Vieläkö on toivoa?

Kissa on saattanut mennä syystä tai toisesta pidemmälle reissulle, tai sitten ei tahdo tulla sisälle (liikkuu silti lähipiirissä) syystä tai toisesta.
Tosin nyt alkaa olla kylmä jo kissallekkin että luulisi sen tulevan kotiin.

Meidän Misu oli parhaimillaan 3 viikkoa kateissa.. mutta jätettiin ruokaa ulos (opetettuun paikkaan)ja sielä kävi syömässä (tosin olisi se voinut olla jokin muukin kissa) niin tiedettiin että kissa on ainakin elossa. Mutta tätä siis kesäisin..

Tiedän kyllä myös yhden jolla kissa lähti pois, ja vuoden päästä totesivat että naapurilla on heidän kissansa, olivat ottaneet omakseen, varmaan saanut paremmat ruoat ja jäänyt sinne asumaan.

Odottele siis vielä.. ja kysele naapureilta jos ovat tavanneet kissaasi

oli kateissa viikon. Oli silloin alle vuoden vanha, ja tyttökissana lähtenyt kollia etsimään. En tiä olisko tullu ite takas mutta naapuri näki sen koiraa ulkoiluttaessaan ja ystävällisesti meille ilmotti. Lähdettiin sitten metsästämään rakasta lemmikkiä takasin, mikä ei muuten ollut helppo homma.

Meillä myös maalla kesäyöt vapaana ulkona, joskus lähtee päiväksi johonkin, mutta ei enää usein, ikää 9v. Jos vanhempani ovat lomalla enkä ole Tepsun kanssa kotona, niin saattaa lähteä mielenosoituksena pariksi päiväksi karkuteille. Joten olen neidin kanssa kotona, kaikki ovat tyytyväisiä.

Oma kullanmuruni katosi 2-vuotiaana. Täytti 2 v. samalla viikolla. 10 päivää etsin häntä päivin öin (otin töistä vapaata). Laitoimme ilmoituksia lehtiin, nettiin, ilmoittelimme eläinsuojeluyhdistyksiin, jaoimme lentolappusia ja teimme kaikkemme. Kymmenentenä päivänä saimme sitten puhelun. Erään pariskunnan pihalla oli kuollut kissa. He asuivat 350 metrin päässä. Sieltä mieheni rakkaamme sitten haki kotiin. Sitä itkua ja tuskaa en totisesti toivoisi kenellekkään. Nyt rakas pikkupoikamme nukkuu ikuista untaan keittiömme ikkunan edessä. Siihen loppui meidän kissojemme ulkoilu. Pikku rakas oli luultavasti jäänyt auton alle, vaikka hiljainen tie olikin. En halua sen enempää miettiä, mihin hän kuoli. Tuska on liian suuri edelleen. Ja tieto siitä, että etsiessäni häntä, luulin kuulevani juuri sillä tiellä hänen äänensä. Silloin ajattelin kuulevani harhoja. Tuskasta ei tule loppua, koska luultavasti kuulemani ääni oli juuri rakkaamme, joka virui kuolemaisillaan puskan juuressa ja toivoi että haen hänet kotiin. Hän luultavasti kuuli ääneni. Ja minä en löytänyt häntä.. Tästä tuskasta ja itkusta ei tule varmaan ikinä loppua.