpi häpi häpi....tuli muita hommia, jatketaan :D

Vaikee homma. Miten ollaan olkapäänä vastakkaisen sukupuolen edustajalle pysyen silti "kaidalla tiellä", siis uhraamatta omaa perhettä?

Tai kenestä ulkopuolisesta saa itselleen olkapään, ettei samalla myrkytä perhe-elämäänsä?

Ja minkä verran voi käyttää aikaa ja energiaa ystävyyssuhteiden hoitoon perheen kustannuksella?

Tällaisia joutuu ainakin aviopuolisona ja perheenisänä miettimään, kun tajuaa persoonana olevansa varsin erilainen kuin oma vaimo, jonka kanssa pitäisi kohdata ilot ja surut.

Oikeestaan homma menee niin että vastakkaisesta sukupuolesta saa hyvänkin olkapään kun sille on jotenkin helpompi puhua eri jutuista kuin mies-kavereille..
Ja kuka on sitten se hyvä olkapää..?
Hän on se joka on ehdottoman luotettava ja tietää myös taustoista eli molemminpuolinen tuntemus on jo vuosien takaa.
Vain harva on oikeesti empaattinen ja hyvä kuuntelija..

..sielulleen peilin. Ja jos ei ymmärrä sitä tarvitsevansa, kerää silloin sisälleen melkoista möykkyä...

"Umpimielisiä" on meistä suomalaisista ihmisistä yllättävän moni, mutta varsinkin miehet monesti ajattelevat, että on pärjätävä asioidensa kanssa yksin ja klaarattava päänsä yksinäisyydessä. Tottahan sekin on, että hiljaisuudessa selkiintyvät asiat,ongelmat - vaan lyhin tie olisi "puhumisen ihme", ei asioiden pankkoaminen sisälleen.

Joskus olen tullut siihen tulokseen, että "olkapää" on verrattavaissa isän syliin, eli turvallinen, salliva, lohduttava ja vaitolo-velvollinen..

Pitää hallussaan, rakas pikku - siskoni.. :))
Hyvä kuuntelija jo ammattinsakin vuoksi, sekä
keskustelijana mitä mainioin ihminen.. :))

Nautittavia ja kipakoita keskustelutuokioita,
on vaan niin harvakseltaan...

kuinka hyviä olkapäitä vanhat, ihan lapsuudesta asti olevat ystävät voivat olla.
Olen vähän huono tuota olkapää-apua pyytämään, mutta nämä tulivat pyytämättä ja toivat ruokaa tullessaan kun meni oikein huonosti,tuossa vuosi sitten.
Pitäisi vaan muistaa kiittää tuosta saamastaan avusta, eikä pitää sitä ihan itsestään selvyytenä.Nyt on miespuolinenkin olkapää ja siihen on kiva nojailla ilman suurmpia huoliakin....jee...

on ollut jo 25 vuotta ja se on mies ,mutta ystävytemme on täysin platoonista eikä se siitä muutu rakkaudeksi eikä ees voisi;))

...monesti miettinyt sitä, että miten paljon sitä aika ajoin erilaisissa elämäntilanteissa kaipaakaan olkapäätä, jota vasten saisi itkeä omat surunsa ja etsiä lohdutusta. Ei vaan ole minun kohdalle...