Haluaisin tietää mitkä ovat 2 osan keskeiset ja tärkeät asiat, koska kaverin kanssa molemmilla on eri asiat ja haluaisin tietää mitkä ne muitten mielestä ovat.
Kiitos jo etukäteen kaikille jotka uhraavat aikaansa näin epämääräisen kysymyksen vastaamiseen. :)
Kiitos jo etukäteen kaikille jotka uhraavat aikaansa näin epämääräisen kysymyksen vastaamiseen. :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
kaunis Catherine tuntee vetoa rikkaaseen tilanomistaja de Vourteausiin. Koko teos II käsittelee tätä vetoa ja Catherinen ristiriitaisia tuntemuksia: onhan hänen isänsä ollut köyhä maaorja, jonka de Vourteausin kaltaiset suurtilalliset murhasivat Catherinen oltua pieni. Ole hyvä vaan, ei mitään kiittämistä.
Catherinen isä oli Ladyn rakastaja ja hyvillä päivillä oleva keittiöorja ja että hänet hirtettiin vanhan tilanomistajan saatua asiasta selon. Itse asiassahan koko teoksen II osan jännite syntyy "kielletty rakkaus"-teemasta, siitä, ovatko nuori tilanomistaja ja Catherine sittenkin sisaruksia!
Mutta kumpikaan edellä olevista sinänsä valaisevista selvennyksistä ei juurikaan kiinnitä huomiota siihen seikkaan, joka ainakin omasta mielestäni on Täällä pohjantäden alla II-osan temaattinen ydin: siis siihen, oliko Preetillä sittenkin ollut suhde Catherinen sisaren, nykyisin varakreivi de Pontecorvon kanssa naimisissa olevan kaunottaren kanssa? Ja onko Guillaume de Pontecorvo siis tietämättään aisankannnattaja? Tähän Linna hieman vihjaa siinä kohtauksessa, kun Preeti sahtia juotuaan hakee Catherinen tanssiin Lacroix'n suojeluskuntatalolla järjestetyissä tansseissa, ja Catherine antautuu selvästi nautinnollisesti Preetin jänteville käsivarsille pasodoblen rytmeihin, hänen taiturimaisen tanssitaitonsa lumoamana.
Guillaume de Pontecorvo saa tästä viekkaan palvelijansa Montalbanin välityksellä tiedon ollessaan Eirassa kanadanhanhimetsällä. Hän puhdistaa pahaenteisen näköisenä sinkoaan...
Mutta kannattaa lukea myös Pohjantähden osa III. Siinä Linna antaa paljon lopullisia vastauksia lukijaa piinaaviin kysymyksiin.
Kolmas osa vasta vihjailee. Lopullinen totuus ja elämän tarkoitus selviävät vasta neljännessä osassa.
Samoin kuin se, miten purjevene menee vastatuuleen.
Miten siinä oikein kävi, kuka oikeasti täydensi ne osat, joita hän ei itse ehtinyt saada valmiiksi?
Muistat väärin varakreivi de Pontecorvon etunimen: ei suinkaan ollut Guillaume vaan GUILLERMO! Yritetäänpä olla tarkkoja noinkin oleellisen yksityiskohdan kyseessä ollessa, kiitos.
Mauri Sariola!
Varmana tietona Södikan henkilöstöruokalan kyökin ovelta kuultuna paljastan: Hannu Raittila se oli. Hyvää jälkee tekikin.
Jean Boldtin tekemä huomautus on oikea, mutta vaillinainen: hän itse ehkä unohtaa sen Linnan mainitseman seikan, että etunimestään muotoa "Guillermo" varakreivi de Pontecorvo käytti ainoastaan Pyreneiden eteläpuolisilla tiluksillaan käydessään, siitä pohjoisen hän oli kyllä Guillaume. Sinänsä tärkeää kylläkin huomata tuo. Juonen kannaltahan oli olennaista, että varakreivi de Pontecorvo nimenomaan tätä taiteilijanimeä käyttäen voitti Andalusiassa kuuluisassa corridassa itsensä paikallisen matador-mestarin El "Kettinki" Koskelan tappamalla yhden iltapäivän aikana muletallaan kuusitoista härkää El "Kettinki" Koskelan kahta vastaan. (Häntä oli jo poikana tällä haciendalla uskollisen ja nöyrän palveluskunnan taholta kutsuttu "un senorito muy holja" - suomeksi: "on se toisaalta saatanan holja jätkä" ).
Tämä on tärkeää sikälikin, että juuri tämä corridan voitto oli syynä siihen, että varakreivi de Pontecorvo sai osakseen Catherinen kuvankauniin sisaren suosion, ja heidät mustalaisprimasten stradivariusten tuikkeessa Andalusian tähtitaivaan alla rakovalkealla tapahtuneen vihkimisen jälkeen saateltiin katettuun vankkuriin, josta aamulla tuotiin mustalaisyhteisön nähtäväksi hääyön alustalakana, joka kuitenkin, sen sijaan että olisi heleän veren tahraama, kantoikin kuiduissaanrusehtavia laikkuja, joiden arveltiin johtuvan varakreivin psykosomaattisista taipumuksista, hänellä tiedettiin olevan helposti kehittyvän oireyhtymän, joka andalusianmustalaisten perinteessä tunnetaan nimityksellä "el ruikulivatta".
