Säästäjän (Matti) ura alkaa jo ristiäisissä, kun kummit lahjoittavat lapsoselle lahjaksi säästötilin. Vanhemmilta Matti saa säästöpossun, johon hän alkaa säästämään viikkorahoista. Valtaosa viikkorahoista menee säästöpossuun, jonka Matti vie pankkiin säntillisesti kolmen kuukauden välein. murrosiässä alkaa säästöjä kertyä huomattavasti enemmän kesätöistä. Muut kaverit ostavat tienesteillään mopot, mutta Matti ei hairahdu mokomaan turhuuteen. Myös lukion aikana Matti käy iltaisin jakamassa ilmaisjakelulehtiä ja kesäisin kylän sellutehtaassa. Näillä tienesteillä Matti rahoittaa opintonsa, tarvitsematta turvautua opintolainaan. Opiskelun ohessa Matti kuitenkin käy myös töissä, joten säästöönkin jää taas mukavasti.
Kun Matti valmistuttuaan pääsee töihin, moni ajattelisi Matin elävän hiukan leveämmin... mutta Matti päättää ostaa asunnon, jota varten olisi säästettävä omarahoitusosuus. Asuntovelallisena Matti laskeskelee, että viisikymppisenä lainat on maksettu, sitten jää rahaa vähän ylimääräiseen. Kun viimeinen asuntolainan erä on maksettu, Matti ajattelee turha tässä on törsätä, hänen mielestä järjevintä on alkaa säästämään omaan eläkkeeseen kun kaikki "asiantuntijat" peloittelevat, ettei lakisääteisiä eläkkeitä ehkä pystytä maksamaan kokonaisuudessaan. Eläkettään säästäessä Matti ajattelee, että kyllä sitten viimeistään eläkkeellä nautitaan leveämmästä elämästä mm. matkustellen.
Noh eläkepäivät koittavat, jolloin ensimmäinen eläke tulee tilille. Pettymys on suuri, koska eläkkeen suuruus on vain puolet palkasta, joten eipä auta Matin muu kuin vetää vyötä kireämmälle ja elää säästeliäämmin. Toki Matille on säästötilille kertynyt kymmeniä tuhansia, mutta eihän niitä voi käyttää koska pitäähän lapsille jäädä jotain perintöä...
Itsekin Matin kaltaisena kituuttajana olen alkanut miettiä, onko mitään järjeä aina vaan säästää johonkin tulevaan? Tuosta jatkuvasta säästökierteestä ei tule muuta kuin älytön stressi, pitää muka varautua pahojen päivien varalle... Miksen nyt "parhaassa" iässä alkaisi investoimaan elämän laatuun ja itseeni, miksi odottaa eläkepäiviin asti. Eläkeellä ollessa lapset ja lapsenlapset kuitenkin vahtivat, ettei ukko tuhlaa heidän perintöään.
Kun Matti valmistuttuaan pääsee töihin, moni ajattelisi Matin elävän hiukan leveämmin... mutta Matti päättää ostaa asunnon, jota varten olisi säästettävä omarahoitusosuus. Asuntovelallisena Matti laskeskelee, että viisikymppisenä lainat on maksettu, sitten jää rahaa vähän ylimääräiseen. Kun viimeinen asuntolainan erä on maksettu, Matti ajattelee turha tässä on törsätä, hänen mielestä järjevintä on alkaa säästämään omaan eläkkeeseen kun kaikki "asiantuntijat" peloittelevat, ettei lakisääteisiä eläkkeitä ehkä pystytä maksamaan kokonaisuudessaan. Eläkettään säästäessä Matti ajattelee, että kyllä sitten viimeistään eläkkeellä nautitaan leveämmästä elämästä mm. matkustellen.
Noh eläkepäivät koittavat, jolloin ensimmäinen eläke tulee tilille. Pettymys on suuri, koska eläkkeen suuruus on vain puolet palkasta, joten eipä auta Matin muu kuin vetää vyötä kireämmälle ja elää säästeliäämmin. Toki Matille on säästötilille kertynyt kymmeniä tuhansia, mutta eihän niitä voi käyttää koska pitäähän lapsille jäädä jotain perintöä...
Itsekin Matin kaltaisena kituuttajana olen alkanut miettiä, onko mitään järjeä aina vaan säästää johonkin tulevaan? Tuosta jatkuvasta säästökierteestä ei tule muuta kuin älytön stressi, pitää muka varautua pahojen päivien varalle... Miksen nyt "parhaassa" iässä alkaisi investoimaan elämän laatuun ja itseeni, miksi odottaa eläkepäiviin asti. Eläkeellä ollessa lapset ja lapsenlapset kuitenkin vahtivat, ettei ukko tuhlaa heidän perintöään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
rupee heti sijoittamaan, meinaan itseesi. Minä teen niin. käyn kaikessa, mikä kehittää minua ulkoisesti ja sisäisesti. Etsin nautintoja, kaikenlaisia.
