Itselläni on hieman vajaa 2-vuotias poika ja mieheni muutti kesällä pois luotamme (avioeron tulisi olla selvä maaliskuuhun mennessä).
En ole tähän mennessä ollut kuin yhden yön poikamme luota poissa koko hänen olemassaoloaikanaan. Tuokin tilaisuus oli esimiehen pakotuksesta - mieheni hoiti silloin poikaa ja jälkeenpäin sitten moitti huonoksi äidiksi.
En myöskään ole saanut mitään omaa aikaa itselleni - jos ei töitä lasketa omaksi ajaksi. Eli olen siis kohta ollut 24 tuntia passissa 7 päivänä viikossa.
Töissä olen käynyt viimeiset puolitoista vuotta ihan normaalisti 5 päivänä viikossa, koska perheemme taloudellinen tilanne sitä vaatii. Lisäksi yritän jatkokouluttaa itseäni esimiehen vaatimuksesta.
Sukulaisia ei ole lapsia hoitamaan, kunnallinen päivähoito on se maksimi, jonka taloustilanteeni sallii. Kavereita ei pahemmin ole ja niillä harvoilla on omat menonsa, joten tällaisilla murheilla en heitä voi rasittaa. Lapsen isä ei pahemmin halua lastaan tavata puhumattakaan hoitaa.
Kun asiasta puhuin neuvolassa, ei "neuvolatäti" asiaa kommentoinut sanallakaan. Vastaavasti puhuin lastenvalvojalle asiasta sosiaalitoimistoon - hänen kommenttinsa oli, että "anna lapsi isälle, jos et pysyt sitä huoltamaan".
Joten tunnen olevani täysin pattitilanteessa... Haluaisin edes yhtenä yönä puolessa vuodessa nukkua niin paljon kuin mieli tekee (nyt keskimääräinen yöuni on 4 tuntia). Haluaisin käydä joskus vaikka vain elokuvissa tai jumpassa tai jossain. Mutta en tiedä, miten siihen kykenisin!
Olisikohan teillä vihjeitä, miten ongelmavyyhteä voisi lähteä purkamaan?
En ole tähän mennessä ollut kuin yhden yön poikamme luota poissa koko hänen olemassaoloaikanaan. Tuokin tilaisuus oli esimiehen pakotuksesta - mieheni hoiti silloin poikaa ja jälkeenpäin sitten moitti huonoksi äidiksi.
En myöskään ole saanut mitään omaa aikaa itselleni - jos ei töitä lasketa omaksi ajaksi. Eli olen siis kohta ollut 24 tuntia passissa 7 päivänä viikossa.
Töissä olen käynyt viimeiset puolitoista vuotta ihan normaalisti 5 päivänä viikossa, koska perheemme taloudellinen tilanne sitä vaatii. Lisäksi yritän jatkokouluttaa itseäni esimiehen vaatimuksesta.
Sukulaisia ei ole lapsia hoitamaan, kunnallinen päivähoito on se maksimi, jonka taloustilanteeni sallii. Kavereita ei pahemmin ole ja niillä harvoilla on omat menonsa, joten tällaisilla murheilla en heitä voi rasittaa. Lapsen isä ei pahemmin halua lastaan tavata puhumattakaan hoitaa.
Kun asiasta puhuin neuvolassa, ei "neuvolatäti" asiaa kommentoinut sanallakaan. Vastaavasti puhuin lastenvalvojalle asiasta sosiaalitoimistoon - hänen kommenttinsa oli, että "anna lapsi isälle, jos et pysyt sitä huoltamaan".
Joten tunnen olevani täysin pattitilanteessa... Haluaisin edes yhtenä yönä puolessa vuodessa nukkua niin paljon kuin mieli tekee (nyt keskimääräinen yöuni on 4 tuntia). Haluaisin käydä joskus vaikka vain elokuvissa tai jumpassa tai jossain. Mutta en tiedä, miten siihen kykenisin!
