Niin, on se nii outoa, kun lähes vuoden painiskelin kauhean vauvakuumeen kanssa. Elämän tilanne ei tuntunut sopivalta (määräaikainen työsuhde, asuntolaina ym.). Nyt sitten viimeinkin pari kuukautta sitten päätin antaa kuumeelleni/kuumeellemme periksi ja jätin ehkäisyn pois. Jo heti ensimmäisestä mahdollisesta kierrosta tuntui että olisi tärpännyt (kuumetta, muutoksia rinnoissa ym), olin ihan varma. Mutta sitten ne kuukautiset kuitenkin alkoi. Ja nyt olen ollut todella allapäin, siis kun ei tärpännyt heti ensimmäisestä kierrosta. Olen jo suunnilleen varma ettei meille synny ikinä lapsia ja minussa on jotain vikaa, ehdotellut jo miehelleni adoption mahdollisuutta (vähän liiotellen). Nyt kun siis viimeinkin päätin uskaltaa raskautta, nii ahdistun kun heti ei tärppää. Olen varmasti taas tosi masis jos seuraavasta kierrosta ei tärppää. Tiedän, että on ihan normaaliakin ettei heti tärppää mutta... Onko täällä kohtalotovereita (niin varmasti on.)
On se niin outoa
Kuumeinen vm80
81035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeemmaksi käy :/ Ensimmäinen tärppäsi kerrasta...tosin siitä on jo 7 vuotta. ja nyt sitten ajattelin että se olisi yhtä helppoa, niin eipäs ollukkaan. pettymyksiä pettymysten perään :(
Juu kuullostaa nuo sinun ajatukset ihan tutuilta, se on tietenkin ihan normaalia että kun sitä lasta alkaa toivomaan oikeasti ja kun sitä ei tuosta noin vaan naps tulekaan niin heti alkaa päässä pyörimään kaikki mahdolliset pelot, lapsettomuus jne.. Ja kun muille tutuille syntyy lapsia niin eittämättä tulee mieleen sitten ajatus että miksei meille ...voihan totuus olla niiden tuttujenkin kohdalla niin että ovat yrittäneet lasta saada jopa vuosia. Se raskauden toive aiheuttaa vähän turhia oireita monille (itselleni myös), sitä kroppaansa alkaa vähän liiankin tiukasti tarkkailemaan. Ja joka kuukaus tulee kuitenkin pettymys joka kasvaa kerta kerralta vaan pahemmaksi. Niinpä suosittelen sinullekin että et stressaa asiasta liikaa, koska se tuskin ainakaan parantaa raskaaksi tulemista yhtään. Se, jos ei heti pillereiden lopetuksen jälkeen onnista niin tuskin on mitenkään outoa, kai se elimistö nyt tarvii aikaa sen oman hormonitoiminnan "uudelleen säätämiseen". Eikun lykkyä tykö ja plussausonnea!
Meillä meneillään toinen yrityskierto.Vauvakuumetta podin niin monet vuodet,sitten kun vihdoin jätti pillerit pois niin tosiaankin odotti että heti tärppäisi.Noita tuntemuksia en kyllä ekakierrolla kuvitellut, mutta nyt tässä tokakierrolla on kyllä kaikki mahdolliset tuntemukset..saas nähdä,joudunko pettymään,tänään pitäisi menkkojen alkaa.. olen yrittänyt nyt olla ajattelematta koko asiaa,yrittänyt keksiä kaikkea muuta tekemistä,jospa se tärppi sieltä sitten tulisi.. *plussaonnea*
se on kuule täälläkin.Monta vuotta vauva kuume välillä laantui ja taas tuli.Vuoden verran tosissaan ollu valmis jo mutta mies jarrutteli.Sitten vihdoin tänän vuonna suostu ja nyt yritetty jo 7kiertoa.Sieltä ne nyt taas tuli vaikka nyt jo olin varma erinlaisia oireita kuin ennen ja myöhässä 10pv kun yleensä niin ajallaan ovat.
