Mikähän minulla on kun aina itken vähäisimmästäkin asiasta, tunnen itseni huonoksi, en pärjää missään ja olen kaiken lisäksi läski ja ruma. Masennus? Oksentelen silloin tällöin syömäni ruoat ulos, sillä pelkään lihovani. Ja itken ja yritän selviytyä, mutten onnistu. Mikään ei koskaan onnistu. Mikään ei koskaan mene hyvin, en ole hyvä missään, olen turha...Siinä muutama ajatus mitä tämän yläasteelaisen, koulukiusatun tytön mielessä pyörii. Minua ahdistaa, tulevaisuus pelottaa. Ja kuten jo aiemmin sanoin niin saatan alkaa itkeä ihan pienenpienistä asioista, joskus en tarvitse edes mitään syytä. Ja saatan alkaa itkemään juuri paikoissa joissa en tahtoisi, nimittäin paikoissa joissa on paljon ihmisiä. Ja nämä ihmiset katsovat minua yleensä kuin jotakin hullua, sairasta tai pikkulasta. Ja se ahdistaa ja nolottaa.
Minua hävettää oma itseni. Pelkään tilanteita joissa minun pitää puhua tai olla muiden ihmisten kanssa. Minua on koulukiusattu kolmannelta luokalta lähtien eikä minulla ole yhtään ystävää. Paitsi koira joka joutuu muuttamaan kohta pois...
Yleensä minua koulussa haukutaan läskiksi vaikka minun pitäisi olla ihan normaalipainoinen, 165cm/54kg. Vai onko minulla oikeastikin ylipainoa? Siltä ainakin omissa silmissäni näytän.
Mikä minulla on? Mistä tämä itkeskely sun muu johtuu? Olenko tulossa hulluksi? saattaa olla vähän väärällä palstalla tämäkin juttu, en tiedä miksi kirjoitin, varmaan vain koska ahdistaa niin paljon.
Minua hävettää oma itseni. Pelkään tilanteita joissa minun pitää puhua tai olla muiden ihmisten kanssa. Minua on koulukiusattu kolmannelta luokalta lähtien eikä minulla ole yhtään ystävää. Paitsi koira joka joutuu muuttamaan kohta pois...
Yleensä minua koulussa haukutaan läskiksi vaikka minun pitäisi olla ihan normaalipainoinen, 165cm/54kg. Vai onko minulla oikeastikin ylipainoa? Siltä ainakin omissa silmissäni näytän.
Mikä minulla on? Mistä tämä itkeskely sun muu johtuu? Olenko tulossa hulluksi? saattaa olla vähän väärällä palstalla tämäkin juttu, en tiedä miksi kirjoitin, varmaan vain koska ahdistaa niin paljon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sun olisi hyvä puhua tosta jollekkin.
Itelläni on ollut samoja kokemuksia, ja käynkin nykyään terapiassa, josta on ollut apua.
Tärkeintä on, että saat puhuttua tunteistasi jollekkin, voithan esim. mainita äidillesi että sinua kiusataan koulussa.
Etkä todellakaan ole lihava, sun painoindeksihän on vain 19!
Älä väheksy itseäsi, olen varma ettei muut katso sinua kuin hullua,sairasta tai pikkulasta!
Jokainen on tärkeä ja ainutlaatuinen, myös sinä.
Kyllä ne asiat vielä järjestyy!!
teki pahaa lukea sun tarinas,hyvä kun itket se tuo pahaa oloa pois, kaikki mitä kerroit kuuluu sun ikään. tollanen rohkea tyttö joka uskaltaa kertoa tunteistaan, pärjää tässä raadollisessa maailmassa
tsemppiä?
jonkun kanssa, vaikka kouluterveydenhoitajan (vaitiolovelvollisuus paitsi jos annat luvan puuttua esim. kiusaamiseen). Et ole lihava. käyt läpi myös vaikeaa ikävaihetta, mutta kaikki eivät selviä siitä ilman apua eikä se ole huonouden tai heikkouden merkki! avun hakeminen ja kiusaamisesta puhuminen on rohkeaa!
Toivottavasti asiat selviää. Olet oma ainutlaatuinen persoonasi!
Hyvä, että kirjoitit tälle palstalle. Kuten muutkin neuvoisin sinua hakemaan apua esim. kouluterveydenhoitajalta, ja jos voisit puhua vielä kotona tuosta kiusaamisesta, olisi hyvä.
Itku kertoo siitä, että sinulla on kosketus omiin tunteisiisi, niistä sinun pitäisi saada puhua asiantuntijan kanssa.
Tiedän miltä tuntuu olla kiusattu, mutta minä hain apua liian myöhään, paljon elämää kului hukkaan. Hieno juttu, että sinä olet liikkeellä ajoissa.
Sinä et ole lihava vaan juuri sopiva, niinkuin joku tuossa jo mainitsi. Olet varmaan herkkä luonteeltasi, mutta se on hieno ominaisuus . voi elää elämäänsä täysipainoisesti ja rikkaasti.
Voimia sinulle ja halauksia!