Tästä juontavat juurensa myös eri klaanien väliset vihamielisyydet, jotka Linnan teoksessa johtavatkin lopulta järkyttäviin seurauksiin: oli veljeä vastassa veli nyt, ja "kastilialaisten karvaiset kurkut lutkahtelivat don Elkun luvatessa heillle miljoonia".
joka lutkahteli ei ollut kurkku, samanmuotoinen vain
häveliäänä miehenä Linna ei kertonut mistä lutkahteleva ääni syntyi
Susi-Kustaa, sie olet varsin hyvin perillä asioista. Taisit olla mukana?
Niin, kiitos vaan kysymästä, voinhan jotain kertoa, meinaan, kun olen ennenkin ollut, kuten A.R. tuossa uumoili. Rauhallisesti se on on otettava, ei siinä oikeastaan muuta ole.
Se oli aikaa se, Linnan kanssa todella uisteltiin Lake Tahoella, siinä oli samassa veneessä Kekkosta, Vilkunaa, Frank Sinatraa ja Marilyniä, Kennedyistäkin joku niistä Josephin pojista, joilla oli kaikilla kova iili presidentiksi - no ne kyllä siinä ajoivat enimmäkseen pullasuttua sokeriaskiin, niinkun Vito Corleone taisi niiden äidille siinä letkauttaakin.
No niin. kumminkin Väpi kerto siinä viskiä ja tequilaa otettaessa, kun istuttiin perinteisen lasvegasilaisen savusaunan kuistilla rohdinpyyhkeet munien päällä, että hänellä itse asiassa oli omasta suvustaan tietoa, jonka hän sitten oli käyttänyt tuossa varakreivi de Pontecorvon hahmossa: kuulemma Linnan isosetä oli oikeasti ollut omaa sukuaan noita Rääkkylän-Muolaan de Pontecorvoja, joista yksi oli sinnitellyt hotellin resepsuuniksi asti, eli tuollaista hienompaa rotua kumminkin. Myöhemmin, kun lentokoneessa takaisin Suomeen tultaessa otin viskiä ja tequilaa otettaessa asian uudelleen puheeksi, niin Linna siinä väisteli, ehkä katuen saunanjälkeistä liian avoimeksi heittäytymistään.
Mutta se kylläkin jäi käsitykseksi, jota Väpi ei suoraan tyrmännyt, että hän itse asiassa oli sellaisia puska-de Pontecorvoja (valvontakomission aikana pensas-de Pontecorvoja).
Mutta täyteen takuuseen en voi mennä, se oli näetsen juttumiehiä, tämä Linnan Väpi.
Vilkunaa? Tarkoitat varmaan Vilkkumaata. Hän todella oli samassa veneessä Frankin kanssa, yrittivät jo silloin päästä Kalliosta Satumaahan tangoa laulaen, päätyen kuitenkin samaan veneeseen Tamminiemen Pontecorvon kanssa.
Eiköhän tässä ole kyseessä akateemikko Kustaa Gideon Vilkuna (1902-1980), presidetti Kekkosen elinikäinen uskottu ja aseenkantaja. Elämästä ja tuotannosta, ks. esim.
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/vilkuna_kustaa/
Hänen levytyksistään ja suurimmista hiteistään ei ole mainintaa.
... omakohtaista tutustumista aiheeseen tai jos tuntuu vaikealta niin siirtymistä Jackson Colen nimellä kirjoitettuun tuotantoon. Jälkimmäistä vaihtoehtoa helpottaa sekin, etä lukemalla sellaiset 5-6 ohutta lehdykäistä voit uskottavasti esiintyä henkilönä, joka tuntee ko. nimimerkin takaa löytyvän koko tuotannon. Hätätilassa voi jopa yksikin riittää, mutta saatat törmätä johonkuhun asiantuntijaan, joten suosittelen sellaista puoltatusinaa.
Kirja on kaksijakoinen, joten riippuu nyt sitten siitä pitääkö kuva- vai sanataiteista.
Joka tapauksessa kaikkein oleellisinta on kannet, ja etenkin kannen suojapaperi. Etukannessahan on kuva, ja takakannessa lyhyt selostus kirjan tapahtumista.
Jos sinä pidät kuvataiteista, ja kaverisi sanataiteesta, on ymmärrettävää että pidätte kirjasta eri aspektista. Etukansi antaa visuaalisen kuvan kirjan tapahtumista siten kuten täällä onkin jo kerrottu. Takakansi taas antaa verbaalisen referaatin vastaavista tapahtumista.