No tää on nyt tällänen tyhmä juttu, mut mulle tosi iso asia.
Musta tuntuu että olen bi. Ihan oikeasti.
Olen kyllä seurustellut pari kertaa ihan pojan kanssa ja olen myös ollut ihastunut poikiin.
Mutta nykyään kattelen todella paljon enemmän tyttöjä kuin ennen, ja mulla on aika paljon tunteita kohtaa yhteen tyttöön. Ja tämä tyttö taitaa olla mun bestis, jonka olen tuntenut metrin pituisesta asti.
Jotkut sanovat, että tämänikäisenä tai siis murrosikäisenä voi tuntua välillä että on jotain seksuaalisia haluja tyttöjä kohtaan, mutta musta tuntuu että oon jo melkein rakastun mun bestikseen.
En ikinä vois kertoo sitä mun bestikselle. Mun bestis nimittäin ei todellakaan ole bi. Se just vähän aikaa erosi sen jätkästä. Ja se on ollut ihan hajalla sen jälkeen.
No mullehan se oli oikeastaan ilo että ne eros. Mutta en vaan enään kestä kattoo ku se niin hajalla siit jätkästä.
Ja eihän mulle mitään mahiksia mun bestikseen? Ei todellakaan.
Haluaisin kertoa mun bestikselle, että olen bi. Tai tunnen olevani ainakin.
Mutta en tiedä miten hän suhtautuu siihen. Pelkään että hän ei enään halua olla munkanssa missään tekemisissä (Varsinkin jos kerron että olen ihastunut juuri häneen)
Toivottavasti, tämä johtuu vain murrosiästäni, ja tämä lähtee pois.
Ei lesboissa ole mitään pahaa, koska mun mielestä ihminen saa tykätä kummasta sukupuolesta tahansa.
Ei biseksuaalisuus ole sairaus!
Mutta mä en itse halua bi, vaikka en ole mikään "bi-rasisti".
Pelkään menettäväni bestiksen, jos kerron sen hänelle. Tai mitäs jos bestikseni alkaa levitellä sitä koko koululle. No, ei mun bestis nyt varmaan ihan tuollainen ole, tunnen sen verran hyvin.
Mut auttakaa, kerronko vai enkö? Oonko mä bi?
-Girl´90-
Musta tuntuu että olen bi. Ihan oikeasti.
Olen kyllä seurustellut pari kertaa ihan pojan kanssa ja olen myös ollut ihastunut poikiin.
Mutta nykyään kattelen todella paljon enemmän tyttöjä kuin ennen, ja mulla on aika paljon tunteita kohtaa yhteen tyttöön. Ja tämä tyttö taitaa olla mun bestis, jonka olen tuntenut metrin pituisesta asti.
Jotkut sanovat, että tämänikäisenä tai siis murrosikäisenä voi tuntua välillä että on jotain seksuaalisia haluja tyttöjä kohtaan, mutta musta tuntuu että oon jo melkein rakastun mun bestikseen.
En ikinä vois kertoo sitä mun bestikselle. Mun bestis nimittäin ei todellakaan ole bi. Se just vähän aikaa erosi sen jätkästä. Ja se on ollut ihan hajalla sen jälkeen.
No mullehan se oli oikeastaan ilo että ne eros. Mutta en vaan enään kestä kattoo ku se niin hajalla siit jätkästä.
Ja eihän mulle mitään mahiksia mun bestikseen? Ei todellakaan.
Haluaisin kertoa mun bestikselle, että olen bi. Tai tunnen olevani ainakin.
Mutta en tiedä miten hän suhtautuu siihen. Pelkään että hän ei enään halua olla munkanssa missään tekemisissä (Varsinkin jos kerron että olen ihastunut juuri häneen)
Toivottavasti, tämä johtuu vain murrosiästäni, ja tämä lähtee pois.
Ei lesboissa ole mitään pahaa, koska mun mielestä ihminen saa tykätä kummasta sukupuolesta tahansa.
Ei biseksuaalisuus ole sairaus!
Mutta mä en itse halua bi, vaikka en ole mikään "bi-rasisti".
Pelkään menettäväni bestiksen, jos kerron sen hänelle. Tai mitäs jos bestikseni alkaa levitellä sitä koko koululle. No, ei mun bestis nyt varmaan ihan tuollainen ole, tunnen sen verran hyvin.
Mut auttakaa, kerronko vai enkö? Oonko mä bi?
-Girl´90-
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jokainen meistä on tahtomattaan suuntautunut , yhteiskunta- kaveripiiri luo omat vaikutteet. silleen jännäjuttu ku itse aikuisena vielä haen omaa identtieettiä olenko bi ja saanko siitä itse päättää ! Jokaisella on oikeus .. kumppani on hyväksynyt bi- ajatukseni - ihmisiähän me vain olemme!
Kannattaa ensin kertoa että olet ehkä bi ja katsoa miten bestiksesi suhtautuu. Tuskin kovin huonosti, ainkaan kukaan omista kavereistani ei ikinä ole sanonut pahaa sanaa tyttöjutuistani. Sitten ehkä myöhemmin voit varovasti koittaa ilmaista että olet melkein(....) rakastunut häneen.
Sitä ei kannata kamalasti miettiä, oletko bi vai hetero, kyllä se siitä vielä selviää ja jos ei selviä niin sitten jääköön selviämättä. Älä turhaan huolehdi vaan ole rehellinen itsellesi niin eiköhän kaikki järjesty.