Mä en vaan jaksas tätä enää. Kaikki menee pieleen, aina kun vähänkin yritän koota itseni ja yrittää, niin aina joku tai jokin lyö mut takas tähän helvettiin. Kotona menee asiat päin mäntyä, koulu on yhtä helvettiä ja harrastuksissakaan en pärjää. Viimeksi tänään soittotunnilla aloin melkein taas itkeä surkeuttani kun olin TAAS niin huono, mutta onneksi opettaja ei tainnut huomata kovin paljon. Hävettää. Hävettää ja nolottaa olla kuka mä oon, oon niin ruma, oon niin tyhmä ja huono kaikessa. Sanotaan että jokainen on hyvä jossain mut en mä oo, oikeesti, ja tuo on totta. Vaikka yrittäisin kuinka kovasti niin aina, ihan aina kaikki menee pieleen...Lisäksi vielä tuo koulukiusaaminen joka ei kuitenkaan ole läheskään mun ainoo ongelma. Oikeastaan se on mun tänhetkisistä ongelmista pienin. Eihän se huutelu ja "hyi saatana" kommentit muiden tyttöjen ja joidenkin poikien suusta ja juorujen yms.levittely mukavalta tunnu, mutta en mä jaksa enää ees välittää..Se sattuu, mutten jaksa enää murehtia semmoisia kun on niin paljon muutakin murehdittavaa.
Mä en jaksa enää. Mä oon tehny elämäni aikana niin paljon kaikkea noloa ja nyt mua hävettää kaikki ne asiat ja häpeä on mielestäni yksi hirveimmistä tunteista mitä on. Sitä ei sovi vähätellä vaikka se niin pikkujutulta kuulostaiskin. Se vaan kalvaa eikä mene pois, mun tekis mieli huutaa ja vaan mennä johonkin missä kukaan ei näkis, kukaan ei arvostelis tai oottas multa mitään.
Ja vielä se syömishäiriö...en tahtoisi myöntää sitä mutta onneksi täältä kukaan ei koskaan saa tietää kuka mä oikeesti oon, joten samapa se vaikka sen sanoisinkin.
En haluu puhua kellekkään, ei ole ketään kelle puhua. Mä tunnen itteni muitten joukossa niin rumaks, isoks, niin huonoks, niin hyljeksityks ja oudoks etten taatusti puhu kellekään. Mä en luota kehenkään enkä varmasti koskaan voi luottaakkaan, mut on petetty nuorempana niin monta kertaa ja sama jatkuu vieläkin.
En halua mennä milleen terkalle tai psykiatrille, en halua olla heikko. En aio enkä halua kertoa kenellekään miltä musta tuntuu, mitä mun asiat niille kuuluu tai niitä yhtään hetkauttaa. Sama se, oon vaan yksinäinen paska joka ei jaksa enää elää, ihan oikeasti, mä en jaksa tätä enää.
Tarinasi kuulostaa tosi rankalta. Olet hyvin ankara itsellesi, siihen varmaan on vahvat syytkin.
Tuntuu, että et ole koskaan saanut ehdotonta hyväksyntää, joka kuuluisi kaikille lapsille, kaikille meille. Ihminen, joka on ehdoitta hyväksytty pystyy olemaan armollinen itselleen.
Tarinassasi on paljon minulle itselleni tuttua, tuo valtava itseinho. Näin ulkopuolisena en oikein usko, että kukaan todella on noin epäonnistunut. Tämän ei ole tarkoitus vähätellä tunteitasi.
Kuitenkin sinun pitäisi erottaa mitä teet, vaikkapa epäonnistut harrastuksissasi, siitä mitä olet. Epäonnistuminen ei tee sinusta epäonnistunutta ihmistä. Meillä kaikilla on oikeus olla epätäydellisiä ihmisiä.
Minusta sinun pitäisi ehdottomasti keskustella esim. kouluterveydenhoitajan kanssa näistä asioista mistä kirjoitit. Näytä vaikka tätä viimeisintä kirjoitusta, jos et pysty puhumaan.
Hyviäkin ihmisiä on olemassa, vaikka sinulla on varmaan pätevät syyt olla luottamatta ihmisiin. Olet varmasti kokenut kovia, mutta sinun olisi nyt itse välitettävä itsestäsi niin paljon, että haet apua! Kokemuksesta voin sanoa, että se kannattaa. Olet arvokas ihminen!
Lupaatko sen.
en voi luvata mitään mitä en kuitenkaan toteuta, valitettavasti. Mitä ihmettä minä oikein sanoisin? En kuitenkaan osaisi ja olisin vaan niiin tyhmän näköinen ja onnistuisin taas vaan nolaamaan itseni ja itkemään...Miksi minun pitää AINA itkeä?!
Anna itkun tulla jos on tullakseen. Se ei ole mikään häpeä.
Minusta sinä noin nuoreksi ihmiseksi osaat hyvin eritellä tunteitasi. Puhuit esim. häpeästä, moni ei edes tiedosta sellaisia tunteita itsessään. Minä olen tuntenut/tunnen häpeää usein. Minulla häpeä on siinä mielessä ongelmallista, että se liittyy omaan persoonaan, häpeän itseäni, ymmärsin, että sinulla on samoin. Mutta häpeänhän tehtävä on ilmoittaa jos olemme tehneet jotakin, jota pitäisi hävetä, siis olemme tehneet jotain väärää esim. Omaa persoonaa, sitä mitä olemme ei kenenkään tarvitsisi hävetä.
Edelleen ,sinun pitäisi hakea apua, sinä et ole naurettava, päinvastoin, sinulla on kosketus omiin tunteisiisi, joka on ihanteellinen edellytys terapialle. Edelleen sanon avun hakeminen kannattaa.
Voimia sinulle ja halauksia.
Siis lihava ET ole noilla mitoilla! Unohda nyt ainakin se asia.