Olisikohan teillä vihjeitä, miten ongelmavyyhteä voisi lähteä purkamaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
JOS asut paikkakunnalla,jolla on Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintaa(kaikilla paikkakunnilla ei ole),kysäisepä sieltä kurssitettua hoitajaa.Itsellä ei ole kokemusta ko. toiminnasta,mutta uskoisin heidän olevan luotettavia ja vastuullisia.Tai työvoimatoimiston kautta voisi löytyä joku joka haluaisi lastenhoitotyötä.Maksu menee kummassakin tapauksessa,mutta edes joskus.Ainakin pääsisit edes jonnekin joskus ihan itseksesi.Jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaa joskus,jopa äitikin.Pieni hetki omaa latautumisaikaa silloin tällöin auttaa eteenpäin!Tiedän sen omasta kokemuksesta,kun olen aikoinaan ollut kahden(nyt jo ison)lapsen yksinhuoltajana pitkäänkin.Tosin lasten isä kyllä hoiti osuutensa eli tapasi lapsiaan säännöllisesti.Yritä kuitenkin motivoida isää osallistumaan sen mikä häneltä onnistuu.Muutoin menettää tuntuman lapsensa elämäänkin.Aikaa ei työssäkäyvillä äideillä liikaa ole,arkityöläisellä viikonloppu menee palautumiseen viikon työstä,jos aina riittääkään..Kaksivuotias on yleensä oikea tarmonpesä,joten aikasi menee varmaan hujauksessa viikonloppuisin..Itselläni on puolitoistavuotias talossa..lääh.Ja olen "vain" kotona..!Nukkukaa yhdessä viikonloppuisin päiväunia,varmaan lapsesi vielä nukkuu sellaiset kun on noin nuorikin.Kotityöt odottakoot!Pääasia että ruokaa ja rakkautta riittää,puhtaat vaatteetkin tietty tarvitaan..mutta,pyykkikone pyörimään ja unten maille!Ja kysele sitä hoitajaa jostain ja muista ettet ole yksin;sinulla on paljon kohtalotovereita!Joskus se tieto ainakin lämmittää mieltä,ettei ole ainoa jolla on ongelmia.Valoisaa Joulun odotusta teille!
..kysyä tukiperhettä, jonka voi saada ainakin Pelastakaa lapset ry:n kautta. Lapsi voi viettää tukiperheessä viikonloppuja ja saat äitinä omaa aikaa. Olen kuullut hyviä kokemuksia ja itselleni erään kaupungin perheneuvolasta neuvottiin tuota vaihtoehtoa, kun tunsin väsymystä vaativan lapsen hoidosta.
Mikä helvetti tuo lastenvalvojan kommentti oikein oli?! Ja muutenkin, mikä isämuoti on vallannut lastenvalvojat jne? Kävimme siellä koska lapsi syntyi avoliitossa, ämmä kehui isiä ja haukkui äitejä, jotka eivät anna tavata tai kieltävät isyydentunnustamisen tms...
Olin tosi kauhistunut, ja lopulta lastenvalvoja, itsekin vähän nolostuneena, sanoi, että hän ajaa LAPSEN ETUA eikä KUMMANKAAN vanhemman etua!!
Tää oli vähän aiheesta poiketen mutta törkeää mitä sulle oli sanottu!!!
laitoin kaupan ilmoitustaululle viestin missä etsin kokemusta omaavan yli 20vuotiasta naista lapsenhoitajaks. Löyty naapurirapusta ja samalla sain itselleni uude hyvän ystävän!
ryhmään jos on paikkakunnallasi, Itselläni oli ystävinä enimmäkseen yksinhuoltaja perheitä. Autoimme toisiamme lasten kaitsemisessa harrastuksiin viemisissä ja välillä kävimme perheinemme harrastamassa mm. makkaranpaistoa ja hiihtoa talviella. Tutustu muihin yksinhuoltajiin heillä on samoja ongelmia kun sinullakin ja lisäksi heistä saat myös parhaita ystäviä