Mä oon 89 synt. eukko ja kertonu bestikselleni suoraan. Ihan hyvin suhtautu... kerto myös et on ajatellu minust vähä jotain muutaki vaik ei oo varma onko bi vai hetero. Ollan kuitenki pelkästään kavereita koska ei haluta pilata pitkää ystävyyttä jos ei onnistukkaan. On kyllä tullut paskamaistakin palautetta asiasta, mutta olen ainakin oma itseni ja ylpeä siitä. Suosittelen kertomaan
Olet vasta 15-vuotias ja niin kuin itse kirjoitit murrosiässä saattaa tulla hetkiä jolloin tuntee vetoa myös samaan sukupuoleen, mutta toisinaan identiteetti muovautuu jo hyvinkin nuorena. Sinun iän nostin esille sen takia, kun mietit tuota kaverillesi kertomista. Mieti sitä, että mitä kaverisi tekee sillä tiedolla, että olet bi? Onko elämäsi oikeasti niin paljon vaikeampaa, jos kaverisi ei tiedä sinun (ehkä) olevan bi? Ja mitäs jos sinulle myöhemmin selviääkin, että et (ehkä) olekaan bi ja nyt jo kaverillesi siitä kertoisit.
Itse sinun tilanteessa miettisin todellakin tarkkaan, että mitä olet ja mitä et. Sinulla ei vielä ole minun mielestäni kiirettä kertoa omasta suuntautumiesta, koska ethän ole siitä vielä itsekään varma. Jos kuitenkin päädyt siihen, että kerrot kaverillesi, niin uskoisin, että jos hän on sinun oikea ystävä, niin tuskin hän nyt juoksee karkuun, koko koululle kertomisesta puhumattakaan....Sen kaveriisi rakastumisen jättäisin kyllä kertomatta. Vaikka kaverisi ehkä muuten bi-puolesi hyväksyisi, saattaisi olla aika paljon enemmän hämmentävää kuulla sitä, että oletkin ihastunut häneen.
Viimeiseksi klassiseksi neuvoksi sanoisin kuitenkin, että kuuntele sydäntäsi, usein se ohjaa ihan mukavasti oikeaan suuntaan =)
kiitos kaikille vastauksista. :)
kerran vielä jokin kaunis päivä bestikselleni siitä.
-girl-
Kuule, girl90, ei se ole niin kauheaa, jos kerrot ystävällesi välittäväsi hänestä erityisesti. Jos hän on tosiystäväsi.
Omalle tyttärelleni kävi niin, että paras ystävä kertoi olevansa rakastunut häneen. Ja sanoi myös olevansa biseksuaali. Siihen ei ystävyys romahtanut, vaan he ovat edelleen tosi läheisiä. Tyttäreni on hetero eikä tunne ystäväänsä kohtaan seksuaalista vetoa, ja onhan se mahdollista, että ystäväkin on enemmän poikiin päin myöhemmin. Kyllä nuoret tietävät, että seksuaalisuudessa on erilaisia vaiheita, tiedäthän sen sinä itsekin.
Niin...olen muuten itse biseksuaali. Se voi olla myös elämän rikkaus.
Älä hätäile, mutta älä myöskään kanna turhaa huolta tunteistasi.
sinua vuoden nuorempi kun minulla oli ensimmäiset kokemukset tytön kanssa. nyt oon 20. silloin ajattelin että se kuuluu murrosikään mutta sit vähän myöhemmin tajusin että oonkin bi eikä se haitannu mua yhtään. senkin jälkeen olin poikien kanssa eikä bi seksuaalisuus "häirinnyt" elämää mitenkään. ihastuin joskus tyttöihinkin mutta pojat vei sillon vielä voiton. nyt oon tajunnu että taidankin olla lesbo ja onnellinen siitä mutta monelle ennen vähän hukassa olleelle kaverilleni on käynyt myös toisin päin ja he elävät miehen kanssa. oot varmaan kuullu sata kertaa että oot vielä nuori ja sun elämässä voi tapahtua vielä vaikka mitä käänteitä mut niin se vaan on. katselet maailmaa ja ihmisiä ihan rauhassa eikä tarvitse päättää mitään. kyllä sä sit vanhempana huomaat mistä tykkäät eniten, tytöistä vai pojista. ja jos satut vaikka oleen bi niin opit ehkä myös arvostaan sitä puolta itsessäsi. tsemppiä! :)
Yritä ottaa selville mitä mieltä hän on homo/ biseksuaaleista. Jos kaverisi suhtautuminen on enemmänkin myönteistä kuin kielteistä,voit (varovasti)kertoa omasta suuntautumisesta ja tunteista hieman helpommin, jos toinen ei ole heti tuomitsemassa.Vaikeaa, mutta yritä ainakin! Pahimmassa tapauksessa saat selville, onko hän oikea ystävä:)
Mulla on ollut näitä "heilahduksia" kolme, pari vuotta kestänyttä kautta, jolloin en siis tuntenut vetoa kuin miehiin TAI naisiin. Mut aika tasaista on nyt: seurustelen miehen kanssa, mutta tykkään katsella ja flirttailla sekä miesten että naisten kanssa. Tulevaisuudesta en sit tiedä.Eli tosta suuntautumisesta ei kannata ottaa isoja paineita...