Kyllä itsekin välillä miettii jo että onko vikaa kun ei tärppää varsinkin menkkojen aikaan kun masis suurin.Jotenkin sitä uutta potkua on vaan saanu siihen yritykseen.Tosin nyt on alkanut tuntuu jo välillä tosi turhalta mielessä vaan et ei kuitenkaa onnistu halutkin katoaa kun ajattelee.Tiedän ei pitäisi stressata se ei ainakaan auta mutta en vaan voi mitään.Niin pahalta tuntuu kuulla että taas jollekin tutulle tulossa vauva tai jo syntynyt.Jopa jo välttelen kyläilyjä vauva perheiden luona.
Mutta silti toivoa täytyy että jaksaa kun ei ainakaan vielä ole sanottu että olisi vikaa tosin en ole tutkimuksissa käynyt siis tarkemmissa vain tavallisessa gyne tutkimuksessa et paikat on kunnossa.
Pitäisi kai mennä uudelleen mutta jos ei saakaan toivottua vastausta niin pelottaa mennä tarkempiin tutkimuksiin.
Joo,muakin satuttaa nykyään,kun joku ystävä ilmoittaa raskaudestaan tai kun on juuri syntynyt vauva.. en voi itselleni mitään,kun itse on haaveillut siitä nyytistä jo niin kauan, niin pieni kateushan se päätään nostaa.. Aikaisemmin ihasteli,kun kaupungillakin näki raskaana olevia tai vauvoja,nykyään niiden näkeminen satuttaa suunnattomasti..mutta jospa ne odotetut kaksi viivaa ilmestyisi joskus meidänkin tikkuun..
ja joskus kateellisena kuuntelen äitejä jotka sanovat että nyt lapsi saa tulla, mutta ei ota siitä stressiä tai mieti sen enempää. Minä olen puolestani se äiti joka hakee kaikki vauvaopukset ennen raskautta ja lukee keskustelupalstoja ja odottaa oviksia ja malttamattoman menkkoja (tai sitä ettei ne alkais) haikailee raskaana olevia ja on aivan huumassa, tekee testin jo ennenkuin menkat alkaa, ja vielä yleensä malttamattomana jossain kaupan vessassa kun ei voi kotiin asti odottaa jne...
Minäkin pitkitin kuumetta opiskeluajan, ja kun sitten antoi itselleen luvan toivoa/saada lapsen niin tuntuu ettei päähän paljon mitään muuta mahdukaan.
Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta vähän mahdotontakin =)
Eli kohtalotovereita on, mutta se jotenkin lohduttaa että joka kuukausi voi yrittää (tai melkeen joka päiväkin =))ja suurinosa kuitenkin tulee raskaaksi, vaikkei ihan heti ekoina kuukausina.
Tuttu tunne. Viime kierto oli eka yrityskiertomme ja ajattelin, että kun nyt nuoria ollaan, niin eikös sen pitäis heti tärpätä. Toisin kävi. Pettymys oli valtava. Ja heti tein johtopäätöksen, että hedelmättömiähän tässä ollaan. Hölmö minä.
Nyt toinen yrityskierto vetelee viimeisiään. Kp 33/30-?, eikä menkoista tietokaan. Pelkään, että tulee taas se kamala pettymys... :(
Mutta kaipa siihen tottuu ajan myötä?
Toivottavasti.
Sillä tiedänhän minä, että varsinkin pitkän pillerienkäytön jälkeen saattaa kestää, ennen kuin elimistö on valmis raskautumaan. Mutta silti...
Pää on ihan pyörällä koko ajan. *huokaus*
Voimia kaikille samojen ajatusten kanssa painiville! :)
Ei se aina ole vain iästä kiinni, itse tulin raskaaksi heti ekalla kiekalla ilman ehkäisyä (olin 27v) mutta ystäväni aloitti yrityksen kun oli 21v ja yli 1,5v yrittivät ja sitten vihdoin tuli tärppi. Työpaikalla tuli kollegani vahingossa raskaaksi, hän oli 37v ja kaksi vuotta myöhemmin syntyi toinen lapsi eikä sitä toistakaan ollut yritetty kuin muutama kuukausi.