Lapset etsikööt oman oksansa ihan itse.
No, joskus voi jotain pientä heittää, mutta omat rahani käytän ihan itsekkäästi itseeni.
Tee samoin.
Löydän itseni osittain tuosta esimerkistä. Tosin tuossa esimerkissä olisin vasta tuossa juuri työelämässä vaiheessa. Itsellä on samanlainen tapa, että säästämisestä tulee helposti liian "koukuttavaa" ja huomaa, että ajatukset eivät pyöri kuten normaalisti. Esim vaikka kaupassa: norm. "mitä hyvää söisin tänään", säästövaihe "miten saisi taas säästettyä ostoksissa, jotta saisin taas lisää rahaa säästöön".
Itse kyllä huomaan heti jos ajattelen tuollaisia ja lopetan sen yleensä alkuunsa. Vaikka säästäminen on viisasta ja sitä ehdottomasti kannattaa jossain määrin tehdä ei sille saa antaa liikaa valtaa eikä hukata elämäänsä vaan kuluttaa normaalisti, mutta järkevästi.
Itse matkustelen, ostelen itselle kaikkea mukavaa jne. normaalin elämisen ohessa, mutta teen kaiken "järkevästi", että osa rahoista jää säästöön. Loppujenlopuksi kaikessa on vaan kyse miten rahansa käyttää.. Säästää tuolta tai täältä ja käyttää säästön mihin itse haluaa.
Olen kehitellyt itselleni tälläisen "kolmiportaisen säästöohjelman", jonka olen todennut erittäin toimivaksi. Tähän tarvitaan 2-3 tiliä ja sijoituksia.
1. Käyttötili (asuminen,ruoka jne.)
2. Säästötili (kaikki ylimääräinen tänne, täällä olevilla rahoilla maksetaan matkustelu yms. ylellisyys, sekä tarvittaessa siirretään rahaa 1. tilille)
3. Tili/Sijoitusrahasto/osakkeet tms. (Tänne laitetaan säästöön rahat, jotka "makaavat" liian pitkään tilillä 2. Tältä tililtä rahaa otetaan vain esim. tarvittaessa auton käsirahaan/asunnon vaihtoon tms. suureen investointiin eli harvoin. Tätä tiliä ei koskaan tulisi nostaa ihan tyhjäksi, sillä tämä on juuri se säästö, joka rauhoittaa mielen. Eli toisinsanoen se "pesämuna", jonka avulla pääsee yli suuristakin menoista ja josta tarvittaessa säästyy jotain myös vanhoille päiville)
Itselläni on käytössä neljän tilin malli, joka toimii seuraavasti.
Tili 1. Tälle tilille tulee palkka. Tililtä maksetaan laskut, vuokrat, ruoka, biletys ja muut juoksevat menot. Tilipäivänä siirrän tililtä aina sopivan summan tileille 2 ja 3.
Tili 2. Toimii säästötilinä suurempia materia-ostoksia varten, esim. jos tietokone tai televisio hajoaa, täällä olevilla säästöillä ostetaan tilalle uusi. Tälle tilille sopii kortiksi esim. Visa-Electron.
Tili 3. Toimii lomatilinä. Tilille siirrän 100 euroa kuukaudessa, ja tilille on olemassa oma luottokortti. Kun lähden esim. etelään lomalle, käytän tämän tilin varallisuutta. Ei tarvitse miettiä onko loman jälkeen varaa ostaa maitoa ja makkaraa, koska siihen varatut rahat ovat tilillä nr: 1. Voin surutta tuhlata koko tilin lomailuun.
Tili 4. Toimii sijoitustilinä. Kun tilille nr:2 tai 3 kerääntyy liikaa rahaa, siirrän palkkapäivänä tililtä nr:1 kuukausi-budjetin ylittävän osuuden tälle sijoitustilille. Täältä raha etenee sitten osakkeisiin, obligaatioihin ja rahastoihin. Jos tulevaisuudessa tulee tarvetta todella isoihin hankintoihin, esim. autoon tai asunnon omarahoitusosuuteen, realisoin rahastot ja osakkeet tilille nr:4 ja siirrän ne sieltä tilille nr: 2. Nelos tilille ei ole olemassa luotto- tai pankkikortteja.
Saattaa kuulostaa hieman hankalalta, mutta käytännössä tämä malli toimii erinomaisesti.